Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Pidän tälläisistä kirjoista, joiden juonen voi päättää itse, mutta tässä kirjassa on ärsyttäviä yksityiskohtia. Kirjan parissa voi viihtyä vaikka kuinka kauan, mutta lopulta se alkaa kyllästyttää. Suurin osa tarinoista päättyy kuolemaasi. Suosittelen ajan tappamiseen.
Kun tarvitsin kipeästi lukemista kirjastojen ollessa kiinni, löysin Suomalaisesta Kirjakaupasta tämän kirjan, jota isäni suositteli. Niinpä ostin sen, vaikka en ollut koskaan ennen kuullut sarjasta, saati lukenut sitä. Aluksi lukeminen oli hidasta tietämättömyyteni vuoksi, mutta se helpottui selvästi päästessäni pidemmälle. Sivulla 123 en suoraan sanoen pitänyt kirjasta lainkaan, mutta yksi lukemattomista heikkouksistani on se, että en voi jättää kirjaa kesken. Yllätyin posiitiivisesti huomatessani kirjan olevan suorastaan loistava lukuelämys, joskin minua ärsytti päähenkilön ahneus. Kirja ei ole lapsellinen eikä edes lapsenomainen, vaikka kirjassa on ties mitä epäluonnollisia olentoja. Kirja loppui hieman epämääräisesti, minulle jäi sen jälkeen jäi selittämätön haikea tunne. Kouluarvosana-asteikolla antaisin kirjalle 8+ .
Vihdoin on J.K Rowlingin kunnianhimoinen 7-osainen Harry Potter-sarja tullut päätökseensä. Nyt kun jännittävä kirja on tullut luettua, on pakko myöntää olevansa yhtä aikaa tyrmistynyt, iloinen, surullinen ja perkeleen ylpeä tästä upeasta kirjojen polusta, minkä Rowling on meidän eteemme punonut. Kirja lunasti odotukseni ja sen viimeiset luvut suorastaan salpasivat henkeni. Tarina iskee lukijansa jo heti alussa uskomattoman hengästyttävällä temmolla ja odottamattomilla juonenkäänteillään. Kirjan puoleenväliin saakka on pelko kiinnijäämisestä vahvasti esillä, mutta se ei valitettavasti onnistu peittämään sitä kyllästyneisyyden tunnetta, joka valtaa lukijan hirnyrkkejä etsittäessä, sillä juoni pysyy liian monessa kohdassa paikoillaan ja eripuraisten nuorten hetkittäinen masennus ja riidat ovat pelkästään tympäännyttäviä. Ainoat vivahteet tylsyyteen tuovat muutamat hauskat letkautukset sekä jännittävät paot Godrickin notkosta ja Irvetasta. Hetkittäinen tylsyyden puuska ei kuitenkaan fania haittaa, kun tiedossa olevien herkullisten hetkien tietää olevan vasta edessäpäin. Loppua kohden alkaa satiirinen verho pikkuhiljaa aueta lukijalleen auki jääneiden kysymysten saadessa vihdoin vastauksia ja temmon taas vaihtuessa päätä huumaavaksi. Lopun hekumallinen ja raadollinen taistelu Tylypahkassa tekevät kirjasta näyttävän sekä loisteliaan, ja keskiosan kömmähdykset jäävät autuaasti unohdukseen. Viimeisten lukujen uskomattomat paljastukset kääntävät kirjan päälaelleen ja mitään ei jätetä kysymysten varaan. Tarinassa on raskas, mutta samaan aikaan lämmin kuvaus siitä vaikeasta tehtävästä, joka on jätetty Harryn harteille. Se suututtaa ja itkettää, mutta antaa yhtä kaikkisesti lukijalle ymmärryksen tapahtumien kulusta kirjasarjan alusta loppuun ja syyn niihin. Kertomuksessa orastaa rakkauden ja kuoleman hyväksyminen ja niiden lopullisuus sekä sovinto näiden kahden tärkeän tukipylvään välillä. Rowlingin kerronta liukuu tarinassa kätevästi vähän yli rajojen, mutta ei vedä mitään överiksi. Kirjassa toteutuvat kaikki draaman lait ihmissuhteissa, mutta se on myös loisteliasta fantasiaa. Kirjailija on uskollinen esteettiselle näkemykselleen loppuun saakka, mutta on tuonut myös vivahteikkaita näkökulmia nerokkailla yksityiskohdillaan, joita pursuaa läpi kirjan. Hän on näin tekemällä tullut luoneeksi häikäisevän roolihahmojen joukon, joiden elämän kulkua voi lukea isolla ilolla! Kirja on kokonaisuudessaan hauska, komea, innostava, mukaansatempaava ja ennen kaikkea rohkea kertomus ystävyydestä ja uskollisuudesta.Kirjasarjan luettuaan voi vain onnitella itseään, sillä on juuri tullut hankkineeksi itselleen suurenmoisen elämyksen! Zimi kiittää & kuittaa! (:
