Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Yksi parhaista kirjoista joita olen koskaan lukenut( ja niitä on paljon). Kannattaa ehdottomasti lukea. Odotan kärsimättömästi seuraavan osan suomennosta, toivon että se on yhtä hyvä ja mielenkiintoinen. Juoni oli niin mukaansa tempaava että luin kirjan yhdellä kerralla ja en jaksa odottaa että saan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.
Tämä kirja oli taas todella hyvä ja rakastin sen lukemista. Se oli pakko lukea yhdeltä istumalta ja hihitin vaikka kuinka monta kertaa sitä lukiessani. Voin vain kuvitella, miten hulluna perheeni minua pitää. Tosin luulisi heidän olevan tottuneita siihen, muutamia Kerstinin kirjoja on tässä tullut luettua, osa moneenkin kertaan. Mutta taas todella hyvä kirja Kerstiniltä ja mielestäni parempi kuin edellinen osa.
Pidin kirjasta paljon, mutta odotin siltä ehkä hieman enemmän. Rakastan Rakkaus ei katso aikaa- trilogiaa, mutta mielestäni tämä kirja ei aivan yltänyt sen sarjan tasolle. Toivottavasti seuraava osa nostaa sarjan pisteitä minun silmissäni. Mutta kirja oli kaikkiaan hyvä ja viihdyttävää lukemista. Suosittelen sitä kaikille, jotka rakastavat rakkauskiemuroita ja pitivät edellä mainitusta sarjasta. Ja oikeastaan suosittelen tätä kaikille muillekin. ;)
Sujuvasti alkava, mutta juoneltaan laahaava nuortenkirjasarjan jatko-osa. Eniten harmittaa, että sarjan suomentaminen jätettiin kesken.
Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/06/kirja-arvostelu-c-j-daugherty-night.html
Todella hyvä kirja. Kirjassa on paljon luettavaa, mutta äkkiäkös sen luki, oli sen verran koukuttava! Ei tarvinnut pettyä tähänkään kirjaan, kuten ei aiempiinkaan osiin. Mielestäni hyvä päätös tälle trilogialle :)
Ehdottomasti hyvä kirja. Kirja on koukuttava, eikä se ole kokonaan ennalta arvattava. Suosittelen!
Kauan jouduin kirjaa odottamaan mutta lopulta odotus palkittiin. Kirjailijat saavat kirjaan aina jotain uutta ja kirjasarja pysyy mielenkiintoisena. Kirjan lukemista on pakko jatkaa että saa tietää mitä kaikki asiat tarkoittaa. Mielestäni yksi parhaista soturikissat kirjoista.
Piti skipata kaikki muut luku-urakat ja käydä tämän kimppuun kun sain sen kirjastosta. Laina-aikaa on lyhyesti ja tämä tiiliskivi oli yli 800-sivuinen. Siitä on aikaa kun olen viimeksi sukeltanut Engelsforsin maailmaan joten vähän aikaa sai taas hakea, että mitä on tapahtunutkaan ja kuka on kukakin. Hiukan ehkä taustalla auttoi juuri katsomani Cirkeln- elokuva, jonka kautta pääsi vähän perille miten koko tarina alkoi. Tämä sarja ei ole kyllä pettänyt yhdenkään kirjan kohdalla. Kansien välissä on tapahtumaa riittämiin ja hyvin erilaisia henkilöhahmoja. Kukaan ei oikeastaan noussut suosikiksi, mutta pystyin samaistumaan osaan nuorten ajatuksista ja tunteista. En tiedä oliko tähän ehkä tungettu jo vähän liikaakin kaikkea koska kirja on todella paksu, mutta juoni pysyi kyllä hyvin kasassa ja loppua kohden tuli vastaan vähän ylläreitäkin. Loppu oli minusta jotenkin todella kiva ja siitä jäi hyvät fiilikset itselle. Kaiken kaikkiaan erittäin viihteellinen päätösosa tälle taikaa tursuavalle trilogialle. Suosittelen ehdottomasti lukemaan, jos noidat ja magia kolahtaa.
Olen lukenut nyt 500 sivua, ja olen suorastaan joutunut väkisinmakaamaan aivoni, että olen kyennyt siihen. Kirja on vain niin sairaan tylsä ja jaaritteleva.
