Jos kaipaat lempeää fantasiaa, Travis Baldreen Legendoja ja latteja (suom. Jade Haapasalo) todella sopii tuohon luokitteluun. Kirjan tunnelma on lempeä, viipyilevä, kardemumman tuoksuinen ja kuin halaus mukin muodossa. Tämä kaikki on totta siitä huolimatta, että ensimmäisillä sivuilla irtoaa yksi pää. 

Örkki-Viv on päättänyt lähettää miekkansa pysyvästi eläkkeelle, hyvästellä pitkäaikaiset matkakumppaninsa ja perustaa kahvilan. Satamakaupunki Thunessa ei kukaan vielä tiedä mitä ihmettä tuo uusi, kuuma papujuoma on, mutta Viv on valmis ottamaan riskin. Hänellä on syynsä laittaa kuppilansa pystyyn juuri sinne. Apuna hänellä on pussillinen rahaa, maaginen kivi, loitsu ja taikavarpu. Varvun avulla hän etsii leylinjojen risteyksen, jonne hautaa kiven ja lausuu muutama rivin. Näin hänen unelmiensa tulisi toteutua.

"Oletko muuten koskaan saanut kahvia?" hän kysyi

--

"Enpä kyllä voi sanoa saaneeni -- minut on -- kasvatettu hienoksi naiseksi, eivätkä sellaiset lörpöttele sairauksistaan." (s. 37)

Satamasta Viv palkkaa hiisi-Calastrofin remontoimaan ostamastaan vanhasta tallista kahvilan. Hän kiinnittää kaupungin ilmoitustaululle julisteen avoimesta työpaikasta, onhan kahvilalla oltava toinenkin barista. Pian kuppilaan saapuu Tandri-niminen succubus, jolla ei kyllä ole alan kokemusta, mutta sitäkin enemmän halua todistaa olevansa hyvä oppimaan uusia asioita. Myös leipova hiirikkö Neppari, bardi Pendry ja suurkissa Sopu muodostavat pikkuhiljaa kahvilan keskeisen henkilöstön.

Lempeän pullantuoksun vastapainona kirjassa tapahtuu myös vastoinkäymisiä, mutta niistä päästään yli ystävien avulla. Siis todellinen hyvän mielen kirja sellaisellekin lukijalle, joka ei ole lukenut fantasiaa aikaisemmin. Mutta varoituksen sanana: tätä lukiessa alkaa todellakin kahvihammasta kolottaa!

- Niina Tolonen (Nafisan)

Karisto 2024 - Legendoja ja latteja

Vuosituhannen vaihde oli Suomessa varsinaista fantasian kulta-aikaa. Lukuisat sarjat houkuttelivat lukijoita genren pariin. Robin Hobbin Näkijän taru ja tätä seuranneet teokset olivat osa tätä ilmiötä. Hänen kirjansa vetosivat niin nuoriin kuin aikuisiin lukijoihin. Taikuuden laiva julkaistiin alkukielellään 1998 ja sen kääntämiseksi aikanaan julkaistiin adressikin. Siksi onkin hienoa että se on nyt päätynyt käännetyksi. 

Taikuuden laiva aloittaa Elolaivat -nimisen sarjan, jonka toinen osa on tulossa ensi keväänä. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin aikaisemmat sarjat, mutta ei vaadi muiden sarjojen tuntemusta. 

Althea Vestrit on merenkävijä, jonka suvun hallussa on velhopuusta valmistettu laiva Riemukas. Se on luvattu hänelle, mutta suvun patriarkan kuollessa laiva ollaankin antamassa Althean siskon miehelle. Tämä käynnistää valtataistelun suvun sisällä. Ja maagisesta laivasta ovat kiinnostuneet myös suvun ulkopuolisetkin tahot. 

Kirja alkaa varsin hidastempoisesti. Se esittelee hahmoja, maailmaa ja sen konflikteja. Tarina pääsee kuitenkin vauhtiin ja syventyminen palkitsee lukijansa rikkaalla lukukokemuksella. 

