Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tämä kirja ei ollut niin hyvä kuin oletin. Teemstarin kirjasta on puhuttu paljon hyvää ja kehuttu kirjan kieltä, mutta minuun se ei uponnut, vesikuvaukset tulivat ulos korvista ja tarinassa edettiin liian hitaasti. Välillä oli kiva lukea pelkkää tunnelmointia ja kuvailua, mutta pidemmän päälle se oli pitkästyttävää. Olin myös pettynyt Noriaan, hänessä ei ollut tunnetta ja ääretön rauhallisuus oli raivostuttavaa. Sanja oli paljon mielenkiintoisempi hahmo aitoine tunteenpurkauksineen ja sepäntaitoineen. Hän puolusti Noriaa useissa tilanteissa, joissa tavallisella ihmisellä menee hermot, mutta Noria oli vain vaiti, ihan kuin hän ei kykenisi suuttumaan. Kuitenkin kirjan maailma oli hyvin rakennettu ja melko todenmukainen tulevaisuuden kuvaus öljysotineen ja ilmastonmuutoksineen. Veden rajoitus näkyi mm. muovin lisääntyneenä käyttönä eikä vain veden säätelyän. Maailmaa ei oltu selvästikään vain hutaistu kuten joskus nuorten kirjoissa on.
Robin Hobb on kuolemattomien tarinoiden kynäniekka. Ymmärsin sen vasta nyt, kun luin ensimmäisen kerran hänen kirjoittamansa kirjan, Salamurhaajan oppipojan. Jo nimi sai minut valtoihinsa. Salamurhaajan oppipoika. Nimen vuoksi lainasin kirjan ja vein kotiin. Kirja vei minut tuntemattomaan, nuoren Fitz-pojan yksinäiseen maailmaan, jossa ei ole äitiä, isää, veljiä tai ystäviä. Siitä hetkestä alkaen, kun luin kirjan ensimmäiset sanat, olin kuin lumottu ja maailmaani ei mahtunut muuta kuin jano lukea lisää. Ja niin luinkin, ja luin, ja pääsin yhä syvemmälle kertomukseen. Jokaisessa luvussa, jokaiselta sivulta opin jotakin uutta ja arvokasta, oli se sitten ihmisyydestä tai viisaudesta, älykkyydestä tai rohkeudesta. Hobb punoo kirjaansa taitavasti ihmisyyden perustan. Fitzin tarina on kertomus yksinäisyydestä, uskollisuudesta ja nuoren pojan ajautumisesta tekoihin, jotka saavat lukijan tulvilleen surua ja sääliä, ehkä inhoakin. Rakastin jokaista henkilöä, joka rikastutti kirjan sivuja aina omanlaisella vivahteella. Rakastin kerrontaa, joka tuntui yhtä luontevalta kuin hengittäminen ja palveli erinomaisesti teoksen juonta. Vaikka pohjimmiltaan kirja käsittelee hyvin vakavia ja jopa surullisia aiheita, se antaa lukijalle vilauksen myös tosielämän tärkeimmistä arvoista ja ystävyyden merkityksestä. Salamurhaajan oppipoika on kaikin puolin erinomainen teos, jota suosittelen kaikille fantasian ystäville. Jopa kansikuva on kiehtova ja sopii täydellisesti tämän kirjan kanneksi. En malta odottaa, että saan käsiini seuraavan osan.
Vala on yhtä hervoton ja mielenkiintoinen kuin edeltäjänsäkin. Liv on oppinut unimaailman pelisäännöt, mutta lukijalle ei vieläkään paljasteta mistä tästä unijutusta on kyse. Toivottavasti viimeisessä osassa selviää yhtä ja toista. Henrystäkin olisi kiva vielä saada lisätietoa. Rakastan kuitenkin henkilöhahmoja - erityisesti Liviä ja Miaa. Jotkin asiat kirjasta jäivät vähän epäselviksi, tai sitten on tarkoituskin ettei lukija tiedä tässä vaiheessa mitään. On sanomattakin selvää, etten jaksaisi odottaa viimeisen osan paljastuksia ja Secrecyn henkilöllisyyttä! ++ Suomi-viittaus oli hauska :)
En pitänyt kauheesti Jäljitetystä, mutta Vainuttu oli kyllä susirajan arvoinen päätös! Kirjotin arvostelun blogiin: http://ilonasinspirations.blogspot.fi/2015/12/kirja-arvostelu-elina-rouhiainen.html
Tarina kertoo värikkään Buendían suvun tarinaa useamman sukupolven ajalta. Ihmiset lisääntyivät suvussa, elivät värikästä, omalaatuista elämäänsä ja kuolivat pois. Siinä juoni lyhykäisyydessään, jos juonesta voi ylipäätään puhua tämän kirjan kohdalla. Tyyli on hieman historiikin oloinen, henkilöiden tuntemuksia ei juurikaan kuvata vaan kerrotaan mitä he tekivät ja mitä tapahtui missäkin vaiheessa heidän elämäänsä. Kerrontatavasta huolimatta henkilöt ovat persoonallisia ja omaavat kukin omanlaiset luonteenpiirteensä. Tarinassa on mielikuvituksen lentoa sekä humoristinen ote.
Hyvä ja nopealukuinen kirja. Aihe on todella mielenkiintoinen, mutta välillä en tahtonut pysyä juonessa perässä. Lopussa tapahtumat etenivät kovin nopeasti, ja olisin ehkä kaivannut hiukan enemmän selityksiä mitä kirja tarjosi.
Jatkaa samaa rataa mihin toinen osa jäi. Ihan hyvä. Juoni käänteitä piisaa mutta ne on nyt täydellisissä kohdissa toisin kuin ekassa osassa. Hyvä.
