Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Reeven sarjan toinen osa jatkaa samalla linjalla kuin ensimmäinenkin kirja. Tom ja Hester matkaavat seikkailusta seikkailuun, mutta nyt jotenkin määrätietoisemmin ja järkevämmän oloisesti. Tapahtumat eivät ole ihan niin randomeja ja onnenkantamoisia kuin Kävelevissä koneissa, mikä antaa kirjalle erilaisemmän sävyn, ihan vain hyvässä mielessä. Kirjan juonen keskiössä on Tomin ja Hesterin suhde, jonka ongelmat heijastuvat laajasti heidän ympärillään oleviin ihmisiin. Tom on edelleen naiivi idealisti ja Hester tuittupäinen kyynikkö - kombinaatio jonka ei uskoisi toimivan, mutta iskee silti. Suurimman osan ajasta nämä sankarit seikkailevat erillään ja saavat näin tilaa kasvaa hahmoina enemmän. Tosin Tom ei muutu oikein mihinkään, mutta Hester kehittyy vauhdilla. Pidin hahmosta jo aikaisemmin, nyt pidän vielä enemmän. Hahmojen ohella Reeven luoma maailma on edelleen mielenkiintoinen ja rikas, sinne haluaisi itsekin päästä tutkimaan asioita. Odotan jo malttamattoman seuraavaan osaan tarttumista.
Nyt oli pakko sanoa, että kirja oli parasta vähään aikaan lukemaani settiä. Apinoiden planeetta on selvästi tieteiskirjallisuuden eliittiä, josta allekirjoittanut on aiemmin saanut tarinan suhteen vain elokuvallisesti joko nauttia (vuoden 1968 versio) tai kärsiä (vuoden 2001 versio). Pierre Boullen mestarillinen klassikko nousi kyllä ylittämättömäksi. Kertomus on melkein kokonaan (ensimmäisiä ja viimeisiä sivuja lukuunottamatta) homodiegeettisesti kerrottu, jossa avaruuden tutkimusmatkailijaksi päätynyt päähenkilömme kertoo merkillisestä seikkailustaan apinoiden hallitsemalle planeetalle joutumisesta, jossa hän joutuu alkukantaisten ihmisolentojen joukossa vangiksi, mutta osoittamalla kykyä omaksua apinoiden kulttuuria ja ilmaista apinoille omaa älyllisyyttään pitää lukijan otteessaan. Itselläni oli perin hauskaa lukea, kuinka apinat ällistelivät päähenkilömme valtaisaa älyä ja sivistyneisyyden tajua ja kuinka päähenkilömme saa ihan oikeita (sympaattisuutta uhkuvia) liittolaisiakin apinoiden joukosta. Lukijamme kokee kertojan kautta apinoiden ajatusmaailman niin hyvässä kuin pahassa, myös filosofian poikaselle ja moraaliselle katsomukselle kallistutaan, mikä syventää tätä miellyttävästi. Tunnelmakin on kohdillaan. Mutta miksi ei ihan täysiä pointseja tule tälle teokselle? No ne on lähinnä pieni kauneusvirheitä tarinallisissa siirtymissä, jotka pikkuisen vaivaavat. Joskus jäädään kertomaan enemmän asioista, mutta sitten toisinaan loikat ovat melkoisia, etenkin lopussa jäi jotenkin tunne että kirjailija ei ollut aivan viitsinyt kertoa asioiden etenemisen yksityiskohtaisuutta. Mutta kuten sanottu, lähinnä kauneusvirheitä tekstissä, jotka joskus pelaavat tämän lyhyen puoleisen tarinan eduksi. Tuosta pienestä nipotuksestani huolimatta Apinoiden planeetta on klassikon maineensa ansainnut ja se nousi selvästi suosikkieni joukkoon sopivan kokoisen pituutensa, ymmärrettävän kirjoitustyylinsä ja hienojen tarinankäänteiden ja henkilöhahmojen suhteen. Jos scifikirjallisuus on lähellä sydäntäsi, älä missään nimessä epäröi jättää tätä lukematta.