Kirjaa lukiessa huomasin, että Lenellä on pienoinen kaava kirjoilleen. Ulkokuoreltaan kova, syrjitty tai erikoisella tavalla lahjakas tyttö, johon on erityisen helppo samaistua. Vahvatahtoinen, ei niin nätti. Hänellä on kuitenkin liittolaisia. Ehkä pidin kirjasta juuri siksi, että Katiin oli niin helppo samaistua. Toisaalta kirja ei edusta ihan lempikirjallisuuttani: opus oli ohut, ärsyttävän keskeneräinen, yksinkertainen ja hieman liian kliseisesti etenevä. Kaikkien sorsimasta tytöstä paljastuu yllättäviä lahjoja, tadaa, ja kaikki on hyvin. Ainakin hetkellisesti. Kirja kuitenkin vei alusta alkaen mukaansa, puhui sivulle jäävien tyttöjen puolesta ja oli eräänlainen manifesti kiusaamista vastaan. Tarina on hyvin kirjoitettu, joskin melko näkökulmaton. Olisin kaivannut jonkinlaista vaihtelua Katin tulisieluiseen (ja itserakkaaseenkin) persoonaan. Epäilemättä Katista kuitenkin kasvaa armollinen bredinari? Oikein luettava ja sujuva.
Hopeahevonen on perusfantasiaa lapsille ja nuorille, joka muistuttaa hieman kirjailijan edellistä kirjasarjaa. Hyvin kirjoitettuun teokseen jää lukemisen jälkeen koukkuun ja odottamaan ilmiselvää jatko-osaa. Kirja kannattaa lukea "välipalaksi", sillä teksti on nopealukuista ja kevyttä. Vaikka teos sisältääkin kliseitä, se on lukemisen arvoinen.
Kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, että lainasin sen ja jaksoin innostua ensimmäiset 200 sivua. Aihe oli ajankohtainen ja idea varmasti hieno, mutta... No, ensinnäkin lukemiseeni tuli usean kuukauden tauko, sillä kirja ei todellakaan parantunut loppua kohti. Se vain lysähti kasaan, kun juonessa ei tapahtunut juuri mitään, ainakaan yllätyksellistä. Kirja oli kannesta kanteen ennalta-arvattavaa kidutusta. Jokainen lausekin oli tehty tietyn, sietämättömän selkeän kaavan mukaisesti. Lopulta ryhdistäydyin, ja luin kirjan loppuun. Sinänsä kirjan rakenne on sujuva: vähän tekstiä sivulla, kolmas osa kirjasta tyhjiä sivuja tai nuotteja (jotka olivat ihan toimiva idea, mutta jos ajatellaan ilmeistä vaivaa, kovin monelle niistä tuskin oli suurempaa iloa). Toteutus on kovin tökeröä, ja aina-niin-iloiset keijut saivat hälytyskellon soimaan. En tiedä, minkä ikäisille tämä on suunnattu, mutta jonkinlaisesta yrityksestä tehdä kirja useille ikäluokille sopivaksi huolimatta, tunsin oloni erittäin aliarvostetuksi. Voi rakas Kate, ei kaikkea tarvitse eikä kuulu selittää, tai yrittää selittää. Ne hyvät puolet? Irlannin historian ja kulttuurin esitteleminen on tavallaan ihan herkkua, mutta kiinnostavamminkin olisi asian voinut esittää. Ajatus eräänlaisesta portista meidän maailmasta ikuisen nuoruuden maahan on toki kiehtova, mutta tuore? Ei todellakaan. Jostain syystä juuri mikään kirjassa ei iskenyt minuun. Henkilöt ovat tylsiä ja stereotypian mukaisia, he jäävät vähemmälle osalle soittamisen rinnalle, ja epälahjakkaana muusikkona voin sanoa tämän olevan taas yksi pitkä miinus. Loppuratkaisukin oli hattaraa. Ei tälläistä kirjaa kannata suositella juuri kenellekään - sataprosenttisesti kaavamaista ja yllätöksetöntä.
