Monta kertaa luetut kirjat

Mitä kirjoja olette lukeneet niin monta kertaa, että olette tippuneet laskuista? Oma listani näyttää seuraavalta:   J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille Stanislaw Lem: Kyberias Stanislaw Lem: Solaris J.K. Kulomaa: Nuori heimopäällikkö

Kun mietin niin oikeastaan ainoat kirjat josta en todellakaan ole enää varma montako kertaa ne on läpi luettu on   J. K. Rowling: Harry Potterit   Niitä on luettu niin suomeksi kuin englanniksi, yritetty jopa ruotsiksikin ensimmäistä osaa. Niitä on luettu aika järjestyksessä ja ihan sekaisin. Jotenkin niihin ei vain ole kyllästynyt, vaikka tietää mitä tapahtuu.   Toisinaan saatan ryhtyä lukemaan jotain kirjaa uudelleen mutta kyllästyn kun tiedän koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu.   Tolkienin Sormusten herrankin tiedän että olen lukenut vain kolmesti. Mm. Diana Wynne Jonesin Liikkuvan linnankin olen lukenut vain kolmesti. Muut ovatkin sitten lähinnä vain kertaalleen luettuja tai korkeintaan kahdesti.   Nuo eniten luetut ovat sellaisia jotka löytyvät omasta kirjahyllystä ja on siksi niin helppo lukea milloin vain :) Ja tiedän että Patrich Rothfussin: kuninkaan surmaajan kronikka tulee olemaan sellainen jota piakkoin ahmin uudelleen :), etenkin kun kolmatta osaa saa vielä odotella nälkäisenä..

Saatan selailla ja lueskella aiemmin lukemiani kirjoja, mutta en juurikaan lue alusta loppuun uudelleen. En ainakaan useampaa kertaa, kaksi on yleensä maksimi. Lukemiseen käytettävissä oleva aika kuluu lukemattomien kirjojen lukemiseen.   Max Brooksin [i]Sukupolvi Z[/i]:n olen lukenut ainakin suunnilleen kokonaan kahdesti ja kuunnellut englanninkielisenä äänikirjana, joten periaatteessa kolmeen kertaan. Nykyisin minulla on kirja myös englanninkielisenä pokkarina, joten kenties luen vielä joskus senkin. En nyt niin tiedä, onko juuri tämä kirja muka sitten semmoinen, jonka uusintalukuihin kannattaisi käyttää aikaansa... mutta täytyyhän sitä ihmisellä harrastuksia olla.   Lewisin [i]Narnian tarinat[/i] olen uskoakseni lukenut useaan kertaan, mutta siitä on jo aikaa.

Minulla ei ole tapanani lukea samaa kirjaa kovin montaa kertaa uudelleen. Saatan lukea uusiksi jonkin pitkän sarjan aiemmat osat, jos uutta kirjaa odotellessa kuluu pidempi aika. En yleensä lue samaa opusta kolmea kertaa enempää ihan kokonaisuudessaan. Yleensä luenkin vain suuret suosikkini uusiksi.   Harry Potterit olen tainnut lukea kaikki kahdesti, Tulen ja jään laulun neljä ensimmäistä osaa kolmesti, Locke Lamoran valheet luin tänään toista kertaa loppuun ja Sormusten ritarit olen lukenut myös kahdesti. Diana Wynne Jonesin Liikkuvan linnankin olen lukenut kai kahdesti, mutta Terry Pratchettin Noitasiskokset on kai kaikista kahlatuin romaani, luettu yhteensä lähes neljä kertaa.

Joitakin kirjoja on tullut luettua pariin otteeseen, mutta ennätys on varmasti F.H. Burnettin Pikku prinsessan kohdalla. Helposti parikymmentä lukukertaa, ekoja kertoja joskus kymmenkesäisenä.

