Siitä on nyt muutama kuukausi aikaa kun luin tämän kirjan mutta ei se oikeastaan haittaa. Tarina itsessään oli ihan mielenkiintoinen ja aihe sellainen mihin tartun suht helposti. Mutta päähenkilöiden toiminta oli ylitsepääsemättömän tyhmää. Ymmärrän miksi jotkut vannoo tämän kirjan nimeen mutta itse en tästä syttynyt. Kirjoitustyyli oli kaunis mutta mitään ei tapahtunut. Pussailtiin ja mussutettiin kuinka toinen on NIIN kaunis ja tuoksuu NIIN hyvälle. Se siinä. En todennäköisesti tule lukemaan jatko-osaa.

Siitä oli ollut jo vähän aikaa kun viimeksi olin lukenut edellisen osan. Mutta se ei oikeastaan haitannut. Totta kai uusimmat hahmot ja Maconin palaaminen kuolleista oli unohtunut täysin ja olin ihan äimistynyt, että Macon onkin elossa ja selasin toista kirjaa ihan ihmeissäni. Tapahtumia kuitenkin kerrattiin, niin olihan sitä jotenkin kartoilla. Tässä kirjassa ei oikeastaan tapahtunut mitään hetkauttavaa. Tuntui vain, että kaikki toivo olisi heitetty pikku hiljaa pois. Amma ei ollutkaan voittamaton, Lenan valinta ei ollutkaan oikea ja koko kaupunki on ihan sekaisin. Vaikka kirja onkin sekava ja hahmot hyvin outoja, nautin niin paljon lukea näitä kirjoja. Tunnen olevani kotona kun luen näitä kirjoja. Ne vaan siirtävät ajatukset pois kaikesta muusta kun yrität miettiä, että ketä joutuu uhraamaan henkensä. Ja vaikka ei mitään huippu kirjoja ole, kannattaa lukea jos jaksat lukea teinidraamaa ja loihtijoiden arjesta.

Viimeinen kirja nitoo hyvin koko sarjan yhteen. Vaikka olenkin lukenut kaksi edellistä kirjaa jo kauan aikaa sitten pääsin tarinaan heti mukaan. Päähenkilö Gwen ei ole ollut tarinan aikana ollenkaan makuuni. Gideon ja Gwen ovat tunteneet kaksi viikkoa ja Gwen puhuu rakkaudesta. Onkohan mulla väärä käsitys rakkaudesta koska mielestäni rakkaus ei synny kahdessa viikossa. Ärsytti aivan suunnattomasti koko kirjan ajan. Jos tarina olisi sijoittunut pitkään ajan jaksoon, niin pystyisin paremmin uskomaan Gideonin ja Gwenin rakkauteen. Muuten tarina on mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu. Kokonaisuudessaan tarina loistava mutta ehkä välillä hiukan liian lapsellinen.

Nyt on koko sarja luettu. Hiukan haikea fiilis. En haluaisi tämän loppuvan vielä. Kirja oli hyvä, mutta ratkaisi tavallaan kaiken. Kukaan merkittävä ei kuollut. Siis en edes pitänyt Jordanista. Sebastianin kuolema otti koville (yksi lempparihahmoistani.) Toisaalta oma vika oli, että kuoli. Jos tuntee yhtään Claryn, niin tietää, että ei luovuta taistelutta. Ja sitten tuli miekka sydämeen... Onko nyt hyvä mieli? Alecin ja Magnuksen yhteen paluu oli parasta koko kirjassa. Shippaan Malecia aivan täysillä. Cassandra Claren kirjoitustyyli on mahtava. (Luin englanniksi) Hän osaa kuvailla asiota taitavasti ja olisi mielenkiintoista nähdä jos hän kirjoittaisi aikuisten kirjan.

Kirja oli kauniisti kirjoitettu ja olen yrittänyt tuputaa kaikkia lukemaan tämän. Tarina pyöri paljolti sirkuksen ympärillä. Sirkus vaikuttaa ihanalta paikalta. Sinne toissaan haluaisi jäädä. Kirjan lopettaminen oli hankalaa ja olisin tahtonut, että kirja olisi jatkunut pidempään. Rakkautta tässä kirjassa ei toisaalta tuputettu. Päähenkilöitten Celian ja Marcon rakkaus tietenkin roihahti heti ja minun kävi Isobelia sääliksi. Pidin Isobelin luonteesta ja siitä, että hän halusi vain olla Marcon kanssa. Marco kohteli häntä liian julmasti. Ylipäätänsä en pitänyt kovinkaan paljon Marcon hahmosta. Celiassa oli enemmän luonnetta. Marco on ehkä liian imelä minulle. Eli jos menee helposti hermot kirjoissa, joissa kuvaillaan kauheasti päähenkilöitten rakkautta, niin kannattaa valita tämä kirja. Ei liikaa rakkautta.

