Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Useimmiten olen ollut varsin epäluuloinen viime vuosina ilmestyneitä dystopia-sarjoja kohtaan, mutta Delirium-trilogia pääsi pehmittämään sydäntäni.

Trilogian kaksi ensimmäistä osaa olivat todella hyviä ja pidin varsinkin sarjan toisesta osasta. Kultainen sääntöni onkin, että kirjasarja on hyvä jos pidän sarjan toisesta tai kolmannesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Nimittäin olen aina joskus kohdannut pettymyksekseni sarjoja, joista huomaa että kirjailijan innostus on lopahtanut upean ensimmäisen osan jälkeen ja sitten seuraavat kirjat ovatkin pelkkää pakkopullaa. 

Kapinallinen eteni vauhdikkaasti eikä tylsiä hetkiä oikeastaan ollut. Sakotan kuitenkin sekavuudesta. Monet asiat jäivät mielestäni pimentoon ja joissain kohdissa kerronta tuntui vähän jopa epäuskottavalta. Suomennosta ei ole kunnolla tarkistettu, sillä lauseista puuttuu sanoja jne, ja se teki lukemisesta välillä vähän hankalaa. En kuitenkaa malta odottaa, että saan vikan osan käsiini!

Rabelaisin valtava merkitys kirjallisuushistorialle todistaa, ettei klassikkojen kirjallisuudessakan tarvitse olla ryppyotsaisia. 1500-luvulta peräisin oleva hurjastelu aiheuttaa edelleen ääneen tyrskähtelyjä. Humoristista satiiria esiintyy laidasta laitaan, moneen makuun. Tietty groteski vivahde useissa tapahtumissa on eräitä Rabelaisin teosten tunnusomaisimmista piirteistä, joka varmasti jakaa mielipiteitä, mutta toisaalta kertoo jotakin keskeistä kirjoitusajastaan.

Herra Bliss on suloinen kuvakirja, jonka jokainen kuvituskuva on Tolkienin omaa käsialaa. Juoni käynnistyy, kun eräänä päivänä herra Bliss päättää ostaa auton, ja sen jälkeen hurjia käänteitä ja vauhtia ei puutu. Tunnelmaltaan Herra Bliss muistuttaa paljon Roverandomia ja sisältää samantyyppistä nonsense-menoa sanaleikkeineen ja hämmästyttävine tapahtumineen, joskin on kuvakirjamuodon takia kevyempi kokonaisuus.

Tuntuu hassulta kun lukenut viimeksi Vainutun. Daimonit tatkoittavat näissä sarjoissa ihan eri asiaa. 

Lue myös Susiraja!

Milloinkohan minusta on tullut mainosmies? Minä tiedä. 

Huh, tämän kirjan lukemisessa kesti kauan. En ole luultavasti koskaan lukenut yhtä teosta niin kauan kuin tätä, vaikka paksumpiakin on tullut luettua. Rakastin jo valmiiksi Tolkienin luomaa maailmaa ja olin tutkinut sitä paljon ennen kuin edes vilkaisinkaan tätä Tolkienin ehkä kuuluisinta teosta. Minulla oli suuret odotukset kun lähdin lukemaan kirjaa, nimittäin rakastin suuresti Peter Jacksonin ohjaamia elokuvia. Alussa olin turhautunut ja pettynyt, alku ei lähtenyt kovinkaan menevästi. Silti roikuin mukana ja se kannatti. Juuri niin kuin toivoinkin, kirja oli täynnä kohtauksia joista en tiennyt mitään aikaisemmin, joita Jackson ei ottanut elokuviin. Ja myönnän itkeneeni useammin kuin kerran kirjan monissa koskettavissa kohdissa. Kirjassa oli toki omat vikansa, itse en ole koskaan pitänyt mm. Frodosta, jonka mukana kuljimme melkoisen paljon. Monta kertaa oli houkutusta hypätä muutama sivu. Tähän saattoi myös tietysti vaikuttaa se että kohtaukset olivat suurinosa jo tuttuja, ei siis ollut jännitystä siitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Mutta kyllä Tolkien sortui mielestäni muutamissa kohdissa liikaan selittelyyn. Kyllähän tilanteita pitää kuvailla, mutta välillä kuvailut tuntuivat kestävän monta sivua. Laitan tämän nyt virheineen kaikkineen suosikiksi viidellä tähdellä, koska muihin lukemiini kirjoihin verrattuna Taru sormusten herrasta on yksi parhaista ja lähellä sydäntäni. Suosittelen lukemaan.

Nopealukuinen ja kiinnostava novellikokoelma. Jokainen novelli alkoi nopeasti, piti otteessaan eikä lähtenyt harhailemaan väärille poluille. Jokainen novelli oli myös kompakti kokonaisuus, joissa jokaisessa kerrotiin hiukan lisää tarinoiden maailmasta. Infoa tuli riittävästi, jotta ymmärsi maailman rakenteita, muttei liikaa, jotta maailma olisi tuntunut liian tutulta. Nimet olivat ehkä hiukan hankalia ja samanoloisia (liiaksi), joka aina hieman häiritsi tarinoiden alussa. Koko ajan myös odotti, että seuraavassa novellissa olisi ollut jokin viittaus edellisen novellin hahmoihin (ei ollut), koska kokoelma tuntui olevan jatkumo tarinoita, jotka olisivat voineet liittyä toisiinsa jotenkin muutekin kuin vain saman maailman kautta. Siitä huolimatta onnistunut kokoelma hyvin kirjoitettuja novelleja.