Olen Morndunin kanssa samaa mieltä siitä, että kaikki kannet ovat olleet rumia (en ymmärrä puolimetrisiä neniä ym.) ja J. K. Rowlinging kyvyistä, mutta nyt pois niistä asiosta. Itse pidin kirjasta yhtä paljon kuin edellisistä, mutta ymmärrän kyllä, mielipiteen siitä, että siinä oli paljon selittelyä. Juuri sen takia suosittelen lukemaan edeltävät kirjat ennen tätä, muuten saatat hyvinkin olla aivan pihalla. Selvästikin Rowling ei ole tarkoittanut tätä luettavaksi ennen muita teoksia. Ennen tätä kirjaa on alussa selitetty aiempia tapahtumia niille, jotka eivät ole mahdollisesti lukeneet aiempia kirjoja. Joka tapauksessa suosittelen luettavaksi!
Tässä kolmannessa kirjassa huomaa jo sen nerokkaan juonen yhteensopivuuden aikasempien kirjojen välillä, jota ilman en tunnistaisi J.K. Rowlingia. Kirja on aivan ihana, ainakin yhtä hyvä kuin edelliset, vaikka juoni poikkeaa aika tavalla niistä. Tässä kirjassa kyllä riittää jännitystä, vaikka Harry ei joudukaan napit vastakkain lordi Voldemortin kanssa. Huumoria on entiseen tapaan rutkasti. Kirja on elämys, joka jokaisen tulisi kokea.
Kirjassa on kummalinen kirjoitustapa, ja ei ainakaan minun mielestäni huumori ole kovinkaan hauskaa, joten luin kirjan vain puoleenväliin saakka. Se olisi saattanut tulla paremmaksi, mutta en vain jaksanut lukea sitä. Kirjassa on epäselviä asioita, mutta siinä on melko hyvä juoni.
Ensimmäiseen kirjaan verrattuna tässä toisessa osassa on enemmän jännittäviä tapahtumia ja olen huomannut, että aikuiset lukijat pitävät yleensä aina vain enemmän kirjoista, kun sarjassa edetään. Kirjassa on siis nyt enemmän toimintaa, mutta silti huumoria ja se tempaa mukaansa niinkuin ennenkin. Anna myyntilukujen puhua puolestaan!
Kerrassaan mainio kirja! Olen lukenut muut sarjan kirjat, joten huomaan, miten NEROKKAASTI kirjan yksityiskohdat sitoutuvat tuleviin tapahtumiin. Kirja on juuri sopiva sekoitus huumoria, jännitystä, oveluutta ja seikkailua - kaikenikäisille (ainakin omasta mielestäni). Kirjassa sekoittuvat humoristiset ja jännittävät yksityiskohdat ennen itse kohokohtaa. Vaikka kirja on fantasiaa, se on kerrottu uskottavasti. Suosittelen lämpimästi kaikille!
