Vuoden 2014 lukuelämykset

Mitäpä muuta tekemistä sitä on vuoden ensimmäisenä päivänä kuin alkaa listaamaan kuluneen vuoden parhaimmisto. Itse tutkiskelin omaa Goodreadsin lukemistoani ja tulokseksi tuli seuraavaa:   sijalla 10: [color=#00ff88]Mur Lafferty: The Shambling Guide to New York City[/color], kaupunkiopas alamaailman edustajille pesee tavalliset matkaoppaat mennen tullen! :cool:   9. [color=#00ff88][color=#00ff88]Cassandra Clare: City of Heavenly Fire[/color][/color], odotettu päätös Claryn ja Jacen tarinalle, vaikka ei kyllä yltänyt ihan ensimmäisen trilogian tasolle. Clare venytti ehkä joitakin jännitysmomentteja liian tiukille ja lopputulos ei enää tuntunut kaiken hampaiden kiristelyn jälkeen tarpeeksi huolitellulta. Pidin silti. :wink:   8. [color=#00ff88]Richelle Mead: Silver Shadows[/color], pidin valtavasti Vampire Academy -sarjasta, mutta Bloodlines on paremmin kirjoitettu. Kirjailijan kehitystä kokemuksesta kenties?   7. [color=#00ff88]Sami Lopakka: marras[/color], hyvä, synkkä ja realistinen kuvaus suomalaisen bändin melankoliasta keikkareissulla. [color=#00ff88] 6. J.R. Ward: The King[/color], Rakastan tätä Veljeskuntaa ja heidän elämäänsä, minkäs sille mahtaa... :heart:   5. [color=#00ff88]Amy Pascale: Joss Whedon Geek King of the Universe, biography.[/color] Kirja antoi mielenkiintoista taustatietoa Whedonin sarjoista ja elokuvista, syistä miksi asiat menivät niinkuin menivät joidenkin sarjojen kohdalta (esim. Fireflyn lopetus) ja Whedonin syvästä omistautumisesta työlleen ja varsinkin faneilleen. Jokaisen Whedon fanin kannattaisi lukea tämä kirja.   4. [color=#00ff88]Neil Gaiman: Sandman 7, Brief Lives[/color]. Mitä tästä voi sanoa...? Mahtava tarinakokonaisuus yhdistettynä loistavaan piirustukseen. Jotkut kuvat olivat suorastaan pysähdyttäviä.   3. [color=#00ffff]Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias[/color]. Ehdottomasti ihanin vuoden aikana lukemani kirja. Kaunis ja katkeransuloinen tarina yksinäisestä ja yrmystä miehestä, jonka elämä kääntyy päälaelleen pienen tyttölapsen odottamattomasta saapumisesta takaovelle.   2. [color=#00ffff]Neil Peart: Ghost Rider, taipaleita toipumisen tiellä[/color]. Rushin rumpalin kirjoittama omakohtainen matkakirja Amerikan halki moottoripyörän selässä. Peart on matkalle lähtiessään murtunut mies, vaimo ja tytär ovat kuolleet lyhyen ajan sisällä ja mies on kirjaimellisesti Ghost Rider, oman itsensä haamu. Kirja toimii Peartin päiväkirjana ja matkaoppaana ja kertoo mukaansatempaavalla tekstillä miten matka - ja mies itse - etenee mantereen halki, mitä hän näki, koki ja tunsi. Pohjattoman surun kautta Peart alkaa pikkuhiljaa löytää elämäsä uudelleen, taipaleen ja itsetutkistelun kestäessä parin vuoden ajan. Upea ja pysäyttävä kirja. Ghost Rider ei ole bändikirja, eikä sinun ei tarvitse tietää Rushista mitään jäädäksesi koukkuun tähän tarinaan. Peart kirjoittaa hyvin ja sujuvasti ja teksti vie mukanaan heti ensimmäiseltä sivulta lähtien.   1. [color=#00ffff]Robert Jordan/Brandon Sanderson: Memory of light.[/color] Wheel of time on vuosien saatossa ollut se sarja, jonka jokaista kirjaa on odottanut kuin kuuta nousevaa. Memory of light oli erään aikakauden loppu ja minusta Sanderson vei Jordanin aloittaman työn loppuun kunnialla. En tiedä tuleeko vastaani enää koskaan tarinaa, jonka loppuun lukeminen aiheuttaisi yhtä suuren haikeuden tunteen kuin tämä. I salute thee. :heart:

Ehkä seuraavat on mun Top 10 vuodelta 2014.   Gene Wolfe: [i]Sovinnontekijän kynsi[/i] Iain M. Banks: [i]Against a Dark Background[/i] Joe Abercrombie: [i]Last Argument of Kings[/i] Andrzej Sapkowski: [i]Tulikaste[/i] Cornelia Funke: [i]Reckless – kiveen kadonnut[/i] George R. R. Martin: [i]Lohikäärmetanssi 1-2[/i] Brandon Sanderson: [i]Emperor’s Soul[/i] Ann Leckie: [i]Ancillary Justice[/i] Kate Atkinson: [i]Ihmiskrokettia[/i] Emmi Itäranta: [i]Teemestarin kirja[/i]

Nyt kun kerrankin tuli pidettyä kirjaa luetuista teoksista, pystyy (joutuu) tämänkin listan tekemään. Ei valitettavasti ollut ihan hirveän hyvä kirjavuosi minulle, joten nämä muutamat ihanaiset oli helppo poimia esiin. Uusintalukuja en laske tähän.   10. John Ajvide Lindqvist - Ystävät hämärän jälkeen   Mukavan karmaiseva ja kauniisti kirjoitettu tarina.   9. Holly Goldberg Sloan - Näkymätön poika   Erittäin suloinen kirja, piristävän leffamainen kirjoitusasu.   8. Elina Rouhiainen - Jäljitetty   Mikael.   7. Brian J. Robb - Johnny Depp - Kapinallinen   Johnny Deppin värikäs elämänkerta.   6. Mark Haddon - Yöllisen koiran merkillinen tapaus   Ihana lukea. Vanha kirja, tuoksu oli kaunis.   5. John Green & David Levithan - Will Grayson, Will Grayson   Ainut englanniksi luettu kirja tänä vuonna. Hysteerisen hauska. Koskettava.   4. John Boyne, Kuudes mies   Surullinen ja karmea ja kaunis.   Kolmen kärkeä ei kyllä tarvinnut miettiä. Se järjesti ihan itse itsensä.   3. Stephen Chbosky - Elämäni seinäruusuna   Koskettava hyvänmielenkirja.   2. Johanna Sinisalo - Auringon ydin   Karmiva vaihtoehtohistoriatuleva. Upeasti kirjoitettu ja äärimmäisen mielenkiintoinen.   1. Lionel Shriver - Poikani Kevin   Riipaiseva, ahdistava, kaunis, pelottava, ravisteleva. Teksti on kaunista ja koko kirja persoonallinen. Ehdoton ykkönen. Hui.

Minun TOP 10 kirjat ovat:   Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille Kate Atkinson: Ihmiskrokettia* M.R.Carey: The Girl With All The Gifts Robin Hobb: Fool's Assassin* Graham Joyce: The Silent Land Ursula K. Le Guin: Neljä anteeksiantoa* Sofia Samatar: A Stranger in Olondria* Andrzej Sapkowski: Tulikaste* Jo Walton: My Real Children Andy Weir: The Martian   Näistä Careyn, Hobbin ja Waltonin teokset ilmestyivät viime vuonna, samoin kuin Sapkowskin ja Le Guinin käännökset. Merkkasin tuohon tähdellä top5:n erikseen. Kunniamaininnan annan Brian K. Vaughanin ja Fiona Staplesin Saga-sarjakuville. Vuoden lukupettymykset olivat Sarah Lotzin Kolme ja Leena Krohnin Oofirin kultaa.

