Roolipelaamisen aloittaminen

Miten ihmiset ovat päätyneet aloittamaan roolipelaamisen ja millaisia vinkkejä itse kullakin olisi tarjota sellaiselle, joka tahtoisi aloittaa?   Oma harrastukseni lähti käyntiin varmaan niin kantapään kautta kuin vain on mahdollista. Käteeni sattui yläasteen alkupuolella ohut läpyskä, [i]Roolipelaamisen alkeet[/i] tai jotakin, jossa selostettiin, että mistä tässä on kysymys, mitä tarkoittaa pelinjohtaminen jne. Tätähän piti vannoutuneena fantasianörttinä heti kokeilla. Ongelma vain, että kasvoin hyvin pienellä paikkakunnalla Itä-Suomessa, joten ei siellä mitään kerhoja tai aiempia peliporukoita ollut. Kirjastossakaan ei ollut kuin tuo kyseinen läpyskä ja hyvin simppeli Ultima Thule -sääntösysteemi, joka sijoittui muinaiseen Suomeen. Netistä hieman tutkin muita vaihtoehtoja ja päädyin sitten hankkimaan Keski-maa roolipelin, joka piti sekin erikseen käydä ostamassa Joensuusta.   Minulla oli onneksi muita fantasiasta innostuneita kavereita, jotka sain hyvin helposti suostuteltua kokeilemaan pelaamista - pelaamme vielä nykyäänkin samalla porukalla - mutta voin kertoa, että ei ollut helppoa olla pelinjohtaja vailla minkäänlaista pelikokemusta. Yleensähän kaikki suosittelevat, että lähde ensin pelaajana mukaan harrastukseen ja kokeile sitten pelinjohtamista, kunhan yhden hahmon pelaaminen alkaa sujua ja jos asia kiinnostaa. Tällaista kokemusta oli vain hankala hankkia itärajalla ja Ropeconistakin kuulin vasta reilun vuoden pelaamisen jälkeen.   Ja olihan siinä opettelemista. Karttojen valmistelu, kokemuspisteiden jakaminen, tarinan suunnittelu, kuvailun opetteleminen, olemattomien näyttelijänlahjojen kehittäminen, jotta jokainen NPC ei kuulostaisi ihan samalta, etc. Mutta vähitellen sitä oppi ja pelaajat tuntuivat arvostavan uhrausta ja vaivannäköä.   Näin jälkiviisaana voisi ohjeistaa aloittelijaa, että yritä löytää valmis ryhmä, johon liittyä. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän kyllä, mutta se on se paras tapa päästä sisään. Sääntösysteemillä ei niinkään väliä, niissä kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Itse hahmon pelaaminen ja maailmaan uppoutuminen ovat ne syyt, minkä takia tätä kannattaa tehdä, ja kokenut pelinjohtaja auttaa siinä kummasti. Mutta kuten olen itsekin todistanut, ihan tyhjästäkin voi aloittaa, kunhan on valmis yrittämään, eikä välitä alun pienistä kömmähdyksistä.   Mutta mitenkäs muut?

Itse päädyin pelaamaan roolipelejä ensimmäisen kerran, kun kuulin ohimennen lukion kirjastossa, että pari kaveria ovat aloittamassa Star Wars-roolipelin. Se kuulosti sen verran jännältä, että kysyin voinko tulla mukaan. Päivän tai parin päästä sain kuulla, että kyllä se käy ja siitä se sitten lähti.   Tietysti sitä olis alussa ihan pihalla kaikesta. Mikä ihmeen hahmolomake jne, mutta mitä pitemmän aikaa pelasin, sitä enemmän sitä oppi asioista ja muisti ne toistuvat termit. Sen parin vuoden aikana meillä oli monta pientä peliä käynnissä, jopa paria pelattiin viikoittain, mutta tietenkin eri päivinä. Lukion jälkeen harrastus jäi harmikseni hieman taka-alalle ja siinä meni viitisen vuotta, kun sain tarpeeksi tökittyä edellistä pelinjohtajaa, että haluan pelata taas. Pari vuotta sitten alkoi harrastus uudelleen D&D neljännen edition parissa, mutta se peli laantui nopeaa ja tilalle ovat tulleet Pathfinder, Iron Kingdoms, Magic: the Awakening ja Shadowrun, joista jotain pelataan aina kun ehditään.   Pelinjohtajana aloitin vasta tämän vuoden puolella, mutta kuten tuli jo Pathfinderin puolella sanottua, on siinäkin tullut tehtyä niitä virheitä ja opittua kantapään kautta asioita. Se on kuitenkin täysin erilaista verrattuna itse pelaajana olemiseen. Alun kompastuksien ja Ropeconin jälkeen totesin porukalle haluavani aloittaa puhtaalta pöydältä ja sen jälkeen peli on edennyt paljon mukavemmin.   Kuten Jarre jo totesi, kannattaa löytää valmis porukka, mihin päästä pelaamaan. Tällaisen saattaa löytää asiaan vihkiytyneistä kaupoista (Fantasiapelit muualla maassa, Fantasialinna Seinäjoella). Tietenkin Ropecon (ja miksei myös Tracon *köh*) on sellainen tapahtuma, että siellä kannattaa käydä tutustumassa erilaisiin peleihin. Olen itse käynyt Ropeconissa vasta kahdesti ja toisella kertaa olin itse pelinjohtajana peluuttamassa Call of Cthulhua. Sinänsä hauskaa, että oma pelini veti heti täyteen, kun kahdella kaverilla oli vaikeuksia saada pelaajia. Tietenkin, kun ensimmäistä kertaa con-peliä vetää, niin tekeehän siinäkin virheitä. Toisaalta sekin riippuu paljolti porukasta, millaisessa tahdissa etenevät. Ensimmäinen pelikerta meinasi jäädä tosi tiukaksi, mutta se oli kyllä hauska peliporukka. Toinen jäi vähän vaisuksi, muttei se oikein haitannut. Nyt ainakin tietää seuraavalle kertaa laittaa aikarajaksi 4-6 tuntia. Kunhan nyt keksisi millaista peliä sitä ensi vuonna peluuttaisi muille hörhöille. :wink:

Ehkä kaikkein kivuttomin tapa päästä sisälle roolipeleihin on kokeilla niitä jossain tapahtumassa. Itse kokeilin tätä ainett... aihetta Maraconissa joka on Oulun yliopiston pelikerhon Cryon järjestämä. Pienehkö ja rauhallinen pelitapahtuma jossa PJ:t jättävät ilmoittautumislomakkeita omiin peleihinsä. Sen lisäksi kannattaa valita aluksi sellainen peli joka nojaa enemmän tarinaan ja vähemmän noppiin. Parhaiten ovat jääneet pelit joissa Karhukoplana yritettiin murtautua Roope Ankan rahasäiliöön ja "Haluatko supermalliksi"-kilpailun ropeversio.

Olipa kerran pieni, lukion aloittava Noksi, joka keksi veljensä abikavereiden kanssa, että roolipelaamista olisi mielenkiintoista kokeilla. Hetkinen, en minä oikeasti jaksa kirjoittaa tarinamuotoon tätä. Eli lukion alussa veljen bändin kanssa hommattiin RuneQuest, joka oli ihan jees stratteri varsinkin, kun allekirjoittanut joutui pelinjohtajaksi ilman aiempaa kokemusta pöytäroolipelaamisesta. Jotain foorumiroolipelejä olin aiemmin hostannut vaihtelevalla menestyksellä.   Kun nämä jätkät siirtyivät inttiä ja yliopistojaan kohti, tuli parin vuoden tauko ennen kuin oivalsin eteen tulevan muuton pois kotoa. Ajattelin kerätä kohtuullisen pöytäroolipelaussetin kasaan ennen muuttoa ja tein valinnan Dungeons and Dragonsin ja Dark Heresyn väliltä noin neljä vuotta sitten. Valitsin DnD:n, koska kohtelen sitä klassikkona ja halusin kokea sen settingin. 4. editio oli näihin aikoihin aika tuore.   Sen jälkeen olen vetänyt vaihtelevia porukoita vuosittain DnD:ssä käyttäen joko Forgotten Realmsia tai omaa settingiäni. Pelinjohtaja olen ollut kaikissa porukoissani eikä minulla ole mitään kokemusta normaalipelaajan roolista.

Itse tutustuin roolipelien maailmaan 17-vuotiaana, kun silloinen poikaystäväni ehdotti, että pelatuttaisi minulla yhden illan pituisen Star Wars -roolipelin. Täytyy antaa pointsit rohkeudesta jätkälle! Vai kuinka moni teistä ehdottaisi vastaavaa juuri uuden seurustelusuhteen alussa? Ja etenkin kun toisen osapuolen käsitys roolipelaamisesta oli, että se on jotain hämäräperäistä touhuilua, jota mustiin pukeutuneet nuoret miehet harjoittavat metallimusiikin soidessa taustalla? :wink:   No ei siinä mitään, kyseinen rohkea nuorimies on nyt 13 vuotta myöhemmin aviomieheni, joten ei onnistunut pelästyttämään minua tieheni. :lol: Oma suhteeni roolipelaamiseen on ollut sellainen satunnainen pelailija lähinnä mieheni vetämissä kampanjoissa. Edellä mainitun SW:n lisäksi olen pelannut ainakin Vampirea, Warhammeria ja nyt viimeisinpänä Pathfinderia. Pelaan tosiaan hyvin harvakseltaan eli noin 10 vuoden aikana vasta neljäs isompi kampanja menossa. (Kampanjat kun syövät aikaa ja välillä ovat viikonloput olleet kortilla...)   Olen ottanut elämäntehtäväkseni valistaa aina tilaisuuden tullen kaikkia epäluuloisia ihmisiä (varsinkin naispuolisia ystäviäni), että roolipelaaminen ei ole mitään epäilyttävää, vaarallista tai laitonta hommaa :roll: ja että roolipelaajat ovat "ihan normaaleja" ihmisiä. :wink: Ja meitä pelaajia on hyvin erilaisia, toiset ehkä enemmän stereotyyppisiä ja toiset vähemmän ja se on ihan okei.   Kannustankin siis kaikkia, joita vähänkin pelaaminen kiinnostaa, lähtemään rohkeasti mukaan kokeilemaan! Jos omasta kaveripiiristä ei peliporukkaa löydy, niin jo edellä ketjussa mainittu Ropecon (ja vastaavat tapahtumat) ovat oiva paikka aloittaa, koska siellä on tosiaan ihan aloittelijoillekin suunnattuja kertaluontoisia roolipelejä tarjolla. Aiempaa kokemusta tai sääntöjen tuntemista ei välttämättä tarvita. Roolipelaaminen on koukuttavaa puuhaa! Nimimerkki seuraavaa Pathfinder-sunnuntaita odotellessa :smile:

Oma ensimmäinen kosketukseni roolipelaamiseen tapahtui joskus varhaisteininä, kun paras kaverini halusi kokeilla sitä. Ennen sitä olin pelannut mm. Talismania ja HeroQuestia, joten siirtyminen 'kovempiin aineisiin' oli jossain määrin luonnollinen. Ongelmana vain oli, että kenelläkään meistä ei ollut aikaisempaa kokemusta roolipelaamisesta, olimme kaikki 12-13 -vuotiaita ja kaverini oli onnistunut hankkimaan sen kaikista huonoimman D&D-editionin. Pelinjohtaminen oli umpisurkeaa, suoraan jostakin kampanjakirjasesta nysväämistä. Ei jaksettu kahta pelikertaa pidempään.   Uuden alun roolipelaamiselle sain muutettuani Helsinkiin opiskelemaan. Itse en ollut juurikaan ajatellut roolipelaamista sen koommin, mutta eräänä päivänä sain aivan puskista ystävältäni viestin, jossa minua pyydettiin mukaan alkavaan roolipelikampajaan, joka kaipasi vielä pelaajaa. Olin kauhuissani, mutta kiinnostunut, ja vastasin suunnilleen: "Öö... okei." Sekin peli jäi varsin lyhytikäiseksi, mutta suunnilleen samalla porukalla olen päässyt nauttimaan roolipelaamisesta useiden eri systeemien puitteissa siitä asti. :smile:   Aloittelijan tosiaan kannattaa koettaa löytää valmis peliryhmä, johon liittyä. Itse en ole koskaan Coneissa käynyt, mutta niissä on käsittääkseni melko huikeasti tarjolla yhden istunnon sessioita eri pelisysteemeillä. Ne ainakin tarjoavat mahdollisuuden saada maistiaisia erilaisista systeemeistä, maailmoista ja roolipelaamisesta yleensä.   Olen Jarren kanssa samaa mieltä siitä, että aloittaessa itse sääntöjärjestelmällä ei ole niin väliä. Sen sijaan jos on varaa valita, voi olla hyvä aloittaa pelillä, joka sijoittuu maailmaan, josta joko jo tietää jotain tai joka osuu genreen, josta on kiinnostunut. Se saattaa helpottaa eläytymistä, sulautumista ja jossain määrin myös ensimmäisen oman hahmon luontia. Mm. Star Warsille ja Keski-Maalle on omat pelinsä. Fantasian eri lajeille ja kauhulle kuten myös vaikkapa kyber- ja steampunkille löytyy erilaisia valmiita maailmoja ja sääntösysteemejä, jotka ammentavat paljon kyseisestä genrestä.

