Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tässä päästiin jo tutustumaan ihmissusiin vähän lähemmin Alciden kertomuksien avulla. Tässä oli pelottavinta Billin vapauttamisyritys. Monella tapaa onnistunut kirja kuin aikaisemmatkin osat.
Trilogian ensimmäisen osan Hävityksen tapahtumapaikkana on Alue-X. Toisessa osassa Hallinnassa ollaan rajan toisella puolella, tutkitaan aluetta ja koko ilmiötä ylipäätään. Viimeisessä osassa Hyväksynnässä kerrotaan tarinaa kolmella eri aikajanalla ja näkökulmasta. Controlin ja Haamulinnun tarina jatkuu siitä mihin edellinen osa Hallinta päättyi. Toisen näkökulman tapahtumat sijoittuvat samalle paikalle kuin Alue-X muutoksen kynnyksellä majakanvartijan vinkkelistä. Kolmas tarinalinja kertoo johtaja/psykologin vaiheista ulkopuolisen kertojan vinkkelistä ennen 12 retkikunnan matkaa Alue-X:lle. Siis kahdessa tarinalinjassa ollaan ajassa ennen ensimmäisen osan Hävityksen tapahtumia.
Lue lisää ...
Sarjan päätös ei lunastanut täysin odotuksiani, minkä upea ensimmäinen osa asetti. Odotin jotain muuta, ehkä järisyttävämpää kokemusta mitä sain. ”Salaisuudet paljastuvat” lupaa takakansi...Joo, tavallaan, mutta ei ihan. Loppuratkaisussa jäi liikaa asioita hämärän peittoon. Ei tarinan tarvitse olla puhki selitetty, mutta silti pikkasen enemmän valotusta asioihin olisi ollut ihan kiva. Jotain on tosin saattanut jäädä minulta huomaamatta, koska olen kolmesta osasta kootun yhtenäisen tarinan lukenut pätkissä. Ehkä tarina vaatii minulta toisen lukukerran, jotta se aukenisi paremmin.
Sarjan osan nimet olisi voitu suomentaa toisellakin tapaa, mutta hyvin oli saatu osuvat nimet suomennoksiin noudattaen samaa logiikkaa kuin alkukielisissä osien nimissä - jokainen osa alkaa samalla kirjaimella.
Komisario Chenin ja senesalkki Zhu Irzhin seikkailut jatkuvat tutuilla uomillaan. Tapahtumia käydään maassa ja helvetissä, unohtamatta taivaallisen väen mukana oloa. Chenin demonivaimolla Inarilla on myös osuutensa tarinassa. Tarina on itsenäinen, vaikka on eduksi lukea edelliset osat ensin. Sivuosissa on edellisen osan henkilöitä.
Lue lisää ...
Sarjassa on omaperäinen maailma, vaikka kolmannessa osassa se on jo tuttu. Sinänsä uutta kolmas osa ei maailmaan tuo. Helvetti ja taivas ovat tavallaan maanpäällisen elämän rinnakkaismaailmoja – maailmojen arkkitehtuuri ja tiet ovat samoilla sijoillaan niin helvetissä kuin maan päällä. Maailmojen välillä ei kuljeta noin vain, mutta tietyt väylät yhdistävät maailmat toisiinsa. Puhelin yhteys, tosin heikkotasoinen, on myös olemassa maailmojen välillä.
Kultaisen lohikäärmeen juoni kootaan useasta erillisestä tapahtumavyyhdestä. Juoni on vetävä eikä liian simppeli. Meno on todella vauhdikasta. Tapahtumien ryöppy ja tarinan vauhdikkuus alkoi loppupuolella tuntua liialta, tuli ähkyinen olo. Sen vuoksi kiinnostus tarinaa kohtaan ei kantanut ihan loppuun saakka.
Parhaita koskaan lukemiani kirjoja. Kirjassa oli jännitystä, huumoria ja hyvä juoni. Vaikka nimet alkuun kuulostavatkin typerltä ja kansi saattaa herättää ennakkoluuloja, ... mm ... No kumminkin, paras kirja ikinä!
