Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Tapahtumien kehitys, sodan alkaminen ja sotatapahtumien kuvaileminen aina liikellekannallepanosta, siviilien ja sotilaiden näkökannasta kerrotut asiat olivat todella mielenkiintoisesti kerrottu. Kirjailija oli tarkastellut sodan ajatusta kaikenlaisista näkökulmista. Ei ollut kuitenkaan mikään oikea naurupommi, mutta ei sen tarvinnutkaan olla.

Liv Silber -niminen teinityttö muuttaa kirjan alussa Lontooseen, jossa hän joutuu opettelemaan tulemaan toimeen äidin uuden miesystävän ja hänen hienostokoulua käyvien lastensa kanssa. Ja ihan niin kuin siinä ei olisi vielä kylliksi, Liv huomaa öisin seikkailevansa unissa uuden velipuolensa ja hänen törkeän hyvännäköisten kavereittensa kanssa - ja kaiken lisäksi kaikki tuntuvat näkevän samaa unta ja muistavan ne aamulla. Touhu ei vaan ole vaaratonta, ihmisten salaisimpiin toiveisiin ja pelkoihin käsiksi pääsy kun takaa heihin miltei rajattoman vallan, ja kaiken lisäksi seurakunta tuntuu flirttailevan niin unissaan kuin valveilla ollessaan pahuuden voimien kanssa.

Kudottujen kujien kaupunki on kiinnostavaa uutta kotimaista fantasiaa. Vaikka muutamat kliseet ja ennalta-arvattavuudet vaivaavatkin teosta paikoittain ja runollinen kieli kääntyy toisinaan itseään vastaan polveillessaan hieman turhankin runsaana, yleissävyltään Kudottujen kujien kaupunki omalaatuisella tunnelmallaan ja kiehtovalla maailmallaan onnistuu silti olemaan varsin kaunis kertomus. Suosittelen jokaiselle fantasian ystävälle.

Aloitan yhtymällä muiden kommentteihin siitä mikä kirjassa oli erikoista mutta hyvää: kerronta tapa. Olen lukenut monta kirjaa joissa ollaan enemmänkin tekemisissä susien kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen jossa tarina kerrotaan suden näkökulmasta ja päähenkilönä on pelkkä susi. Pidin tästä kerronta tyylistä! Oli mielenkiintoista lukea kirjaa jossa päähenkilönä on eläin, usein päähenkilönä eläin on vain saduissa. Kirjailija on hyvin onnistunut tässä valinnassaan, susilauman kuvaukset olivat mielenkiintoisia ja todentuntuisia. Pidin myös todella paljon päähenkilö Kaalasta, hän on ihanan itsepäinen ja eroten Nagen kommentista minusta itsepäisyys ei mennyt jankkaamiseksi. Pidän vahvoista naispuolisita päähenkilöistä ja Kaala saikin heti minulta ihailua osakseen. Minun oli myös helppo samaistua häneen. Muista hahmoista sen verran että ainakin minua itseäni suututti ja ärsytti hyvin paljon lauman johtaja. Mielessäni suutuin aina lukiessani hänelle:D Kirjan huonot puolet olivat paikoittain joissakin kohdissa paikallaan junnaaminen ja mielestäni liian hidas juonen eteneminen. Loppu jäi myös hieman ärsyttävästi avoimeksi ja mieleen jäi kysymyksiä joita pohdin jo kirjan lukemisen aikana. Oli hieman turhauttavaa kun näihin ei saanutkaan vastausta.-> Jatko-osaa odotellessa... Kaikenkaikkiaan jos pidät susista tai niitä sisältävistä kirjoista suosittelen lukemaan tämän:) Myös te superkoira ihmiset, tämä voisi olla teille hyvä kirja koska Kaalan ja hänen tapaamansa ihmisen suhde muistuttaa kovasti koiran ja ihmisen suhdetta;)

Kirjan jälkeen Tulitähden päähenkilönä oleminen loppuu. Aihe oli minusta hiukan tylsä ja harmittaa kun Tulitähden luonne alkaa pikku hiljaa muuttua.

Aivan pakko sanoa, että tämä oli parempi kuin olin odottanut. Gierin kirjoitustyyli on niin vaivatonta ja huumorilla höystettyä, että kirjaa on mahdotonta laskea käsistä pois. Tiesin ennen ostamistakin jo että kirja on hyvä. Henkilöhahmoista pääsee helposti perille mutta silti heistä paljastuu yllättäviäkin ajatuksia kirjan edetessä. Secrecystä tulee mieleen Gossip Girl.

Tosi hyvä kirja. Kuvat on tosi tunnelmalliset ja taiteelliset. Lopussa oli tylsää kun kirja oli ohi, eikä uudestaan lukemisesta tullut mitään. Toinenkin osa oli hyvä, mutta tunnelma muuttui täysin. Harmi kun kolmosta ei ole tullut, tarina voisi hyvin vielä jatkua. Suosittelen tätä kirjaa kaikille. Varsinkin kissa faneille.