Radleyn perhe asuu pikkukaupungissa ja he yrittävät elää normaalia elämää. Kirja oli luettava mutta ei se ihan paras ollut. Pidin Willin hamosta. Hän oli täysin hallitsematon. Kirjan lopun paljastukset olivat toisaalta hyvin odotettavissa. Helenin valheet Peterille olivat hirveitä ja toivon koko kirjan ajan, että Peter saisi tietää. Ja sitten lopussa ei edes kiinnosta mitä Helen on puuhaillut selän takana. Rakkaus, rakkaus, rakkaus... V''''...

Jack on viimeinen ihmissusi ja hänen tappoaan suunnitellaan seuraavalle täysikuulle. Häntä tarkaillaan koko aika ja viimeisinä päivinä hänet napataan vampyyrien johdosta. Jack on perso huorille ja tykkää ylipäätään naisista. Hän on päättänyt, että ei rakastu ja tietenkin sitä rakastutaan erääseen muijaan nimeltä Talula. Jackin luonne oli aivan mahtava alussa. Mikään ei oikein satuttanut, mutta sitten hän rakastui ja kaikki meni päin mäntyä... Jack ja Talula kiertelee ja on onnellisesti yhdessä. Sitten Jack kuolee ja Talula selviää. Toinen kirja kertoo Talulasta ja sen lapsesta. Hyvin kirjoitettu mutta välillä oli liian yksityiskohtaisesti kerrottu asioita. Kannataa lukea jos hakee kauhun ja erotiikan sekoitusta.

Olettaisi että olisin ihan innoissani Patchin hahmosta, mutta ei. Patch oli ärsyttävän näsäviisas josta ei ollut mitään hyötyä kellekkään. Ja miksi rakkaus syntyi yhtäkkiä. Niin rasittavaa. Tykkäsin kirjasta. En tiedä miksi!? Noralla ei ole kovinkaan paljoa järkeä päässä jos rakastutaan ihmiseen joka haluaa tappaa sut... Ihme Bella-syndrooma. Juoksisin, ihan h******n kovaa pois tilanteesta. Ja sitten Patch ei haluakkaan tappaa ja joku oma sukulainen on sittenkin sekopää joka pelottelee sua ja hyvin murhanhimoinen. Tosi kypsää.

Outolintu. Nimikin kuulosti jo hyvälle. Kirja muistutti alussa hyvin paljon Nälkäpeliä mutta se muuttui pian. Tris ja Neljä, miksi rakkauden täytyy syntyä niin nopeasti? Eikö voida ensin ihastua ja tutustua. Ei, se on liikaa vaadittu. Mutta joka tapauksessa tykkäsin. Lukekaa jos tykkäätte Nälkäpeleistä. En itse hallunnut edes lukea tätä kirjaa mutta oli halvalla ja oli pakko ottaa.

Gregor ja Alismaan vitsaus... Mitäs nyt tästä kirjasta voi sanoa. Kirja oli ennalta arvattava ja sarja itsessään muistuttaa hyvin paljon Nälkäpeliä. Hahmot ovat jääneet hiukan kylmiksi ja tykkään kaikkein eniten Raaston hahmosta koska Raasto vaan on paras. Toivon mukaan ei kuole koska Nälkäpeleissä kuolemat on ollut epäoikeudenmukaisia ja omalla tavalla pelkään jatkaa tämän kirja-sarjan lukemista.

Rakkaus on sairaus. Mielenkiintoista... Lena on tavallinen nuori ulkonäköpaineiden kera. Lenan paras ystävä Hana on tietysti täydellisen näköinen ja kaikki on niin ihanaa. Sitten Lena ja Hana tapaavat Alexin, mystisen jätkän, joka oli Lenan arvioinnissa vaikka ei olisi saanut. Lenan ja Alexin rakkaus roihahtaa. Ja sitten paljastuukin asioita ja että yhteiskunta ei olekkaan niin täydellinen. Odotin kirjalta hiukan toista mutta ei tämä ollut kova pettymys. Välillä hiukan ärsytti mutta kyllä sen lukea jaksoi. Tarinan lähtökohta oli mielestäni ihan hyvä ja näin. Kyllä pitää tarttua toiseen osaan ja katsoa paraneeko sarja.

