Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Totuuskuutio on dystopian makuinen, tulevaisuuden Suomeen sijoittuva teos, jossa pohditaan monipuolisesti tiedon, muistamisen ja ympäröivän digitaalisen kulttuurin ongelmakohtia tarjoamatta silti suoraa ratkaisua niihin. Teksti on sujuvaa ja tarinankerronta toimii ihan mukavasti. Hahmot ovat mukiinmeneviä nekin. Suosittelen teosta oikeastaan kaikille, joita tulevaisuudenkuvat tai ympäröivästä informaatiokulttuurista nousevat kysymyksenasettelut kiinnostavat.
Kirja kertoo 1400 luvulla eläneestä hallitsijasta Vlad Seivästäjästä ja pohditaan hänen mahdollisista yhtymäkohdista fiktiiviseen hahmoon Draculaan.
Vlad Tepesin elämä on ollut yhtä sotaa ja vankeutta. Tuon ajan politikoinnissa puolta vaihdettiin kuin paitaa ja Valakian ruhtinaan titteli vaihtui tiuhaan. Vladin julmuus on tunnettu kansantarinoissa, mutta monissa tarinoissa on vahva liioittelun maku. Kirjan lopussa on käännetty Vlad Seivästäjästä kerrottuja venäläisiä ja saksalaisia kansantarinoita. Useissa eri kulttuurin tarinoissa on sama sisältö, mutta venäläisissä kertomuksissa Vlad asetetaan parempaan valoon kuin saksalaisissa kertomuksissa. Venäläisissä kertomuksissa Vlad kuvataan tiukaksi hallitsijaksi, jonka julmissa teoissa on oikeudenmukaisuutta ja ne ovat sotastrategian vuoksi toteutettuja. Saksalaiset näkevät Vladin vain sadistiseksi mielipuoleksi. Romanialaistarina näytteitä kirjassa ei esitellä, mutta kirjassa kerrotaan niiden kuvastavan Vladia sankarihallitsijaksi.
luin yhdellä istumalla ja ärsyynnyin, kun käden ulottuvilla ei ollut jatko-osaa.
ihan rehellisesti, tässä kirjassa viljellään aivan liikaa englanninkielisiä sanoja ollakseen suomenkielinen alkuperäisteos. oksymoroni? pateettinen? englannin lauserakenteita joille ei suomessa ole suoraa käännöstä? nämä asiat pilasivat lukukokemuksen minulle. luulisi, että kirjan on kirjoittanut vaihto-oppilas eikä aikuinen kirjailija. juoni oli kyllä hyvä. sääli.
Odotin jotain Nälkäpelin tapaista huikeaa sarjaa, koska näitä kahta sarjaa on kuullut verrattavan paljon toisiinsa. Tämä olikin lukemisen arvoinen kirja ja aluksi luinkin sitä aika nopeaan vauhtiin. Loppu kuitenkin lässähti ja teki mieli hyppiä osia yli. Haluan kuitenkin tietää miten tarina päättyy, mutta luulen, että seuraan sen loppuun elokuvien muodossa.
Lukemisen arvoinen kirja, vaikka en olekaan varma, tulenko jatkamaan sarjaa. Itse aihe oli todella mielenkiintoinen, mutta Amyn ja Seuraajan suhde ei oikein kiinnostanut.
Hyvä kirja, kuten sarjan muutkin osat tähän mennnessä. Ei paras kirja missään nimessä, mutta hyvä kuitenkin. Tämä kirja selvensi mukavasti Neferetin taustoja, joten moni asia selkeytyi paljon ja siksi kirja oli jopa koukuttava.
Odininlapsi on niin kehuttu, että olisin halunnut pitää siitä enemmän kuin lopulta pidin. Tarinan sijoittaminen pohjoiseen oli ratkaisu, josta tykkäsin ja Pettersen sai mielestäni miljöön tuntumaan oikeasti karulta. Hirka on virkistävä hahmo siinä, ettei hän ole valittu tms. ihmelapsi. Sen sijaan hän on varsin pelokas (tosin sanavalmis ja suorasanainen) ja suhtautuu ihmisten kuolemaan sen ansaitsemalla vakavuudella.
Alku oli hieman tönkköistä, ja mielestäni aivan liian sekavaa. Kiinnostus lopahti kokoajan, kunnes noin puolenvälin jälkeen sain vihdoin juonesta kiinni. Ainoa syy miksi ylipäätään jatkoin tämän lukemista, oli se että edeltäjänsä oli upea teos.
Alkuun en meinannut päästä mitenkään vauhtiin tämän kirjan kanssa. Teksti tuntui jotenkin tönköltä ja tuntui, ettei asia edennyt mihinkään. Pyörittelin silmiäni useamminkin tätä lukiessa koska jotkut jutut vaan jotenkin menivät "yli hilseeni". Jossain vaiheessa huomasin eteneväni sivuja eteenpäin kuin kunnon lukutoukka konsanaan eli kirja mielestäni paranee edetessään. Tegan on kaikessa mahtipontisuudessaan sekä tajuttoman ärsyttävä hahmo ja samalla aivan loistava. Täysin erilainen mihin itse olen kirjoja lukiessa tottunut. Huomasin pari kertaa nauravani ääneen hänen töykeille heitoilleen. Dante oli loistava kun taas hänen isänsä kamalin ihminen mitä maa päällään kantaa. Tarinan edetessä minua alkoi enemmän vain kiinnostaa se miten tarina mahtaa jatkua koska se loppui jännittävästi ja ehkä myös melko surumielisissä tunnelmissa. Hyvää aivot narikkaan viihdettä vaikkei nyt varmasti kaikkein mahtavimpien kirjojen joukkoon lukeudu. Uskon lukevani jatko-osan jos sellainen joskus tulee!
