Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Valasta pidin monessa mielessä enemmän kuin edellisestä osasta, mutta silti se ei aivan yltänyt sen tasolle. Se mikä Valassa herätti mielenkiintoni oli sen salaperäisyys, sillä edellisen osan luettuani ei mielessäni ollut kuin yksi kysymys, nyt mieleni kihisee kysymyksiä. Haluan ehdottomasti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikka kirja ei ollutkaan edeltäjänsä tasoinen. Se mikä myös herätti mielenkiintoni oli lopussa oleva Gierin kirje lukijoille! En ymmärrä miksi kiinnostuin siitä niin kovasti. Joka tapauksessa voin vain suositella tätäkin kirjaa, mutta ehdottomasti vain silloin jos olet lukenut jo Lupauksen. Ylipäätään suosittelen Gierin teoksia varsinkin heille jotka kaipaavat helppolukuista lukukokemusta!
Oraakkelin kirjan takakansiteksti ei antanut paljoa muuta kuin mielenkiintoisen alkutilanteen. Odotin mielenkiinnolla millainen tarina näiden puitteiden ympärille oli saatu rakennettua, koska olihan asetelma nyt todella kiinnostava. Mutta valitettavasti kokonaisuus oli pettymys, mielenkiintoinen alkuasetelma ja hyvä alku typistyivät hiukan liian happomatkailuhenkiseksi. Olihan se hyvin ominaista Dickin kirjoitustyyliä, mutta olisin silti toivonut, että hänen muista tarinoistaan tuttu mystisyys ja henkisyys ei olisi puskenut ihan niin voimalla läpi. Tarinan kerronta oli muuten onnistunutta, se eteni hyvin ja tarpeeksi nopeasti, loppu oli vaan sitten pettymys. Kirjassa esiintyi paljon erilaisia hahmoja, enkä oikeastaan osaa edes sanoa, kuka oli päähahmo vai oliko siinä lainkaan sellaista. Hahmoista ei kerrottu paljoa, mutta ei sitä osannut edes kaivata; tapahtumat olivat paljon tärkempiä. Ehkä tästäkin tarinasta olisi saanut enemmän irti, jos tämän olisi päässyt lukemaan heti sen ilmestyessä 1960-luvulla. Odotukset taisivat minulla olla turhan korkealla, koska kokonaisuutena kirja oli luettava, muttei mitenkään erikoinen.
Olen katsonut kirjasta tehdyn elokuvan ennen kirjaa ja epäilin siksi, että en pitäisi suuresti kirjasta. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin sitä mieltä, että kirja oli mahtava! Elokuva ei ollut läheskään niin hyvin tehty, mutta arvostelen kirjaa en elokuvaa joten... Hahmot kumosivat minut aivan täysin, varsinkin Vael. Hän on ihana päähenkilö ja haluaisin lukea hänestä paljon, paljon lisää. Myös muut hahmot kuten Jamie ja Jeb painuivat mieleeni. En itse henkilökohtaisesti pidä tulevaisuudesta kertovista kirjoista, mutta nyt käsitykseni niistäkin muuttuivat. Katsotaan luenko näitä lisää. Vieras oli kaunis kirja. En ole ennen törmännyt kirjaan jonka sisältö olisi kaunista. Niin puhdasta ja herkkää. Teksti oli helposti luettavaa ja kuten sanottua kaunista. Tämä kirja muutti myös minun käsitykseni Stephenie Meyeristä. En ollut kuvitellut, että hänen tekstinsä olisi tällaista. Nyt haluan ehdottomasti lukea lisää tämän teoksiaan. Suosittelen ehdottomasti!
En tiedä miksi tykästyin kirjaan niin paljon. Tykkäsin siitä, kun tulevaisuudessa kaikki oli ihan erillasta ja kirjoitustyyli oli todella kaunista. Juoni oli hyvä ja kirjahan on aina hyvä, jos haluaa jo päästä lukemaan toisen osan , vai?