Yllättävän hyvä kirja. Alku ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta lkirja parani loppua kohden oikeastaan koko ajan. Koukuttava tarina ehdottomasti. Suosittelen :)

Ihan kohtalainen kirja. Kirja eteni osittain aika hitaasti, mutta toisaalta siinä hypättiin myös aika pitkiä ajanjaksoja melkein kokonaan yli. Aika sekava kirja oikeastaan, mutta ihan luettava kuitenkin.

Kirja alkaa melko polveilevasti ja tuntuu haahuilevan vähän sinne sun tänne aika pitkän aikaa. Kun sitten päästään juonen reunaan kiinni, minä jäin koukkuun.

Alku tuntui tosiaan todella pitkältä johdannolta, joka lukuvaiheessa ärsytti, mutta jälkikäteen ajatellen oli ihan tarpeen. Esiteltiin hahmoja ja luotiin pohjaa tapahtumille. Alussa juonen hyppiminen takaumista nykyaikaan ärsytti ehkä hiukan, en oikein välitä takaumista, mutta onneksi sitä ei kestänyt pitkään. Kirjan ideahan on aivan loistava ja mieltä hykerryttävä, perunoineen kaikkineen. Nopealukuinen ja hyvin rakennettu tarina, joka kuitenkin loppui vähän kuin seinään. Tämä tarina ei olisi vaatinut sellaista cliffhangeria kun siihen nyt sitten rakennettiin, sillä jatko-osien lukematta jättäminen ei ole käynyt edes mielessä. Pratchettin tyyli näkyy tekstissä hyvin vahvasti, jota odotinkin ja kaipasin. Hyvä kirja, jossa oli kiinnostavat päähahmot ja idea. Juonihan oli itsessään melko suoraviivainen, mutta siitä huolimatta siihenkin oli saatu mielenkiintoisia juttuja mukaan.

Paras. Kirjasarja sai parhaan mahdollisen lopun. Se oli koskettava, upea, mahtava ja hämmästyttävä. Yksi parhaista erin hunterin kirjoista ja ylivoimaisesti tämän sarjan paras. Toisaalta toivoisin sarjan loppuvan tähän, (että ei tulisi uutta sarjaa niin kuin esim. soturikissoista) koska sarja sai todellakin arvoisensa lopun, mutta toisaalta haluisin kuulla lisää. Etsijät ei ollut yksi lempi sarjoistani, mutta tämä lopetus oli kieltämättä huikea. Juoni mahtava, hahmoista saatu jälleen kiinnostavia ja loppu erinomainen lisäksi tykkäsin kirjassa oikeassa kohdassa tehdyistä ''kertojan'' vaihdoksista.(joka kappaleesssa eri kertoja)

Kirja oli todellakin salaperäinen ja taianomainen, mutta kirjan loputtua petyin kovasti, sillä melkeenpä mihinkään salaperäisyyteen ei saatu vastausta. Jäi hirveästi avoimia kysymyksiä ilmaan, joihin ehdottomasti olisin halunnut selityksen. Annoin silti kolme tähteä, sillä alkupuoli on hyvä ja lasten välinen dialogi huvittavaa.

Kirja oli juoneltaan ihan hyvä, vaikkei mukana ollutkaan sen suurempia juonenkäänteitä. Teksti ja juoni yleensäkin kulki aika tasaisesti eteenpäin, mutta silti löysin kirjasta jotain taikaa joka saa lukemaan kirjaa eteenpäin.

Epätasainen jännistyskertomus, joka aika ajoin pääsi jännityksessä piinaavuuteen asti ja kirjaa oli vaikea laskea käsistään. Tarina veti hyvin mukaan, mutta hahmot tekivät siitä hankalaa luettavaa. Pääpahis oli tavallaan aika tympeä. Sinänsä hyvä veto tehdä hahmosta sellainen, joka on vaan sadisti tappaja ilman syytä, jolloin pystyy helpommin ja enemmän keskittymään tapahtumiin ja jännitykseen. Mutta sitten taas toisaalta, sen takia koko tapahtumaketju tuntuu turhalta. Arvostan tehtyä tarinaa ja juonta, mutten sitä miten kirjan tapahtumiin päästiin. Päähahmo Chyna oli todella vahva naishahmo, mutta hänellä oli sitten puolestaan hiukan liian nyyhkytarinatausta. Ja kuinka ollakaan, selvityjähahmo joutuu keskelle tarinaa, jossa joutuu selviytymään. Pisteet siitä, että ei tullut sitä hetkeä, että päähahmo panikoi, miettii ja pohtii lähes kauhun vallassa mitä tehdä yms. Kun Chynalle on selvää mitä hän haluaa, hän yrittää toteuttaa suunnitelman. Tarinassa puokkoiltiin hiukan liikaa sinne sun tänne ja aika epäuskottavastiin kaiken lisäksi, joka söi fiilistä. Kauhua oli ryöpsähdyksinä ja loppua kohden siihen alkoi turtua, melkein jopa kyllästyä. Ehkä hiukan liian pitkä tarina pitääkseen tunnelman  yllä koko ajan, vaikka muutama suvantovaihekin löytyi jännityksen elävöittämiseen. Ei mitenkään erikoinen kirja, mutta ihan luettava.