Aloitin keskustelun [url=http://www.risingshadow.fi/forum/vanha-linna/662-dungeons-dragons]Dungeons and Dragonsin ketjussa[/url], jossa kyselin vähän mistä oikein aloittaa roolipelaaminen. Tässä on sitten kuuden henkilön ensimmäisen roolipelikokemus:   Eilen siis pelattiin porukalla ensimmäistä kertaa ja lievästi vastustelustani huolimatta, peliksi valiutui Runequest. Tämä johtui siitä, että meillä oli mukana vain yksi jolla oli mitään aiempaa havaintoa (niitäkin hyvin vähän) mistään roolipelaamisesta ja Runequest nyt oli se, mistä hän tiesi. Ehdin ennen peliä selailla hieman DnD:n ja RQ:in ohjeita ja siinä kohti alkoi hieman harmittaa.   Kaiken kaikkiaan peli meni yllättävän onnistuneesti. Hieman jännitin kiinnostaako muita todella pelata vai mennäänkö pian siihen, kun GM riitelee pelaajan kanssa siitä, onko itsemurha sallittua vai ei. Mitään tämän kaltaista ei todellakaan ollut, vaan jatkoa on selvästi tulossa. Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut kerta (muutama jo kyselee koska vedetään uusi setti).   Itse peli taas oli paikoittain aika... njääh. Okei, tämä oli kaikille ensimmäinen kerta, joten kaikkia on astetta hankalampaa eikä kukaan osannut kunnolla varautua tähän. RuneQuest vaikutti kuitenkin aivan liian hankalalta. Meillä meni hahmojen luomiseen melkeen pari tuntia kun listattiin ne kaikki sata sivuskilliä ja sitten käytiin jokaiselle erikseen läpi mitä harrastuksia ja töitä saa olla ja sitten lisättiin pisteitä ja lisättiin ja uohh... Taivas varjele. Siinä kohti kun vetäjä alkoi puhumaan aseiden ostamisesta yritin vakuuttaa hänelle, että antakoon meille nyt vain ne mitä tarvitsemme ja mennään pelaamaan.   Kun päästiin itse tarinaan, homma mene erinomaisesti ja kaikilla oli hauskaa. Hauskimmat kohtaukset olivatkin ne, joissa vain suoritettiin tehtävää (meidän piti saattaa kolmea pyhää lehmää). Taistelukin alkoi mielenkiintoisesti. Haettiin noppia ja mitä heitetään ja koska.   Sekin oli hauskaa siihen mennessä, kunnes tajusimme miten toivotonta taistelu oli. Jokainen heittämämme isku aiheutti vain lievän naarmun vastustajaan. Meillä oli kaksi taistelua, jotka molemmat tapahtuivat peräjälkeen ja siinä kesti varmaan se reilu pari tuntia. Kaikkia alkoi vähän turhauttamaan se, että mikään kyky ei tuntunut aiheuttavan minkäänlaista damagea tarpeeksi ja jousimiehet varsinkin kyllästyivät, niinkin, että yksi istui nurkassa puhelimella. Hänellä meni lataamiseen aina kaksi action pointtia (tai mitä olikaan), mikä johti siihen, että hänelle tuli toisinaan lähes kymmennen minuutin taukoja tekemiseen. Sitten kun hän ampui, osoittautui nuolet hyödyttömiksi.   Kun vihdoin taistelut olivat ohi, rynnimme luolan läpi, näimme uuden vihollisen, vielä entisiäkin kovemman, ja lähdimme samantien pakoon ja pois. Tarina päättyi linjaa "loppu, pääsitte perille". Phuh.   Paljon menee sen piikiin, ettei kukaan tiennyt oikeasti mitä tehdä (potentiaalisesti jokainen sääntö oli tulkittu vihreellisesti). Pelinjohtajakin oli luonut omat örkit ja tarinan, eikä varmastikaan voinut tietää, ettei niiden kukistaminen ole niin helppoa kuin luulisi (ei kannata antaa kahtaa tai kolmea armoria ensimmäisille vihollisille koska niillä on paksu nahka).   Siltikin taistelu oli todella könkäistä. Tuntui kohtuuttomalta että yhden action pointin saattoi käyttää joko aseella lyömiseen, toisen aseen esiin vetämiseen tai siirtymiseen (tai jo mainittua, kaksi jousen lataamiseen). En myöskään pitänyt siitä, että iskut kohdennettiin sattumanvaraisesti johonkin ruumiinosaan. Itse esimerkiksi juoksin vihollista kohden ja läimäytin häntä kilvelläni, mikä aiheutti noppien tuloksella viholliselle stunnin. Vasempaan käteen.   D:   Kaiken kaikkiaan kokemus oli kyllä hieno ja on mahtava tietää, että he haluavat pelata uudestaan. Seuraavaksi aion kyllä varastaa pelinvetäjän roolin ja vaihtaa peliä, mitä luultavammin juurikin siihen DnD:hen. Itseä kiinnostaisi paljon vapaamuotoisempi peli, jossa idea on lähinnä pitää hauskaa ja kannustaa pelaajia luovuuteen, siinäkin määrin, että pitäisi sääntöjä lähinnä ohjeenviittoina ja tarvittaessa vetäjä päättäisi linjat. Mitä itse haluaisin, olisi tämän tyyppinen pelikokemus: [url=http://youtu.be/S8Ra1ecLhtI]Live DnD peli[/url], jossa muun muassa Patrick Rothfuss. (Tiedän toki, että se vaatii useampia pelikertoja, tutustumista jne.)   Tällä pelillä (ja pelinvetäjällä) kaikkea rajoitettiin vähän liiankin paljon. Enemmän minua kiinnostaisi sellaiset liikkeet kuten tuossa videossa, jossa hahmo hyppää kattokruunuun ja tulee sieltä alas voltilta. Saa nähdä mitä tapahtuu nyt kun hyppään puikkoihin, ja tutustun tarkemmin DnD:n sääntöihin. Ainakin jotain tullaan vielä pelaamaan, mitä luultavammin paremmalla tuloksella jo ihan vain siksi, että yksi pelikerta on takana.

Voin kyllä kertoa, että jos haluat nimenomaan vapaamuotoista peliä, jossa tarvitsisi tuhlata mahdollisimman vähän aikaa combat sääntöihin, niin D&D on se vihonviimeinen systeemi, johon kannattaa siirtyä. D&D ja Pathfinder eivät juuri mitään muuta ole kuin erilaisia sääntöjä. Tuhottomasti, kammottavasti, yksityiskohtaisesti sääntöjä. Totta kai molemmissa on mielenkiintoiset miljööt ja paljon taustamateriaalia erilaisista maailmoista, mutta ne ovat hyvin sääntöihin sidottuja. Toki molemmat sallivat myös luovuuden taisteluissa, mutta se on todella paljon kiinni siitä, että GM tuntee säännöt hyvin ja osaa soveltaa niitä tilanteen mukaan. Aloittelevalta pelinjohtajalta se on varsin paljon vaadittu.   Mieluummin koettaisin sinuna esimerkiksi Call of Cthulhua tai Vampire: The Requiemia, jos haluat enemmän tarinapohjaista kerrontaa, jossa tappelutkin ovat enemmän pelaajien luovuuden varassa. Tai jotain muuta kevyempää systeemiä. On olemassa monia fantasiamaailmoihin sijoittuvia systeemejä, joissa pääpaino on kerronnassa. Ikävä kyllä itselläni ei ole niistä kokemusta, joten en muista nimiä, mutta googlettamalla löytyy, ellei tähän keskusteluun eksy jotain asiaa paremmin tuntevaa.