Viime vuoden lukutilastoni jäi vähän vaatimattomaksi, eli luin vain 125 kirjaa ja erinäisen määrän sarjiksia. Huonoin lukema sitten vuoden 2002. Toisaalta luin enemmän tietokirjoja ja kirjoja englanniksi kuin koskaan aiemmin. Enivei, kaunokirjallisuuden top 10 (sisältäen sarjakuvia) on, jonkinasteisessa paremmuusjärjestyksessä, seuraavanlainen:   Ysabeau S. Wilce: Flora's dare Ysabeau S. Wilce: Flora's fury Mikko Metsähonkala: Toisaalta Emmi Itäranta: Teemestarin kirja Andrzej Sapkowski: Tulikaste Alan Bradley: Piiraan maku makea Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä Paco Roca: Ryppyjä Mauri Kunnas: Yhtä juhlaa Kallio & Nuutinen: Kramppeja & nyrjähdyksiä – Ihan pienet juhlat   Tietokirjojen top 5:   Jeannette Walls: Lasilinna Jon Krakauer: Erämaan armoille Kenneth Anger: Hollywood Babylon Bill Bryson: The life and times of the Thunderbolt Kid Merete Mazzarella: Sielun pimeä puoli

Muutin topikkia vähän perinteisemmäksi, niin saadaan myös perusteluja pelkkien listausten sijaan. Saa jatkossakin siis toki listata. Samoin jos huomasitte, meillä on tietokannan top-10 ilmestynyt tuonne toiseen ketjuun, niin ei mennä sekaisin... :wink:   Minä en osaa listata, mutta mainitsen viime vuoden lukukokemuksista M. K. Humen [url=http://www.risingshadow.net/library/series/6469-the-merlin-prophecy]Merlin-trilogian[/url] ja Diana Gabaldonin [url=http://www.risingshadow.fi/library/series/163-matkantekija]Matkantekijä-sarjan[/url]. Molemmat saivat minut pitkästä aikaa uppoutumaan kirjan maailman, ja tarjosivat oikein osuvaa viihdettä mm. Englannin oleskelulleni viime syksynä.

Viime vuonna luetuista [i][b]Stephen Kingin 22.11.63[/b][/i] oli kyllä ehdotonta parhaimmistoa. Vaikka kirja olikin melko paksu, ei se kuitenkaan jumahtanut missään vaiheessa siten kuin Kingin kirjoilla toisinaan on tapana. Tarina kulki eteenpäin kuin juna oli ja erinomaisen yllätyksellinen. Mitään enempää paljastamatta :smile: .   Muuna mainittavana voisi sanoa [i][b]Harry Harrisonin Deathworld[/b][/i]- trilogian ensimmäinen opus. Mitä mainiointa 'old school' scifiä. Eikä jatko tunnu olevan missään nimessä heikompaa, mutta se ei enää mahtunut viime vuoteen :smile: .