Minä olen lukenut ns. lukemattomia kertoja vain sellaisia kirjoja, jotka olen saanut omaksi lapsena. Kuvakirjoja ei ole mitään järkeä tässä luetella, mutta romaanien puolelta on pakko mainita ainakin seuraavat: Jules Vernen [i]Salaperäinen saari[/i] (ostin noin kymmenvuotiaana kirpparilta ja rakastuin), Annina Holmbergin [i]Seitsemän kukkulan taika[/i] (sain muinoin lahjaksi vanhalta sukulaistädiltä, levätköön hän rauhassa) sekä StaCankin edellä mainitsema F. H. Burnettin [i]Pikku prinsessa[/i] (äidin vanha).   Lapsuusajan jälkeen en ole pahemmin harrastanut kirjojen uusintalukemista. On joitakin kirjoja, jotka olen lukenut toisen kerran verestääkseni vanhoja muistoja, mutta kolmatta kertaa ei ole (vielä?) tullut. Tuntuu jopa vähän hassulta, että suurinta osaa ehdottomista lempikirjoistanikaan en ole lukenut kuin kerran. Noh, onpahan tekemistä vanhoille päiville.

Sarjakuvia, tietokirjoja ja muuta sen tyyppistä "kevyempää keskittymiskykyä" vaativaa kirjallisuutta tulee luettua useitakin kertoja, mutta muistan tavallisten romaanien tapahtumat yleensä niin pitkään myöhemminkin, että olisi vain tylsää lukea samoja asioita uudestaan. Kotona on kaiken lisäksi vielä niin iso kasa kokonaan lukemattomia teoksia, että käytän mieluummin sen vähäisenkin lukuajan täysin uuteen materiaaliin.   Ainoa poikkeus taisi olla Burroughsin Mars-sarja minkä luin toista kertaa ehkä noin kahdeksan vuotta sitten, mutta ensimmäinen lukukerta oli ollut jo lapsena 90-luvun alussa, joten niin pitkässä ajassa olin ehtinyt unohtamaan melkein puolet kirjojen tapahtumista. Luultavasti moni muukin kirja mistä olen tykännyt erityisen paljon ensimmäisellä kerralla pääsee myöhemmin vielä toisellekin kierrokselle, mutta lukukertojen välissä pitäisi olla vähintään 10-15 vuotta, jotta tarinassa olisi kunnolla yllätyksiäkin. :tongue:

Itse pidin joskus tarkkaakin kirjaa, mutta Sormusten Herran 37. lukukerran jälkeen luovuin siitä tavasta. Listalle mahtuu muun muassa seuraavat:   Luettu vähintään viidesti: -Potterit -Silmarillion -Hobitti -Taru Sormusten Herrasta -Eddingsit (paitsi Reginan laulu) -suurin osa Salvatoren roolipelifantasiaromaaneista -valtaosa ennen vuotta 2010 suomennetuista Dragonlance- ja Forgotten Realms -romaaneista -Bernard Cornwellin Uhtred-saagan käännetyt osat   Varmaan unohdan paljon, koska luen lähes vuosittain kaikki kestosuosikkini.

Mulla ehdottomasti eniten luettu kirja on Wardin Herätetty rakastaja :heart: ja muutenkin BDB-kirjoja on tullut kahlattua monesti läpi.   Lisäksi Annukka Salaman Faunoidit - sarja on kyllä monen lukukerran arvoinen ja vasta luin uudelleen Illallinen vampyyrin kanssa :cool:

Uusintalukua tulee joskus kielen ja tunnelman vuoksi eikä välttämättä koko kirjaa. Ray Bradburya, Ursula Le Guinia, Jack Vancea.

Joskus pentuna luin Molly Moon - tajuton hypnoosiseikkailu -kirjan varmaan 7-8 kertaa. Nyt myöhemmin Universumien tomu -trilogia on ollut sellainen, jonka olen pariin-kolmeen kertaan lukenut läpi, samoin Väristys-sarjan kirjat. Yleensä pyrin pitämään omistamieni kirjojen määrän aika pienenä ja luen sitten samoja kirjoja useampaan kertaan. En edes välitä omistaa sellaisia kirjoja, jotka eivät kestä montaa lukukertaa.

