Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Täyttä höyryä oli minusta ensimmäinen Pratchettin romaani, jossa näkyi miehen terveydentilan heikentyminen. Kirjassa oli varhaisen käsikirjoitusversion tuntua; se ei vaikuttanut loppuun asti hiotulta. Mutta pidin teoksesta silti paljon, ja se kuului vuoden 2014 lukuelämyksiini. Eikä Täyttä höyryä missään nimessä ole sarjan heikoin osa.
Rautateiden ja höyryveturien ilmaantuminen Kiekkomaailmaan oli todella kiinnostava aihe. Tykkäsin myös kirjasta löytyneestä maailmankartasta. Täyttä höyryä toimi heikommin yksittäisenä teoksena kuin mikään aiempi Kiekkomaailma-romaani. Suurin osa sarjan hahmoista joko teki vierailun tai sai maininnan tekstissä.
Kääpiöiden sisäisten ristiriitojen nostaminen taas tarinan pääosaan ei ilahduttanut minua. Toisaalta kääpiöiden uudistusmielisten ja fundamentalistien välinen kamppailu sekä sukupuolikysymys saivat Höyryssä lopullisen ratkaisun, samaan tapaan kuin kääpiöiden ja peikkojen suhde sai Muks!:ssa. Sam Vimesiä en olisi kaivannut kirjaan. Toisaalta hän liittyi niin vahvasti kääpiöt-juoneen, ettei häntä voinut poiskaan jättää. Onneksi Vimes tuli mukaan vasta romaanin loppupuolella, ja Tahmee von Lipwig pysyi päähenkilönä.