Minulle paras viime vuonna lukemani teos oli George R.R. Martinin [b]The World of Ice and Fire[/b]. Tämä on kuitenkin tietokirja kuvitteellisesta maailmasta, ei romaani. Kaunokirjallisuuden puolella suosikkini olivat (epämääräisessä paremmuusjärjestyksessä):   [ul] [li]Andrzej Sapkowski: [b]Halveksunnan aika[/b] & [b]Tulikaste[/b][/li] [li]Iain M. Banks: [b]Aseiden käyttö[/b] & [b]Excession[/b][/li] [li]Patrick Rothfuss: [b]The Slow Regard of Silent Things[/b] [/li] [li]Mark Lawrence: [b]King of Thorns[/b][/li] [li]J.R.R. Tolkien: [b]The Book of Lost Tales[/b][/li] [li]Gene Wolfe: [b]There Are Doors[/b][/li] [li]Hilary Mantel: [b]Syytettyjen sali[/b][/li] [li]Terry Pratchett: [b]Raising Steam[/b][/li] [li]John Gwynne: [b]Malice[/b][/li] [li]Neil Gaiman: [b]The Ocean at the End of the Lane[/b][/li] [li]Stephen King: [b]Se[/b][/li] [li]Mark Charan Newton: [b]The Broken Isles[/b][/li] [/ul]   Rothfussin TSRoST on pienoisromaani, mutta se julkaistiin erillisenä kirjana.   Muita kategorioita:     [u]Huonoin (kokonaan) lukemani kirja[/u]   Philip Athans: [b]Annihilation[/b]   [i]War of the Spider Queen[/i] -sarjan viides osa.     [u]Kesken jättämäni kirjat[/u]   [ul] [li]Glen Duncan: [b]Viimeinen ihmissusi[/b][/li] [li]Justina Robson: [b]Aitoa peliä[/b][/li] [li]Sarah Lotz: [b]Kolme[/b][/li] [/ul] Näistä yhtäkään ei tehnyt mieli lukea loppuun asti.     [u]Parhaat nuortenkirjat[/u]   [ul] [li]Rick Yancey: [b]Viides aalto[/b][/li] [li]Diana Wynne Jones: [b]Liikkuva linna[/b][/li] [/ul] Joe Abercrombien young adult -debyytti [b]Half a King[/b] oli jonkinlainen pettymys. Luin ainakin kaksi parempaa nuortenromaania viime vuonna.     [u]Parhaat uudet tuttavuudet[/u]   [ul] [li]John Gwynne[/li] [li]Kate Elliott[/li] [/ul] Elliott on pitkän linjan kirjailija, mutta tutustuin häneen vasta viime vuonna lukemalla 50-sivuisen fantasiatarinan [b]Leaf and Branch and Grass and Vine[/b] antologiasta [i]Fearsome Journeys[/i]. Kertomus teki sen verran ison vaikutuksen, että hyllystäni löytyy nyt naisen [i]Crossroads[/i]-trilogia.   Gwynnen palkittu esikoisromaani aloitti onnistuneesti eeppisen [i]The Faithful and the Fallen[/i] -saagan. Kunniamaininnan voisi antaa Rick Yanceylle sekä Charlie Hustonille, jolta luin suomennoksen [b]Kuolleena palannut[/b].     [u]Parhaat sarjakuvat[/u]   [ul] [li]Neil Gaiman: [b]The Sandman - Preludes and Nocturnes[/b][/li] [li]Michael Moorcock: [b]Elric - The Making of a Sorcerer[/b][/li] [/ul] Päätin viime vuonna lopultakin tutustua Gaimanin [b]Sandmaniin[/b]. Mutta ei olisikaan tarvinnut lukea ensimmäistä kokoelmaa alkukielellä, sillä [i]Preludes and Nocturnes[/i] ilmestyy kohta suomennoksena.

[b]George R. R. Martin: Lohikäärmetanssi 1&2 [/b] [b]Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli[/b]   [b]Pauliina Rauhala: Taivaslaulu [/b]Ahdistava kuvaus lestadiolaisäidin ahdingosta.   [b]Carlos Ruiz Zafón: Marina[/b] Luin tämän espanjaksi, joten osa jutuista meni hieman ohi, mutta lumouduin silti täysin kirjan tunnelmasta. Loppu oli ehkä hieman turhan siirappinen.   [b]Susan Fletcher: Noidan rippi [/b]Nuori nainen kertoo tarinansa odottaessaan roviolle joutumista.   [b]Anni Kytömäki: Kultarinta [/b]Tämä ja Noidan rippi kuvailivat luotoa niin upeasti, että mä samoilin Skotlannin nummilla ja suomalaisessa metsässä mustikoita syöden ja tuoksuja haistellen.   [b]Sirpa Kähkönen: Graniittimies[/b] Tämä oli ehdottomasti vuoden vaikuttavin kirja. Kevättalvella 1922 nuoripari hiihtää rajan yli Neuvosto-Venäjälle toteuttamaan unelmaansa. Toteutuvatko ne? "Työläista ja talonpoikaa kohti. Niitä joiden puolesta sinä taistelit Suomen luokkasodassa. Omia työläisiä, omia talonpoikia. Kurjassa raadannassa nääntyvää lakkoilevaa työläistä, viljelijää jonka sato otetaan pakolla viimeistä jyvää myöten. Niitä minä olen osoittanut aseellani. En kertaakaan porvaria, enkä ulkomaan sotilasta. Venäläistä ihmistä. Sinua", Lavr sanoi osoittaen Iljaa. "Sinua, sinun vaimoasi, sinun perhettäsi."

Minuun teki tämän vuoden aikana ehdottomasti suurimman vaikutuksen [b]Clive Barkerin[/b] [i]Books of Blood[/i] -kokonaisuus (Veren kirjat). Ihmeellistä, veristä ja inspiroivaa.   Paras lukemani kotimainen fantasiateos oli [b]Silja Suden[/b] [i]Routamieli[/i].   Yllättäjänä mainittakoon [b]Kari Välimäen[/b] [i]Todensanat[/i] -kokoelma, joka on aivan käsittämättömän hulvaton.