Jaragilia mukailen D&D:n ja Pathfinderin sääntömäärässä, mutta jos pelinjohtaja osaa neuvoa, on taistelut kuitenkin nopeahkoja kuten hahmonluontikin jos rajaa valinnanvaran peruskirjaan :)   Runequestissa ja GURPSissa on järkyttävän raskas hahmonluonti ja niissä olen usein päässyt pelaamaan niin, että PJ on jo luonut jonkinlaiset hahmopohjat!   Jarren mainitsema Vampire antaa tosiaan pelaajalle paljon vapautta! Samoin muut White Wolfin roolipelit, joista minulle tutuin on World of Darkness. Sitä suosittelen kauhupelien ja tarinankerronnan ystäville! White Wolfilla on myös joku fantasiamaailmoihin pohjautuva roolipelisysteemi, missä pääsee revittelemään olan takaa! Muistaisimpa nimen ja nyt en ehdi googlaamaan.

[b]Jaragil kirjoitti:[/b] [quote]Voin kyllä kertoa, että jos haluat nimenomaan vapaamuotoista peliä, jossa tarvitsisi tuhlata mahdollisimman vähän aikaa combat sääntöihin, niin D&D on se vihonviimeinen systeemi, johon kannattaa siirtyä. D&D ja Pathfinder eivät juuri mitään muuta ole kuin erilaisia sääntöjä.[/quote]   Tästä olen kyllä eri mieltä. D&D on melko kevyt systeemi. Sanoisin että se vihoviimeinen on Rolemaster jossa taistelujen vetäminen käy työstä erittäin yksityiskohtaisen systeemin takia. Itse olen kyllä sen sortin pervo että tykkään hahmonluonnista, oli systeemi mikä hyvänsä :grin: . Oi sitä iloa kun pääsee kunnolla minmaxaamaan.   Itsekin olen pelannut pitkän kampanjan Runequestia ja pidin kyllä sen virallisesta maailmasta ja pelisysteemistä. Pelinjohtajan tekemässäkin maailmassa meillä oli kiva kampanja samurai-ajan japanissa Runequest säännöillä.   Tuo, että pelaajilla on kymmenen minuutin taukoja välissä ettei tarvitse tehdä mitään kuin odotella menee varmaankin kokemattoman pelinjohtajan piikkiin. Jos suuri osa ajasta menee sääntökirjaa selaillessa, että kuinkas tämä taistelusysteemi nyt menikään, niin hidastahan se on.   [b]VMN kirjoitti:[/b] [quote]Enemmän minua kiinnostaisi sellaiset liikkeet kuten tuossa videossa, jossa hahmo hyppää kattokruunuun ja tulee sieltä alas voltilta[/quote]   Yleensä uudet hahmot ovat aloittelijoita taitojensakin suhteen. Ensimmäisen tason hahmo tulisi todennäköisesti kattokruunusta alas niskoilleen, ellei dexterity sitten sattuisi olemaan erityisen korkea :lol:

Uusin D&D on säännöiltään vanhempia versioita huomattavasti kevyempi, koska heillä on ollut tarkoituksena tehdä siitä helpommin lähestyttävä uusille pelaajille, kuin myös mielenkiintoinen vanhoille parroille. Varsinkin erilaisia heittoihin vaikuttavia bonuksia ja miinuksia on vähennetty tai korvattu advantage/disadvantage-heitoilla (heitä 2d20 ja ota suurempi/pienempi).   Kannattaa tutusta uuden D&D:n Basic Rule-kirjaseen, jonka saa ladattua Wizardsin sivuilta ilmaiseksi.

[quote] Enemmän minua kiinnostaisi sellaiset liikkeet kuten tuossa videossa, jossa hahmo hyppää kattokruunuun ja tulee sieltä alas voltilta[/quote] Exalted oli systeemi, mitä tuossa aiemmin mietin. Siinä hahmot ovat voimakkaita hyvin pian ja seikkailut ovat enemmän pelaajien mielikuvituksen ja idearohkeuden varassa kuin rankan pelisysteemin (voi kun sitä pääsisi taas pelaamaan!).   [quote]Uusin D&D on säännöiltään vanhempia versioita huomattavasti kevyempi, koska heillä on ollut tarkoituksena tehdä siitä helpommin lähestyttävä uusille pelaajille[/quote] Aika hyvä veto tuo on D&D:hen. Kuitenkin vanhoilla edikoilla taisi aika moni oppia perusteet pelaamisesta.