Vaikka eka kirja ei todellakaan vakuuttanut päätin antaa tälle sarjalle uuden mahdollisuuden. Ja tämä kyllä jo vakuutti. Juoni oli hyvä ja sujuva. Kirjan ulko-asu edelleen mahtava.
Suosittelen.
Rakastuin kirjan ulko-asuun mutta sisältö oli pettymys.
Ainakun innostuin ja juoni tuntui hyvältä ja sujuvalta se romutettiin huonolla käänteellä.
En pitänyt mutta paljon huonompaakin on luettu.
Ihan ok. En ole mahdottomasti pitänyt mistään leutokalma kirjasta mutta kyllä tämä ihan hyvää viihdettä on. Juoni ihan hyvä.
Taitaa jäädä viimmeiseksi keplo leutokalma kirjaksi vaikka lisää tulisikin. Meinasin tylsistyä kuoliaaksi kirjaa lukiessani mutta pakotin itseni lukemaan sen loppuun. En tykännyt.
Pidin tästä hunterin kirjasta yhtä paljon kuin muistakin. Juoni oli hyvä mutta tarina olisi voinut edetä nopeampaa. Taphtumia lisää! Henkilö kohtaisena suosikkina on siltikin ylivoimaisesti kaikki soturikissa kirjat.
Tykkäsin. Pidin kirjan ulko-asusta ja muutenkin pidin kokonaisuudesta. Ei oikein moitittavaa. Kaikille potter faneille.
Suosittelen.
Rakastin. Mielestäni parempi kuin huispaus kautta aikojen. Pidin edelleenkin siintä todella paljon että kirjan käyttäjät olivat ''kirjoittaneet'' kirjan sivuille.
Hyvä.
Ei todellakaan! Ei missään tapauksessa minun lempi kirjani vihasin kirjaa ekasta kirjaimesta viimmeiseen pisteeseen. Tämä johtuu varmaan siintä että olen lukenut paljon täysin erilaisia kirjoja. Surkea.
Ps. Joku voi tykätä <3
Pettymys. Toisen kirjan jälkeen odotin jotain parempaa mutta tässä kirjassa juoni oli huono se läsähti kasaan moneen kertaan jos olisi jatkoa ei tämän jälkeen enää kiinnostais. Huono
Hyvä. Jatkoi hienosti siintä mihin ensimmäinen osa jätti. Minusta kirja on parempi kuin eka osa. Toisin kuin ensimmäisessä osasa kirja tuntui etenevän nopeammin ja sujuvammin juoni oli hyvä.
Suosittelen
Ihan hyvä. Juoni on hyvä ja koskettava kirja voisi edetä nopeampaa tuntui polkevan välillä paikallAan
Kauhujutut ovat aina kiinnostaneet minua, juonenkaan ei tarvitse olla täydellinen kunhan kirja aiheuttaa kunnon vilun väreet ja pelottelee kunnolla.
Tämä ei kuitenkaan ollut tuota. Tässä juoni on vähän tönkköinen ja vilun väreet jäävät saamatta. Minusta tämä kirja oli todella surkea.
Tämä kirja sai minut vuoroin hihittelemään kaksin kerroin Colferin piilottamille vitseille, vuoroin rypistämään kulmiani, kun kuollut ei ole kuollut ja se toinenkin kuollut herää henkiin. Myös kvanttifysiikka on huvittavan monimutkaista, mutta kaikki henkilöt vaikuttavat kuitenkin tarkkaan harkituilta ja hauskoila, joten niistä tulee lisäpisteitä. Juoni oli mahtava, koskaan ei tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi. Loppuratkaisu oli ihana, ja vaikka sellaista toivoinkin, siihen päädyttiin aivan eri tavalla kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Ehdoton lempparini sarjasta!
Hyvin kirjoitettu kirja, jonka idea oli kuitenkin parempi kuin toteutus.
Tarina lähti käyntiin samantien eikä jäänyt missään vaiheessa junnaamaan. Nopeatempoinen ja hyvin etenevä juoni piti otteessaan enkä oikeastaan edes kaivannut suvantovaihetta. Tämä oli niin lyhyt kirja, että rauhoitteluvaihe olisi vain ärsyttänyt.
Huhhuh, tästä kirjasta tykkäsin kovasti! Vaikka kirja olikin hyytävän jännittävä, ei se ollut niin pelottava, kuin olin arvostelujen perusteella odottanut (vaikka itseni miellänkin heikkohermoiseksi :D). Sopii myös hieman vanhemmalle lukijalle, olen kuullut muutaman teinin vanhemmankin pitäneen tästä kirjasta.
Tämän kirjan maailma oli todella kiehtova. Itsekin rupesin kirjaa lukiessa haaveilemaan 3D-meikeistä, dimensiotatuoinneista sun muista jutuista, joita tulevaisuus ehkä meille joskus tarjoaa. Kirja kuitenkin näyttää lukijalle maailman, jossa tämä tulevaisuus on mennyt pahasti pieleen. Vaikka ihmisillä onkin vapaus ilmaista itseään erilaisilla ehostuksilla niin luomuilla ei ole samanlaista vapautta. Luomut eivät kuitenkaan lähde kovin rauhanomaisesti tätä vapautta itselleen vaatimaan. Kirjalla on mielestäni monia tärkeitä sanomia, jotka voi tiivistää suurinpiirtein näin: "Älä oleta muiden mahtuvan samaan muottiin itsesi kanssa, ne Toiset ovat yhtä arvokkaita, kuin sinäkin". Toinenkin kommentoija suositteli täälä jo Holopaisen toista kirjaa "Molemmin jaloin" ja voin itse suositella sitä kans tästä kirjasta tykänneille.