Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Luin sitte seuraavankin osan eivätkä odotukseni olleet kovin korkealla eikä loppuvaikutelma ollut omiaan nostamaankaan sitä. Kirja oli mielestäni tylsä ja katkonainen, ja välllä tuntui, että juoni jäi jäkittämään paikoilleen. Tarina on ihan ok, mutta kirjoitusasu on mielestäni liian muodollinen ja tympäisevä :/
Yhdyn tässä nyt Rinjaan, joka kuvasi oikeastaan kaiken sen mitä itsekin ajattelen kirjasta. Se olisi kaivannut enemmän kuvailua, että kirjaan pääsee oikeasti mukaan eikä vain puoliksi hapuilemaan. Juoni oli suhteellisen selkeä, ja loppu harvinaisella tavalla erikoinen, mutta olisin odottanut kirjalta enemmän. Vampiraatit ovat perus ajatukseltaan mielenkiintoisia ja erilaisia, ja tuovat enemmän mukaan sitä kaivattua tunnelmaa ja saavat omalla tavallaan niskavillat nousemaan.
Aluksi vähän epäilytti kun aloin kirjaa lukemaan, mutta mieipide kyllä muuttui ensimmäisten sivujen aikana.
Rosvoruhtinas on kirjoitettu ihanalla tyylillä ja siihen sisältyy monia kutkuttavia arvoituksia ja pieniä salaisuuksia. Kirja on juuri mukavan arvoituksellinen ja juoni etenee mukavaa vauhtia pitäen lukijan kokoajan mukana. En pystynyt lopettamaan lukemista kun vauhtiin pääsin.
Tämä kirja oli jopa minusta enää parempi :) en malta oottaa kolmatta osaa !
H. P. Lovecraftin koko novellituotannon suomentamisen jälkimainingeissa Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia on toinen julkaistu antologia Lovecraftin lähteillä ohella. Kokoelman teemana on esitellä Lovecraftin ihailemia kirjailijoita, joita hän mainitsi esseessään Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa. Samaan teemaan liittyen ilmestyi jo vuonna 1994 antologia Haudantakaisia, jonka novellivalinnat ovat paremmin mieleeni. Haudantakaisia on laadultaan tasaisempi kuin Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia. Lukuun ottamatta John Buchmania ja Hanns Heinz Ewersiä, kaikilta kokoelmaan valituilta kirjailijoilta on suomennettu enemmän tai vähemmän novelleja muissa 90-luvun antologioissa.
Olin aikoinani lukenut Holopaisen Syysmaa-sarjaa, jolle en ollut lämmennyt useista syistä, joten tartuin Ihon alaisiin hieman skeptisesti. Kirja kuitenkin yllätti kiinnostavalla ja ajankohtaisella aiheella, ja mitäänsanomattomaksi muistamani kerronta oli nyt mielekkäästi etenevää ja sopivan joutuisaa. Hahmojen kohtalo kiinnosti, ja melko suurella fontilla ja lyhyellä sivumäärällä varustettu teos tuli luettua nopeasti. Vaikka Ihon alaisilla onkin taipumusta pieneen melodramaattisuuteen, ei näin tiiviissä tekstissä se ehtinyt yltymään häiritseväksi. Nuoria ja nuoruutta on kuvattu uskottavasti. Sanoma ei ollut mitenkään erityisen mullistava, mutta mielestäni onnistunut aihepiiri nuortenkirjalle. Suosittelen teosta etenkin nuorille lukumieltymyksiin katsomatta, mutta myös vanhemmat lukijat voivat saada siitä irti ajatuksen jos toisenkin.
Tämä on erilainen kirja, joka ei asetu mihinkään muottin vaan se on kuin omanlaisensa yksilö. Lukeminen vaati aika paljon keskittymistä, ja varsinkin runolliset kielikuvat ovat jotenkin tosi omituisia, mutta eivät kuitenkaan tökeröitäkään. Enimmäkseen kirja herätti kysymyksiä kuin antoi vastauksia, ja moneen asiaan olisin halunnut lisätietoa. Lisäksi olisin mielenkiinnosta kaivannut karttaa liitteeksi.