Top10: 1. Brandon Sanderson: Words of Radiance 2. David Mitchell: Bone Clocks 3. Anthony Ryan: Tower Lord 4. Brent Weeks: The Broken Eye 5. Jim Butcher: Skin Game 6. Brian McClellan: Crimson Campaign 7. Joe Abercrombie: Half a king - 8. Robin Hobb: Fool's Assassin 9. James SA Corey: Cibola Burn 10. Andy Weir: Martian   Paras klassikko jonka luin: Thomas Pynchon: Painovoiman sateenkaari Paras sarjakuva: Brian K. Vaughan: Saga, vol.3 Paras ei-spefi: Eleanor Catton: Valontuojat   Semmonen, ihan kiva vuosi, vaikka top kympin viimeiset sijat oli sellaisia että piti selata luettuja kirjoja ja miettimällä miettiä mikä oli hyvää. Kaksi ekaa eli Sanderson ja Mitchell oli omassa luokassaan ja seuraavat viisikin oli todella hyviä. Sijat 8-10. lähinnä perushyviä, siksi pistin siihen välin. Positiivisin yllätys oli että jaksoin lukea Ancillary Justicen uudella yrityksellä loppuun ja jatko-osan siihen päälle, mutta ei se edelleenkään niin sytyttänyt. Yhteensä luin n. 50 kirjaa ja saman verran sarjakuvia.

Aloitetaanpa listaamalla vuoden 2014 parhaat lukemisjärjestyksessä:   - Peter Høeg: Lumen taju - Brandon Sanderson: The Emperor's Soul - Hilary Mantel: Susipalatsi - Erkka Filander: Heräämisen valkea myrsky - Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla - Haruki Murakami: Norwegian wood - Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki - Tove Jansson: Kesäkirja   Yllä olevasta voisi tehdä muutaman huomion. Ensinnäkin olen lukenut tavallista enemmän muutakin kuin spefiä. Vähempään spefin määrään on vaikuttanut ainakin työpaikkani (miten voisikaan olla innostumatta monipuolisesti erilaisista aihepiireistä, kun päivittäin suosittelee luettavaa muille?) ja toisaalta lukupiiri, jonka perustin muutaman ystäväni kanssa. [i]Lumen taju[/i], [i]Susipalatsi[/i] ja [i]Kesäkirja[/i] ovat kaikki lukupiirikirjoja. Osittain kyseisiä lukukokemuksia on varmasti syventänyt se, että kirjoista on päässyt juttelemaan lukemisen jälkeen.   En yleensä lue runoja ollenkaan, mutta viime vuonna luin muutaman kokoelman ja tykästyin erityisesti Filanderin tekstiin. Opin myös sen, etten ole runojen lukijana suoraviivainen vaan mieluummin selailen ja luen runon sieltä, toisen täältä, aloitan keskeltä ja joskus myöhemmin kenties sitten alun.   Vuoden kirjailijalöyty lienee Haruki Murakami. Olin aiemmin lukenut häneltä yhden teoksen ja nyt meneillään on neljäs. Toinen erityisen vaikutuksen tehnyt on Carlos Ruiz Zafón. [i]Taivasten vanki[/i] on tähän mennessä ainoa häneltä lukemani kirja, mutta tänä vuonna uskoisin lukevani ainakin yhden lisää.   Lukematta jääneiden joukosta nousee yksi ylitse muiden eli olin aivan varma, että olisin viime vuonna lukenut Hannu Rajaniemen [i]Kausaalienkelin[/i]. Jostain syystä en kuitenkaan ennättänyt edes aloittamaan sitä. Odotin kirjaa innolla, metsästin sen Kirjamessuilta ja jätin sitten odottamaan täydellistä hetkeä kirjahyllyyn...