Kolmas osa ja olen silti ihan pihalla. Kaikki oli niin ennalta arvattavaa. Ihmisiä kuolee, ei ketään merkittävä ja ihmisten surun kuvailu. Ei elämä. Kyn sairastuminen pieni käänne mutta Cassian reaktio. Voi Jeesus... Margariini Jeesus... Kirja sarja risoo niin paljon. Ja älkää ketään ottako nokkiinsa ketkä tykkäs tästä kirjasta ja ylipäätänsä koko trilogiasta.

Kirja oli toisaalta ihan hyvä mutta en pystynyt pakottamaan itseäni lukemaan loppuun. Kirja ei napannut. Saatan yrittää lukea uudelleen myöhemmin koska luin muitakin kirjoja samaan aikaan niin en oikeen ole jaksanut keskittyä ollenkaan. Sen mitä luin oli ihan siedettävää ja Matt oli ihan mukava persoona ei lempparihahmojani ja muutenkin kirjan hahmot oli hiukan etäisiä.

Kirjan kansi herätti jo mielenkiinnon ja se että tarinaa kertoi poika. Odotin kirjalta hiukan toista mutta tykkäsin silti. Tarina kiehtoi minua ja oli hyvin rakennettu kokonaisuus. Odotan jatko-osaa mielenkiinnolla.

Salamurhaajan oppipoika oli mielenkiintoinen kirja joka imaisi mukaansa. Nautin kirjailijan kirjoitustyylistä mutta toisaalta teksti oli hiukan lapsellista. Garrickin hahmo oli aivan loistava ja pidin Rileyn herkkyydestä mutta hän oli liian viaton ja kiltti minun makuuni. Odotan toista kirjaa innolla jotta nähdään onko Riley yhtään räväkkä.

Tartuin kirjaan hiukan ennakkoluuloilla ja meinasin jättää kirjan kesken. Onneksi en jättänyt. Kirja oli loistava ja yksi parhaimmista lukukokemuksista. Kirja veti mukaansa ja luin kirjan yhdessä päivässä. Itkin kirjan lopussa niin paljon ja mietin kirjan tarinaa vielä myöhemminkin sillä viikolla. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja nautin niin paljon. Lukekaa jos sattuu eteen.

Tämäkin osa ei ollut pettymys ja pidin jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Mab oli ihana päähenkilö ja Will, voi Will... Täydellisen mahtava kirja, tarina on hyvä, henkilöiden kuvailu mahtava ja tekstin sujuvuus loistava.

Rakastuin kirjaan heti. Kirjan maailma ja kaikki taikuus oli ihanan pelottavaa ja karmivaa. Itse kun verikammoinen kun olen veren pulppuamisen kuvaaminen oli hiukan liikaa. Luin heti perään toisen osan ja olen ihan kiinni tässä sarjassa. Kannattaa lukea, nautinnollinen lukukokemus.

SEBASTIAN!!! Miksi mä olen rakastunut?? Sebastian potkii muuten vaan vauvoja ja mummoja kadulla, sen ei pitäisi kiehtoa niin paljon. Kirja antoi niin paljon ja sai minut hakkaamaan päätä seinään. Sebastian, Jace... Mitä tässä tilanteessa voi sanoa. Sebastian on ihan sekasin ja Jace hohtaa. Jee!! Voi Alec minkä menit tekemään. Itkin jokea kun luin Alecista ja Magnuksesta. Kiitos vaan TOSI paljon!! Naama ihan märkänä. Hemmetin Cassandra Clare...

Ei herra isä tämä kirja otti päähän. Todella hyvä, mutta Lenan sekoilu ja koko kirja yleensä johti minut hermoromahduksen partaalle. Se on hyvä juttu koska koin niin monta tunnetta kirjan aikana. Odotan kolmannen osan suomennosta jos siis suomennetaan. Tietääkö kukaan?? :D Joka tapauksessa kirja oli syöpää mutta ei pahalla tavalla eli mun pitäsi mennä nukkumaan ja lakata hourailu.

Kirja veti minut heti mukaansa ja nautin niin paljon lukukokemuksesta. Totta kai Lenan mielialan vaihtelut olivat hiukan rasittavia mutta vasta toisessa osassa tätä sarjaa, minun teki mieli lyödä Lenaa koska hän kohteli Ethania niin julmasti. No joka tapauksessa kirja oli hyvä mutta ymmärrän miksi moni ei ole tykännyt.