Tämä oli lukukokemuksena mielenkiintoinen, sillä en ole aiemmin lukenut mitään tällaista. Idealtaan hyvä, mutta toteutukseltaan hivenen raskas. Alkuosa kirjasta oli kiinnostavaa, sillä siinä käsiteltiin kirjan päähenkilön Grenouillen lapsuutta ja nuoruutta, sitä miten hän kehittyi aikuiseksi eri vaiheiden kautta. Aika peruskasvutarina siis, mutta mielenkiintoinen siitä huolimatta. Kasvuvaiheen jälkeen tarinan eteneminen tuntui pysähtyvän kuin seinään ja juoni taantui jaaritukseksi. Loppua kohden tästä jahkauksesta päästiin jonkun verran eroon, mutta ei niin paljoa, että se ei olisi haitannut. Loppu itsessään oli hyvin kirjan juonta täydentävä, varsin onnistunut. Ilmeisesti kirja ja sen tarina yritti viestiä jotain syvempääkin merkitystä (kaikki tahtovat olla rakastettuja tjs), mutta kirjan hahmot olivat niin pahvisia, että en millään saanut niistä kiinni, saatikaan että olisin jaksanut välittää miten heille käy. Tämän kirjan meriitti on sen päähahmon mielenkiintoinen ominaisuus, vertaansa vailla oleva hajuaisti. Tätä seikkaa käytetään kunniakkaasti hyödyksi koko kirjan ajan, ja sen takia 3,5 tähteä.
Itse olen totaalisesti hurahtanut Walking dead -sarjaan, joten päätin perehdyttää itseni lukemalla myös siihen liittyvän kirjan. Kirja on mielenkiintoinen ja jopa yllättävä. Kirjan lukemalla ymmärrän paremmin kuinka Blakesta tuli totaalisen ilkeä ja lähes tunteeton sadisti, ja kuka hän todellisuudessa onkaan. Juoni kulki sujuvasti eteenpäin ja piti hyvin otteessaan alusta loppuun asti.
Hyvä. Kirjan juoni oli minusta mahtava ja hahmot mukaansa tempaavia. Hyvää luettavaa. Fantasiasta tykkäävät pitävät varmasti.
Uuden auringon kirja saa päätöksensä. Vaikka kirjat on julkaistu sarja muotoisena, kyseessä on yksi kokonaisuus, yksi neljään osaan jaettu kirja. Jokainen osa pitää olla hyvässä muistissa ennen viimeistä osaa, jotta tarinasta saisi kaiken irti. Matkan varrella sanotut oudot lauseet, kummalliset ilmiöt ja tapahtumat eivät ole vain itsessään outouden vuoksi tarinaan roiskaistuja vaan kaikella on selityksensä. Melkein kaikki mieltäni kaihertaneet arvoitukset, jotka eivät olleet selvinneet edellisissä osissa, selvisivät viimeistään Autarkin linnoituksessa. Miten kaikki palaset istuvat kokonaiskuvaan ja loppuratkaisuun vaatiikin sitten enemmän sulattelemista.
Tapahtumien kehitys, sodan alkaminen ja sotatapahtumien kuvaileminen aina liikellekannallepanosta, siviilien ja sotilaiden näkökannasta kerrotut asiat olivat todella mielenkiintoisesti kerrottu. Kirjailija oli tarkastellut sodan ajatusta kaikenlaisista näkökulmista. Ei ollut kuitenkaan mikään oikea naurupommi, mutta ei sen tarvinnutkaan olla.