Suoraan sanottuna en pitäytr kirjasta yhtään. Huomasin kirjan ilmestymisen Risingin kautta ja ajattelin, että voisin lukea kirjan. Se näytti ulkoisesti hyvältä ja takakannen tekstikin oli aika mielenkiintoinen. Alussa kirja oli tylsä. Ajattelin, että ehkäpä se paranee loppua kohden. Tuli välillä semmoinen tunne, että en viitsi, en viitsi, mutta en halunnut jättää kirjaa kesken. Luin kyllälkin kaksi muuta kirjaa tämän välissä:) Mielestäni kirja ei vastannut takakantta oikein kunnolla, sillä siinä puhuttiin keijuista, mutta sain kyllä niistä "keijuista" kaikkea muuta kuin keijumaisen kuvan. No, ehkä niin oli tarkoituskin... Kuitenkin kirjassa oli hyvätkin puolensa. Pidin siitä, että "seassa" oli (ilmeisestikin) irlannin kielisiä sanoja ja niistä suomennus viimeisillä sivuilla. Myös kansi oli todella hieno, mutta näköjään ei pidä luottaa hinoihin kansikuviin. Kirjailija oli myös erittäin oikeassa ajan puutteesta, siilä välillä tuntuu, että aika ei oikeasti riitä mihinkään. Välillä tuntui, että onkohan meidänkin maailmassamme toinen ulottuvuus, jonne kaikki aika katoaa....:)
Tykkäsin kirjasta kovasti. Kirjaan on valittu juuri oikeat henkilöt ja taiteilijat. Pidän itsekkin maalaamisesta ja piirtämisestä, joten kirja oli juuri oikeanlainen. Lydia vierailee maalausten välityksellä ajasta toiseen ja tapaa samalla aikojen kuuluisampia taiteilijoita. Hän käy myös Leonardo da Vincin luona. Suosittelen tätä kirjaa kaikille niille, jotka pitävät piirtämisestä, maalaamisesta tai historiasta. Kirjan lumoavat juonen käänteet pitävät sinut juonessa mukana.
On jo aika pitkään pitänyt tutustua kyseisen kirjailijan tuotoksiin. Ja suosittelen! Tämä on erikoinen kirja, koostuu enimmäkseen pienistä tekstinpätkistä, jotka kertovat mitä erilaisimmista kuvitelluista kaupungeista. Ideana on se, että Marco Polo (se venetsialainen tyyppi, joka matkusti ympäri Kiinaa) juttelee Imperiumin johtajan, Kublai-kaanin kanssa ja kertoo hänelle ihmeellisistä kaupungeista, joita on matkoillaan kohdannut. Mutta kuitenkin, he pohtivat myös, ovatko edes koskaan poistuneet tuosta puutarhasta, jossa istuvat shakkilaudan ääressä, vai ovatko todella edes koskaan olleetkaan siellä. Vaikka lähestymistapa on erikoinen, aiheet ovat ihan perus filosofisia kysymyksiä, jotka kiinnostavat monia ihmisiä. Kaupungit kertovat tutkimattoman ihmisluonnon kummallisuudesta.
Hmmmmmm.... Taas kerran takakansi johti harhaan. Olin odottanut jotain kiinnostavampaa kuin kahdensadan sivun höpötystä bitch- tytöistä ja jostan vtun hornanhevosesta; Toisin kävi. Kirja oli hyvin tylsä, ja olen lievästi sanoen pettynyt.No kirja jäi hyvin, hyvin pahasti kesken, joten jatkoa tulee pakostikkin.
Monet olivat suositelleet kirjaa minulle, joten tartuin siihe innokkaasti. Huomasin kuitenkin heti ensimmäisestä luvusta, että tämä ei ole minun kirjani. Kirja sisältää hirvittävän määrän kuvausta ja turhan päiväistä paikallaan olemista. Kirjan syvempi ajatus on kyllä erittäin hyvä, mutta lattea ulkoasu ei tee oikeutta kirjalle. Minusta takakansikin lupaa vähän liikaa väkivaltaa.