Jotenkin tosi tylsä ja jaksoin vain juuri ja juuri lukea loppuun.
Kirja oli todella hyvä, ja itse toivon, että seuraavissa osissa Willistä ja Nicosta tulisi pari :)
Ihan hyvä kirja, mutta ai että otti päähän ne Michaelin kääpiösepustukset. Muuten ihan hyvä kirja, vaikka se joissain kohdissa olikin tylsä ja sekava.
Sean Fay Wolfen "Elementia kronikat. Kirja 1, Oikeuden voitto" (Readme.fi, 2015) aloittaa uuden kirjasarjan, joka sijoittuu huippusuositun Minecraft-tietokonepelin kuutioista koostuvaan maailmaan.
Lue lisää ...
Stan2012 -niminen hahmo kirjautuu sisälle Minecraft-peliin, sillä hän on kuullut että kyseessä "on hauska peli ja että tämä palvelin on hyvä paikka opetella pelaamaan (s. 18)." Sääli vaan, että Elementia-palvelinta hallitseva kuningas Kev on juuri päättänyt ottaa käyttöön yhden elämän säännön, eli toisin sanoen kerran pelissä kuoltuaan ei hahmo voi enää palata takaisin, ja muutenkin alemman tason pelaajia potkitaan päähän kaikin mahdollisin keinoin. Ei kai siinä siis auta muu kuin käydä raakaa sortovaltaa vastaan!
Lähes viisisataasivuisen "Elementia kronikoiden" juoni koostuu lähinnä kuutioista koostuvasta maailmassa vaeltamisesta ja kolmikon kimppuun hyökkäävien hirviöiden tappamisesta, mikä käy hieman puuduttavaksi, etenkin kun yksiulotteisiin henkilöhahmoihin on mahdotonta millään tavalla kiintyä tai samaistua. Juonenkäänteet ovat myös melkoisen kliseisiä ainakin aikuislukijan mielestä.
Väkivaltaa on yllättävän paljon ja sitä kuvataan aika graafisesti, toki tietokonepelimäiseen tapaan, jolloin kuolemakaan ei oikein tunnu kuolemalta ja paha haavoittuminen voidaan kuitata kaivamalla varusteluettelosta kultainen omena tai kuntoa ylläpitävä taikajuoma. Jonkinlaista angstia koetaan tappamisesta ja kaverin kuolemaa surraan (ainakin seuraavaan taisteluun asti), mutta siinäpä oikeastaan kaikki. Lopputulos on niin syvällinen, että se muistuttaa enemmänkin 16-vuotiaan amerikkalaispojan kirjoittamaa fanficia omasta suosikkipelistään kuin kunnollista nuortenkirjaa.
Ai niin, mutta siinähän tästä pohjimmiltaan onkin kyse. Sean Fay Wolfe oli kirjan kirjoittaessaan kuusitoista, eikä kirjailijana edes mitenkään erityisen lahjakas. Kieli on kömpelöä, ja lauserakenteet ovat täynnä asioiden toistoa tyyliin "Olen samaa mieltä, vastasi Stan, joka oli samaa mieltä kaikesta mitä hänen ystävänsä oli sanonut." Kustannustoimittajaa olisi kaivattu, myös suomenkieliseen painokseen, josta on turhankin helppo bongata virheitä.
Lopputulos on huonoa - siis ihan hirvittävän huonoa - kirjallisuutta, jota Minecraftia pelaava kohderyhmä kuitenkin fanittanee ihan kympillä. Pitäisikö tätä siis hankkia kirjastoon? Mekaanisen lukutaidon vahvistajana "Elementia kronikat" voi toimia, mutta muita ansioita siitä on mahdoton löytää.
