Parhain ja huonoin elokuva koskaan

Jees, nyt kun sivun uudistumisen myötä aiheet [i]Parhaita elokuvia, joita olet koskaan nähnyt[/i] ja [i]Surkeita elokuvia, joita olet koskaan nähnyt[/i] ovat poistuneet keskuudestamme bittiavaruuden syövereihin (no ei oikeasti, kyllä ne näkyy olevan arkistoitu :lol: ), otin vapauden uudistetussa Risingissa tehdä ensimmäiseksi viestiaiheeksi vähän saman tyyppisen, mutta nyt tiivistäen sen niin, että nyt olisi aikomus sanoa sekä oma henkilökohtainen lemppari kuin myös inhokki elokuvien saralla. Saa myös olla enemmän kuin yksi.   Ennen kuin muut laittavat kommentteja omista valinnoistaan, esitänpä sivun aloittajana lempparini ja inhokkini perusteluineen:   Elokuva, jota eniten [b]IHAILEN[/b]:   [i][b]Kellopeliappelsini[/b] (1971)[/i] - Kyllä voin rehellisyyden nimessä sanoa, että tämä on ehdottomasti Kubrickin paras elokuva, jopa parempi kuin [i]Hohto[/i] ja [i]Barry Lyndon[/i], jotka ovat mielestäni ohjaajan seuraavaksi parhaat. Vaikka päähenkilö tekeekin inhottavia asioita, on se silti koskettavuutta herättävä ja elokuvan aihe aikamoinen käsitellessä ihmisyyttä yleisesti. Kaikkea tuota koristaa kutkuttavan synkeä 70-lukulainen näkemys dystoopisesta Yhdistyneistä kuningaskunnista. Aikoinaan vihattu ja väärinymmärretty sanomaltaan, nykyään itse mestariteos. :cheesy:   Elokuva, jota suuresti [b]INHOAN[/b]:   [i][b]Boogeyman – sakset kurkulla[/b] (1980)[/i] - Siis voi luoja, voiko näin hirveää huttua enää ollakkaan?! Köyhästi tehty kauhuelokuva, jossa murhat tapahtuu peilinsirpaleiden kautta epileptisin värein? Ja ei ole kaiketi vaikea arvata, miten leffan nimisuomennos hieman spoilaa elokuvan tapahtumista. Ja tätä pidetään saksalaisen Ulli Lommelin tunnetuimpana ja parhaimpana elokuvana? Kyllä, juuri se Ulli Lommel, joka teki sen umpisurkean [i]Tyttö kellarissa[/i] -elokuvan. Jos meikäläisen on jokin hyvä puoli elokuvasta sanottava, niin se, että leffalla on armeliaan lyhyt kesto. :angry:   Siinä olisi mielipiteeni. Miten on teidän laita?

Paras koskaan näkemäni elokuva on kieltämättä Quentin Tarantinon [u]Reservoir Dogs[/u]. Se on niitä harvoja elokuvia, jotka ovat säilyneet kestosuosikeissani yli puolen vuosikymmenen ajan.   Huonoin näkemäni elokuva on [u]Eragon[/u], jonka ainoa uudelleenkatseluarvo on siinä, että saa nauraa elokuvan suoralle paskuudelle.

Peter Jacksonin [i]Braindead[/i] on sekä parhain että huonoin elokuva koskaan.   Ihailen suuresti [i]Driven[/i] tyylikkyyttä ja inhoan tylsää [i]Yön ritarin paluuta.[/i] Kellopeliappelsiini on hieno elokuva mutta ei henkilökohtainen suosikkini Kubrickilta. Reservoir Dogs on ainakin Tarantinon yhtenäisin ja toimivin tarina, mutta ehkä Pulp Fiction ja Kill Bill ovat kuitenkin parempia elokuvia.

Kysymys on minulle perin vaikea, koska rakastan huonoja elokuvia yhtä paljon kuin hyviäkin, vaatimuksena tietysti se, että huonous on sitä viihdyttävää ja mieluiten itsetietoista lajia. Epäonnistunut huonous onkin sitten jotain oikeasti karmaisevaa, sellaista syntyy yleensä silloin, kun elokuva yrittää olla enemmän kuin osiensa summa tai pitäessään katsojaa pelkkänä idioottina.   No, se kaikkien aikojen paskin elokuvaräpellys taitaa olla [b]Little Nicky[/b], jonka pääosassa on maailman surkein koomikko eli Adam Sandler. Vaikka onkin kliseistä solvata miestä tällä tavalla, on aivan totta, että Sandler on humoristina järkyttävän huono. Ja tässä elokuvassa hänen huonoutensa nousee täyteen kaameuteensa, näin vammaista roolisuoritusta en ole varmaan nähnyt koskaan missään muualla.   Parasta en jaksa alkaa tosissani arvuuttelemaan, pelkkä kymmenen parhaan lista olisi minulle mahdotonta laatia. Joskus aikanaan absoluuttista parhautta minulle edusti [b]Braveheart[/b], joka on sitä melko paljon vielä tänäkin päivänä. Tarantinon katalogistakin pitää aina nostaa yksi leffa, olkoon se vaikka perusvarma [b]Pulp Fiction[/b].   Mutta heitetään hatusta nyt jokin virallinen vastaus. TSH-trilogia on mielestäni maailman kovin trilogia, joten lukitsen vastaukseksi [b]Sormuksen ritarit[/b]. Kyllä se vaan toimii ja lumoaa joka katselukerralla, vaikka olenkin kasvanut haltioista ja höpöteistä ulos jo aika kauan sitten.