Tartuin kirjaan sen kummemmin ajattelematta vieraillessani kirjastossa. Juoni oli ihan ok, vaikka jäi minulta aluksi vähän peittoon. Ei yhtä kiinnostava kuin aikaisemmin lukemani mangat. Ehkä vika tarinassa, ehkä minussa.
Pakko antaa täydet viisi tähte. Kirja lumosi täysin mahtavalla päähenkilöllään ja kerronnallaan. Oli etsittävä käsiin muutkin sarjan kirjoista.
Kirja on yksi lemppareistani ja olenkin varmaan lukenut sen yli viisi kertaa. Paljolti erilainen kuin muut Tolkienin kirjat ja siksi mielestäni paras Tolkienin tuotannosta.
Rakasti kirjan juonnittelua. Loppuratkaisua ei pysytynyt arvaamaan samalla tavoin kuin monissa muissa kirjoissa. Toivottavasti muut osat suomennetaan joskus tai pitää vain lukea ne sitten alkuperäiskielellä.
Kirjan lukemisestä on jo monta vuotta, mutta muistan odottaneeni saavani viimein selville Humanin ja Magiuksen tarinan, johon muissa kirjoissa on vain mainintoja. Kazin merkitys tarinalle tuli yllätyksenä, tosin nautin valtavasti Kazin ja Magiuksen yhteenotoissa. Harmittamaan jäi vain Magiuksen vähäinen esilläolo.
Sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa olivat ainakin sangen… vaikuttavia. En KOSKAAN arvannut (ainakaan oikein) mitä seuraavaksi tapahtuisi. Välillä inhosin Patchia, välillä rakastin Patchia, ja välillä en tiennyt mitä ajatella Patchista. Rixon on tyhmä. Ei siis fiksu-tyhmä vaan kiva-tyhmä. Ja kyllähän ymmärsit, piste. Täältä tullaan, Hiljausuus!
Siis ihan paras kirja. PARAS AVAUSOSA mahtavalle kirjasarjalle. Kiitos Riordan!!!!!!
Julia on kauhukliseitä rutiininomaisesti pyörittävä, kömpelöön kerrontaan upotettu viihteellinen teos, jonka kolmisensataa sivua tuntuvat tarpeettomasti liioitellulta pituudelta. Hahmot ovat harvinaisen pökkelöitä ja epäkiinnostavia, ja heidän kaikkea logiikkaa ja psykologiaa uhmaavat reaktionsa ja repliikkinsä ovat se ainoa ennalta-arvaamaton osuus teoksessa. Sopinee tusinakauhun ystäville rentoutumistarkoitukseen, todennäköisesti myös Straubin ystäville.
Mulla meni ikuisuus että sain luettua tän loppuun! Tosin oma elämä vähän puski päälle. Mutta tosiaan. Itse kirja oli juonellisesti tosi kiinnostava. Aluksi hämmennyin vähän kirjoitustyylistä kun ennen en tälläiseen ole törmännyt. Tässä oli kauheesti huomioitavia juttuja, ja olenkin sitä mieltä, että pitää lukea uudelleen vähän lyhyemmällä aikavälillä, ehkä jotain uutta aukeaisi vielä. Itse löysin tästä kuitenkin ihan semisti jollain tavalla karmivia piirteitä, en pelottavia mutta karmivia. Kaiken kaikkiaan tää oli tosi hämmentävä kokemus, en oikeastaan osaa sanoa tästä paljoa. Jollakin tavalla tykkäsin. En silti tiiä.
Kirjassa oli mukavasti juonenkäänteitä ja sydämen pysäyttäviä hetkiä, mutta paikoin kerronta on todella sekavaa. Varsinkin lopputaistelusta en tohtinut saada oikein mitään selvää. Demoneilla on ne omat nimensä, enkä muista mikä demoni on mikäkin. Lisäksi varjometsästäjämaailma ja Klaavi ovat edelleen aika hämäriä. Kirja loppui kyllä mukavasti cliff hangeriin, joka saa lukemaan seuraavan kirjan.
Kultavirran kuningas on kiva pieni kirjanen, mikä sisältää myös kuvitusta. Tarina kertoo kolmesta veljeksestä. Kaksi heistä on itsekeskeisiä, ahneita lurjuksia, yksi muiden hyvinvoinnista huolehtiva lempeä poika. Tarina on perinteinen satu, missä paha saa palkkansa ja hyvyys palkitaan.
Pidin tästäkin kirjasta todella paljon! Loppu oli vähän nopeesti tempaistu, minun makuuni. Mutta muuten pidin todella paljon :)
Kirjan tapahtumat käydään lähitulevaisuuden Egyptissä. Yhteiskuntarakenne on muuttunut kaksijakoiseksi. Jäljellä on aidatulla alueella, Utopiassa, asustava eliitti ja ulkopuolelle jääneet köyhät. Keskiluokka on kuihtunut pois maailmantalouden mullistuksen seurauksena.