Laskin tuossa että luin viime vuonna yhteensä neljätoista kirjaa. Sillä ei tällä sivustolla pääse pröystäilemään... Määrä on noin puolenkymmentä pienempi kuin edeltävänä vuonna, mitä selittänee se että luin pidempiä kirjoja. Enimmäkseen luen työmatkoilla bussissa sekä silloin tällöin iltaisin kotona. Lisäksi kulutan paljon sarjakuvia.   Tässä lukemani kirjat suunnilleen paremmuusjärjestykseen aseteltuna:   - Super-Cannes (J.G. Ballard) - Ship of Magic (Robin Hobb) - Muistoissa sininen maa (Alastair Reynolds) - Helliconian kesä (Brian Aldiss) - The Eye of the World (Robert Jordan) - Anubiksen portit 1 (Tim Powers) - Jälkeen vedenpaisumuksen (P.C. Jersild) - Ensimmäinen yhteys (Carl Sagan) - Salaperäinen saari (Jules Verne) - Troijan laulu (Colleen McCullough) - Kleopatra (Stacy Schiff) - Verraton hölmö (Shusaku Endo) - Kongo (Michael Chrichton) - King Kong (Edgar Wallace & Merian C. Cooper & Delos W. Lovelace)   Ensimmäistä kertaa luin jonkin kirjan uudelleen kun päätin että Robert Jordanin Ajan pyörään täytyy paneutua uudelleen ja tällä kertaa sarjan loppuun asti. Lukukieli on nyt englanti heti alusta lähtien. Lisäksi ylipäätään luin ensimmäistä kertaa kokonaisen kertovan kirjan englanniksi. Robin Hobbin erittäin hyvä Ship of Magic oli ensimmäiseni.   Vain kolme kirjoista oli muuta kuin scifiä tai fantasiaa. Kleopatra oli elämäkerta hallitsijan elämästä, Verraton hölmö kevyt japanilainen romaani jota ei varmastikaan suomennettaisi jos se nyt ilmestyisi, ja Troijan laulu yllättävän kiinnostava historiallinen romaani tarinasta joka ei enää juuri yllättänyt.   Erittäin positiivista oli, että toinen lukemani Ballardin teos oli kuin eri kirjailijan mielestä poimittu. Super-Cannes jäi mieleen roikkumaan pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen ja palaa sinne yhä silloin tällöin.   Kirjaston kautta luin vain Helliconian kesän. Muut kirjat löytyivät omasta hyllystä. Osa toki nyt luettuna on jo lähtenyt kiertoon muille lukijoille.   Toivottavasti pääsen nyt vuonna 2015 edes yli kymmenen kirjan...

Viime vuonna tuli luettua about 180 kirjaa, joista oikein mikään ei erityisesti noussut muiden yläpuolelle. Aika paljon tuli luettua urbaania fantasiaa ja sarjoja.   Viime vuonna lukemani parhaat kirjat (ei järjestyksessä):   [b]Stacia Kane:[/b] [i]Downside Ghost [/i]-sarjan kirjat 1-4 [b]Ilona Andrews:[/b] [i]Kate Daniels[/i] -sarjan kirjat 1-6 [b]Patricia Briggs:[/b] [i]Mercy Thompson[/i] -sarjan kirjat 1-6   [b]Kate Atkinson:[/b] [i]Elämä elämältä[/i] [b]Pasi Ilmari Jääskeläinen:[/b] [i]Sielut kulkevat sateessa[/i]   ei spefikirjallisuus: [b]Kylie Scott:[/b] [i]Lick[/i] [b]Penelope Douglas:[/b] [i]Bully[/i] [b]K.A. Tucker:[/b] [i]Ten Tiny Breaths[/i]   Viime vuosi oli kokonaisuutena ihan hyvä kirjojen lukuvuosi, pitänee ehkä jatkossakin panostaa määrän sijasta laatuun, tulee parempi mieli. :)