Elokuva nimeltä The Quiet Earth (suom. joskus 80-luvulla VHS-julkaisun yhteydessä "Huomisen tuska" -nimellä) on itselleni ehkä eniten tunteita herättävä kaiken maailman filmien joukossa. Se on uusiseelantilaista melko marginaalista tuotantoa, ja tavallaan se on tooodella huono. Kaveri kerran sen katsottuaan totesi ytimekkäästi että "Olipas pska". Mutta yksittäiset kohtaukset elokuvan sisällä ovat aivan mielettömän hienoja, ja tuovat mieleen Kubrickin Tri Outolemmen tai esim. Tarkovskyn Solariksen.   Enempää en halua spoilata tuosta, mutta suosittelen katsomaan, vaikka puolet elokuvasta onkin tosiaan melko huttua.   Eli vastaukseni: Quiet Earth on paras sekä huonoin koskaan näkemäni elokuva.

Parhain? Hmm...Tämä on vaikea, koska ihailen ja palvon niin monia rakkaudella tehtyjä elokuvia esimerkkeinä mm. Uhrilampaat, Titanic, TSH:t, Rottatouille ja herra tietää mitä muuta.   Mutta huonoin, voi pojat, niitä löytyy. :D Heitetään nyt ensimmäisenä vaikka [i]Sharknado[/i], jonka katsoin ainoastaan siksi, että sen traileri oli niin friikki että epäilin sen olevan tottakaan. Kyllä se vaan oli. Hyvä luoja, niin unettavaa ja puuduttavaa leffaa en ole nähnyt koskaan!

^ Ei haittaa, jos ei välttämättä keksi sitä TIETTYÄ lempparia. Voi mainita montakin jos sattuu olemaan, mutta jos kuitenkin tietää jonkin elokuvan, joka menee omasta mielestään kaiken muun edelle, niin olisi hyvä mainita. :wink:

Parasta elokuvaa on mahdotonta nimetä, mutta voin nimetä elokuvan, jota on tullut itsepintaisesti katsottua yhä vain uudelleen ja uudelleen: [b]Ghost in the Shell[/b]. Tunnelmallinen anime-cyberpunkin klassikko, jossa on ihan kaikki mitä genrestä odottaa löytävänsä. Sääli, että jatko-osa ja tv-sarja (ja tv-sarjasta tehty elokuva) eivät päässeet kokonaisuutena lähellekään.   Toinen usein nähty tunnelmapätkä on ihan samaa sarjaa: [b]Bladerunner[/b]. Viime vuosina on sekin tosin alkanut tökkiä. Liika on aina liikaa.   Huonoimman näkemäni elokuvakaksikon titteliä kantaa yhä [url=http://www.risingshadow.fi/keskustelut/index.php?topic=2149.msg39304#msg39304]vanhalla foorumilla lainaamani teksti[/url] sitä edeltävän foorumin tekstistä: [quote]Suosittelen katsomaan kauhuelokuvan Route 666!   Se syytää niskaan rikollisen paljon rikollisen ilmiselviä älyttömyyksiä, surkeaa dialogia, motivoimatonta ja typerää käytöstä, ja merisairaaksi ja epileptiseksi tekevää kameratyöskentelyä. Ainoa kehuttava asia elokuvassa on leffan aave/zombi-kahlevangit, jotka onnistuvat näyttämään paikoitellen ihan tyylikkäiltäkin. Omalla tavallaan kun maskeeraajalla on ollut hyvä päivä.   Valikoituja yksityiskohtia: - Ammutaan noin ziljoona laukausta zombeihin. Todetaan, että ampuminen ei edes hidasta niitä. Ja ammutaan taas lisää jos vaikka jokin olisi kuluneen parin sekunnin aikana muuttunut... - Päähenkilön (FBI-agentti) isä on ollut rangaistusvanki itsekin. Tämän takia hänen työtoverinsa (myöskin pääsykokeiden tiukat psykologiset arvioinnit onnistuneesti läpäissyt FBI-agentti) inhoaa päähenkilöä niin paljon, ettei voi mitenkään olla vittuilematta tälle ja käymättä nyrkit sojossa kimppuun. Huom! Kyseisellä työtoverilla ei ihan oikeasti ole mitään sellaista yhteyttä päähenkilöön tai tämän edesmenneeseen isään, joka selittäisi edes lievemmän vihamielisen suhtautumisen. - Leffassa yhdistyvät amerikkalainen aavikkoerämaa, maantie ja nenä-äänellä kimittävä Lori Petty. Vain Kelju K. Kojootti puuttuu, niin Lori Petty voisi juosta se perässään hokien "Meep! Meep!" - Leffan kahlevankien tappotavat itseasiassa ovat kuin Kelju K. Kojootin valikoimista: muistaakseni siinä ihan oikeasti ajetaan päälle asfalttilanalla! (Hitto kun on oikosulku, enkä muista miksi noita asfaltintasoittajakoneita oikeasti kutsutaan)[/quote]   Ja sitten se [url=http://www.risingshadow.fi/keskustelut/index.php?topic=2149.msg74894#msg74894]toinen pahnanpohjimmainen[/url]: [quote] Encrypt   Tuli viime torstaina, mutta sain vasta nyt aikaiseksi katsoa. TV-elokuva. Huono. Hyvin huono. Ei huonoin näkemäni, mutta aika lähellä.   Näissä tv:lle tehdyissä pienen budjetin scifeissä on se veikeä puoli, että tekijöillä on yksi hyvä ja mietitty, peräti epähollywood- ja epäsuurtuotantomainen idea, josta voisi saada vaikka mitä aikaiseksi, mutta kaikki muu on kustu niin pahasti kuin vain mahdollista.   Tässä tapauksessa leffa oli parhaimmillaan kun käytiin päähenkilön ja tekoälyn välisiä keskusteluita, mutta kaikki muu oli niin suolesta kuin vain voi olla... Valikoituja kommentteja seuraa:   Käsikirjoittaja (toinen heistä) on tainnut pelata enemmän tietokonepelejä kuin katsoa elokuvia, sillä leffan koko rakenne on kuin pelistä: Toimintakohtauksia, puzzleja ja juonta eteenpäin kuljettavia dialogivideopätkiä.   Toimintakohtaukset oli tietenkin jaettu erilaisiin bulkkihirviöihin, pomohirviöön, ja hieman leffamaisempaan lopputaisteluun pääpahiksen kanssa. Lopputaistelussa tietenkin heitettiin aseet pois ja tapeltiin lähitaisteluna nyrkein ja veitsin. Pahis ei kuitenkaan loikannut vielä kerran pystyyn, mistä kiitokset tekijöille (siitä tavasta tosin päästiin eroon 90-luvun myötä).   Bulkkihirviöitä oli oikeastaan kaksi (luonnollisestikin pelimäisesti jaettu esiintymään eri kentissä): Pihalla kimppuun käyvät näkymättömät sotilaat, joiden läsnäoloa autiossa ja "arvottomassa" rakennuksessa ei selitetty mitenkään (olikohan ne sittenkin jotain robotteja)? No nää olisi vielä voineet olla cooleja, mutta sitten mentiin kellariin, (jonkinlaiseen pannuhuoneeseen täynnä kuumia höyryjä päästeleviä putkia) jossa kimppuun käy lämmön perusteella kohteensa hakevia imurirobottien oloisia vipeltäjiä... Siis lämmön perusteella ja kuumassa pannuhuoneessa...   Noista näkymättömistä sotilaista tietenkin pähkäiltiin vähän aikaa, miten ne saisi listittyä kun ne ovat näkymättömiä. Paljon ammuksia tuhlattiin, mutta lopulta siinä kuitenkin onnistuttiin. Sitten käytiin kuolematon sananvaihto tyyliin: "Olikohan siinä kaikki?" "Mä katon infrapunakakkulalla"... Ei tullut mieleen kaivaa vempelettä esiin taistelun alussa, niin olisi homma helpottunut huomattavasti?   Ja se mainitsemani puzzle oli vanha kunnon alkuluvuilla merkityt lattialaatat -systeemi...   Muistakaa nimi Oscar L. Costo. Hän uhkaisi pahasti Uwe Bollin asemaa, jos saisi yhtä paljon rahaa työskentelyynsä...   Leffan alkuperäistarinan kirjoittajan Richard Taylorin puolustukseksi on kyllä sanottava, että hänen omien sanojensa mukaan tarinan pisti täysin uusiksi leffaan palkattu toinen käsikirjoittaja... Tätä puoltaa ainakin se, että tekoälyn kanssa käydyistä kohtauksista tosiaankin paistaa se, että kyseessä tuskin on ollut sama tarinaniskijä kuin muulla elokuvalla.[/quote]   Mä en käsitä miten en ole vieläkään onnistunut näkemään tuota Route 666:ia huonompaa elokuvaa (tai painamaan mieleeni että olen nähnyt sellaisen). Ehkä olen alkanut vain filtteröimään paremmin mitä katson, tai sitten roskaelokuvien laatu on parantunut.

Mielestäni paras elokuva on ... onko niitä edes muita kuin ´Tuulen vìemää`? Mennyt maailma hehkuu niin elokuvan aiheessa kuin toteutuksessa. Toki elokuvan pohjana oleva romaani on kuvausajan aikalaisen tuotos eikä siis aitoa historiallista tarinaa. Huonoimpana elokuvana pidän ´Paholaisen silmät`-nimistä tuotosta sen sisältämän, mielestäni elokuvan juonesta irrallisen eläinrääkkäyksen takia. Filmi on muistaakseni Ison Veden takaista tuotantoa mutta on täällä Suomessakin syyllistytty vastaavaan. Kotimaisia tuotoksia en ole nähnyt enkä haluakaan nähdä, ja ne niputettakoon samaan inharyppääseen mm. edellä mainitsemani ällökkeen kanssa.

