Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Tosi hyvä kirja. Kuvat on tosi tunnelmalliset ja taiteelliset. Lopussa oli tylsää kun kirja oli ohi, eikä uudestaan lukemisesta tullut mitään. Toinenkin osa oli hyvä, mutta tunnelma muuttui täysin. Harmi kun kolmosta ei ole tullut, tarina voisi hyvin vielä jatkua. Suosittelen tätä kirjaa kaikille. Varsinkin kissa faneille.

Kirja on mielestäni parempi kuin edeltäjänsä Autio kaupunki. Juoneltaan kirja oli ihan suht' koukuttava ja se oli nopeaa luettavaa. Tapahtumia oli myös melko paljon, ja jännitys Lykyn kiinnijäämisestä oli käsin kosketeltavaa.

Gaiman on parhaimmillaan novelleissa. Pidin useasta tämän kirja novellista todella paljon, joskin suosikkini oli Vihreiden kirjainten arvoitus, joka onnistuneesti yhdistää kaksi minua kiinnostavaa maailmaa toisiinsa. Useammissa novelleissa oli myös hyvä tunnelma, sellainen vähän synkkä ja sateinen, aika brittiläinen fiilis ehkäpä. Minua jäi harmittamaan muutamissa novelleissa niiden epäselvyys lopussa, minulle ainakin jäi useasti auki se, että mitä tapahtui ja mitä olisi pitänyt tajuta. Tuntui, että en hiffannut tarpeeksi asioita rivien välistä, joka jäi harmittamaan. Mutta siitä huolimatta hyvä lukukokemus minulle, joka ei niin paljoa novelleista välitä.

Lyhyt runokirja Krauen metsästyksestä. Ei mikään hyvän mielen kirja, sillä yleistunnelma oli synkkä, mutta mielenkiintoinen teos kyllä. Kirjan houkuttelevuutta lisäsivät Tove Janssonin kuvitukset, jotka olivat jossain määrin häkellyttävän tuttuja.

Jännää löytää tämä kirja Risingshadowilta, sillä en ensisijaisesti mieltänyt tätä spefiksi. Mutta olen huomannut, että Risingshadow lisää tietokantaansa myös kirjoja, jotka ovat hyvin rajatapuksia. No, Vieras kartanossa on kyllä sellainen kirja, joka taitavasti tasapainottelee mainstreamin ja spefin välillä. Siinä on kauhuelementteja, ja halutessaan lukija voi uskoa, että tietyt tapahtuvat ovat yliluonnollisten lähteiden aiheuttamia. Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta hyvin paljon. Ainoa miinus kirjalle on lähes junamainen eteneminen. Missään vaiheessa ei oikein kunnolla pysähdytä pohtimaan aiempaa, vaan aina tulee joku uusi tapahtuma, josta taas siirrytään seuraavaan. Kirja pysyy jatkuvasti mielenkiintoisena, mutta jäin kaipaamaan lopetusta, joka olisi vetänyt lankoja selkeämmin yhteen.

Tämä kirja on yksi erikoisimmista, mitä olen koskaan lukenut. Joka kappaleessa oleva eri kertoja on aika hämmästyttävää, mutta kukin kertoja vie juonta hieman eteenpäin. Kirjan kieli on todella kaunis ja jollain tavalla runollistakin. Harjaantunut lukija kannattaa olla. Lukemisen jälkeen olisi hyvä miettiä kirjan teemoja ja piilomerkityksiä, eikä vain painaa kansi pöllämystyneenä kiinni. Hyvä, erilainen kirja, joka sopii erinomaisesti myös aikuisille.

Lainasin tämän kerran kirjastosta ala-asteella ja se vaikutti minut siinä määrin, että ostin koko sarjan ja luin niiden lisäksi jopa Kalevalankin. Tarina eteni nopeasti, joten ei pitkästyttänyt yhtään. Pidin erityisesti Kalevalan myyteistä sijoitettuna nykyaikaan. Huumorikin nauratti.