Luin viime vuonna 17 kirjaa, mikä on neljä vähemmän kuin vuonna 2013. Vuoteen mahtui neljä sarjan päätösosaa.   Vuoden nimiä olivat Tad Williams ja Hannu Rajaniemi. Luin loppuun Williamsin Tarun kolmesta miekasta ja Shadowmarch-sarjan. Rajaniemen kirjoihin tutustuin tavallista perusteellisemmin, sillä ne olivat 9. luokan kirjallisuustutkielmani aihe.   Luin kolme Kiekkomaailma-kirjaa. Pratchett on hauska ja paikoin nerokas, mutta 12 kirjan jälkeen (luin niitä siis vuonna 2013 yhdeksän kappaletta) tyyli ei enää iske samalla tavalla. The Long Earth, jonka Pratchett on kirjoittanut Stephen Baxterin kanssa, oli kyllä ihan kiinnostava kirja. Menee luokkaan: "ei mitään vikaa, ei mitään tajunnanräjäyttävää"   Kesälomalla otin käsittelyyn Narnian tarinat. Selvästi parhaat olivat Kaspianin matka maailman ääriin ja Narnian viimeinen taistelu, joka muutti mielipidettäni koko sarjasta parempaan suuntaan.   Outo yksityiskohta: Luin viime vuonna kolme kirjaa, joiden nimessä oli sana [i]enkeli[/i]. Kyseiset kirjat sijoittuivat rankingin häntäpäähän.   Selvästi paras kirja oli Piin elämä. Olen huomannut pitäväni tällaisista "kuvitteellisista omaelämäkerrallisista" tarinoista todella paljon. Ne tuntuvat todenmukaisemmilta kuin muut tarinat, ainakin tähänastisen kokemukseni perusteella. Jos olisin lukenut samantyyppisen Tuulen nimen viime vuoden puolella, se olisi ehkä kiilannut Piin elämänkin ohi.   Luin myös oikean elämäkerrallisen teoksen, Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkelin. Se oli hyvin kirjoitettu, mutta liian realistinen minun makuuni.   Tässä jonkinlainen ranking vuoden 2014 kirjoista. Olen merkinnyt plussalla tai miinuksella kirjat, jotka ehkä ansaitsisivat korkeamman tai matalamman sijoituksen.   1. Piin elämä (Yann Martel) 2. Shadowrise (Tad Williams) 3. Kapteeni Nemo (Jules Verne) 4. Kvanttivaras (Hannu Rajaniemi) + 5. Hero of Ages -? (Brandon Sanderson) 6. Narnian tarinat (C.S.Lewis) 7. Hirmurykmentti (Terry Pratchett) 8. Shadowheart (Tad Williams) - 9. Fraktaaliruhtinas +? (Hannu Rajaniemi) 10. Well of Ascension (Brandon Sanderson) 11. The Long Earth (Terry Pratchett & Stephen Baxter) 12. Pienet jumalat (Terry Pratchett) 13. Pyramidit (Terry Pratchett) 14. To Green Angel Tower (Tad Williams) 15. Seitsemännen portaan enkeli (Frank McCourt) 16. The Causal Angel (Hannu Rajaniemi) +? (Luin kirjan vain kerran, ja sekin englanniksi. Rajaniemen kirjoissa uudelleenlukemisella on todistetusti suuret vaikutukset mielipiteisiini.) 17. Sarasvatin hiekkaa (Risto Isomäki)