"Wow", oli ensimmäinen ajatus kirjan luettuani ja sen jälkeen pitkä epätodellinen (ja hiukan epämukava) olo, koska kirja oli loistava, mutta samalla todella, todella ällöttävä luettava. Saako tällaisesta edes pitää...?
Lue lisää ...
Kirja oli kiehtova sitten kun siitä sai otteen. Minulla oli aluksi vaikeaa jaksaa lukea tarinaa, koska se tuntui täysin merkityksettömältä (paljon, paljon keskusteluja merkkituotteista ja pukeutumisetiketeistä yms). Mutta kun jaksoi kahlata kirjaa noin puoleen väliin, niin sitten päästiin tarinan ytimeen kiinni ja sen jälkeen kirjaa ei malttanut laskea käsistään (vaikka välillä oli pakko, koska piti hakea sietokykyä lukea joitain kohtauksia läpi). Minulla oli jokin ajatus kirjan sisällöstä (olen nähnyt elokuvan vuosia sitten ja joita muistikuvia on säilynyt), mutta sen splatter-kauhuskenaariot (hyvin yksityiskohtaisesti kuvaillut) yllättivät silti. Nämä kohtaukset olivat mielettömän vaikeita ja raskaita luettavia, mutta samalla niitä kohtaan tunsi jopa sairaalloista kiinnostusta ja halua lukea ne läpi. Muutenkin kirjoitustyyli oli paikoitellen todella raskas ja jossain määrin turruttava, mutta samalla tavallaan palkitseva. Juoni oli rakennettu hyvin, Batemanin henkinen epätasapaino tuodaan esiin ohimennen ja sen jälkeen se otetaan osaksi tarinaa vähävähältä, jolloin lopulta se on tarinan pääpointti ilman, että varsinaista muutosta edes huomaa.
Tämän teoksen lukemisen jälkeen oli hyvin kahtiajakautunut fiilis, vähän kuin itsekin olisi tullut kirjan luettuaan lähemmäksi Batemania, tämän henkistä tasapanoa (tai lähinnä kai tasapainottomuutta). Toisaalta pidin todella paljon, mutta sitten taas toisaalta en halua enää ikinä lukea kirjaa uudelleen. Tämä on yksi niistä harvoista kirjoista, joiden arvosanaa oli pakko muuttaa. Annoin aluksi 3 tähteä, mutta oli lopulta pakko nostaa se neljään tähteen. Tämä kirja jää mieleen vahvasti, varmasti vielä pitkäksi aikaa.
Upea. Tästä kirjasta tuli kerta heitolla yksi suosikki soturikissoistani. Juoni yksi parhaista. Tämä kirja oli jotenkin erityisen koskettava. Aikaisemmin tuntui että soturikissat eivät voisi enää parantua ja että kirjoissa toistetaan samoja asioita eikä uusia ideoita tule. Mutta nyt kun pääsi seuraamaan tapahtumia toisen klaanin ja uuden kissan silmin sai lisää intoa lukea tulevatkin soturikissat. Suosittelen!
Minulle tarjottiin tätä kirjaa ennakkoluettavaksi. Hiukan epäröiden otin tarjouksen vastaan koska en ollut varma oliko kirja lähelle sitä mitä yleensä tykkään lukea. Pelottomasti kuitenkin tartuin kirjaan ja huomasin lukeneeni sen kahden päivän aikana vaikka lukemiseni on jäänyt nykyisin vähän vähemmälle. Tarina alkaa reippaalla tempolla ja on sitä kirjan viimeisille sivuille saakka. Ennen kuin huomasinkaan olin keskellä jännittävää seikkailua ja juonittelevia tapahtumia. Kepeästi ja nokkelasti kerrottu tarina vei mukanaan kyllä minutkin vaikkei tämän kaltainen kirjallisuus ehkä ole sitä mitä yleensä luen. Pidin kirjan juonesta ja tykästyin sen kaikkiin hahmoihin omalla tavallaan. Muutamaan kertaan tuli hörähdettyäkin kirjan letkautuksille. Tämä oli ennen kaikkea helppolukuinen ja vauhtia sisältävä kirja, jonka kanssa ei ollut tylsää missään vaiheessa joten en lainkaan ihmettele miksi se on niittänyt suosiotaan ympäri maailman. Tarina ja sen hahmot lumosivat minut täydellisesti aina hiukan yllättävään loppuun saakka. Aion ehdottomasti lukea trilogian muutkin osat!