Sarjan ainakin tällä erää lopettava teos, joka oli selvästi edellista osaa parempi luomus. Pidin juonesta, koska se oli tarpeeksi monisyinen ja eteni useammalla taholla. Harper saa vihdoinkin selvitettyä häntä pitkään vaivanneen ongelman, joka minusta päättää sarjan hyvin, vaikkakin lopussa jätettiin vielä mahdollisuus jatkaa tätä sarjaa. Minusta ei kyllä tarvitsisi, tämä sarja on hyvä tällaisenaan. Harper oli parempi hahmo tässä kuin edellisessa osassa ja onneksi nyt Tolliver joutui hiukan syrjään, jotta Harper sai tehdä asioita helpommin. Tarinassa olleet mysteerit olivat kiinnostavia, mutta loppuratkaisuihin päätymiset olivat taas hiukan tympeitä. Harperin kyky hiffata asioita pettää aina sillä hetkellä, kun sitä tarvittaisiin eniten, joka jätti ikävän maun suuhun. En myöskään välittänyt tarinassa olleestaan jahkailusta ja saman tilanteen uudelleen ja uudelleen läpikäymisestä. Epätasalaatuinen teos, mutta silti kiinnostava.
Helposti ja nopeasti luettu kirja, joka ei kyllä juonellaan hämmästyttänyt. Rikos kirjassa oli kyllä yllättävän raaka, josta pidin, mutta muuten en juurikaan kokenut mitään kovin erikoisia sävähdyksiä suuntaan tai toiseen hahmojen tai juonen osalta. Tarina oli melko yllätyksetön, mahdolliset syylliset oli helppo karsia pieneen joukkoon ja sitten se oli vain ajan kysymys, kunnes oikea syyllinen hermostui ja teki tyhmyyksiä. Niin kuin tuntuu olevan perusidea sarjan kahdessa ensimmäisessäkin teoksessa. Hahmot olivat aika pahvisia ja itseään toistavia. Pidin Harperista kahdessa aikaisemmassa kirjassa, mutta tässä hahmo alkoi tympiä. Harper on välillä ihan käsittämättömän toivoton näkemään asioita, kun taas välillä on todella skarppi huomaamaan pienempiäkin yksityiskohtia. Syö hahmon ja tarinan uskottavuutta, kun niissä tilanteissa missä pitää hiffata asioita, hahmo ei huomaa ja tällä tavoin tarinaa viedään eteenpäin tai puolestaan jäädään jahkaamaan jotain ihan itsestäänselvyyttä. Tämän tarinan valopilkku hahmona oli Manfred. Toki hyvin ylispeksattu hahmo, mutta juuri sen takia erottui muista positiivisesti. Pieni silmien pyörityshetki oli kyllä se, kun Manfredista tehtiin kummajainen sillä, että tällä oli tatuointeja ja lävistyksiä. Puh, please. Tämän kirjan eduksi ei myöskään voi laskea turhan pitkää petileikkikuvailua. Minulla ei ole mitään tällaisia kohtauksia vastaan, mutta kylläpä se tuntui tässä päälleliimatulta. Mutta, kaikista negatiivisista seikoista huolimatta ihan luettava kirja.
Valinta muistutti monella eri tapaa nälkäpeliä, mutta kun sen pienen yksityiskohdan ohi päästiin niin pystyin rakastumaan kirjaan. En odottanut tältä mitään, ajattelin, että tämä on yksi niistä kliseistä, joissa on täydellinen päähenkilö, jonka elämä on täydellistä. Tämä ei kyllä todellakaan ollut sellainen. Kirjan teksti oli mukaansa tempaavaa ja mielenkiintoista. Olisin ehdottomasti lukenut kirjan yhdeltä istuimalta, mutta en voinut illan takia. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja olin iloisesti yllättynyt kun jokaista kolmeakymmentäviittä tyttöä ei esitelty, koska siinä olisi todennäköisesti mennyt mielenkiinto. Odotan ehdottomasti jo jatko-osaa, enkä tiedä jaksanko odottaa syyskuuhun asti. Toisaalta pakko kai se on. Lisämaininnan haluaisin vielä ehdottomasti antaa ihanasta kannesta! Suosittelen ehdottomasti!
