Kirjan juoni on hyvä: muistonsa menettänyt "hyppääjä" päätyy hohdokasta elämää elävän Alex Winterin kehoon. Hyppääjämme jää Alexin kehoon hulppean ja rennon elämän toivossa, mutta huomaa pian joutuneensa keskelle jotain ihan muuta. Leppoisan loman pilaa Alexin vanhempien murha, jota Alexina esiintyvä päähenkilö alkaa selvittää. Alex Winterillä on sukujuuret Suomessa, mutta lapsuutensa hän on viettänyt USA:ssa, joten erikoinen nimi on ihan looginen. Alexin nykyinen asuinpaikka, Vaitiola, vaikuttaa sen sijaan vähän surrealistiselta. Hulppeat talot, uima-altaat, hienot autot ja erikoiset nimet eivät sovi mielikuvaani suomalaisesta kaupungista. Koin siis pienoisen järkytyksen kun tajusin että kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomeen. :D Kerronta pitää pompahtelevan juonen juuri ja juuri kasassa ja loppujen lopuksi kirja tarjosi hauskan lukuelämyksen. Tapahtumat olivat kirjassa ehkä hiukan liian tiiviisti ja edellistä katastrofia seurasi heti toinen, mikä piti toisaalta yllä jännitystä, mutta tahti oli silti liian kova. Lisäksi jäin kaipaamaan lisää tietoa "hyppääjistä". Jos haluat lepuuttaa kesäloman tarpeessa olevia aivojasi, niin siihen tämä kirja on omiaan :). Liian kriittisen lukijan tämä opus saa repimään hiuksiaan.

Tarkoitukseni ei ollut lukea kirjaa vielä, mutta kuinkas sitten kävikään ;). Pieni varoituksen sana.. Kirjaa ei voi laskea käsistään kun sen aloittaa ja tämän tiiliskiven lukemiseen kannattaa varata aikaa. En odottanut kirjalta kovin paljoa, koska olin kuullut sen olevan sekava ja raaka, mutta yllätyin! Juoni oli monimutkainen ja yllättävä, tapahtumat esitettiin monien erilaisten ihmisten kautta ja tarina eteni juuri sopivaa vauhtia. Vaikka kirja sisältää mm. yksityiskohtaisia tappokohtauksia, se ei mielestäni ollut raaka. Tapahtumat sijoittuvat maailmaan ja aikakaudelle, joissa tällainen on "normaalia" ja mielestäni on hienoa että kirjailija tuo esille myös nämä puolet tarinasta, koska ilman niitä se ei olisi täysi. Hurjasudet, lohikäärmeet, ritarit, lordit, ihanan eeppistä! Annan kirjalle hyvällä omallatunnolla täydet viisi tähteä!

HYVÄ! vihaan ja rakastan sitä tunnetta kun kirja loppuu ja haluais vaan lukea lisää :D Unnan ja Rufuksen draamat vähän häiritsi mutta Eden korvasi sen :))) Nemo oli vähän epäselvä tyyppi mutta mitä muuta voi kameleontilta odottaa??? Loppu oli ihan kamala mutta hyvällä tavalla ;)