Kirja oli kokonaisuudessaan todella hyvä ja pidin tästä todella paljon ! Loppu varsinkin oli sellainen todella jännittävä koska oli kamalan surullinen olo ja myös todella toiveikas ettei Grace vaan kuolisi.. Säälin hieman Samia koska hän menetti jollain tavalla Gracen koska hänen piti kokea muodonmuutos. En olisi halunnut että tälleen kävisi, koska ne oli niin ihanan pari <3 Ootan innolla että pääsen kolmannen kimppuun :)
Tämä kirja on ihana. Se on paras lukemani kirja. Se oli jännittävä ja lopussa luulin, että "Alex" kuolee. En malta odottaa seuraavaa kirjaa!!
Ihan mukava jatko-osa ensimmäiselle dinosauruskirjalle! :) Tämän kirjan tempo oli nopeampi, kuin ensimmäisen, joten lukeminen oli ainakin minulle jouhevampaa. Edelleen hämmentävää kuvailua ja ylimääräisiä asioita kohdissa, joissa ei olisi kaivannut keskeytystä itse juonesta, mutta se on vaan kirjoittajan tyyli toimia. Dinosauruksista kiinnostuneelle suosittelen kyllä, kulttiteos.
Juoni oli aivan ihana ja ihastelin kuinka ihana pari Sam ja Grace olivat. Ehkä ainut asia joka rupes loppuvaiheessa vähän ärsyttää niin se kun hieman liikaa kuvailtiin jomman kumman hajua, kuinka paljon haluaisin nyt koskea häntä jne.. Kirja oli kokonaisuudessa todella ihana ja mukava lukuelämys! Luen loputkin kirjat :)
Yllättävän hyvä kirja. Kansi ja takakannen teksti nyt ei varsinaisesti vakuuttanut, mutta kyllä kannatti lukea silti. Koukuttava tarina. Hieman erikoinen kirjoitustyyli teki kirjan lukemisesta hieman tavallista haastavampaa, mutta itse pidin sitä positiivisena asiana. Vaihtelu tavalliselle kirjoitustyylille ei ole ollenkaan huono asia. Kannattaa lukea :)
Elena Madyn "Vaihdokas" (WSOY, 2015) aloittaa uuden Body Jumper -nimisen nuortenkirjasarjan, jossa tuntematon mimmi herää Alex Winter -nimisen nuoren naisen kehossa. Hän on vaihdokas, traaginen hahmo, joka joutuu tahtomattaan muuttamaan toisten ihmisten kehoon ja jatkamaan elämää niissä aina siihen saakka kunnes heidät tempaistaan taas uudelleen pois. Alex Winter on tavattoman rikas, koulutodistusten perusteella älyttömän fiksu, taitava laulaja ja lisäksi hänen naapurissaan asuu komea nuorukainen nimeltään Jesse. Huonompi juttu on taas se, että hänen vaihtoehtoisten energiamuotojen parissa työskentelevät miljardööri-vanhempansa ovat saaneet juuri äsken surmansa auto-onnettomuudessa, ja kaikki merkit viittaavat siihen, että kyseessä on lavastettu murha. Eikä se murha jää ainoaksi... "Vaihdokkaan" tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen suomalaiseen kaupunkiin. Ratkaisu on kerrontateknisesti ihan perusteltu, mutta erityisen uskottavana miljöötä ei voi pitää, vaikka jossakin kai ne törkeän rikkaat, helvetin hyvännäköiset ja vierasperäisillä nimillä varustetut ihmiset asuvat (tosin jälkimmäistä voi kai perustella