Kun vaihteeksi tulee mahdollisuus tutustua suomalaiseen Cthulhu-kirjallisuuteen, niin ei sitä voi jättää välistä. En kadu kirjan lukemista sillä muutamat novelleista olivat erittäin hyvin kirjoitettuja, mutta suurimmalle osalle en oikeastaan lämmennyt. Yksi novelleista vaikutti täysin vitsiltä ja hyvin harvasta välittyi se pelon ja epätietoisuuden tunne, josta pidän paljon. Kokonaisuudessaan teos on kahden tähden arvoinen, vaikka muutamat yksittäiset novellit ansaitsisivatkin enemmän kuin neljä tähteä.
En ollenkaan pitänyt alusta. Ärsytti sen verran Alexin suuttumiset, turhautumiset melkein joka ikiseen asiaan. Mutta onneksi jatkoin lukemista ja olen kyllä todella tyytyväinen. Suosittelen!
Pidin paljon, tosin saman tapainen kuin aikaisemmat kirjat. Mahtavaa, kun kappaleiden hupaisat nimet olivat taas mukana. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja sai nauraa riittävästi. Suosittelen jos on ikinä edes vähän pitänyt Riordanin aikaisimmista kirjoista.
Sujuvasti kirjoitettu ja helposti luettava teos, jossa oli kuitenkin ihan liikaa toistoa sarjan ensimmäisestä osasta. Juonellisesti tämä teos ei ollut kovin erikoinen tai edes mitenkään mieltä vaivaava. Tapahtumat tapahtuivat aika selkeässä, odotetussa järjestyksessä, ja tämä teki juonesta hyvin ennalta-arvattavan. Eipä sillä, että se olisi kauheasti haitannut. Se, mikä menetettiin juonessa, saatiin takaisin päähahmossa. Harper on edelleen minusta kiinnostava ja mainio hahmo, joka jättää aika helposti Tolliverin jalkoihinsa. Sarjan jatkoa ajatellen, kaipaisin seuravaan osaan hiukan syvyyttä ja jotain, joka jättäisi vahvempia muistijälkiä. Voinee olla, että tästä ei muista paljokaan parin viikon päästä.
Kingin uudempi tuotanto on jotenkin paljon soljuvampaa tekstiltään ja juoneltaan kuin mihin olen häneltä tottunut. Tässä tarinassa oli hyvä juonen kuljetus, kiinnostavat hahmot ja ylimääräisen selittelyn määrä oli aika minimissä. Kun liikoja oli karsittu pois, oli kokonaisuus sujuva. Vaikka tätä kirjaa onkin kehuttu pelottavaksi, en saanut oikein mitään kauhun värähdystä oikein mihinkään suuntaan. En nyt sinänsä koe sitä ongelmaksi, mutta ehkä minua hiukan harmitti sen puute, koska odotin sitä koko kirjan ajan. Kirjassa oli ripoteltu sinne tänne täkyjä lukijoille, erityisesti pidin valtavasti viittauksesta Joyland-huvipuistoon. Neljän tähden teos ehdottomasti, tuttua Kingin laatua tämäkin.
Kirja oli koskettava ja se kertoi tärkeistä asioista mistä nuoret usein eivät piittaa. Kirja piti otteessaan loppuun asti, henkilöt olivat hyvin rakennettuja ja juoni kuljetti lukijaa kuin siivillä. Suosittelen, varsinkin nuorille.
Hallusinatsioneja kokoelmassa on historian havinaa. Se sisältää suomalaisia kauhutarinoita vuosilta 1864–1918. Kirja alkaa Juri Nummelinin esipuheella, jossa luodaan lyhyt katsaus sekä ajan ulkomaisiin kauhuklassikoihin että kotimaiseen tarjontaan. Jokaisesta kokoelmaan päätyneen tarinan kirjailijasta on myös suppea esittelyteksti novellien alussa. Tarinoita on niinkin tunnetuilta kirjailijoilta kuin Zachris Topelius ja Aleksis Kivi, mutta itse olin eniten vaikuttunut tuntemattomamman Kyösti Wilkunan tarinoista. Niitä kokoelmassa olikin ilahduttavasti 4 kappaletta. Monissa tarinoissa käytetään vinkeää vanhakantaista tai murteellista kielitä, mistä välittyy tarinoiden ajan henki. Sivumäärältään kirja ei ole mittava, mutta tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua suomalaiseen kauhukirjallisuuden historiaan. Kaikki tarinat eivät suinkaan hätkähdyttäneet hienoudellaan eikä varsinkaan kauhullaan, vaan kokoelman kiinnostavuus itselleni on nimenomaan historiallisessa näkökulmassa.