Aloittaa kannattaa tosiaan kokeneen pelinjohtajan alaisuudessa. Ei jää huonoa mielikuvaa touhusta sähellyksen, huonon valmistelun, ja liiallisen yksinkertaistamisen takia. Esim. Mun eka roolipeli oli kuin halvatun ruudukkolautapeliä tiukoilla säännöillä - kun ei kukaan tajunnut ROOLIpelaamisen ideaa.   Ainakin vielä kymmenkunta vuotta sitten nuorisotaloilla ja seurakuntienkin tiloissa järjestettiin roolipelaamisohjelmaa, jossa oli hyvä käydä kokeilemassa homman jujua.   Outoon porukkaan lyöttäytyminen ei tosin ole kovin sisäänpäinkääntyneiden ihmisten hommaa, myönnetään :huh:       [quote="Morgan Blood"]Runequestissa ja GURPSissa on järkyttävän raskas hahmonluonti ja niissä olen usein päässyt pelaamaan niin, että PJ on jo luonut jonkinlaiset hahmopohjat![/quote]   Joo. GURPSin hienous on siinä, että hahmon saa todella tarkasti määriteltyä ja vieläpä sääntöjen puitteissa, jolloin ei hahmon käytös ole taipuvainen vaihtelemaan ennustamattomasti tai muistuttamaan liikaa pelaajan persoonaa jos sitä ei sellaiseksi ole luotu. Mutta ihmisen hommaa sellaisen luonti ei todellakaan ole. Omina peliaikoina puuhasinkin hommaa nopeuttamaan jonkinlaista hahmoeditoria tietokoneelle, joka toimi vähän miten sattui. Nykyään taitaa löytyä sellainen jo ihan valmiinakin ja suoraan pelin tekijältä...   Noin yleiseesti ottaen GURPSin hahmoja ei kannattanut luoda vain yhtä pelikertaa varten, vaan pelinjohtaja kannatti vetää naruksi jos tämä mahdollisti hengenlähdön ensimmäisten pelien aikana. Mikä tietenkin söi vähän seikkailujen vaaran tunteesta, jos pystyi luottamaan että hahmo selviäisi ainakin hengissä.

Paljon kommentteja, ja mukava kuulla muiden vinkkejä! Itse olen googlettanu aivan törkeän paljon asioita, mutta aika vähän olen törmännyt mihinkään asiaan.   Numerot ja säännöt eivät ole meillä missään nimessä huono asia. Kaikki osoittivat kyllä halua paneutua hommaan ja opetella sääntöjä. Emme siis tarvitse mitään täysin puhtaaksi revittyä, puhdasta roolipeliä.   Ehkä itselleni eniten RuneQuestissa tökki se Valitse ruumiinosa johon isket -mekaniikka. Joo, kyllähän sitä on kehuttu tuovan mukaan realismia ja sitä, että voi ottaa nuolen polveen ja leikkiä Game of Thronesia, mutta mielestäni se oli turha.   D&D taas on muutenkin kiinnostanut itseäni pidemmän aikaan ja sen maailma tuntuu sopivammalta omiin tarkoituksiin.   Moni on sanonut, että kannattaisi ottaa osaava pelaaja DM:ksi, mutta ketään kun ei tunneta, niin paha siinä on saada sellaista ;P Toki sen voisi tehdä niin, että yksi menee ja pelaa muutaman kerran ja tuo tiedon muille, mutta säästetään etsimisessä ja luetaan säännöt itse. Tällä hetkellä lueskelen ja opettelen niitä D&D:n viidennen editon sääntöjä. Sitä on kehuttu helpommaksi aloittelijoille ja hyvä vaan (vaikka on tässä paljon opiskelemista).   Kyllä tässä varmaan kestää hetki ennen kuin saadaan homma automaatiolla toimimaan, mutta eipä sillä sen väliä. Seuraavaa kertaa yritetään sopia, ja minä oppia säännöt siihen malliin, että aloitus olisi mahdollisimman kivuton.