Kirjasarjan ehdottomasti parhain osa. Oli mielenkiintoinen alusta loppuun. Tosin, jotkut kohdat jouduin lukemaan useamman kerran, kun en heti kärryille päässyt. Kirjan juoni oli parempi ja jännittävempi kuin ensimmäinen.
Tästä on nyt jonkin aikaa, kun kirjan luin. Muistan kirjasta sen, että luin sen muutaman päivän aikana ja oli todella koukuttava ja mielenkiintoinen juoni. Tykkäsin sivuhahmoista, erityisesti Haymitch ja Cinna olivat hyviä. Mielestäni kirjassa alku oli vähän tylsä, ja kirjassa oli muutama ei niin kiinnostava kohta. Lukukokemuksena kuitenkin loistava!
Ihan hyvä, parempi kuin toinen ja kolmas. Tuntui jotenkin teennäiseltä, en tiedä. Paikoin vähän tylsä.
Kirja oli mukaansa tempaava enkä nostanut katsettani kirjasta hetkeksikkään! Kannattaa lukea loputkin osat
Mielestäni huonompi kuin aiemmat osat, oli jotenkin niin pitkäntuntuinen kun kokoajan oli sotaa. Mutta hyvä kirja, ei siinä mitään.
Melko hyvä, vaikka pidinkin enemmän edelisestä osasta.
Kirja oli oikein vauhdikas ja viihdyttävä ja upposi minuun, sillä pidän historiasta. Aikamatkustusjuttu ja atomium-hommelit vaikuttivat aika omituisilta ja monimutkaisilta, mutta kirjan loppua kohden aloin jotenkin ymmärtää niitä. Kirjan juoni on aivan samanlainen kuin muissakin samantapaisissa kirjoissa: ylivoimainen pahis juonii maailmanloppua ja tehtävää lähetetään suorittamaan nuorisokopla, jonka jäsenistä vähintään kaksi rakastuu toisiinsa. Hohhoijaa. Minusta lopetuskaan ei ollut hiuksianostattava, sillä jotkin asiat olivat ennalta-arvattavia, mutta seuraava osa tekee kyllä mieli lukea.
Luin tohtori Jekyllin ja herra Hyden ensi kertaa helppolukuisena englannilla ja pidin siitä valtavasti. Mielenkiinnosta luin myös tämän Keskiyön kirjaston version ja tarina on juuri sellainen kuin muistan sen englanninkielisessä kirjassakin olleen. Mielestäni Jekyllin ja Hyden tarina on tosi kekseliäs ja mielenkiintoinen, ja se on ehdottomasti yksi suosikkiklassikkojani. Minusta takakansitekstissä ei pitäisi paljastaa, että Jekyll ja Hyde ovat sama henkilö, sillä jos sitä ei tietäisi, kirjan lukeminen olisi paljon mielenkiintoisempaa.
Tässä päästiin jo tutustumaan ihmissusiin vähän lähemmin Alciden kertomuksien avulla. Tässä oli pelottavinta Billin vapauttamisyritys. Monella tapaa onnistunut kirja kuin aikaisemmatkin osat.
Trilogian ensimmäisen osan Hävityksen tapahtumapaikkana on Alue-X. Toisessa osassa Hallinnassa ollaan rajan toisella puolella, tutkitaan aluetta ja koko ilmiötä ylipäätään. Viimeisessä osassa Hyväksynnässä kerrotaan tarinaa kolmella eri aikajanalla ja näkökulmasta. Controlin ja Haamulinnun tarina jatkuu siitä mihin edellinen osa Hallinta päättyi. Toisen näkökulman tapahtumat sijoittuvat samalle paikalle kuin Alue-X muutoksen kynnyksellä majakanvartijan vinkkelistä. Kolmas tarinalinja kertoo johtaja/psykologin vaiheista ulkopuolisen kertojan vinkkelistä ennen 12 retkikunnan matkaa Alue-X:lle. Siis kahdessa tarinalinjassa ollaan ajassa ennen ensimmäisen osan Hävityksen tapahtumia.