Sydänverelläni kirjoitettu jatkaa loistavasti sarjaa. Pidän tästä sarjasta todella paljon, eikä mikään osa ole ollut huono. Kirjassa kaikki on kohdillaan: hahmot, juoni ja juonenkäänteet. Mietin vain, että jatkuuko sarja vielä. Periaatteessa se voisi jatkua, koska kirjan tapahtumat suorastaan vaativat sitä (ja samoin minä). Saa vain nähdä milloin tulee jatkoa jos tulee...

tykkäsin kovasti kirjasta, miljöö on kiinnostava, ja maan mysteerit ja ihmeet saivat minut kiinnostumaan sarjasta. siinä on sopiva sekoitus romanssia ja toimintaa

kirja oli koko matkan ajan tylsä, mutta silti kiinnostava omalla tavallaan, kirjassa ei tapahtunut paljoa, joka tuo vaihtelua edellisiin osiin.

kaukaisin ranta on minun vähiten tykätty kirja maameren tarinoissa, mutta se on silti erittäin hyvä kirja, vaikkakin alkuuv vähän tylsä.

Maameren tarinoiden 2. osa oli minun mielestä täydellinen jatko ensimmäiselle kirjalle. Atuanin holvihaudassa on mukava tarina ja hahmot on tykättäviä. tähän mennessä lempi kirjani.

Kirja oli mukaan tempaiseva, nopea ja ehkä vähän synkkä seikkailu romaani. Pidin kirjasta erittäin paljon ja halusin heti lukea seuraavan osan.

Lyhyt ja nopealukuinen tarina, jossa oli potentiaalia ideassa, mutta ei onnistunut lunastamaan sitä toteutuksessa. Pieni sivumäärä huomioon ottaen Bear kertoo ihan onnistuneesti kirjan maailmasta tarpeeksi. Tämä tehtiin kyllä osittain juonen kustannuksella, sillä alku tuntui melkoisen laahaavalta ja tyhjältä. Viimeiset 30-40 sivua olivat sitten hyvin juonipainotteista ja lukeminen alkoi sujua. Päähahmona on Kuussa siirtokunnassa asuva Mickey Sandoval, jonka funktio tarinassa on siivota siskonsa Rhon aiheuttama sotku (tämä osti nelisen sataa syväjäädytettyä päätä Maasta ja Kuun korkeimmat tahot eivät pidä tästä) ja toimia tukena langolleen Williamille, joka yrittää tavoitella absoluuttista nollapistettä kelvinin asteikolla. Tavallaan hauska tarinan alkuasetelma, joskin ne päät olivat mielenkiintoisemmat kuin Williamin kokeilut. Tämä ei ollut ihan sellainen scifi-tarina kuin oletin, sillä kovin usein en ole törmännyt siihen, että skientologiaa sekoitetaan tarinaan. Tavallaan jännä twisti sen kautta, mutta hiukan hämmentävä. Kirjan lopussa jäi paljon asioita auki ja olisin toivonut ehkä parempaa jäsennystä juoneen. Ei mikään erikoisen hämmästyttävä lukukokemus.

Kirja oli hyvää ja viihdyttävää luettavaa alusta loppuun asti, eikä se tuntunut tahmealta luettavalta. Pidin tästä osasta jokseenkin enemmän kuin aiemmin ilmestyneestä Tuhkakaupungit kirjasta. Juonenkäänteet oli helppo arvata, kuten varmasti kaikkien kirjan lukeneiden mielestä, mutta se ei kuitenkaan pilannut kirjaa, vaan siitä sai silti irti paljon.

Olen nähnyt tästä kirjasta lasten elokuvaversion (jostain 90-luvulta todennäköisesti). Se jätti hiukan traumoja, joten tämän kirjan lukeminen on sen takia osittain jäänyt. Nyt päätin tarttua haasteeseen ja poimin tämän käteeni hyllystä (englanninkielinen painos Tove Janssonin kuvituksilla). Yllätyksekseni luin tämän yhdessä iltapäivässä ja ilokseni huomasin, että en saanut mitään takaumia elokuvasta vaan nautin kirjasta omana tarinanaan. Hauska kertomus, joskin välillä vähän turhan polveileva ja hektinen, jossain määrin myös liian paljon happomatkailun tunnetta minun makuuni. Neljäs tähti tulee siitä, että tunnistan tämän tarinan suosion pohjan ja sen mistä se saa klassikkomaineensa sekä toki Tove Janssonin kuvituksista.