Ruusustrilogia jatkuu. Tarina alkaa heti siitä mihin se ensimmäisessä osassa jäi ja käsittelee Ruususen aikaa kaupungissa. Lopussa taas saadaan aikaiseksi lenkki seuraavaan kirjaan. Juonihan on nyt taas ohuttakin ohuempi, mutta sen pienuus on sitten korvattu yksityiskohtaisilla kuvailuilla erilaisista seksuaalisista tapahtumista, niin kuin kirjan henkeen kuuluukin. Jos ensimmäinen osa oli minusta tylsä, tässä oli sitten jo enemmän potentiaalia. Hahmot tuntuivat elävämmiltä ja tarina itsessään järkevämmältä, jos se nyt on mahdollista. Tarina oli hyvin epätasalaatuinen ja välillä olin antamassa yhden tähden, välillä melkein viisi. Päädyin lopulta keskimääräiseen kolmeen tähteen, koska tarinan idea ei ollut mitään uutta ensimmäiseen kirjaan verrattuna, mutta paikoitellen tässä tarinassa oli jopa järkeä. Suosittelen kyllä vain niille, jotka ovat kiinnostuneet BDSM-genrestä ja niille, jotka edes jollain asteella pitivät sarjan ensimmäisestä osasta.
Hieman päivitetty versio Bram Stokerin klassikkoteoksesta. Tarinasta löytyi uutta, mutta myös vanhoja tuttuja juttuja hiukan uudistetussa muodossa. Tämä oli perushyvä kirja, jonka luki nopeasti, mutta mikään maailmoja avartava teos se ei ollut. Kirja ei lunasta mainoslauseitaan ("veret seisauttavaa kauhua", "viettelevää erotiikkaa"). Ei ollut pelottava, ei missään vaiheessa. Eikä kyllä kovin eroottinenkaan. Oli sitä toki enemmän kuin alkuperäisteos, mutta suhteesa nykyajan teoksiin ei. Olen nähnyt leffan joskus aikoja sitten enkä siitä paljoa muista, mutta joitain kohtia palautui mieleen kirjaa lukiessa, hyvässä mielessä. Eikä sitä voi pitää missään mielessä negatiivisen asiana, että näin mielessäni koko ajan Gary Oldmanin Draculana. Suosittelen lukemaan, ihan hyvää ajanvietettä.
Itse pidin koko kirja sarjasta että tästä viimeisestä kirjasta :) Minulle ainakin jäi ku lopetin lukemisen sellainen haikee fiilis et nytkö jo se loppu :( Juonet oli mukavia ja mukaansa tempaavia :) Suosittelen !!
Ensimmäinen osa oli niin huono, että en olisi varmaan lukenut toista osaa, ellei täällä olevissa arvosteluissa olisi sanottu, että Astarten solmu on edeltäjäänsä parempi. Ja se onkin totta; valitettavasti se vain ei auta paljoa, kun vertailukohta asetti riman niin kovin alas.
Tätä kirjaa oli kyllä odotettu! Mutta jotenkin lukukokemus jäi vajaaksi. Kirja oli hyvä, muttei ensimmäisen osan veroinen. Seuraava osa täytyy myös lukea.
En ole mikään itkupilli, mutta itkin (tai oikeastaan lähinnä nyyhkytin) kirjan aikana useampaan otteeseen. Loppu jäi niin hirveän surullisena kaihertamaan. Lyra & Will never together... Olisin myös kaivannut Iorek Byrnisonia enemmän, rakastan tuota lempeää, haarniskoitua karhua. Mahtava trilogia. Yhyy.
Tarina oli mukaansatempaava ja paikoitellen humoristinen, mutta samalla hieman surumielinen. Odd Thomasin velvollisuudentunto ja maailman paino harteillaan teki hahmosta raskaan oloisen ja synkähkön, vaikkei hahmo ei sitä dialogin perusteella ollutkaan. Juoni oli polveilevan oloinen, joka kuitenkin eteni johdonmukaisesti kohti loppuratkaisua. Loppu tuli vastaan hiukan yllättäen, vaikka sitä pohjustettiin koko kirjan ajan. Paikoitellen tarina polki paikallaan tehden siitä pitkäveteisen, mutta kokonaisuutena ihan luettava teos.
Kirja tuntui aika tasapaksulta pakkopullalta lähes tulkoon alusta loppuun. Juoni tuntui junnaavan koko ajan paikoillaan, eikä se edennyt yhtään mihinkään. Kirjassa keskityttiin mielestäni liikaa Damenin hehkuttamiseen, sekä Romanin ja Everin siteeseen, josta ei tuntunut millään kerralla saavan mitään uutta.
Useimmiten olen ollut varsin epäluuloinen viime vuosina ilmestyneitä dystopia-sarjoja kohtaan, mutta Delirium-trilogia pääsi pehmittämään sydäntäni.