Lempielokuvan paikkaa on jo pitkään pitänyt Christopher Nolanin [url=http://www.imdb.com/title/tt0482571/]The Prestige[/url]. Hiertää aika paljon, että leffa on jäänyt niin vähälle huomiolle; se ei ilmeisesti haastavuutensa takia vedonnut jenkkiyleisöön tarpeeksi. Masentaa aina kun Nolan mainitaan Inceptionin/Batmanien ohjaajana, sillä tähän (ja myös [url=http://www.imdb.com/title/tt0209144/?ref_=fn_al_tt_2]Mementoon[/url] tai [url=http://www.imdb.com/title/tt0278504/?ref_=nv_sr_1]Insomniaan[/url]) verrattuna ne ovat aika... keskinkertaisia – IMHO, tietenkin. Prestigen näyttelijäkaarti pyörittää uskomatonta showta, jännitys pysyy koossa alusta loppuun, hahmot ja heidän konfliktinsa ovat loistavasti rakennettuja, loppuratkasu jää mietityttämään eikä hyviksiä ja pahiksia ole olemassakaan. Todella täydellinen elokuva, joka kestää myös uudelleenkatsomista hyvin.   Huonoja elokuvia tietysti löytyy loputtomiin, mutta tämän halusin nostaa erityisesti esiin, koska siinä on pääosissa Anthony Hopkins, minkä pitäisi pelastaa heikompikin elokuva. Ilmeisesti ei. Kyseessä on siis [url=http://www.imdb.com/title/tt0119051/?ref_=nv_sr_1]The Edge[/url], yhdeksänkymmentäluvun lahja maailmalle. Koko stoori ja varsinkin sen pahiksen virkaa toimittava tappajakarhu on niin uskomatonta kuraa, ettei pahemmasta väliä. Camp-arvoa tietysti löytyy, mutta ei se paljoa pelasta.

Minunkin mielestäni [i]Prestige[/i] on Nolanin paras leffa ja yksi lempielokuvistani! Kestää hyvin uudelleenkatseluja monimutkaisen juonensa ja Christian Baleen liittyvän lopputwistinsä takia, vaikkakaan emotionaalinen jännite ei oikein tavoita sydäntäni kuin parissa lyhyessä kohtauksessa.   Vaikka en kyllä lähtisi dissaamaan myöskään [i]Inceptionia[/i] ja [i]Yön Ritaria[/i], hienoja toimintatrillereitähän nuo ovat kaikki ja olisi hauskaa jos kaikki Hollywood-spektaakkelit yltäisivät samalle tasolle.

Parhain... vastatataan tähän nyt vaikka tänään se perinteinen eli [url=http://www.imdb.com/title/tt0034583/][b]Casablanca (1942)[/b][/url]. Siinä on elokuva jossa on kaikki loksahtanut kohdalleen, elokuvan taikaa parhaimmillaan. Muita jotka vahvasti kilpailevat leffakuninkuudesta ovat esim. [b]Blade Runner[/b], [b]Seitsemän samuraita[/b] ja [b]Pulp Fiction[/b]. Ja tietysti [b]Sormusten Herra trilogia[/b].   Huonoimpia taas [url=http://www.imdb.com/title/tt1467334/][b]Halifirien (2009)[/b][/url]. Täysin kotivideotasoinen teinien tekemä lyhytelokuva joka on jotenkin päätynyt IMDB:nkin listoille. Perustuu Sormusten Herraan ja kertoo muistaakseni Rohanin hälytyksen tekemisestä.   [url=http://www.imdb.com/title/tt0457285/][b]Avia Vampire Hunter (2005)[/b][/url] b-luokan (tai ö-luokan) vampyyrifilmi jossa kusee kaikki. Melkein kotivideotasoa tämäkin. Halvalla tehty, huonosti näytelty ym.   [url=http://www.imdb.com/title/tt0113950/][b]Nemesis 3 (1996)[/b][/url] Kökköscifi cyborgeista afrikkalaisessa pikkukylässä.   [url=http://www.imdb.com/title/tt0182060/][b]Turkish Star Wars (1982)[/b][/url]. Star Wars klooni houkutteli katsomaan mutta mitään hyvää en tästä löytänyt.   [url=http://www.imdb.com/title/tt0042855/][b]Prehistoric Women (1950)[/b][/url]. Tästä en kauheasti enää muista, taisi mennä pikakelauksella. Ärsyttävä kertojaääni, tumma, huonolaatuinen video