Eilen tuli vihdoin pelattua toinen roolipelimme (ensimmäinen kuvattu yläpuolella) ja ensimmäinen kerta D&D 5e:tä. Itselleni tämä oli myös ensimmäinen kerta DM:n roolissa.   Oma välitön kokemukseni oli se, että 5e on hyvin, hyvin, HYVIN helppo järjestelmä oppia. Ei siinä mitään, opimme kyllä RuneQuestinkin jollain tasolla sen yhden pelin aikana, mutta siinä tuntui olevan vähän turhan paljon muuttujia mukana. Hahmon luonnin ainoa "vaikea" osa oli se, jossa piti listata kymmeniä spellejä, joista loitsijamme saivat valita.   Pelatessa kaikki olivat heti samalla listalla: näillä skilleillä tehdään tätä ja näin taistelet. Selvä homma, eikun tarinaa eteenpäin. Suuri muutos olikin se, että viime pelimme kun käsitti yhden luolaston tutkimista ja kahden taistelun voittamista, oli meillä tällä kertaa paljon monimutkaisempi tarina. Taisteluita oli yli viisi ja siinä välissä ehdittiin tavata hahmo jos toinenkin ja tehdä iso kasa omia päätöksiä. Tarina todellakin tuntui etenevän ja toimivan järkevällä tavalla.   DM:nä huomasin itse monia asioita, joihin on kiinnitettävä huomiota: Kuvailua ja reaktionopeus tuntuivat olevan vielä jäisiä, mutta tätä ei pahemmin kehitetä muuten kuin pelaamalla lisää. Improvisaatio on myös yksi iso kyky, jota tuli harjoitettua. Olin pohtinut todella pitkään tarinan lähtökohtaa, mutta omaksi yllätykseksi kaikki ylös kirjoittamani asiat käytiin läpi käytännössä ensimmäisen puolen tunnin aikana. Seuraavat tunnit olinkin täysin pelaajien armolla ja sain heittää mukaan käännettä jos toistakin. Muutama oli hauska, itseäkin yllättävä, ja muutamassa kadutti kun myöhemmin keksin vielä paremman jutun. Eipä tämä suuri haitta ole, tuskin kukaan pelaaja kiinnitti tällaiseen huomiota.   Taisteluiden tasapainottamisessa on myös käytettävä järkeä. Viholliset tuntuvat lyövän älytöntä lämää (ainakin 1 levelistä hahmoa kohtaan), joten tämän kanssa sai olla aika varovainen (lähes poikkeuksetta miinustin muutaman pisteen nopasta screenin takana). Toisaalta taas viholliset tuntuivat olevan aika heikkoja, eivätkä taistelut kestäneet kuin maksimissaan sen kolme kierrosta. Ensi kerralla pitää nostaa vihollisten lukumäärää, hitpointteja ja katsoa vähän damagea pelin mukaan. Loitsijat tuntuivat ajoittain hieman OP:lta muihin verrattuna: Burning Hands taisi tehdä 3d6 kaikkiin edessä oleviin. Siinä ei velhon tainnut paljoa muuta tehdä kuin katsoa kohti ja pyyhkiä tuhkat rievuistaan, mutta kenties tämäkin on lähinnä siitä kyse, että sankarit pääsivät liian usein lepäämään? Ehkä taisteluita pitää tulla sen verran tasaiseen tahtiin, ettei lepoon tule aikaa ja loitsut todellakin tuntuvat arvokkailta. (Vaikka kyllä ne lvl 0 dmg-loitsutkin löivät aika kovaa.)   Roolipelaaminen ei ainakaan vielä ole mikään suurin juttu meidän porukassa. Kyllä me yritimme opiskella toistemme nimiä ja lopussa niillä puhuminen oli suhteellisen luonnollista. Metagamekeskustelu oli silti ajoittaista eikä hahmon ja pelaajan tekoa oikein erottanut. Muutenkin porukkassamme läppää heitetään sen verran riemakkaasti, että hahmoihin ja tarinaan on vaikea upota (toisaalta, halutaanko tätä karsia? Tuskin). Itse olin suunnitellut yrittäväni jonkinlaista ääninäyttelyä ja muuta, mutta ei siinä oikein pokka pitänyt. Ei tässä mitään, tämäkin on asia joka muotoutuu ajallaan.   Toinen pelimme oli varmasti yhtä huvittava kuin viimeksikin, kenties vieläkin enemmän. Peli oli sujuvaa eikä sen kanssa ollut ongelmia. Päin vastoin, nyt ratkottiin pelin esittelmiä pulmia. Sankarit saapuivat juuri kauhua uhkuvan vuoren juurelle, jonne olisi kiivettävä ja löydettävä, se mitä muut pelkäävät niin paljon. Ensi kerralla pitäisi oma veto olla jo pikkasen parempi!   PS. Täytyypä vielä kertoa meidän ryhmän ehdottomasti suurimmasta ongelmasta:   Ainakin puolet meistä haluaa olla DM.   Ideanahan tämä on mahtavaa: Olen lukenut monia kommentteja jossa valitellaan siitä, että pelaajia löytyisi, mutta kukaan ei halua olla DM. Se tuntuu olevan rooli, joka ei vain sovi suurelle osalle pelaajista.   Käytännössä tämä on syvältä. Jokainen tosiaankin haluaa olla DM. Se nähdään pelaamista parempana, ja luonnollisesti näitä voi olla vain se yksi. Kuka sitten vetää peliä?   Muut ovat jo keskustelleet itsestäänselvästi kompromissiratkaisua, jossa DM:ää vaihdellaan kokoajan, mutta itse en lämpene tälle idealle. Itse näen sen niin, että mitä pidempään vedetään yhdellä kokoonpanolla, yksillä pelaajilla ja yhdellä kertojalla, sitä paremmaksi peli etenee. Opimme hahmot, tarina syvenee, tunnemme viholliset ja liittolaisemme - kaikki saa suuremman merkityksen. Jatkuva alusta aloittaminen alkaa varmasti nopeasti tylsistyttämään. Yksi vaihtoehto on se, että eräs ehdotti meidän pelaavan samoilla hahmoilla, mutta eri tarinoita. Tämäkin toimii niissä tapauksissa, jossa tosiaan pelaamme yhden tarinan loppuun ja sitten etenemme seuraavaan. Siis hieman kuin CSI-jaksossa.   Itse haluaisin lukita sen yhden kokoonpanon ja vetää sillä kunnon, mittavan tarinan. Mikä parempaa kun seikkailla samassa maailmassa ja samoja jumalia vastaan kahdenkymmenen levelin ajan? Lopussa kertyneitä tarinoita alkaa olla jo niin paljon, että varmasti on sen arvoista.   Saa nähdä mitä tämän asian kanssa teemme. Mitä luultavammin ehdotan tätä ja vaikka itse astun sivuun DM:n penkiltä, jos joku toinen on vielä halukkaampi.