Koska tämä antologia on niin laajalti ylistetty ja sen saaminen vaati kärsivällistä kirjaston kyttäämistä, pieni pettymys oli väistämätön. En toki tahdo sanoa, että kokoelma olisi kehno – päinvastoin, suurin osa novelleista sytytti ja kiehtoi mieltä - mutta mitään varsinaista tajunnan räjäyttäjää en joukosta löytänyt. Suosikeiksini nousivat ”Taikuutta vasta-alkajille”, jonka keskenkasvuisissa henkilöhahmoissa ja arkisen surrealistisessa maailmassa oli todellista imua, sekä ”Jäätelön valtakunta”, todellinen aivojen kiusaaja, joka oli hieman kompastelevasta suomennoksestaan huolimatta eloisa lukukokemus. Kelly Linkin ja Jeffrey Fordin nimet päätynevätkin epäilemättä lukulistalleni ennemmin tai myöhemmin. Kaiken kaikkiaan antologia lunastaa lupauksensta tarjota yllättäviä fantasiaelementtejä kypsässä ja korkeakirjallisessa paketissa. Kirjallisissa erikoistehosteissa ja monimerkityksisyydessä ei ole säästelty. Erinäisten tarinoiden aukkoisuus ja abstraktisuus sekä diegeettisen illuusion rikkonaisuus on alan opiskelijalle kiehtovaa, mutta teos on suositeltava tuttavuus kenelle tahansa fantasiaharrastajalle tai runosielulle. Vaikka Neil Gaiman onkin edelleen uuskumman mestarina ylittämätön, tämän teoksen kautta voi itse kukin etsiä uusia englanninkielisiä kirjailijatuttavuuksia.
Tykkään hirveästi Darrenin kirjoista... Minulla on kaksi lempikirjasarjaa. Manga: INUYASHA ja nuorten sarja: DARRENSHANINTARINA. niin ja nyt luen darrenin kuudetta kirjaa (uusinta suomennettua) kuvassa näkyvää Vampyyri prinssiä. Toivon että Tammi suomentaa muutkin kirjat. lempi henkilöni on CREPSLEY!
Hei tykkään hirveästi näistä "Darren kirjoista" (kutsun niitä tällä nimellä.) Olen lukenut muutkin suomennetut osat eli 1-6 ja toivon että 7,8,9,10,12,11 suomennettaisiin myös . olen kuullut huhuja eetä 7 suomennettaoisiin ja se ilmestyisi syksyllä. en oo varma. Oma lempihenkilöni on Crepsley se on vaa jotenkin kiehtovin ja lempi kirjani näistä on 3(mitä on tullut suomeksi siis) Kaikki kirat ovat hyviä jos ois laitettava järjestykseen niin ois : 3,2,1,6,4,5 Kiitos darrenille ja tammelle.
Kirja oli tosi hyvä. olen lukenut kaikki suomenkieliset osat1-6, kun ope koulussa käski lukea friikkisirkuksen.luin sen ja kiinnostuin valtavasti. menin kirjakauppaan ja ostin viidennen osan. olisin halunnut muutakin mutta 1,2,3,4, ei enää paineta . Toivon että Tammi suomentaisi loputkin 6 osaa. minä ainkain luen ne kaikki. OMa lemppari kirjani on sarjasta juuri tämä kolmonen siinä oli erityisen paljon vampyyreistä ja vampaneeseistä ja lempihenkilöstäni Larten Crepsleystä-.
Tämä kirja oli myös hyvä niinkuin Friikki sirkus . oma lemi kirjani on Kauhun tunneleissa eli 3. Ja lempi hahmoni on aina ollut Crepsley. SE on jotenki nii outo. Luin nyt kaikki suomeksi tulleet osat 1-6 ja ostan ne kaikki itelleni. Toivon että Tammi suomentaa myös loputkin osat kahteentoista asti.
Minä ainaki tykkäsi ihan hurjasti heti omaksi lempi henkilöksi tunkeutui jotenkin ihmeellisesti Larten Crepsley en tiedä miksi, mutta oon aina tykänny vampyyreistä ja muista epäinhimillisistä olioista. Oon nuyt ite lukenu sarjan kaikki suomeksi ilmestyneet kirjat, paitsi uusin eli Vampyyri prinssi on vielä kesken . oikein kivoja kirjoja. oma lempparini on 3 . (Kauhun tunneleissa) koulussa ope antoi friikisirkuksen luettavaksi ja ensin aattelin että : no joo. Sitten kun luin ni oli pakko saada seuraava. =) Kiitos Darrenile. Ja toivottavasti Tammi suomentais kaikki 12 osaa.