Paras elokuva on ehdottomasti Guillermo del Toron [b]Pan`s labyrinth[/b], on vain niin ihana että henki takertuu kurkkuun ja kyyneleet alkavat vain valua, voimatta estää... Sen tarina kosketti niin syvästi, hirviöt luovat kylmiä väreitä ja pienen tytön sotilaskapteeni-isäpuoli saa vastenmielisyyden sekaisen vihan kuohahtamaan. Elokuvaa on kuvailtu "aikuisten saduksi", mutta jostain syystä se ei sovi mielikuviini. En oikein tiedä, miksi tämä pitäisi luotella... Liian kaunis kauhuelokuvaksi, liian rujo ja hirveä satuelokuvaksi, ja fantasia... No, ei ainakaan mikään perinteinen sellainen. Ja elokuvan teema [b]Long, long time ago[/b] pakahdutti. Siinä vieraat ihmettelevät, kun istun pimeässä pianon ääressä ja itken soittaessani pientä pätkää siitä korvakuulolta...   Ja huonoin näkemäni elokuva. Ei tarvi kauan miettiä. En muista ohjaajaa, mutta hän ei nähtävästi ottanut koko projektia tosissaan. Elokuva on tietenkin [b]Eragon,[/b] jonka Knox Gargol totuudenmukaisesti mainitsi. Ei löydy elokuvaa, joka olisi näin surkea ollut. Elokuvan kulku: Jättipäinen supermiesmalli keikistelee. Supermallin kaksoisolento tulee paikalle, ja he tappelevat. Supermalli lentelee. Supermalli pelastaa pissis-prinsessan. Pissis on lätkässä malliin. Supermalli lentelee vähän lisää. "Siis ette voi olla tosissanne!" haluaisin huutaa. Nimittäin ehkä pahinta tässä on, että alkuperäiskirja oli ihan oikeasti hyvä. Siitä lähti kehittymään sarja, joka on yksi lempisarjoistani. Ja sen voin sanoa, että elokuvalla ja kirjalla on vähemmän tekemistä toistensa kanssa, kuin kissalla ja kissakalalla.

Huonoin leffa on helppo nimetä, kun ystävän tupareilla oli ohjelmassa [b]Birdemic: Shock and Terror[/b]. Se on aivan uskomattoman huono. Näyttelijät, äänitys, kuvaus, käsikirjoitus, juoni, "erikoistehosteet"... IMDB:sssä sille on annettu keskiarvoksi jopa 1.8/10.   Elokuva on jonkinlainen romanttinen kauhu-trilleri. Kotkat hyökkäävät rantakaupunkiin ja tappavat ihmisiä "kukaan ei ole turvassa"- tyyliin ja pääpari yrittää selviytyä. Jossain vaiheessa he pelastavat mukaansa muutaman lapsen ja ovatkin sitten oikea perhe. Ja kaikki tämä on ilmastonmuutoksen aiheuttamaa.   [video]http://www.youtube.com/watch?v=hbykx7OKajI[/video]   Harva teistä viitsii koko elokuvaa katsoa, mutta jos haluatte actionia Birdemicin malliin niin esimerkiksi viisi minuuttia kohdalta 1:05.00 eteenpäin luulisi olevan enemmän kuin tarpeeksi.

Huonoimman elokuvan tittelin olen jo kauan sitten antanut elokuvalle [b]Hannu ja Kerttu noitajahdissa[/b], jonka jouduin kärsimään koulun halloween-tapahtumassa toissa vuonna. Mielikuvituksetonta mässäilyä, jossa yritin nukahtaa viimeisiksi 20 minuutiksi. Muuta on turha sanoa.   Nyt olen löytänyt myös ainakin vahvan ehdokkaan parhaaksi elokuvaksi. Kyseessä on [b]Truman Show[/b], joka sai minut ajattelemaan jo ensimmäisen katselukerran jälkeen, mutta joka toisella kerralla tuntui vielä paremmalta. Tässä elokuvassa ei ole mitään ylimääräistä rytinää tai romanssia. Tarina keskittyy vain Trumaniin, joskin ohjaaja Christof on myös todella kiehtova hahmo. Loppu tuntui ensimmäisellä kerralla ehkä hiukan liian äkilliseltä, mutta nyt tajuan, ettei sitä olisi voinut paremmin tehdä. Trumanin viimeisten sanojen ja tekojen ajatteleminenkin saa aikaan kylmät väreet. Ja elokuvan musiikki sopii teemaan täydellisesti, etenkin yksi pätkä jää junnaamaan päähän yhtä häiritsevästi kuin elokuvan sanomakin.

Huonointa leffaa on mahdoton nimetä, koska tarpeeksi huonot elokuvat ovat itse asiassa hyviä. Tätä lajia tuli eilen vastaan Shadowbuilder, jonka päähenkilö on macho toimintasankaripappi, joka taistelee demoneita vastaan kahdella ysimillisellä. Elokuvan pääpahisdemonin suuhun oli asetettu enemmän kuin yksi infodumppi, eikä elokuva selvästikään tiennyt, yrittääkö se olla toiminta- vai kauhuelokuva.