Itse aloitin roolipelaamisen noin 4 vuotta sitten jossain todella pienellä nettisivulla, joka ei kylläkään ollut edes tarkoitettu roolipelaamiseen. Minulla saattoi parhaimmillaan olla jopa 10 roolipeliä menossa yhtä aikaa, sillä rakastan pelaamista. Mutta oikean vastapelaajan (tai pelaajien) löytäminen on todella hankalaa, sillä millään ei meinannut löytyä sellaista jonka kanssa olisi homma toiminut edes jollain tasolla. Koko ajan tuli riitoja juonen suhteen tai sitten toinen kirjoitti sellaisia lauseen mittaisia vastauksia, enkä itse ainakaan jaksa ihan niin lyhyttä. Mutta olen silti sitä mieltä, että parhaimmat roolipelit saa aikaiseksi juuri sellaisilta pieniltä sivustoilta ja yllättävistäkin paikoista voi löytää ihmisiä, jotka on kiinnostunut pelaamisesta.

Pakko tulla vastaamaan tähän ketjuun, koska nyt minäkin olen päässyt kokeilemaan tätä hienoutta.   Minä olen hiukan "myöhäisherännyt" tämän kanssa. Olen kyllä jo pitkään halunnut pelata ja minusta oli aikoinaan (~7-10 vuotta sitten :p) ihan hauska seurata vierestä kun silloinen poikaystävä peluutti omaa peliporukkaansa. En yhtään muista mitä he pelasivat, mutta joku pidempi juonirakenne siinä oli.   Olen itse nyt pelannut muutamaan otteeseen, ja pelaaminen on minusta tosi hauskaa puuhaa. Ja mitä enemmän pelaa, sitä enemmän oppii (ainakin nyt alkuvaiheessa todella paljon ja nopeasti). Ja mitä enemmän oppii, sitä enemmän tajuaa, että mitä kaikkea voi tehdä ja mitä kannattaa ottaa huomioon, esim. yksi hyvin alkeellinen juttu, mutta tuli minulle aika ahaa-elämyksenä: hahmoilla kannattaa olla runsaasti aseita (toki riippuu varmaan pelistä).   Pelaaminen taisi lähteä siitä, että jossain illanvietossa joku puhui, että olisi hauska roolipelata, koska hän ei ole koskaan päässyt sitä kokeilemaan. Tämä jäi minulla mieleen, koska minulla oli sama tilanne ja sitten jossain vaiheessa mainitsin tästä miehelleni, joka innostui asiasta ja yhdessä pohdittiin, että sitähän voisi kokeilla, hän voisi olla pelinjohtaja. Sitten vaan kyseltiin siltä samalta porukalta, joka oli silloin illanvietossa, että miten olisi ropen testaus ja näin saatiin porukka kasaan (näin minä ainakin asian muistan :D). Peliksi valikoitui Call of Cthulhu, ja sitä on nyt muutama seikkailu käyty läpi. Pidän siitä fiiliksestä, joka tuosta pelistä välittyy.   Yllätyin siitä, kuinka helppoa pelaaminen lopulta on. Se ei oikeastaan vaadi muuta kuin mielikuvitusta, että pystyy uppoutumaan. Se, mikä hiukan harmittaa, on oma hahmoni. Siitä tuli ehkä hiukan vitsihahmo, jota nyt kadun, koska sillä ei oikein pysty tekemään paljoa. Osittain tekisi mieli päästää se päiviltä ja tehdä uusi hahmo. Vaikeinta pelaamisessa ainakin minulle on muistaa, että pelaa hahmoa eikä itse ole se hahmo. Olen laittanut joitain ominaisuuksia hahmolleni, joita minussa ei ole, ja huomaan sen olevan välillä tosi hankalaa pelata hahmoa vastoin omia tapojani. Minusta ei ole näyttelijäksi... Tämä ei haittaa tapahtumavetoisessa pelissä.   Jotain pidempää kampanjaa olisi joskus hauska pelata, mutta se vaatii kyllä sitä, että löytyisi säännöllisesti aikaa kaikilta peliin.

[quote="Emelie" post=44474]Jotain pidempää kampanjaa olisi joskus hauska pelata, mutta se vaatii kyllä sitä, että löytyisi säännöllisesti aikaa kaikilta peliin.[/quote] Ei välttämättä. Monet ovat pelanneet pitkiä kampanjoita hyvin epätasaiseen tahtiin. Meidän peliporukalla on yleensä muutama kampanja meneillään, joista osa on tauolla ja osaa pelataan silloin kun huvittaa. Välissä pelaillaan sitten jotain muuta tai ei ollenkaan, jos kaikki eivät pääse paikalle. Kunhan pelinjohtajalla on aina muistissa se, mitä edellisellä kerralla tapahtui, niin siitä on hyvä jatkaa. Osa sessioista voi tosin mennä siihen, että muistellaan, mitä viimeksi tapahtui. Tätä aukkoa auttamaan voi vaikka ylläpitää ryhmän yhteistä, jaettua tiedostoa esim. google drivessa, johon jokainen voi kirjoittaa omia mietteitään pelikerroista.:smile:

^ Joo, tuollainen yhteinen tiedosto olisi hyvä ajatus, jos lähtee pelaamaan kampanjaa. :)   Tätä täytyy pohtia jossain vaiheessa vähän tarkemmin. Myös siltä kannalta, että haluanko jatkaa johonkin tuollaiseen nykyisellä hahmollani vai teenkö sitä varten uuden. Pitää hiukan vielä treenata hahmon käyttöä, pelaamista yms, jotta sitten kampanjasta saisi mahdollisimman paljon irti.