käännösmarkkinoille tähtäämistä). Suomelta paikka ei kuitenkaan vaikuta, ja tarina olisi voinut sijoittua periaatteessa ihan minne tahansa. Fantasia-aineksia on mukana yllättävän vähän, ja itse asiassa ne nousevat pintaan vain alussa ja lopussa sekä päähenkilön angstikohtausten aikana. Genreltään kirja onkin enemmän romanttinen jännäri, sillä suurin osa juonesta menee joko ihmissuhteita vatvoessa tai sitten murhia ratkoessa. En ole yleensä kovin hyvä päättelemään syyllistä, mutta "Vaihdokkaan" tapauksessa arvasin murhaajan ensimmäisen kolmanneksen paikkeilla. Lisäksi loppuratkaisu ja johtolangat ovat aika epäuskottavia ja kliseisiä. Vaikka minä en jaksanut "Vaihdokkaasta" innostua, niin luulen että kohdeyleisö saattaa hyvinkin olla eri mieltä ja sulattaa paremmin teiniangstin, -ihkutuksen ja kuluneet juonenkäänteet. Ulkoasusta homma ei jää ainakaan kiinni: kansikuva on sangen tyylikäs.
Ihan ok. Ihan hyvä. En oikein tiedä mitä kirjottaisin kirjassa ei oikeastaan ollut erityisen huonoja tai hyviä puolia.
Sanottakoon aluksi, että kotimainen nuorten scifi ei ole suosikkilajityyppini. Sarasvatin hiekkaa on lukukokemus, jossa valtavat määrät tieteellistä faktaa on upotettu mitäänsanomattoman juonen, yksiulotteisten hahmojen ja väkinäisten, geneeristen käänteiden suohon. Periaatteessa teos voisi käydä myös aikuisten viihdefiktiosta, sillä monin rakenteellisin tavoin Sarasvatin hiekkaa muistuttaa esimerkiksi Da Vinci -koodia ja sen lukemattomia kopioita, joskin askartelee pääasiassa luonnontieteiden parissa. Faktaosiot ja etenkin jälkisanat olivat teoksen kiinnostavinta antia, ja monesti toivoin, että luettavanani olisi ollut tietokirja tai esseekokoelma samasta aiheesta viihteellisen romaanin sijaan. Suosittelen kirjaa kaikenikäisille dystopian ystäville ja niille lukijoille, joita stereotyyppiset hahmot ja jännärimuotista suoraan tupsautetut juonenkäänteet eivät häiritse.
Sielun pimeä puoli on osittain Mary Shelleyn elämäkerta ja osittain Frankenstein teoksen tulkintaa. Elämäkerta osuutta käydään alku- ja loppupuolella kirjaa, Frankenstein osuutta keskellä.
Kiinnostavassa elämäkerrassa lähdetään liikkeelle Maryn kuuluisien vanhempien vaiheista. Vanhemmat olivat edelläkävijöitä, äiti feminismin ja isä anarkismin saralla. Vanhemmiltaan Mary sai oppineen kasvatuksen ja peri älykkyyden. Kirja kertoo kattavasti Maryn ja runoilija Percy Shelleyn elämänvaiheista, matkustamisesta, heidän kiinnostuksen kohteistaan ja ajatus maailmoistaan, heille läheisistä ihmisistä sekä ajasta Genevejärvellä, missä Frankenstein tarinakin sai alkunsa. Lähipiiriin kuului mm. Maryn sisarpuoli ja Lordi Byron. Elämä ei aina ollut ihanaa ja auvoista vaan loppujen lopuksi Maryn elämä oli kovin traaginen ja hän ehti kokea suuria menetyksiä jo nuorella iällä.
Lue lisää ...