Hyviä ja minuun vaikutuksen tehneitä elokuvia on paljon, mutta niiden erilaisen genren ja katseluhetken vuoksi on paremmuusjärjestyksen tekeminen hankalaa. Lähdetään erittäin hyvistä:   Elokuvat, jotka ovat tehneet minuun vahvan vaikutuksen syvyydellään ja herättäneet jotain pitkäaikaisiakin mietteitä: Medianeras, Isänsä poika, Mehiläisten salaisuudet, Hiipivä tiikeri;Piilotettu lohikäärme ja Amélie.   Kun kaipaan lepposta elokuvaa, joka jättää mukavan fiiliksen, on valintani mahdollisesti joku näistä (tai joku sarjan osa): Goodbye Lenin, Napapiirin sankarit, Rakkautta vain, Veijarit, Rare Exports, Fast and the Furious, Expendables, Underworld ja The Holiday.   Elokuvat, joissa sen herättämän tunteen lisäksi arvostan sen juonta, kokonaisuutta ja kaikkea: Matrix, Gladiaattori, The Fifth Element.   Huonot: Age of Dragons- Ei leffan nimeen saa laittaa sanaa Dragon, jos aikoo tehdä jotain ihan syvintä kuraa ilman juonta ja ajatusta todellisuudesta. Saw, The Ring, se missä sen nenästä vuosi räkää lähikuvana: kaikki on osiota- Miksi mä tällasta kattoisin?!?! Lähes nukahdin kahden noista aikana ja Saw sai mut vaan ahdistumaan ihmisten pahuudesta ja tahdosta ajatella mitä toiselle voisi tehdä. Team America, After Earth, Twilightit: Välillä elokuvaa ei kykene katsomaan loppuun ilman, että tahtoo alkaa itkeä sen huonon toteutuksen, näyttelijätyön tai vaan kun miettii montako hätää kärsivää sillä rahalla olisi voinut auttaa...

[quote="Huoleton" post=27492] Saw sai mut vaan ahdistumaan ihmisten pahuudesta ja tahdosta ajatella mitä toiselle voisi tehdä.[/quote]   Tämän takia Saw on minulle nimenomaan yksi parhaimmista elokuvista lajissaan, sillä sehän onnistuu tavoitteissaan täydellisesti. Leffa on synkkä, väkivaltainen ja provosoiva ja suoriutuu näissä osa-alueissa vähintään kiitettävin arvosanoin. Juonikin on mielestäni erinomainen, mikä on harvinaista, jos yksi pyrkimyksistä on puhdas järkyttäminen. Jatko-osissa aikatasoilla ja hölmöillä twisteillä kikkailu vedettiin täysin överiksi, mutta väkivaltaviihteenä nekin onvat ihan kelpoja.

[quote="Rasimus" post=2873]Parasta elokuvaa on mahdotonta nimetä, mutta voin nimetä elokuvan, jota on tullut itsepintaisesti katsottua yhä vain uudelleen ja uudelleen: [b]Ghost in the Shell[/b]. Tunnelmallinen anime-cyberpunkin klassikko, jossa on ihan kaikki mitä genrestä odottaa löytävänsä. Sääli, että jatko-osa ja tv-sarja (ja tv-sarjasta tehty elokuva) eivät päässeet kokonaisuutena lähellekään.[/quote] No, Rasimus, mitkä on fiilikset nyt kun Hollywood aikoo filmatisoida [i]Ghost in the Shellin[/i]? Onko sinusta majuri Kusanagin rooliin castattu Scarlett Johansson hyvä valinta?

[quote="Tapsa"]No, Rasimus, mitkä on fiilikset nyt kun Hollywood aikoo filmatisoida Ghost in the Shellin? Onko sinusta majuri Kusanagin rooliin castattu Scarlett Johansson hyvä valinta?[/quote]   [img]http://i.imgur.com/94PvO.gif[/img]   No, annetaan mahdollisuus, vaikka odotukset Hollywoodin uusintaversioista eivät ole koskaan mulla järin korkealla. Sitä paitsi, kunnon perinnetietoista (post)cyberpunkkia on ihan liian vähän.   Ohjaaja tosin on tunnettu lähinnä Snow White and the Huntsmanista, joten vielä kerran:   [img]http://www.animateit.net/data/media/feb2013/db503d1d88.gif[/img]   Scarlettia huonompiakin näyttelijöitä voisi valita (Kristen Steward, hmm...).   Btw. Mun mielipiteeni parhaimmasta ja huonoimmasta elokuvasta ei ole muuttunut mihinkään viime vastauksen jälkeen :smile:

Jos ei huonoin, niin ainakin yksi ehdottomasti niiden joukkoon kuuluva on Screamers (1995). Vaikka se perustuukin Philip K. Dickin novelliin, joka itsessään on kyllä hyvä, on elokuvasta onnistuttu tekemään melkoista kuraa.   Ja parhaimmistoon kuuluu ehdottomasti Alien (1979). Koska Alien... :smile:   Sekä hyviä että huonoja elokuvia kyllä löytyy useampiakin, mutta tässä nyt kaksi, jotka ilman sen kummempaa miettimistä tuli heti mieleen.