Trilogian kaksi ensimmäistä osaa olivat todella hyviä ja pidin varsinkin sarjan toisesta osasta. Kultainen sääntöni onkin, että kirjasarja on hyvä jos pidän sarjan toisesta tai kolmannesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Nimittäin olen aina joskus kohdannut pettymyksekseni sarjoja, joista huomaa että kirjailijan innostus on lopahtanut upean ensimmäisen osan jälkeen ja sitten seuraavat kirjat ovatkin pelkkää pakkopullaa.
Kapinallinen eteni vauhdikkaasti eikä tylsiä hetkiä oikeastaan ollut. Sakotan kuitenkin sekavuudesta. Monet asiat jäivät mielestäni pimentoon ja joissain kohdissa kerronta tuntui vähän jopa epäuskottavalta. Suomennosta ei ole kunnolla tarkistettu, sillä lauseista puuttuu sanoja jne, ja se teki lukemisesta välillä vähän hankalaa. En kuitenkaa malta odottaa, että saan vikan osan käsiini!
Rabelaisin valtava merkitys kirjallisuushistorialle todistaa, ettei klassikkojen kirjallisuudessakan tarvitse olla ryppyotsaisia. 1500-luvulta peräisin oleva hurjastelu aiheuttaa edelleen ääneen tyrskähtelyjä. Humoristista satiiria esiintyy laidasta laitaan, moneen makuun. Tietty groteski vivahde useissa tapahtumissa on eräitä Rabelaisin teosten tunnusomaisimmista piirteistä, joka varmasti jakaa mielipiteitä, mutta toisaalta kertoo jotakin keskeistä kirjoitusajastaan.
Herra Bliss on suloinen kuvakirja, jonka jokainen kuvituskuva on Tolkienin omaa käsialaa. Juoni käynnistyy, kun eräänä päivänä herra Bliss päättää ostaa auton, ja sen jälkeen hurjia käänteitä ja vauhtia ei puutu. Tunnelmaltaan Herra Bliss muistuttaa paljon Roverandomia ja sisältää samantyyppistä nonsense-menoa sanaleikkeineen ja hämmästyttävine tapahtumineen, joskin on kuvakirjamuodon takia kevyempi kokonaisuus.
Tuntuu hassulta kun lukenut viimeksi Vainutun. Daimonit tatkoittavat näissä sarjoissa ihan eri asiaa.
Lue myös Susiraja!
Milloinkohan minusta on tullut mainosmies? Minä tiedä.
Huh, tämän kirjan lukemisessa kesti kauan. En ole luultavasti koskaan lukenut yhtä teosta niin kauan kuin tätä, vaikka paksumpiakin on tullut luettua. Rakastin jo valmiiksi Tolkienin luomaa maailmaa ja olin tutkinut sitä paljon ennen kuin edes vilkaisinkaan tätä Tolkienin ehkä kuuluisinta teosta. Minulla oli suuret odotukset kun lähdin lukemaan kirjaa, nimittäin rakastin suuresti Peter Jacksonin ohjaamia elokuvia. Alussa olin turhautunut ja pettynyt, alku ei lähtenyt kovinkaan menevästi. Silti roikuin mukana ja se kannatti. Juuri niin kuin toivoinkin, kirja oli täynnä kohtauksia joista en tiennyt mitään aikaisemmin, joita Jackson ei ottanut elokuviin. Ja myönnän itkeneeni useammin kuin kerran kirjan monissa koskettavissa kohdissa. Kirjassa oli toki omat vikansa, itse en ole koskaan pitänyt mm. Frodosta, jonka mukana kuljimme melkoisen paljon. Monta kertaa oli houkutusta hypätä muutama sivu. Tähän saattoi myös tietysti vaikuttaa se että kohtaukset olivat suurinosa jo tuttuja, ei siis ollut jännitystä siitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Mutta kyllä Tolkien sortui mielestäni muutamissa kohdissa liikaan selittelyyn. Kyllähän tilanteita pitää kuvailla, mutta välillä kuvailut tuntuivat kestävän monta sivua. Laitan tämän nyt virheineen kaikkineen suosikiksi viidellä tähdellä, koska muihin lukemiini kirjoihin verrattuna Taru sormusten herrasta on yksi parhaista ja lähellä sydäntäni. Suosittelen lukemaan.