Kirja on mielestäni parempi kuin edeltäjänsä Autio kaupunki. Juoneltaan kirja oli ihan suht' koukuttava ja se oli nopeaa luettavaa. Tapahtumia oli myös melko paljon, ja jännitys Lykyn kiinnijäämisestä oli käsin kosketeltavaa.

Gaiman on parhaimmillaan novelleissa. Pidin useasta tämän kirja novellista todella paljon, joskin suosikkini oli Vihreiden kirjainten arvoitus, joka onnistuneesti yhdistää kaksi minua kiinnostavaa maailmaa toisiinsa. Useammissa novelleissa oli myös hyvä tunnelma, sellainen vähän synkkä ja sateinen, aika brittiläinen fiilis ehkäpä. Minua jäi harmittamaan muutamissa novelleissa niiden epäselvyys lopussa, minulle ainakin jäi useasti auki se, että mitä tapahtui ja mitä olisi pitänyt tajuta. Tuntui, että en hiffannut tarpeeksi asioita rivien välistä, joka jäi harmittamaan. Mutta siitä huolimatta hyvä lukukokemus minulle, joka ei niin paljoa novelleista välitä.

Lyhyt runokirja Krauen metsästyksestä. Ei mikään hyvän mielen kirja, sillä yleistunnelma oli synkkä, mutta mielenkiintoinen teos kyllä. Kirjan houkuttelevuutta lisäsivät Tove Janssonin kuvitukset, jotka olivat jossain määrin häkellyttävän tuttuja.

Jännää löytää tämä kirja Risingshadowilta, sillä en ensisijaisesti mieltänyt tätä spefiksi. Mutta olen huomannut, että Risingshadow lisää tietokantaansa myös kirjoja, jotka ovat hyvin rajatapuksia. No, Vieras kartanossa on kyllä sellainen kirja, joka taitavasti tasapainottelee mainstreamin ja spefin välillä. Siinä on kauhuelementteja, ja halutessaan lukija voi uskoa, että tietyt tapahtuvat ovat yliluonnollisten lähteiden aiheuttamia. Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta hyvin paljon. Ainoa miinus kirjalle on lähes junamainen eteneminen. Missään vaiheessa ei oikein kunnolla pysähdytä pohtimaan aiempaa, vaan aina tulee joku uusi tapahtuma, josta taas siirrytään seuraavaan. Kirja pysyy jatkuvasti mielenkiintoisena, mutta jäin kaipaamaan lopetusta, joka olisi vetänyt lankoja selkeämmin yhteen.

Tämä kirja on yksi erikoisimmista, mitä olen koskaan lukenut. Joka kappaleessa oleva eri kertoja on aika hämmästyttävää, mutta kukin kertoja vie juonta hieman eteenpäin. Kirjan kieli on todella kaunis ja jollain tavalla runollistakin. Harjaantunut lukija kannattaa olla. Lukemisen jälkeen olisi hyvä miettiä kirjan teemoja ja piilomerkityksiä, eikä vain painaa kansi pöllämystyneenä kiinni. Hyvä, erilainen kirja, joka sopii erinomaisesti myös aikuisille.

Lainasin tämän kerran kirjastosta ala-asteella ja se vaikutti minut siinä määrin, että ostin koko sarjan ja luin niiden lisäksi jopa Kalevalankin. Tarina eteni nopeasti, joten ei pitkästyttänyt yhtään. Pidin erityisesti Kalevalan myyteistä sijoitettuna nykyaikaan. Huumorikin nauratti.

Sydänverelläni kirjoitettu jatkaa loistavasti sarjaa. Pidän tästä sarjasta todella paljon, eikä mikään osa ole ollut huono. Kirjassa kaikki on kohdillaan: hahmot, juoni ja juonenkäänteet. Mietin vain, että jatkuuko sarja vielä. Periaatteessa se voisi jatkua, koska kirjan tapahtumat suorastaan vaativat sitä (ja samoin minä). Saa vain nähdä milloin tulee jatkoa jos tulee...

tykkäsin kovasti kirjasta, miljöö on kiinnostava, ja maan mysteerit ja ihmeet saivat minut kiinnostumaan sarjasta. siinä on sopiva sekoitus romanssia ja toimintaa

kirja oli koko matkan ajan tylsä, mutta silti kiinnostava omalla tavallaan, kirjassa ei tapahtunut paljoa, joka tuo vaihtelua edellisiin osiin.

kaukaisin ranta on minun vähiten tykätty kirja maameren tarinoissa, mutta se on silti erittäin hyvä kirja, vaikkakin alkuuv vähän tylsä.