Paras elokuva ikinä on [i]Freddy Got Fingered[/i]. Puhdasta neroutta alusta loppuun.   Huonointa on vaikea näin äkkiseltään nimetä. Olen inhonnut sydämeni pohjasta ainakin [i]Hassuja, hurjia hirviöitä[/i] sekä Hobitti-trilogian päätösosaa, joka nyt yksinkertaisesti oli täyttä kuraa verrattuna kahteen aiempaan elokuvaan...   [spoiler]...varsinkin kun ainut hyvä hahmo tapettiin heti alkumetreillä - aitoon Tolkien-tyyliin tietenkin.[/spoiler]

Mun mielestäni [i]Hassut, hurjat hirviöt[/i] oli hyvä elokuva.   [spoiler][img]http://i.imgur.com/2LlB8cV.jpg[/img][/spoiler]

[quote="Tapsa" post=27708]Mun mielestäni [i]Hassut, hurjat hirviöt[/i] oli hyvä elokuva.   [spoiler][img]http://i.imgur.com/2LlB8cV.jpg[/img][/spoiler][/quote]   Odotin siltä paljon, mutta se oli jotenkin masentava ja vihamielinen elokuva. Vaikea selittää. Laadullisesti olen toki törmännyt paljon huonompiinkin elokuviin, mutta pettymys jättää paljon pahemman maun suuhun kuin jos elokuvaa lähtisi katselemaan neutraalissa mielentilassa.