Lue lisää ...
Sarjan päätös ei lunastanut täysin odotuksiani, minkä upea ensimmäinen osa asetti. Odotin jotain muuta, ehkä järisyttävämpää kokemusta mitä sain. ”Salaisuudet paljastuvat” lupaa takakansi...Joo, tavallaan, mutta ei ihan. Loppuratkaisussa jäi liikaa asioita hämärän peittoon. Ei tarinan tarvitse olla puhki selitetty, mutta silti pikkasen enemmän valotusta asioihin olisi ollut ihan kiva. Jotain on tosin saattanut jäädä minulta huomaamatta, koska olen kolmesta osasta kootun yhtenäisen tarinan lukenut pätkissä. Ehkä tarina vaatii minulta toisen lukukerran, jotta se aukenisi paremmin.
Sarjan osan nimet olisi voitu suomentaa toisellakin tapaa, mutta hyvin oli saatu osuvat nimet suomennoksiin noudattaen samaa logiikkaa kuin alkukielisissä osien nimissä - jokainen osa alkaa samalla kirjaimella.
Komisario Chenin ja senesalkki Zhu Irzhin seikkailut jatkuvat tutuilla uomillaan. Tapahtumia käydään maassa ja helvetissä, unohtamatta taivaallisen väen mukana oloa. Chenin demonivaimolla Inarilla on myös osuutensa tarinassa. Tarina on itsenäinen, vaikka on eduksi lukea edelliset osat ensin. Sivuosissa on edellisen osan henkilöitä.
Lue lisää ...
Sarjassa on omaperäinen maailma, vaikka kolmannessa osassa se on jo tuttu. Sinänsä uutta kolmas osa ei maailmaan tuo. Helvetti ja taivas ovat tavallaan maanpäällisen elämän rinnakkaismaailmoja – maailmojen arkkitehtuuri ja tiet ovat samoilla sijoillaan niin helvetissä kuin maan päällä. Maailmojen välillä ei kuljeta noin vain, mutta tietyt väylät yhdistävät maailmat toisiinsa. Puhelin yhteys, tosin heikkotasoinen, on myös olemassa maailmojen välillä.
Kultaisen lohikäärmeen juoni kootaan useasta erillisestä tapahtumavyyhdestä. Juoni on vetävä eikä liian simppeli. Meno on todella vauhdikasta. Tapahtumien ryöppy ja tarinan vauhdikkuus alkoi loppupuolella tuntua liialta, tuli ähkyinen olo. Sen vuoksi kiinnostus tarinaa kohtaan ei kantanut ihan loppuun saakka.
Parhaita koskaan lukemiani kirjoja. Kirjassa oli jännitystä, huumoria ja hyvä juoni. Vaikka nimet alkuun kuulostavatkin typerltä ja kansi saattaa herättää ennakkoluuloja, ... mm ... No kumminkin, paras kirja ikinä!
Jotenkin tosi tylsä ja jaksoin vain juuri ja juuri lukea loppuun.
Kirja oli todella hyvä, ja itse toivon, että seuraavissa osissa Willistä ja Nicosta tulisi pari :)
Ihan hyvä kirja, mutta ai että otti päähän ne Michaelin kääpiösepustukset. Muuten ihan hyvä kirja, vaikka se joissain kohdissa olikin tylsä ja sekava.
Sean Fay Wolfen "Elementia kronikat. Kirja 1, Oikeuden voitto" (Readme.fi, 2015) aloittaa uuden kirjasarjan, joka sijoittuu huippusuositun Minecraft-tietokonepelin kuutioista koostuvaan maailmaan.
Lue lisää ...