Uuden maan päätarina jatkuu siitä, mihin edelliset osat loppuivat. Harmi, kun en huomannut, että edellisten osien kertaus oli kirjan lopussa. Toki ilmankin tuli toimeen, vaikka vuosien varrella edellisistä osista palasia oli jo unohtunut. Juoni etenee, mutta kerronnassa keskitytään paljon henkilöiden menneisyyteen. Toby kertoo lapsenlailla uteleville crakelaishumanoideille - uusihmisille - tarinoita menneistä tapahtumista ja vähän muustakin. Henkilöistä keskitytään ensisijaisesti Zebiin. Koska tapahtumia käydään läpi tarinoiden kautta, kerronta on melko kepeää, humorististakin välillä. Hahmoina hyväuskoiset ja luottavaiset, laulavat ja kehräävät crakelaiset ovat hauskoja, tosin myös rasittavia jatkuvine kysymyksineen. Varsinkin nuori Mustaparta, joka alkoi oppia ihmisten juttuja, kuten kirjoittamaan, sulatti sydämen.
Ilmeisestikin viimeinen sarjan teos, ainakaan uusia kirjoja ei ole vuosien varrella tullut ja tässä osassa Harper saa viimein vastauksia häntä askarruttaneisiin kysymyksiin. Edellinen kirja oli minusta vauhdikas ja täynnä vaarallisia tilanteita, mutta tämä osa polkee ehkä taas vähän liian ponnettomasti eteenpäin ja tuntuu ettei itse asiaan päästä kuin vasta kirjan loppusivuilla. En kyllä paljon ole lueskellut mitään rikosromaaneja tai muita sen tyylisiä teoksia joten ehkä se paikallaan junnaaminen vaan on osa kirjaa, tiedä häntä. Kaikesta huolimatta nämä neljä kirjaa ovat olleet ihan viihdyttäviä ja vaihtelua arkeen kaiken kaikkiaan. Kelvollista aivot narikkaan viihdettä, jossa ei kuitenkaan ehkä sukelleta liian syviin vesiin vaan liidetään pinnan tuntumassa ja pidetään lukijan mielenkiintoa yllä erinäisin tapahtumin. Jos True Blood kolahti niin näistä saa ihan hyvää korviketta niille kirjoille hetkellisesti. Ei ainakaan aika mennyt hukkaan näitä lukiessa vaikka nyt eivät omaan suosikkilistaan ylläkään.
Virkistävällä tavalla erilainen, mutta loppua kohden turhan kiirehtiväksi muuttuva kirja. Siinä Noaidin tytär pähkinän kuoressa.
Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/05/kirja-arvostelu-essi-tammimaa-noaidin.html
En tiedä mikä asia sai koko sarjaan hurahtamaan, ärsytti koko aika ihan Zo:sta lähtien monikin asia ja 12 kirjan tarina ja miljoona taistelua ja sotkua ja kuolemaa oli survottu niin pieneen aikaan. Olisi ollut mm parin kolmen vuoden sisään asiat, eikä joka viikko ja kuukausi uusia taisteluita, eihän siinä kerkeä pahiskaan levätä! Kyllä teinit nopeasti saavat uusia kumppaneita, mutta jos kuolee raa'alla tavalla ja sitten olet toisen pojan kainalossa ja olet niin rakastunut. Nuo asiat eniten ärsyttää. Mutta luin innolla kuitenkin kaikki osat ja heti varausta kirjastoon tämän viimeisenkin kohdalla! Kiitos näistä kirjoista, toimiva kerrontatapa tietenkin osana miksi luki vaikka ärsytti ja jokunen todella onnistunut hahmo oli myös mukana. Kokonaisuus kyllä ok, vaikka kritiikkiä jaksaisin jauhaa pitemmänkin aikaa ja joka pikkuasiasta. Olen vain kriittinen ja samalla myös liian utelias ja ahne, jonka takia varmaan sarjan kokonaisuudessani luin.