Nopealukuinen ja kiinnostava novellikokoelma. Jokainen novelli alkoi nopeasti, piti otteessaan eikä lähtenyt harhailemaan väärille poluille. Jokainen novelli oli myös kompakti kokonaisuus, joissa jokaisessa kerrotiin hiukan lisää tarinoiden maailmasta. Infoa tuli riittävästi, jotta ymmärsi maailman rakenteita, muttei liikaa, jotta maailma olisi tuntunut liian tutulta. Nimet olivat ehkä hiukan hankalia ja samanoloisia (liiaksi), joka aina hieman häiritsi tarinoiden alussa. Koko ajan myös odotti, että seuraavassa novellissa olisi ollut jokin viittaus edellisen novellin hahmoihin (ei ollut), koska kokoelma tuntui olevan jatkumo tarinoita, jotka olisivat voineet liittyä toisiinsa jotenkin muutekin kuin vain saman maailman kautta. Siitä huolimatta onnistunut kokoelma hyvin kirjoitettuja novelleja.
Yllättävän hyvä kirja. Alku ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta lkirja parani loppua kohden oikeastaan koko ajan. Koukuttava tarina ehdottomasti. Suosittelen :)
Ihan kohtalainen kirja. Kirja eteni osittain aika hitaasti, mutta toisaalta siinä hypättiin myös aika pitkiä ajanjaksoja melkein kokonaan yli. Aika sekava kirja oikeastaan, mutta ihan luettava kuitenkin.
Kirja alkaa melko polveilevasti ja tuntuu haahuilevan vähän sinne sun tänne aika pitkän aikaa. Kun sitten päästään juonen reunaan kiinni, minä jäin koukkuun.
Alku tuntui tosiaan todella pitkältä johdannolta, joka lukuvaiheessa ärsytti, mutta jälkikäteen ajatellen oli ihan tarpeen. Esiteltiin hahmoja ja luotiin pohjaa tapahtumille. Alussa juonen hyppiminen takaumista nykyaikaan ärsytti ehkä hiukan, en oikein välitä takaumista, mutta onneksi sitä ei kestänyt pitkään. Kirjan ideahan on aivan loistava ja mieltä hykerryttävä, perunoineen kaikkineen. Nopealukuinen ja hyvin rakennettu tarina, joka kuitenkin loppui vähän kuin seinään. Tämä tarina ei olisi vaatinut sellaista cliffhangeria kun siihen nyt sitten rakennettiin, sillä jatko-osien lukematta jättäminen ei ole käynyt edes mielessä. Pratchettin tyyli näkyy tekstissä hyvin vahvasti, jota odotinkin ja kaipasin. Hyvä kirja, jossa oli kiinnostavat päähahmot ja idea. Juonihan oli itsessään melko suoraviivainen, mutta siitä huolimatta siihenkin oli saatu mielenkiintoisia juttuja mukaan.
Paras. Kirjasarja sai parhaan mahdollisen lopun. Se oli koskettava, upea, mahtava ja hämmästyttävä. Yksi parhaista erin hunterin kirjoista ja ylivoimaisesti tämän sarjan paras. Toisaalta toivoisin sarjan loppuvan tähän, (että ei tulisi uutta sarjaa niin kuin esim. soturikissoista) koska sarja sai todellakin arvoisensa lopun, mutta toisaalta haluisin kuulla lisää. Etsijät ei ollut yksi lempi sarjoistani, mutta tämä lopetus oli kieltämättä huikea. Juoni mahtava, hahmoista saatu jälleen kiinnostavia ja loppu erinomainen lisäksi tykkäsin kirjassa oikeassa kohdassa tehdyistä ''kertojan'' vaihdoksista.(joka kappaleesssa eri kertoja)
Kirja oli todellakin salaperäinen ja taianomainen, mutta kirjan loputtua petyin kovasti, sillä melkeenpä mihinkään salaperäisyyteen ei saatu vastausta. Jäi hirveästi avoimia kysymyksiä ilmaan, joihin ehdottomasti olisin halunnut selityksen. Annoin silti kolme tähteä, sillä alkupuoli on hyvä ja lasten välinen dialogi huvittavaa.
Kirja oli juoneltaan ihan hyvä, vaikkei mukana ollutkaan sen suurempia juonenkäänteitä. Teksti ja juoni yleensäkin kulki aika tasaisesti eteenpäin, mutta silti löysin kirjasta jotain taikaa joka saa lukemaan kirjaa eteenpäin.