Jo ensimmäiset sivut olivat tuskaa. Zoey on pesunkestävä Mary Sue, joka koettaa uskotella olevansa tuikutavallinen mutta jatkuvasti alentaa kaikki muut kanssaelävät alapuolelleen. Kirja on täynnä niin monia asioita, joita ei pitäisi julkaista nuorille luettavaksi. Uskontojen alaspolkimista (ikään kuin kultin muodostamisessa olisi sitten jotain hyveellistä), nuorten ja etenkin naisten solvaamista, (emot, gootit ja syömishäiriötä sairastavat ovat friikkejä ja tytöt jotka käyttävät meikkiä ja hameita ovat huoria), julkisuuden henkilöiden suoraa solvaamista, "lihavia ja/tai rumia" vampyyreja ei voi olla olemassakaan, vihjaus siitä että pojat aina vain käyttävät tyttöjä hyväkseen saadakseen seksiä... Puhumattakaan koko kirjan kammottavasta kirjoitustyylistä.
Zoeyn ympärille rakennettu niin kutsuttu "ystäväpiiri" koostuu ohuista hahmoista, joille on läimäisty yksi erikoispiirre joka erottaa heidät toisistaan. Yksi on maaseudulta ja luonnollisesti rakastaa kantria ja pukeutuu cowboy-bootseihin, toinen on tummaihoinen, kolmas muuten vaan mukana (tai siis toimii tummaihoisen ns. "kaksosena") ja viimeinen onkin sitten porukan ainut poika ja tottakai homo. Jolla on selkeitä ongelmia ulkonäkönsä kanssa. (haluaa rinnat?) Itse asiassa kaikille hahmoille on läiskäisty leima otsaan missä lukee tietty luokitelma kullekin. On myös "ämmämäinen bestis" ja "juoppo melkein-exä". Enkä edes halua aloittaa kertomaan niin sanotusta "pahiksesta" ja tämän omasta ystäväpiiristä.
Juoni on niin paperinohut, että teki mieli itkeä. Zoey merkitään (otsaan tulee tosi tyylikäs kuunsirppi, kyllä vaan) ja kaikki muuttuu superoudoksi ja ilkeä uskovainen stepdaddy on kietonut äidin sormensa ympäri ja kutsuu rukouspiirin auttamaan Zoeyta ja sen takia Zoey pakenee mumminsa luokse ja yhtäkkiä tapahtuu maaginen ruumiista irtautuminen ja Zoey saa Nyksin, vampyyrien jumalattaren kosketuksen ja hänestä tulee koko maailmanhistorian spesiaalein lapsi ikinä. Hänet heitetään Yön taloon, maagiseen sisäoppilaitokseen joka estää tulokasvampyyreitä yskimästä itseään kuoliaiksi. Koulun suosituin tyttö on tietenkin nimeltään Afrodite ja kaikki palvoo tätä ja hänellä on oma kultti koko vampyyrikultin sisällä ja Zoey kutsutaan bileisiin mukaan koska on niin spessu, vaikka oikeasti Afrodite vihaa tätä ja haluaa pilata tämän elämän, tuosta vaan, hohhoijaa. Oltuaan kampuksella sen... mitä, viikon? Zoey keksii että hänen tehtävänsä on syrjäyttää Afrodite ja koko jengi tarttuu tuumasta toimeen ja hopsistaheijaa se onkin helppo homma kun on Afron ex-poikkis ja paikallinen hottis toisessa käsivarressa ja lauma "uskollisia ystäviä" toisessa. Ja lopussa törmäämmekin tuttuun "pahis-vannoo-kostoa"-teemaan.
Okei, juoni vielä menisi naurujen vuoksi, mutta kun siihen yhdistetään ensimmäisen kappaleen ikävyydet, jotka ovat aika moraalittomia näin 2010-luvulla (sentään Zoeylla ei ollut mitään homoja vastaan), sekä täysin kypsymätön kirjoitustyyli, on katastrofi sivujen muodossa valmis. En vieläkään voi käsittää, kuinka kirjalla on kaksi -kaksi- kirjailijaa, ja silti yhtä surkeaa tekstin tasoa en ole nähnyt sitten... No, en oikein tiedä mihin verrata koska Punaiset tulppaanit oli aika hyvä kirja tähän verrattuna. Ja se on jo jotain.
Castien tapa kirjoittaa Zoeya minämuodossa on kuin keskenkasvuinen, kaikkitietäväinen ja todella röyhkeä lapsi puhuisi lukijalle taukoamatta. Kyllä Zoey, olen varma että unohdat ikävän välikohtauksen sitä paremmin, mitä enemmän vakuutat meille lukijoille unohtavasi sen. Hyvin sujuu.
Teksti on hyvin kypsymätöntä ja Castit olisivat voineet useampaakin kohtaa miettyä aika paljonkin, ennen kuin kirjoittivat sen. "[...] oli yhtä tekopirteä ja kylmä kuin Pamela Andersonin valtavat rinnat". Oikeasti? Tämä ei ole humoristista, vaan pelkästään kömpelöä ja harkitsematonta.
En ymmärrä miten tämä kirja koskaan saatiin julkaistua, tai miten se on voinut voittaa jonkinlaisia palkintoja. Tämä oli ensimmäinen kirja ikinä, jonka olisin tosissani halunnut repiä palasiksi, talloa pilalle ja polttaa nuotiossa. En alunperinkään odottanut paljoa, mutta jopa ne väihisimmät toiveeni murskautuivat jo ensimmäisten kymmenen sivun sisällä.
Olen pahoillani, jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta jos aidosti pidit tästä kirjasta ja se on mielestäsi hyvä, tuomitsen sinut niin pahasti.
Puoli tähteä pelkästä yrityksestä.
Perus lukutoukka