Nuoremmille suunnattu kirja, juoni piti kuitenkin otteessaan hyvin. Ihan hyvä kirja jonka lukeminen kannatti ja täytti omat odotukseni.

Rakastan W.I.T.C.H kirjoja enkä kyllästy niihin vaikka luen ne uudestaan ja uudestaan eikä tämäkään ollut poikkeus sujuvaa kerrontaa ja kauniisti piirrettyjä kuvia. Mielenkiintoista näissä kirjoissa on se että kirja voi keskittyä vain yhteen tyttöön ja silti kaikkiin eikä mikään muistuta toista vaikka näitä kirjoja on tähän sarjaan julkaistu todella paljon, hyvä-paha taisteluun ei kyllästy ikinä! Suosittelen :)

Jälleen viihdyttävää tekstiä tosin joitain jännityselementtejä olisi voinut olla enemmänkin. Hienoa huomata kuinka kirjan tarina ei pysy vain yhdessä suppeassa paikassa vaan miljöö laajenee ja päähenkilö oppii enemmän itsestään. Suosittelen jos olet lukenut ensimmäisen osan, muuten voi olla vaikea hahmottaa kaikkea tapahtunutta.

Kirja yllätti minut positiivisesti vaikka siihen tartuin varsin ulkoisten seikkojen pohjalta mm. hieno kansi hyvä takakansiteksti, mutta kirjoittajiin en huomannut kiinnittää huomiota sillä vasta kirjan luettuani huomasin että sitä oli ollut kirjoittamassa 2 kirjailijaa sekä että toinen olikin cassandra. Ehkäpä juuri tämä kahden kirjailijan yhteinen tuotos toi kirjan kerrontaan värikkyyttä ja vaihtelevuutta. Kirja imaisi minut heti sisään ja se oli pakko lukea yhteen menoon enkä malta odottaa jatko-osia! Suosittelen lämpimästi kaikille fantasian ystäville koska tässä kirjassa todellakin leikilteltiin kirjallisuuden juonen perusasetelmalla hyvä-paha.

Richard Farrin "Tulenetsijät" (Otava, 2015) alkaa kohtalaisen kiinnostavana trillerinä, jossa seitsemäntoistavuotias nuorukainen joutuu tekemisiin salaperäisen uskonlahkon ja sen karismaattisen johtajan kanssa. Historia, uskonnot, ideologiat, arkeologia ja kielitiede näyttelevät tarinassa merkittävää roolia. Peruspalikat ovat siis kohdallaan. Lukiessani huomasin hetkittäin miettiväni, että mahtaakohan tämä ylöstempauksineen mennä uskonnollisen jännityskirjallisuuden genreen Tim LaHayen ja kumppaneiden joukkoon, mutta ei sittenkään. Lopputulos on jotakin ja James Bondin sekoitus; rikkaiden ja vaikutusvaltaisten tahojen kanssa ollaan tekemisissä, maailmoja syleilevien arvoitusten kanssa ollaan tekemisissä ja pitkin ja poikin maailmaa sinkoillaan, Seattlesta Tulimaahan ja Kreikan saaristosta Ararat-vuoren rinteille. No, mitäpä tästä sanoisi? Ei tämä ollut ainakaan helpoin mahdollinen nuortenkirja ollut, ja saatoin pudota itsekin välillä kärryiltä kuka oikein oli kuka (voi toki johtua siitäkin, että jossakin vaiheessa lakkasin välittämästä). Mielenkiintoista kyllä, romanttinen sivujuonne puuttuu kokonaan, vaikka sellaiselle olisi ehkä ollut tilausta. Loppuratkaisu ei ole kovin ihmeellinen ja homma menee muutenkin vähän turhan kosmiseksi minun makuuni. Myös päähenkilön kaikkivoipaisuus tuppasi ärsyttämään: kaikki onnistuu ihan tuosta vaan, olipa kyse gourmetpitsan valmistamisesta tai helikopterilla lentämisestä. Valitan, ei jatkoon.