Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kiehtovasti on saatu yliluonnolliset olennot sekoitettua nykypäivän New Yorkiin. Aluksi suhtauduin tähän epäillen, kun mietin, että onkohan tämä liiaksi tytöille suunnattu, mutta pian huomasin että olinkin väärässä. Kiinnostavinta kirjassa oli viittaukset Varjometsästäjien historiaan.
Luulen, että tämä kannattaa lukea ennen Tarua sormusten herrasta, vaikka ei se toisinpäinkään, varmasti huono ole. Kirja on hyvä avaus matkalle Keskimaahan. Siinä pienetkin yksityiskohdat voivat tulla merkityksellisiksi sitä seuraavassa trilogiassa.
Mitä tästä nyt voi sanoa. Olin nähnyt ensin elokuvat, ennen kuin luin tämän. Kirja on täydellinen seikkailukertomus maailmassa, jolle vetää vertoja vain J.K Rowlingin Velhomaailma ja Christopher Paolinin Alacnesia. Aihe on sen verran laaja, että en käy sitä juonellisesti selittämään. Luullakseni kaikki tällä sivulla kuitenkin tuntevat sen läpikotaisin, jos ei kirjana, niin ainakin elokuvina. Kannattaa ehdottomasti lukea. Plussaa vielä lopussa olevista liitteistä.
Helppolukuinen, muttei kovinkaan mieleenpainuva romaani. Pidin sen mystisyydestä, mutta kuvailusta ei löytynyt mitään ihania helmiä, jotka olisivat hellineet silmiä ja jääneet mielenperukoille pyörimään. Huonosti kirjoitetut hahmot myös pilasivat lukukokemusta. Tästä huolimatta Hanna Kauppisessa on selkeästi potentiaalia. Kunhan hän vain kiillottaa vahvuuksiaan ja kehittää hahmonluontitaitojaan, kuka tietää mihin hän saattaa yltää.
Hyvin mielenkiintoinen kirja, joka ei muistuta lainkaan Harry Potterin tyylikästä Hyvä vastaan Paha- aihetta vaan luo oman maailmansa epävarmuuden sekä itsetutkiskelun parissa ja jonka päähahmo on Nathan Byrn joka saa lukijan tuntemaan itsensä samanlaiseksi kuin hän on
Tässä kirjassa esitellään ne olennot jotka ovat ainoa syy miksi tämän kirjasarjan aikoinaan luin, eli Quiletti-ihmissudet. minulla ei ole oikein muuta mielipidettä kirjasta, kuin se että ne oli hyvin kuvailtu ja muutenkin paljon mielenkiintoisempia otuksia, kuin vampyyrit.
Tämä on erittäin onnistunut sarja avaus. Kun luin tämän kirjan ensimmäisen kerran ihmettelin, miten niin nuori mies on onnistunut luomaan kaiken mitä tämä kirja pitää sisällään.
Alkuperäinen sarja ei jaksanut innostaa. Tulin kuitenkin lukeneeksi sen. En kuulu tämän kirjasarjan äänekkäimpiin vastustajiin. Suhtaudun lähinnä siihen humoristisesti. Tämä kirja kuitenkin sai minut koukkuun lähes heti, johtuen kaiketi että minäkertoja on samaa sukupuolta kuin minä itse. Tämä kirja jätti todella haikeat tunnelmat, kun en olisi halunnut sen päättyvän ollenkaan. Tälläisen tunteen on aikaisemmin saanut aikaan Timo Parvelan Sammon vartijat sarja.
Tämä kuului niihin kirjoihin, joita luin useamman kerran lapsena. Lindgren kuvaa kuoleman jälkeisen maailman kauniiksi, mutta vaaralliseksi. Itseäni hirvitti lapsena kirjan kuvat Katlasta ja sen rääkäisyt olivat todella kammottavia kyseisessä elokuvaversiossa.
Tämä tarttui mukaan R-kioskilta. Pidin tässä kirjassa Jessen pohdintoja siitä, miten Koskela olisi tehnyt kussakin tilanteessa. Myös kirjassa mainittu Taistelutoverit tv-sarja tuli katottua. Voisin uskoa, että tässä kerrotut voimaerot voisivat pitää paikkansa, jos tulisi helsinkiläisille tälläinen tilanne vastaan.
Olin nähnyt tästä kertovan elokuvan useasti lapsena ja luin tämän vasta vuosia myöhemmin joskus ala-asteella kirjaesitelmää varten. Uudelleenluettuna tästä löytyi paljon syvempiä merkityksiä.
Tämäkin Barry Trotter osa oli mielenkiintoinen. Sukupolvien kokemat erillaiset kouluympäristöt Pötymähkässä saivat minussa aikaan nostalagian tunnetta, kun olen nähnyt mihin suuntaan oma peruskoulu on mennyt sieltä lähdettyäni. Barryn Lonille sanelemat muistelmat olivat myös hauskaa luettavaa, koska ne kertoivat parin Harry Potter kirjan tapahtumat omalla tavallaan.
Tämä on tähän asti paras osa. Tässä tuli jo kunnon taistelua, johon lähdettiin valmistautuneina, eikä sillein, että Sookien vain piirittää joukko yliluonnollisia olentoja ja sitten tulee vampyyri ja teurastaa kaikki.
tuli heti semmonen olo, että lukisi lastenkirjaa. en jaksanut edes loppuun lukea. mutta suosittelen 12-13 vuotiaille lämpimästi!!
tämä oli mielestäni kerrassaan upea teos! en ole varma miksi, mutta lempparini ovat Warth, Rhade ja Zsadist olleet alusta asti. mukavaa siis kun tässä kerrottiin myös Warthista <3
Uskollinen ei oikein täyttänyt odotuksiani. Juoni oli aika tylsä ja laiskasti suunniteltu. Henkilöhahmotkin jäi pintapuolisiksi. Geenit ja testit oli vähän tylsä selitys koko Outolintu-maailmalle, olisin odottanut jotain mielenkiintoisempaa. Arvasin noin 100 sivua ennen loppua, mitä suurinpiirtein tulee tapahtumaan. Tavallaan kuitenkin pidin loppuratkaisusta. Epilogi taas oli tosi koskettava!
Etäisten esikaupunkien asioita on kuvakirja, jossa teksti ja kuvat muodostavat yhdessä tarinan. Kuvat eivät pelkästään täydennä tekstiä vaan ne näyttelevät merkittävää osaa tarinan kerronnassa ja tunnelman luonnissa. Formaatti on kiinnostava.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1981, tarinan kirjoittamisajankohdasta katsottuna lähitulevaisuuteen. Kirja kertoo urkujen valmistajien uudesta aluevaltauksesta, simulanttien rakentamisesta. Tarkoituksena oli rakentaa Amerikan sisällissodan aikaisia henkilöitä ja simuloida sodankulkua heidän avullaan viihde tarkoituksessa. Ideoiden takana oli tehtaan toisen omistajan tytär Pris, luova skitsofreenikko. Alkuun luotiin lakimies Edwin Stanton ja heti perään Abraham Lincoln. Simulantit osoittautuivat ajatteleviksi ja tunteviksi olennoiksi. Hommat eivät lähteneet sujumaan suunnitellusti, mutkia tuli matkaan.
Yksi huonoimmista soturikissoista. Tässä osassa ei tapahtunut oikeastaan mitään tarinan kannalta merkittävää.