Leikin nyt ryppyotsaista. (Tarkoittaa: saa hypätä muutaman seuraavan kappaleen yli.)   Parhaus ja huonous antavat ymmärtää, että tässä olisi kyse jostain objektiivisesta mittarista. Jos tällainen voidaan määrittää, ja jos se on yhtään sen suuntainen kuin voisi arvella, todennäköisimmin objektiivisesti huonoimmat elokuvat löytyvät amatööripuolelta, ja tuskin juuri kukaan koskaan missään päin maailmaa on nähnyt maailman huonointa elokuvaa koskaan. Mikä on ehkä hyvä juttu. Objektiivisesti paras elokuva taas löytynee omana aikanaan tuottavimpien/katsotuimpien ja sittemmin klassikkostatuksen saaneiden elokuvien joukosta.   Itse en koe olevani pätevä arvioimaan elokuvia tällä tasolla, varsinkin jos kaikki koskaan tehdyt elokuvat on otettava huomioon (aina amatöörileffoja myöten). Mutta objektiivinen arviointi tuskin on muutenkaan mahdollista (ainakaan selvään rankkaukseen asti), sillä jo elokuvallisten keinojen monimuotoisuus ja niiden erilainen vaikutus eri ihmisille tuntuisi tekevän tällaisen objektiivisen mittarin määrittämisen käytännössä mahdottomaksi. Ainakin jos tarkoitus olisi käyttää jonkinlaisia immateriaalisia paremmuuskriteereitä, eikä pelkästään esim. paras=tuottavin tai paras=katsotuin.   Näin ollen olisi ehkä parempi puhua henkilökohtaisista suosikki- ja inhokkielokuvista. Subjektiivisesta näkökulmasta teknisesti ja jopa kerronnallisesti varsin hyvät elokuvat voivat olla 'huonoimpia koskaan'. Kalkkunathan tunnetusti ovat selvästi parempia kuin ns. huonot hyvät elokuvat.   Nyt siloittelen otsarypyt ja siirryn itse aiheeseen vastaamiseen.   Katson ehkä vähän erilaisia elokuvia kuin tämän foorumin kävijät keskimäärin.   Oma tämän hetken suosikkielokuvani on vähän mielentilasta riippuen joko Pedro Almodovárin [b]Iho jossa elän[/b] tai Michelangelo Frammartinon [b]Le Quattro Volte[/b]. Molemmat olen nähnyt ainakin kolmesti.   Iho jossa elän on näistä prototyyppisempi elokuva. Siinä on erinomainen, dramaattinen juoni, joka avautuu upealla tavalla elokuvan edetessä. Siinä on pakkomielteisyyttä (yhdenlainen hullu tiedemies!). Ja siinä on erittäin kieroa, erittäin mustaa huumoria. Ja näitä kaikkia tuetaan loistavasti Almodovárille tyypillisin hieman melodramaattisin elokuvallisin keinoin. Silmiinpistäviä yleisen tunnelman luonnissa ovat mm. henkilöiden ja ympäristöjen kontrastit: Robertin synkkä kliinisyys ja pakkomielteinen päättäväisyys vs. Vicenten naiivi, haahuileva arkisuus. Ja Elena Anaya on uskomattoman kaunis nainen. Joka tapauksessa toimii itselläni erinomaisesti sekä tunnetasolla että älyllisemmällä tasolla.   Voisin kirjoittaa paljonkin elokuvan hienouksista, mutta siitä tarkempi lukeminen todennäköisesti pilaisi osan elokuvanautinnosta niiltä, jotka sitä eivät vielä ole nähneet. Kun kävin elokuvateatterissa katsomassa sen (silloisen) pitkäaikaisen puolisoni kanssa, hän sanoi katsomisen jälkeen, että elokuva oli aivan kuin jotain, mitä minä olisin voinut kirjoittaa. Ajattelin itse aivan samoin hetkeä ennen kuin hän sanoin niin.   Le Quattro Volte puolestaan on enemmänkin realistisen* fiktion muotoon puettu filosofinen tutkielma, joka hyödyntää elokuvallisia keinoja ilmaisussaan.   Nimensä mukaisesti elokuva koostuu neljästä vaiheesta, jotka muodostavat elämän (ja kuoleman) kiertokulkua kuvaavan kehän, eikä elokuvassa ole varsinaista juonta. Elokuvalliset keinot pyrkivät luonnollisuuteen ja realistisuuteen. Elokuvassa ei esimerkiksi ole varsinaisia vuorosanoja (eniten äänessä ovat vuohet) eikä keinotekoista musiikkia. Mitään hienoja kuvauskikkoja ei käytetä: otokset ovat pitkiä (mistä varsin rauhallinen tempo) ja ne on kuvattu (lähes?) poikkeuksetta kiinteästä pisteestä. Kuvauksella pyritään toisaalta myös osaltaan asettamaan kaikki oleva samalle viivalle. Esimerkiksi kyläläisten kulkua ja toimia voidaan kuvata kauempaa, ja lähikuvata muurahaista vipeltämässä miehen kasvoilla, mikä antaa hyvin samankaltaisen vaikutelman ihmisen ja muurahaisen toimista. Samaten myöskään ihmisen toimia ei erotella mitenkään järjellisyyden tai järjettömyyden mukaan** vaan niitä kuvataan aina samalla tavalla, samoin kuin vuohien, muurahaisen tai jopa puun elämää.   Elokuva alkaa hiilestä (joka sattuu tietysti olemaan alkuaineista kaiken elämän perusta maapallolla) ja päättyy hiileen. Ensimmäisessä vaiheessa kuvataan vanhan vuohipaimenen (varsin yksinkertaista) elämää. Hiili on hänelle elinehto, sillä sitä polttamalla hän pitää öisin asuntonsa lämpimänä, mutta koituu myös hänen kuolemakseen, sillä hän kuolee johonkin - ilmeisesti jokaöisen hiilenpolton aiheuttamaan - keuhkosairauteen. Elämänsä aikana hän on kuitenkin ikään kuin ehtinyt siirtää osan elinvoimastaan kasvattamiinsa vuohiin. Toinen osa kuvaa nuoren vuohen elämää, joka lopulta eksyy laumasta ja kuolee puun juureen ja näin siirtää osan elinvoimastaa puulle. Kolmas vaihe seuraa puun elämää. Lopulta puu hakataan, ihmiset leikkivät sillä, ja se poltetaan miilussa takaisin hiileksi (neljäs vaihe), joka kaupitellaan taas kylän ihmisille polttoaineeksi. Vaikka jokainen vaihe kuvaa olemista eri näkökulmasta, niissä kaikissa näkyy ihmisen vaikutus.   Saan elokuvan varmaan kuulostamaan mystisemmältä kuin mitä se on.*** Pohjimmiltaan elokuva ei kokemuksena kuitenkaan ole kovinkaan mystinen, vaan keinojensä puolesta hyvin rauhallinen ja selkeä elokuva. Tämä on ehkä paras elokuva koskaan, katsottuna rauhallisen kiireettömässä mielentilassa.   Ja sitten inhokkielokuvani: [b]The Tree of Life[/b].   Aivan hirveää - vaikkakin teknisesti kaunista ja loistavaa - kuraa. Minulle markkinoitiin sitä pirstaleisen poika-isä -suhteen hienona (ja pirstaleisena) kuvauksena. Päällimmäisenä elokuvasta jäi suuhun uskonnollisen saarnaamisen maku (tällaiselle semi-militantille agnostikolle ei niin hyvä maku) ja pahimmillaan naurettavaan tekotaiteellisuuteen**** menevät mukakosmiset visiot. Vaikka miten kauniita kuvia nämä pätkät myönnettävästi sisälsivätkin, eivät ne saaneet ainakaan itsessäni aikaan läheskään samanlaista kosmisen ihmetyksen tunnetta kuin aivan arkiset asiat, kun niitä alkaa tarkemmin miettiä. Tuntuivat lähinnä keinotekoisilta. Ja sitten vielä kaiken kukkuraksi elokuva ei tuntunut toimivan edes poika-isä -suhteen kuvauksena, vaan sekin tuntui jotenkin täysin epärealistiselta ja vieraalta. Tajusin kyllä mielestäni noin niin kuin älyllisesti, mitä elokuvan oli tarkoitus välittää, mutten kyennyt tuntemaan juuri muuta kuin ylitsevuotavaa inhotusta, jota voisi ehkä parhaiten tunteena, jota monet tuntevat oikein keinotekoisen oloisia kitsch-esineitä kohtaan. Ja elokuva oli vielä pitkä kuin mikä.   _____   * Realistinen, niin kuin se kirjallinen suuntaus. ** Oli kyse sitten etanoiden keräämisestä ruoaksi tai kirkon lattialta lakaistun tomun jokailtaisesta nauttimisesta keuhkotaudin hoitoon, hiilien kaupittelusta kyläläisille tai puun kaatamisesta ja kylään kuljettamisesta, jotta kylän miehet voivat (ilmeisesti jonkin juhlan aikaan) kisailla, kuka pääsee kiipeämään ylimmäksi paljasta, öljyttyä puun runkoa. *** Joskin sen yhteys Pythagoralaiseen mystiikkaan jälleensyntymisineen ja sen vaiheineen on olemassa, ks. mm. englanninkielinen wikipedia. **** Ja minä inhoan sanaa "tekotaiteellinen" - tämä on suunnillen ainoa yhteys, jossa suostun sitä käyttämään.