Satuin näkemään kirjasta tehdyn leffaversion, ja nähdessäni kirjaston hyllyllä opuksen, jokin kloksahti sisälläni. Pidin leffasta ylimääräisestä huumorista huolimatta hyvin paljon, niinpä kirja jäi hieman latteaksi pettymykseksi. Vertaan väkisinkin kirjaa ja elokuvaa, ja lopputulokseni mukaan filmissä tapahtui enemmän ja nekin tapahtumat oli kuvattu mielenkiintoisesti. Ei niin, kirja oli hyvä. Oikein hyvä. Nopeasti luettava ja herkullinen, sadunomainen ja kauniin romanttinen. Olisin kaivannut kirjan juonelta jotain samaa kuin elokuvassa oli: niin yllätyksellisiä tapahtumia, että alkoi nauraa ääneen. Idea on kuitenkin sievä ja tarina tunteellinen! Uli jäi kovin kummalliseksi henkilöksi paljastuttuaan aikamoiseksi diivaksi, jos niin voi sanoa. Noidat olivat ihanan juonittelevia, periaatteessa kaikki oli kohdallaan. Kirjan loppu oli kuitenkin parempi kuin elokuvan, joskin muun kirjan tapaan sadulle ominainen. Miellyttävä lukukokemus, jonka ei voi kuvitella jättävän ketään kylmäksi.
'Vastahakoinen lohikäärme' on varsin hyvä novellikokoelma jossa kurkistetaan lasten ajatusmaailmaan. Se on looginen ja järjellinen omalla tavallaan ja vastaavasti aikuisten eli Olympolaisten maailma näyttää oudolta ja epäloogiselta lapsen näkökulmasta katsottaessa. Kokoelman paras novelli oli nimi 'Vastahakoinen lohikäärme', josta myös on tehty Disney-elokuva. Novelli iskee napakasti stereotypioihin ja hengen laiskuuteen, siihen ettei koskaan kyseenalaisteta vanhoja totuttuja tapoja. Kirjan muutkin novellit olivat kiinnostavia ja kuvasivat minusta aika hyvin lasten maailmaa. Tosin novelleista paistaa läpi niiden kirjoittajan oma lapsuus 1800-luvun viktoriaanisessa Englannissa. 'Vastahakoinen lohikäärme' oli luettava ja hiukan kiintoisa lukukokemus, muttei varsinaisesti mikään päätä huimaava, mieleenpainuva tai koskettava kirja. Varsin hyvä, aika keskitasoinen tai alhaisempi. Suosittelen sille, joka etsii jotakin luettavaa ilman suuria laatuvaatimuksia. Arvosana: 7-.
'Yläilmoissa' sijoittuu päällekkäin aiemman osan 'Louhoksen valtiaat' kanssa. Nyt seurataan Masklinin, Angalon ja Gurderin matkataan Floridiaan Kapistuksen kanssa, jotta Kapistus voisi kutsua Aluksen hakemaan entisten isäntiensä jälkeläiset takaisin kotiin. Kirjassa oli rutkasti Pratchettin mestarillista komiikkaa, jossa samalla asetettiin kyseenalaiseksi monia ihmisten maailman ilmiöitä ja asioita. Kirja myös onnistui lopussa koskettamaan filosofisella pohdinnallaan ihmisen mielikuvituksesta, yksinäisyyden ihmislajille aikaansaamasta reaktiosta ja läheisyyden kaipuusta. Kirja oli koskettava, mieleenpainuva ja ajatuksia herättävä. 'Yläilmoissa' oli koko Bromeliad-trilogian arvoinen päätös ja yksi Pratchettin parhaimpia lastenkirjoja. Kirja oli minusta loistava, arvaamaton ja todella koukuttava. Suosittelen kaikille aiemmat Bromeliad-trilogian osat lukeneille. Arvosana: 8+.