Stan2012 -niminen hahmo kirjautuu sisälle Minecraft-peliin, sillä hän on kuullut että kyseessä "on hauska peli ja että tämä palvelin on hyvä paikka opetella pelaamaan (s. 18)." Sääli vaan, että Elementia-palvelinta hallitseva kuningas Kev on juuri päättänyt ottaa käyttöön yhden elämän säännön, eli toisin sanoen kerran pelissä kuoltuaan ei hahmo voi enää palata takaisin, ja muutenkin alemman tason pelaajia potkitaan päähän kaikin mahdollisin keinoin. Ei kai siinä siis auta muu kuin käydä raakaa sortovaltaa vastaan!
Lähes viisisataasivuisen "Elementia kronikoiden" juoni koostuu lähinnä kuutioista koostuvasta maailmassa vaeltamisesta ja kolmikon kimppuun hyökkäävien hirviöiden tappamisesta, mikä käy hieman puuduttavaksi, etenkin kun yksiulotteisiin henkilöhahmoihin on mahdotonta millään tavalla kiintyä tai samaistua. Juonenkäänteet ovat myös melkoisen kliseisiä ainakin aikuislukijan mielestä.
Väkivaltaa on yllättävän paljon ja sitä kuvataan aika graafisesti, toki tietokonepelimäiseen tapaan, jolloin kuolemakaan ei oikein tunnu kuolemalta ja paha haavoittuminen voidaan kuitata kaivamalla varusteluettelosta kultainen omena tai kuntoa ylläpitävä taikajuoma. Jonkinlaista angstia koetaan tappamisesta ja kaverin kuolemaa surraan (ainakin seuraavaan taisteluun asti), mutta siinäpä oikeastaan kaikki. Lopputulos on niin syvällinen, että se muistuttaa enemmänkin 16-vuotiaan amerikkalaispojan kirjoittamaa fanficia omasta suosikkipelistään kuin kunnollista nuortenkirjaa.
Ai niin, mutta siinähän tästä pohjimmiltaan onkin kyse. Sean Fay Wolfe oli kirjan kirjoittaessaan kuusitoista, eikä kirjailijana edes mitenkään erityisen lahjakas. Kieli on kömpelöä, ja lauserakenteet ovat täynnä asioiden toistoa tyyliin "Olen samaa mieltä, vastasi Stan, joka oli samaa mieltä kaikesta mitä hänen ystävänsä oli sanonut." Kustannustoimittajaa olisi kaivattu, myös suomenkieliseen painokseen, josta on turhankin helppo bongata virheitä.
Lopputulos on huonoa - siis ihan hirvittävän huonoa - kirjallisuutta, jota Minecraftia pelaava kohderyhmä kuitenkin fanittanee ihan kympillä. Pitäisikö tätä siis hankkia kirjastoon? Mekaanisen lukutaidon vahvistajana "Elementia kronikat" voi toimia, mutta muita ansioita siitä on mahdoton löytää.
"Wow", oli ensimmäinen ajatus kirjan luettuani ja sen jälkeen pitkä epätodellinen (ja hiukan epämukava) olo, koska kirja oli loistava, mutta samalla todella, todella ällöttävä luettava. Saako tällaisesta edes pitää...?
Lue lisää ...
Kirja oli kiehtova sitten kun siitä sai otteen. Minulla oli aluksi vaikeaa jaksaa lukea tarinaa, koska se tuntui täysin merkityksettömältä (paljon, paljon keskusteluja merkkituotteista ja pukeutumisetiketeistä yms). Mutta kun jaksoi kahlata kirjaa noin puoleen väliin, niin sitten päästiin tarinan ytimeen kiinni ja sen jälkeen kirjaa ei malttanut laskea käsistään (vaikka välillä oli pakko, koska piti hakea sietokykyä lukea joitain kohtauksia läpi). Minulla oli jokin ajatus kirjan sisällöstä (olen nähnyt elokuvan vuosia sitten ja joita muistikuvia on säilynyt), mutta sen splatter-kauhuskenaariot (hyvin yksityiskohtaisesti kuvaillut) yllättivät silti. Nämä kohtaukset olivat mielettömän vaikeita ja raskaita luettavia, mutta samalla niitä kohtaan tunsi jopa sairaalloista kiinnostusta ja halua lukea ne läpi. Muutenkin kirjoitustyyli oli paikoitellen todella raskas ja jossain määrin turruttava, mutta samalla tavallaan palkitseva. Juoni oli rakennettu hyvin, Batemanin henkinen epätasapaino tuodaan esiin ohimennen ja sen jälkeen se otetaan osaksi tarinaa vähävähältä, jolloin lopulta se on tarinan pääpointti ilman, että varsinaista muutosta edes huomaa.