Luen [i]Tarua Sormusten herrasta[/i] pitempänä projektina (ensi kertaa englanniksi), joka osan joulun aikaan. Jouluna 2013 luin [i]Sormuksen ritarit[/i] ja nyt [i]Kaksi tornia[/i], ja tämä kakkososa ehkä liittyy läheisemmin vuoden 2014 lukuelämyksiin vaikka sain sen loppuun vasta tämän vuoden puolella. Kyseessä oli, kuten kaikki jo tietävät, hyvä kirja. Vuosi sitten luin myös [i]Silmarillionin[/i] ja osallistuin sitä käsittelevään Risingin lukupiirikeskusteluun. Todella hyvä kirja tämäkin kyseessä, mutta vahvasti mielipiteitä jakava. [i]Silmarillionia[/i] en oikein voi suositella kenellekään, mutta pidän siitä itse paljon.   [i]Norwegian Wood[/i] ja [i]Hard-Boiled Wonderland and the End of the World[/i] Murakami on ollut täyttä kultaa. Onneksi hänen tuotantonsa on niin laaja, riittää lukemista pitkäksi aikaa. Nämä eivät iskeneet minuun henkilökohtaisesti ihan yhtä lujaa kuin [i]Suuri lammasseikkailu[/i], mutta eivät jääneet tasossa heikommiksi. [i]HBWLatEotW[/i] myös sattui hauskasti olemaan inspiraatio [i]Haibane renmeille[/i], animelle josta pidin paljon, enkä ollut mitenkään tietoinen näiden yhteydestä kun kirjan vedin hyllystä.   Gene Wolfe: [i]Kiduttajan varjo[/i] Wolfe luo taitavasti henkilöitä ja kiinnostavan maailman, mutta keskiössä on pohdinta ihmisluonteesta, kirjallisuudesta, tähteinvälisen matkustuksen unohdetusta teknologiasta, ja mistä nyt milloinkin. Tarina on ihan metaa, Wolfe käyttää sitä vain filosofisten esseiden kehyksenä. Mistä tykkäsin. Sanavarasto myös oli aikamoinen, en voi kyllä sanoa että omani olisi laajentunut mutta voin syyttää vain itseäni kun en käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja opetellut sanoja.   Frank Herbert: [i]Dyyni[/i] Vaikutusvaltainen sci-fi-klassikko, jossa teknologian kuvaukset tekevät tilaa näkemyksille uskontojen synnystä ja merkityksestä yhteiskunnalle, varsinkin islamiin otetaan suoraan kantaa.   Suzanne Collins: [i]Nälkäpeli[/i] 1-3 Ensimmäinen oli menevää teiniseikkailua, tarina rullasi sopivaa vauhtia alusta loppuun. Toinen osa oli heikompi mutta kolmas taas iski yllättävällä genrevenytyksellä: siirryttiin lapsisotilaiden psykologian ruotimiseen, sodan kauhuihin ja strategioiden raadollisuuteen. Hyviksistäkin tuli pahiksia, joka ikisestä.   [i]Narniat[/i] Eritoten [i]Voyage of the Dawn Treader[/i] ja [i]The Silver Chair[/i]. Tai ehkä ensimmäinen oli paras mutta se oli ainut jonka olin lukenut aikaisemmin ja jonka tapahtumat tietysti popkulttuuriosmosiksella muistin ulkoa. Kolmosessa ja nelosessa oli parhaiten seikkailun henkeä, mielikuvituksellisia välikohtauksia matkatessa mitä kummallisimpiin päämääriin.   Orson Scott Card: [i]Ender's Game[/i] Välillä jopa ahdistava kuvaus kilpailuhenkisten teinien keskinäisistä kilpailuista. Sivujuonessa mielenkiintoinen 80-lukulainen näkemys siitä mitä internet tulisi olemaan.   H.P. Lovecraft: [i]At the Mountains of Madness[/i] Ei ehkä Lovecraftin lemppareitani, vähän turhan pitkäksi venytetty kuvauksen Etelämantereelta vuoriston ja maanalaisen kaupungin löytävästä retkikunnasta, mutta jutussa piisaa paljon villejä heittoja Maapallon aikaisemmista, tähdistä tulleista vieraista, ja epäeuklidiaanista geometriaa.   China Miéville: [i]The City and the City[/i] Itse salapoliisikertomus oli tavanomainen mutta tapahtumapaikkana tällä tavoin kahtia jaettu kaupunki oli minulle uusi idea.   Agatha Christie: [i]Ikiyö[/i] Paljon parempi murhamysteeri, mutta ilman salapoliisia. Kirjaa leimaa salaperäinen, kohtalokas tunnelma ja surumielinen tyttö, joka herkästi laulaa William Blaken runoja.   [i]Säätiö[/i] Luin Isaac Asimovin legendaarisesta sarjasta kolme ensimmäistä osaa ("Säätiö-trilogian"), mutta se ei kyllä ollut varsinaisesti mikään lukuelämys. Tarina oli välillä väsyttävä päällekkäisten nerokkaiden strategioiden selittelyssään. [i]Foundation and Empire[/i]-osassa oli sentään välillä kunnon pulp-seikkailun meininkiä kun mukana oli yllättävä twisti ja kunnon pahis.   Viime vuonna luin myös mangaa: [i]Welcome to the NHK[/i] oli mielestäni erittäin hauska ja hyvä tarina, [i]Nausicaä[/i] löi sinänsä erinomaisen elokuvasovituksensakin laudalta ja meni käsittämättömiin psykologisiin ja esoteerisiin syvyyksiin, ja [i]Fullmetal Alchemist[/i] oli taikajärjestelmänsä ja muutaman hyvän henkilöhahmon ansiosta lukemisen arvoista battle shounenia.