Toinen puolisko kirjasta käsittelee Frankenstein teosta ja analysoidaan sitä miten sen sanoma kuvastaa Maryn omaa elämää ja ajatusmaailmaa. Tarinan maisemakuvaukset ovat hänen omia kokemuksiaan. Mary oli erilainen kirjailija kuin aikalaisnaiskirjailijat, joiden teokset käsittelivät lähinnä salonkien elämää. Frankenstein teos ei paljon salonkeja ole nähnyt. Kertomus on saanut vaikutteita ajanmukaisesta elosta – mm. tavallista oli, että ihmisruumiilla tehtiin tieteellisiä kokeita. Ruumiiden ryöstäminen haudoista oli toki kiellettyä, mutta tavallista. Tarina kuvastaa myös ajan tekniikan saavutuksia. Pidettiin ennenkuulumattomana, että nainen voi kirjoittaa näin luovasti. Frankensteinin kirjoittajaa pidettiinkin pitkään miehen – Shelleyn - kirjoittamana.
Lisäksi Kirjassa käydään läpi eri näytelmä ja elokuva tulkintoja Frankensteinista – ensimmäiset niistä myös Mary pääsi näkemään. Frankensteinin hirviö aihetta sivuavasti käsitellään Hirviön inhimillisyys ja ihmisen hirviömäisyys teemaa sekä kehon osien korvaamista uudella, mistä päästään robotteihin ja androideihin
Todella hyvä, mutta alussa ehkä vähän tylsä, mutta silti etenevä.
Todella hyvä, ehkä lemppari koko sarjassa. Kirjassa oli hyvin tapahtumia eikä halunnut lopettaa kesken kaiken vaan oli pakko lukee loppuun.
Haadeksen talo oli mielenkiintoinen kirja täynnä vaaroja ja salaisuuksia. Tartaros oli mielestäni paikkana hyvin keksitty, ja sai ihokarvat nousemaan pystyyn kun pysähtyi miettimään tunnelmaa siellä. Jason oli tässä kirjassa enemmänkin kuin vitsikkäässä sivuroolissa, joka huitelee välillä miekallaan ja lentelee siellä täällä. Oli siellä kuitenkin kohtia joissa Jason oli ns. parrasvaloissa. Percyn ja Annabethin matka Tartaroksessa on todella mukaansa tempaavaa luettavaa ja Percyn ja Annabethin luvut olivatkin lempilukujani, vaikka Percy ei ollut Percy ja Annabeth tuntui omissa luvuissaankin ajoittain etäiseltä. Nico kuvattiin pelottavana ja etäisenä, joka sai mielenkiintoni hahmoa kohtaan lisääntymään vielä enemmän. Frankista en ole ennen erityisemmin pitänyt enkä voi sanoa pitäväni hänestä erityisemmin nytkään. Frank on kuin tärkeä sivullinen, joka tekee jonkun urotyön silloin tällöin ja vetäytyy taas jonnekkin muiden varjoihin. Leo ei Kalypson tapaamisen jälkeen ole enään hauska ja rento tyyppi, joka sai aina virnistelemään kirjaa lukiessa. Viimeisessä Percyn luvussa Percy ei mielestäni ollut läsnä, tai ehkä itse en vain ollut kunnolla mukana? Loppu ei ollut samanlainen kuin edellisissä osissa, joka jätti lukijan haluamaan lisää, lisää ja lisää, vaan nyt kaikki seitsemän puolijumalaa chillailivat piknikillä, joka oli hieman tympäisevä. Huomasin myös ohimennen muutaman kirjoitusvirheen, mutta ne eivät häirinneet lukemistani paljoudellaan niin kuin Merenjumalan pojassa. Juoni oli koukuttava ja teksti sujuvaa! :) ❤️
Tämä oli välillä raskaskin kirja luettavaksi, koska siinä tapahtui rankkoja asioita. Mutta ne asiat tekivät tästä myös erittäin mielenkiintoisen. Auringon seurakunta oli tässä jo todella kammottava ja jään odottamaan, mitä se voi vielä seuraavissa osissa keksiä.