Jälleen kerran omalaatuinen seikkailukertomus Barcelonasta. Sama maaginen tunnelma kuin muissakin kirjalijan kirjoissa; tarina soljui eteenpäin vaivattomasti, mutta samalla enteillen murhetta. Barcelona piirtyi silmien eteen jännittävänä katujen sokkelona, jossa voi tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja kuulla heidän kohtaloistaan. Jälleen kerran päähahmo on sivustakatsoja, joka tulee sotkeutuneeksi vahingossa asioihin, joihin hänen ei kuuluisi sotkeentua ja samalla vahingossa selvittää yhden jos toisenkin mysteerin. Tragedialta ei voi välttyä, tässä tarinansa kärsivät kaikki. Juuri se tekee kirjalle sen oman kauniin, joskin hiukan unenomainen tunnelman. Tämä kirja ei yllä Tuulen varjon tasolle, mutta onnistunut kertomus silti. Ehkä hiukan liikaa päälleliimattua intertekstuaaliuutta, mutta muuten onnistunut.

Synkästä alusta huolimatta melko hassutteleva tarina. Synkkyytteen ei missään vaiheessa vajottu liiaksi vaan tarina jaksoi pysyä keveänä. Kirjassa oli hyvä rytmitys, vaikka aluksi juonen selvä jaksollisuus häiritsikin. Lopussa kuitenkin kaikki luvut koottiin nätisti yhteen, jolloin jokainen aikaisempi tapahtuma sai laajemman merkityksen. Tämähän oli eräänlainen kasvukertomus, melko eriskummallinen tosin. Pidin ideasta valtavasti, mutta muuten juoni ei oikein napannut. Varsinkin hahmot jäivät minulle todella etäisiksi. Näistä huolimatta ihan hyvä kokonaisuus, muttei kuitenkaan minun mielestäni parasta Gaimania.

Olihan tämä jouluklassikko pakko lukea näin jouluaikana. Kirjan tarina on minulle hyvinkin tuttu erilaisten TV- ja elokuvasovitusten myötä, mutta olin halukas myös lukemaan alkuperäisteoksen. Dickensillä on hieno kirjoitustyyli ja hänen kuvauksensa ovat todella kekseliäitä. Hänen tyylistään voisi hyvin ottaa mallia oman kirjoitustaidon kehittämiseen! Huomasin että kirjasta tehdyt elokuvasovitukset ovat aika uskollisia kirjalle (ja pelottavampia myös). Toisaalta yllätyin kun kirjassa ei ollut erästä kohtaa, jonka luulin olevan tärkeä, sillä se esiintyy sekä Saiturin joulu -animaatioelokuvassa että siinä Disneyn Saiturin joulu -versiossa. Joululaulu kannattaa ehdottomasti lukea!

Teksti oli aika tasaista, eikä kirjassa tapahtunut mitään päätähuumaavia juonenkäänteitäkään, jos sellaisia nyt sattui olemaan yhtäkään. Juonesta puuttui se jokin, joka olisi saanut pidettyä mielenkiinnon alusta loppuun asti esillä, mutta nyt tarina oli aika tasapaksua, eikä mitenkään erityisen kiinnostavaa.

Juoni tuntui välillä aika laimealta, tarina ei tuntunut välillä etenevän yhtään mihinkään kun keskityttiin vaan päähahmona olleen biologin ajatuksiin menneestä elämästään. Voi olla että osa tapahtumista kietoutuu jossain kohtaa yhteen kirjan juonen kanssa, mutta uskallan epäillä.

Hyvä kirja, mutta jostakin syystä tykkäsin enemmän elokuvasta.

Tykkäsin kovasti kirjasta, mutta se loppui ihan selvästi kesken. Toivon, että kirjasarja jatkuisi vielä. :)

Mielenkiintoinen tarina, sillä aivan alussa ymmärsi ja näki, miksi kaikki hahmot olivat linkittyneet toisiinsa, mutta lopussa hahmot olivat sitten ihan erillään; yleensähän on toisin päin. En oikein tiedä, miten suhtautua. Tavallaan kunnioittavasti, koska tällaista harvoin tehdään ja nyt joku uskalsi kokeilla näinkin, tai sitten  ärtyneesti, koska kirja etenee tavallaan tämän takia lopusta alkuun, ja lopussa kaikki on levällään ja oikein mikään ei saa kunnollista päätöstä.