Hobbin vahvuudet ovat pysyneet ennallaan. Tällä kertaa emme ole kuitenkaan kiinni vain yhdessä henkilöhahmossa, vaan näemme tapahtumat kolmen päähenkilön ja useiden sivuhenkilöiden kautta. Taikuuden laiva on silti hyvin henkilökeskeinen kirja. Se on selkeästi hyvä ratkaisu, koska Hobb osaa luoda hyvin uskottavia henkilöhahmoja ja rakentaa näille omat juonikaaret. 

Taikuuden laivan maailmanrakennusta täytyy ihailla. Kaikki osat tuntuvat sopivan maailmaan ja kaikki tuntuu hyvin elävältä. Fantasian taso on kirjassa varsin hillittyä. Toki tarina pyörii maagisen laivan ympärillä, mutta kirja on kaikin puolin uskottava. 

Kokonaisuutena Taikuuden laiva tarjoaa monta hyvää ominaisuutta, ja se on ennen laadukasta fantasiaa, jota voi suositella kenelle tahansa genren ystävälle.

- Juha Salmi (Dragan) Otava 2024 - Taikuuden laiva (Elolaivat #1)

Hannu Rajaniemen Varjomi sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, jossa viime vuosikymmenet on kärsitty erilaisista pandemioista. Päähenkilön Inaran äiti on kuollut geenivirheen aiheuttamaan syöpään ja Inara jakaa saman geenivirheen ja on sairastellut itsekin. Inara on eräänlainen biohakkeri, joka etsii omaa parannuskeinoa syöpään Varjomissa, joka on kaikenlaisten biohakkereiden oma yhteisö.

Toisaalta pandemioiden hallintaan on tullut myös suuria teknologia yrityksiä, kuten Aspis, joka on kehittänyt älylaitteen, joka valmistaa rokotteen hetkessä mitä tahansa virusta vastaan. Lisäksi Aspiksella on yleviä tavoitteita parantaa kaikki maailman ”vaivat”, jopa vanheneminen. Inaran isä toivoisi Inaran osallistuvan Aspiksen HYVINVOINTI-A tutkimukseen, joka on uusi versio sirusta, joka pystyy valmistamaan rokotteita havaittuaan syöpää edeltäviä mutaatiota verestä. Inari ei ilahdu isänsä toiveesta, mutta taipuu lopulta isänsä tahtoon. Onko siru uusi kuitenkaan vastaus kaikkiin ongelmiin?

Kirja herätti monenlaisia tunteita. Maailma, jossa kaikkeen vaivaan löytyy lääke kuulostaa täydelliselle. Toisaalta henkilö antaa koko kehonsa suuren yhtiön käyttöön, joka pitää elävää ihmistä omana koekaniinina. Kirjassa sivuttu pandemioiden maailma myös herätti muistoja viimevuosista.

Kirjan pandemioiden vuosikymmen kuulostaa pahalle. Eri mantereilla ovat riehuneet erilaiset kummalliset taudit, joiden takia ihmiset ovat menettäneet läheisiään ja elämänilonsa. Tällaisen tilanteen jälkeen kaikenlaiset tauteja torjuvat sirut kuulostaisivat varmasti vapauttavalta. Kirjassa sivuttiin paljon myös Inaran ja hänen isänsä mutkikasta suhdetta. Inaran äidin kuolema ja siihen liittyvät tapahtumat ovat aiheuttaneet kitkaa heidän välilleen.

Kirja laittoi pohtimaan monenlaisia asioita, mutta se oli myös viihdyttävä. Sivut kääntyivät nopeaan tahtiin ja sen olisi halunnut lukea loppuun yhdeltä istumalta. Kirja käsitteli paljon biotekniikkaa, mutta sopii myös lukijalle, joka ei tunne biotekniikkaa sen syvällisemmin. Kiinnostus aiheeseen riittää.

- Merja Koivusaari (MerjaK)

Gummerus 2024 - Varjomi