Ensimmäisenä mieleen tulee Harry Potterit, joita on tullut luettua monta monituista kertaa. Joskus olen vain avannut jonkin kirjoista sattumanvaraisesta kohdasta, alkanut lukea ja tarina on ilmaissut mukaansa niin että olen jatkanut loppuun saakka.   TSH-trilogian olen myös lukenut useampaan kertaan, mutta korkeintaan neljästi tai viidesti. Jonkun osan olen lukenut muita useammin. En muista lukukertojen määrää tarkasti, vaikka ne ovatkin laskettavissa yhden käden sormilla!   Lapsena luin paljon Enid Blytonin kirjoja (Viisikkoja sun muita). En edes muista, kuinka monta kertaa olen lukenut suosikkikirjani. Sittemmin olen vieläpä lukenut muutaman Viisikon ääneen pikkusiskolle. :)   Olen lukenut monia suosikkikirjojani kahdesti tai kolmesti. Usein suunnittelen erinäisten teosten uusintalukemista, mutta aika ei oikein tahdo riittää. Tällä hetkellä uusintakierrosta odottavat mm. Narnian tarinat ja Rikos ja rangaistus.

Joitain kirjoja olen lukenut kahdesti, kuten Harry Potterit, osan Dragonlance-kirjoista ja 4 ensimmäistä aSoIaF kirjaa. Aloitin juuri uuden lukukierroksen Tulen ja jään laulusta, ja todennäköisesti tulen lukemaan sarjan kirjoja useasti uudestaan tämänkin jälkeen.   Ainoa selvä tällainen kirja (jonka olen lukenut niin monta kertaa etten enää muista lukumäärää) on [b]Agatha Christien[/b] [i]Then there were none[/i]. Jokunen muukin Christien kirja on tullut luettua useasti, mutta tämä kyseinen kirja on ainoa jonka niistä muistan.     [quote=Hiistu]Saatan selailla ja lueskella aiemmin lukemiani kirjoja, mutta en juurikaan lue alusta loppuun uudelleen. [/quote]   Minä teen samaa. Välillä lehteilen hyllystäni löytyviä suosikkikirjojani ja lueskelen sieltä sun täältä, mutta varsinaiseksi uudelleen lukemiseksi sitä ei voine kutsua. Useimmiten tekisi kyllä mieli lukea uudestaan (kunnolla) kirjoja joista olen pitänyt, mutta aina iskee pelko, että mitä jos kirja ei ollutkaan niin hyvä kuin muisti. Tai että toinen lukukerta vähentää kirjan "hyvyyttä".

Neiti Etsivät. Kaikki.   Pienenä en lukenut melkein mitään muuta. Äitin yritti saada minut lukemaan Viisikkoja ja muita saman tyylisiä kirjoja, mutta pikkulohis takertui kiinni Neiti Etsiviin, eikä päästänyt irti. Ennen kuin sain käsiini Harry Potterit, jotka ovatkin sitten seuraavana listassani. Viisasten kiven olen lukenut juurikin niin monta kertaa, etten edes muista tarkaa lukua. Muutkin osat olen tahkonut läpi monia kertoja, mutta ykkösenä on ykkönen.   Seuraavaksi mieleeni tulee välttämättä Belgarionin taru. Olen itse asiassa tälläkin hetkellä lukemassa sitä uudestaan, kakkososa menossa.   Minulla on tapana lukea hyvät kirjat yhä uudestaan ja uudestaan. Joten listani jatkuu aika pitkään: THS, Nuori Samurai -sarja, kaikki Riordanin kirjat, Perintö, muut Tolkienin ja Eddingsien kirjat, Da Vinci koodi jne.   Jostain syystä minulle on paljon helpompaa tarttua jo ennestään tuttuun kirjaan. Tukeudun kai tuttuun ja turvalliseen, jos niin voi sanoa.

Kirjahylly o muutaman kertaan tullut läpi luettu, mut eniten kyllä luettuna on ollut: Legenda Lauri Törni-Larry Thorne (10 kertaa) R.A. Salvatoren Kristallisauva (7 kertaa) Taru Sormusten Herrasta (4 kertaa) Terry Pratchetiin Kiekkomaailmain kirjat (4 kertaa)

Tosiaan, jos sen [i]Pikku prinsessa[/i] ja muutamat muut nuoruusiän suosikit (Nojosen [i]Matalat aidat[/i], Estesin [i]Lintumiehen perhe[/i], jne..) jätetään pois laskuista niin kahdesti-kolmesti olen lukenut ainakin seuraavat: [ul] [li]Taru sormusten herrasta[/li] [li]Harry Pottereiden pari viimeistä osaa (omassa hyllyssä, mulla ei ole kaikkia)[/li] [li]Taivaan pilarit, Mies Pietarista, ... (mulla on lähes täysi kokoelma Ken Follettia)[/li] [li]Pride and Prejudice (suomennosta taas en ole lukenut)[/li] [li]Tsehovin novellikokoelmia[/li]   [/ul]