Liv Silber -niminen teinityttö muuttaa kirjan alussa Lontooseen, jossa hän joutuu opettelemaan tulemaan toimeen äidin uuden miesystävän ja hänen hienostokoulua käyvien lastensa kanssa. Ja ihan niin kuin siinä ei olisi vielä kylliksi, Liv huomaa öisin seikkailevansa unissa uuden velipuolensa ja hänen törkeän hyvännäköisten kavereittensa kanssa - ja kaiken lisäksi kaikki tuntuvat näkevän samaa unta ja muistavan ne aamulla. Touhu ei vaan ole vaaratonta, ihmisten salaisimpiin toiveisiin ja pelkoihin käsiksi pääsy kun takaa heihin miltei rajattoman vallan, ja kaiken lisäksi seurakunta tuntuu flirttailevan niin unissaan kuin valveilla ollessaan pahuuden voimien kanssa.
Kudottujen kujien kaupunki on kiinnostavaa uutta kotimaista fantasiaa. Vaikka muutamat kliseet ja ennalta-arvattavuudet vaivaavatkin teosta paikoittain ja runollinen kieli kääntyy toisinaan itseään vastaan polveillessaan hieman turhankin runsaana, yleissävyltään Kudottujen kujien kaupunki omalaatuisella tunnelmallaan ja kiehtovalla maailmallaan onnistuu silti olemaan varsin kaunis kertomus. Suosittelen jokaiselle fantasian ystävälle.
Aloitan yhtymällä muiden kommentteihin siitä mikä kirjassa oli erikoista mutta hyvää: kerronta tapa. Olen lukenut monta kirjaa joissa ollaan enemmänkin tekemisissä susien kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen jossa tarina kerrotaan suden näkökulmasta ja päähenkilönä on pelkkä susi. Pidin tästä kerronta tyylistä! Oli mielenkiintoista lukea kirjaa jossa päähenkilönä on eläin, usein päähenkilönä eläin on vain saduissa. Kirjailija on hyvin onnistunut tässä valinnassaan, susilauman kuvaukset olivat mielenkiintoisia ja todentuntuisia. Pidin myös todella paljon päähenkilö Kaalasta, hän on ihanan itsepäinen ja eroten Nagen kommentista minusta itsepäisyys ei mennyt jankkaamiseksi. Pidän vahvoista naispuolisita päähenkilöistä ja Kaala saikin heti minulta ihailua osakseen. Minun oli myös helppo samaistua häneen. Muista hahmoista sen verran että ainakin minua itseäni suututti ja ärsytti hyvin paljon lauman johtaja. Mielessäni suutuin aina lukiessani hänelle:D Kirjan huonot puolet olivat paikoittain joissakin kohdissa paikallaan junnaaminen ja mielestäni liian hidas juonen eteneminen. Loppu jäi myös hieman ärsyttävästi avoimeksi ja mieleen jäi kysymyksiä joita pohdin jo kirjan lukemisen aikana. Oli hieman turhauttavaa kun näihin ei saanutkaan vastausta.-> Jatko-osaa odotellessa... Kaikenkaikkiaan jos pidät susista tai niitä sisältävistä kirjoista suosittelen lukemaan tämän:) Myös te superkoira ihmiset, tämä voisi olla teille hyvä kirja koska Kaalan ja hänen tapaamansa ihmisen suhde muistuttaa kovasti koiran ja ihmisen suhdetta;)
Kirjan jälkeen Tulitähden päähenkilönä oleminen loppuu. Aihe oli minusta hiukan tylsä ja harmittaa kun Tulitähden luonne alkaa pikku hiljaa muuttua.
Aivan pakko sanoa, että tämä oli parempi kuin olin odottanut. Gierin kirjoitustyyli on niin vaivatonta ja huumorilla höystettyä, että kirjaa on mahdotonta laskea käsistä pois. Tiesin ennen ostamistakin jo että kirja on hyvä. Henkilöhahmoista pääsee helposti perille mutta silti heistä paljastuu yllättäviäkin ajatuksia kirjan edetessä. Secrecystä tulee mieleen Gossip Girl.