Tämän teoksen lukemisen jälkeen oli hyvin kahtiajakautunut fiilis, vähän kuin itsekin olisi tullut kirjan luettuaan lähemmäksi Batemania, tämän henkistä tasapanoa (tai lähinnä kai tasapainottomuutta). Toisaalta pidin todella paljon, mutta sitten taas toisaalta en halua enää ikinä lukea kirjaa uudelleen. Tämä on yksi niistä harvoista kirjoista, joiden arvosanaa oli pakko muuttaa. Annoin aluksi 3 tähteä, mutta oli lopulta pakko nostaa se neljään tähteen. Tämä kirja jää mieleen vahvasti, varmasti vielä pitkäksi aikaa.
Upea. Tästä kirjasta tuli kerta heitolla yksi suosikki soturikissoistani. Juoni yksi parhaista. Tämä kirja oli jotenkin erityisen koskettava. Aikaisemmin tuntui että soturikissat eivät voisi enää parantua ja että kirjoissa toistetaan samoja asioita eikä uusia ideoita tule. Mutta nyt kun pääsi seuraamaan tapahtumia toisen klaanin ja uuden kissan silmin sai lisää intoa lukea tulevatkin soturikissat. Suosittelen!
Minulle tarjottiin tätä kirjaa ennakkoluettavaksi. Hiukan epäröiden otin tarjouksen vastaan koska en ollut varma oliko kirja lähelle sitä mitä yleensä tykkään lukea. Pelottomasti kuitenkin tartuin kirjaan ja huomasin lukeneeni sen kahden päivän aikana vaikka lukemiseni on jäänyt nykyisin vähän vähemmälle. Tarina alkaa reippaalla tempolla ja on sitä kirjan viimeisille sivuille saakka. Ennen kuin huomasinkaan olin keskellä jännittävää seikkailua ja juonittelevia tapahtumia. Kepeästi ja nokkelasti kerrottu tarina vei mukanaan kyllä minutkin vaikkei tämän kaltainen kirjallisuus ehkä ole sitä mitä yleensä luen. Pidin kirjan juonesta ja tykästyin sen kaikkiin hahmoihin omalla tavallaan. Muutamaan kertaan tuli hörähdettyäkin kirjan letkautuksille. Tämä oli ennen kaikkea helppolukuinen ja vauhtia sisältävä kirja, jonka kanssa ei ollut tylsää missään vaiheessa joten en lainkaan ihmettele miksi se on niittänyt suosiotaan ympäri maailman. Tarina ja sen hahmot lumosivat minut täydellisesti aina hiukan yllättävään loppuun saakka. Aion ehdottomasti lukea trilogian muutkin osat!
Kirja oli kokonaisuudessaan todella hyvä ja pidin tästä todella paljon ! Loppu varsinkin oli sellainen todella jännittävä koska oli kamalan surullinen olo ja myös todella toiveikas ettei Grace vaan kuolisi.. Säälin hieman Samia koska hän menetti jollain tavalla Gracen koska hänen piti kokea muodonmuutos. En olisi halunnut että tälleen kävisi, koska ne oli niin ihanan pari <3 Ootan innolla että pääsen kolmannen kimppuun :)
Tämä kirja on ihana. Se on paras lukemani kirja. Se oli jännittävä ja lopussa luulin, että "Alex" kuolee. En malta odottaa seuraavaa kirjaa!!