Tähän on vain yksi oikea vastaus: Potterit. Ensin äitini luki niitä minulle iltasatuina, sitten aloin itse lukea niitä ja koko lapsuuteni ajan Potterit kulkeutuivat sinne missä minäkin olin sillä minulla oli kirjaimellisesti [b]aina[/b] joku Potter kesken. Aloitin kirjasarjaa aina alusta uudestaan ja uudestaan. Ainoa kirja, jota en niin usein ole lukenut, on Kuoleman Varjelukset, sillä sen saatuani aloin olla jo hieman vanhempi ja pääsemässä yli kiihkeimmästä Potter-fanitus ajasta. Muut fantasia-kirjat alkoivat kiinnostaa, kun Potterin loppu häämötti horisontissa ja sitten löysinkin Taru Sormusten Herrasta ja sain valaistuksen: maailmassa voi olla - ja onkin! - parempia kirjoja kuin Harry Potterit. Ne olivat kuitenkin se kivijalka, kaiken perustus, josta kaikki alkoi.

Luen aika paljonkin kirjoja uudestaan. Tosin veikkaan lukevani vähän eri syistä kirjoja uudelleen kuin valtaosa teistä. En oikeastaan lue kirjoja useaan kertaan siksi, että ne olisivat hyviä, lähinnä luen sellaisia kirjoja uudelleen joita on helppo lukea. Olen lukenut kirjahyllyni ns. hömppäromaanit lukemattomia (no pun intended) kertoja, samoin Modesty Blaiset ja erinäiset nuorten kirjat. En lue niitä siksi, että ne olisivat erityisen vaikuttavia tai muuten vain mielenkiintoisia, luen niitä ihan vain aivot narikkaan -mentaliteetilla. Toisaalta en sitten lue uudestaan niitä suosikkikirjoja. Esimerkiksi yhden kaikkien aikojen lempikirjoistani eli Leijapojan olen tainnut lukea vain kahdesti. Enkä ehkä koskaan uskalla sitä enää lukea, jos mielikuvani kirjasta murenevatkin uudelleenluvun vuoksi.   Toki tuo risingilaisten vakivastaus eli Harry Potter on myös minunkin todella monta kertaa luettujen kirjojen listalla. Tai oikeastaan Viisasten kivi ja Azkabanin vanki. Viisasten kiven kohdalla lopetin laskemisen 13 kerran jälkeen, mutta esimerkiksi Kuoleman varjelukset on tullut luettua vain kertaalleen englanniksi sekä suomeksi.

[quote="celeblith" post=16815]   J. K. Rowling: Harry Potterit   Niitä on luettu niin suomeksi kuin englanniksi, yritetty jopa ruotsiksikin ensimmäistä osaa. Niitä on luettu aika järjestyksessä ja ihan sekaisin. Jotenkin niihin ei vain ole kyllästynyt, vaikka tietää mitä tapahtuu. [/quote]   Sama. Tosin en ole ruotsiksi yrittänyt. Ensimmäinen osa taisi tulla luettua seitsemän tai kahdeksan vuotiaana, jonka jälkeen olen lukenut Pottereita uudestaan ja uudestaan niin suomeksi kuin englanniksikin.   Muitakin kirjoja olen lukenut monesti, mutta ne olen lainannut kirjastosta, joten niiden lukukerrat ovat jäänet vähemmälle kuin omistamieni kirjojen.

Miten minä, jolle kirjan vain kerran lukeminen on melkein harvinaisempaa kuin useampi lukukerta olen missanut tämän aiheen? :lol:   Listan kärjessä on minullakin Potterit. En ole tarkkaa lukua pitänyt, jossain siellä viiden ja kymmenen välillä. Nyt pidänkin suunniteltua taukoa, jotta voisin nippelitiedot unohtaneena lukea koko hoidon uudestaan.   Myös kaikki Montgomeryn ja Alcottin tyttökirjat on tullut luettua moneen kertaan vuosien varrella. Kun on lukenut jotain kirjaa toiselta luokalta lähtien "aina välillä" ei tiedä enää missä menee... Sanat ovat niin tuttuja, että tuntuu kuin hengittäisi niitä ja jokainen luku on paluu vanhan ystävän luokse. :heart:   Patrick Rothfussin Tuulen nimi on tainnut tulla luettua neljä kertaa. Sinänsä mielenkiintoista, että kaikki lukukerrat ovat tapahtuneet alle puolentoista vuoden sisällä. Tiedän, että tulen lukemaan kirjan vielä monen monta kertaa uudelleenkin.   Hieman yllättävä kirja listallani on Veronica Rossin Paljaan taivaan alla. (Erityisesti ensimmäinen osa, mutta myös muu trilogia.) Niissä kirjoissa on jotakin, joka saa minut tarttumaan niihin yhä uudelleen. Lisäksi trilogia on yksi niistä sarjoista joiden en tahtoisi loppuvan koskaan, ne ovat niin nopealukuisia ja koukuttavia, että irti päästäminen on tuskallista.   Pidemmälle en taida listaa jatkaa, sillä kaksi tai kolme kertaa luettujen kirjojen määrä on melkoisen suuri. :lol:

On aika harvinaista, että luen jonkun kirjan uudelleen kannesta kanteen, koska uusia on koko ajan jonossa.   Keväällä uppouduin Rajaniemeen oikein urakalla, sillä hän oli äidinkielen tutkielmaa varten valitsemani kirjailija. En viitsinyt häiritä itseäni muilla kirjoilla, joten luin Kvanttivarkaan kolmesti, kannesta kanteen, joka kerta nopeammin, ja Fraktaaliruhtinaan kahdesti. Minulle tuli välillä vain pakottava tarve lukea jompikumpi uudestaan. Kvanttivaras parani joka kerralla, ja voittaa palkinnon "parhaasta uudelleenluettavuudesta".   (Perusteellinen lukeminen palkittiin, sain tutkielmasta kympin.)   Potterit olen lukenut vain kahdesti alusta loppuun, mutta muutama vuosi sitten poimin vähän väliä jonkun osan hyllystä ja lueskelin sieltä täältä. Saman on kokenut Ajan Pyörä.   Ensi vuonna ajattelin aloittaa suosikkikirjojeni uudelleenlukemisen, jotta näkisin, ovatko ne niin hyviä kuin muistin.

[b]David Eddings:[/b] Belgarionin, Mallorean, Eleniumin ja Tamulin tarut. Althalus. Belgarath, Polgara ja Rivan aikakirjat. Pitää lukea Dreamersien ensimmäinen osa uudestaan (Eddingsin huonoin sarja, johtuu varmaan siitä ettei Leigh pystynyt enää auttamaan miestään kirjoittamisessa).   [b]Susan Cooper:[/b] Pimeä nousee -sarja.   [b]Lloyd Alexander:[/b] Prydainin kronikat. Sattuuko muuten [i]kukaan[/i] tietämään minkä takia Maria Tolvasen "Rauhan soturi" käyttää Prydainin kronikoiden kansikuvaa? Vuonna 1996 ilmestyi painos Suurkuninkaasta (Prydainin viides kirja) ja kansikuva on aivan sama kuin Rauhan soturissa, joka ilmestyi [i]myös[/i] vuonna 1996. Verratkaas näitä: http://www.isfdb.org/cgi-bin/pl.cgi?41505 http://www.risingshadow.fi/library/book/999-rauhan-soturi   [b]Mytologia:[/b] Homeroksen Ilias, Villy Sorensenin Ragnarök ja Thomas Maloryn Le Morte d'Arthur. Olen lukenut kaikki kolmeen kertaan.   [b]Edgar Allan Poe:[/b] En osaa edes laskea, miten monta kertaa "Punaisen kuoleman naamio" on tullut luettua. Se on lempitarinani kyseiseltä kirjailijalta.   Siinä se. ...Minulla on kyllä mangaa, jota luen aina uudestaan, mutta niitä ei voi laskea kirjoiksi. (Pitääkin muuten aloittaa lukemaan Outlaws of the Marsh, Journey to the West ja Tale of the Heike. Omistan kaikki kolme kirjasarjaa englanniksi käännettynä ja kokonaisuudessaan, eivät siis ole Penguin Booksin kaltaisia lyhennelmiä.)