Kauhuelokuvat

Tässä ketjussa sopii keskustella yleisesti kauhuelokuvista. Perustin tämän kyllä vähän silläkin taka-ajatuksella, josko saisin suosituksia siitä, mitä seuraavaksi kannattaa katsoa.   Tykkään itse erityisesti sellaisista kauhuelokuvista, joissa pelottavuus tulee pikemmin hitaasti tiivistyvän tunnelman ja pitkään yllä pysyvän jännitteen kuin toiminnan ja erikoistehosteiden kautta. Myös kaikenlaiset psykologiset elementit uppoavat minuun, väkivalta ja suolenpätkät eivät niinkään. Valitettavasti vain nykyään tuollaisia minulle toimivia ja "oikealla tavalla pelottavia" kauhuelokuvia on todella vaikea löytää, sillä leffojen tekijät eivät tunnu osaavan luottaa "vähemmän on enemmän" ja "pelottavaa ei ole se mitä näytetään, vaan se mitä ei näytetä" -periaatteisiin.   Mitään yhtä selkeää suosikkia minulla ei elämäni aikana näkemissäni kauhuelokuvissa ole. Ehkä joku [b]Manaaja[/b] on jäänyt mieleen kaikin puolin taitavasti tehtynä ja tunnelmaltaan toimivana elokuvana. Yksi kaikkien aikojen pelottavimmista leffakokemuksista on minulle ollut voimakkaasti mielipiteitä jakava [b]Blair Witch Project[/b]. Siinä vaan tuo aiemmin mainitsemani "se mitä ei näytetä..." -periaate toimii todella hyvin. Aikoinaan myös [b]Kauna[/b] ja [b]Ring[/b] toimivat pelottavuuden suhteen ekalla katsomiskerralla hyvin, vaikka ne eivät oikeasti mitään järisyttäviä mestariteoksia olekaan.   Ja sitten haluaisin niitä suosituksia! Listaan alle joitakin viime aikoina katsomiani tai muuten pidemmältä ajalta mieleen jääneitä elokuvia, näiden pohjalta varmaan paremmin hahmottuu minkä tyyppiset kauhuelokuvat minuun uppoavat:   [b]Mama[/b] - Aika perinteinen kummitusjuttu klassisine elementteineen (iso talo jossa tapahtuu kummia, pelottavasti tuijottavia lapsia jotka piirtävät omituisia piirustuksia jne.), hyvä tunnelma ja muutamia todella pelottavia kohtauksia. Loistavat lapsinäyttelijät. Loppu floppasi juonen pitkittämisen ja erikoistehosteiden vuoksi.   [b]The Conjuring[/b] - Taas se tavallinen tarina: perhe muuttaa taloon jossa kummittelee, ja kohta avuksi tarvitaan demonologipariskuntaa manauspuuhiin. Ja perustuu tietenkin tositapahtumiin. Tämä oli harvinaisen onnistunut tapaus vaikka juonessa ei mitään erityisen uutta tai oivaltavaa ollutkaan. 70 -lukulainen lavastus tuki tunnelmaa hyvin ja hillitty erikoistehosteiden käyttö pelasti paljon.   [b]The Thing[/b] - uudelleenfilmatisointi 80 -lukulaisesta kulttileffasta jossa Antarktiksella toimiva tutkimusryhmä löytää jäähän hautautuneen avaruusolennon, ja kohta tapahtuu kauheita. Ihan jees katselukokemus, mutta alkuperäinen voisi olla parempi, tässä versiossa tunnelmaa hukattiin vähän liikaa toiminnan jalkoihin.   [b]Devil[/b] - M. Night Shyamalanin nimellä mainostettu leffa, jonka juonen voi tiivistää varsin lyhyesti: viisi toisilleen tuntematonta ihmistä jumiutuu hissiin pilvenpiirtäjässä, ja yksi heistä on antikristus. Tykkäsin tästä, vaikka vissiin juuri kukaan muu ei lukemieni arvostelujen perusteella ole tykännyt...   [b][rec][/b] - "dokumentaariseen" tyyliin yhdellä kameralla kuvattu espanjalainen elokuva zombieviruksesta ja yhteen rakennukseen viruksen leviämisen estämiseksi suljetuista ihmisistä. Kehuttu hirveän pelottavaksi, mutta ei toiminut minulle ihan ihanteellisella tavalla. Ihan jännä ja viihdyttävä, mutta ei hirveän pelottava. Minulle tosiaan toimii paremmin sellainen hiipivätunnelmainen kummitusjuttukauhu kuin tällaiset "OMG zombie hyökkää, veri roiskuu ja eloojääneet juoksevat karkuun" -rymistelyt. Loppui kyllä ihan hienosti ja kameraa käytettiin oivaltavasti.   [b]Awakening[/b] - ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Britanniaan sijoittuva elokuva naisesta, joka on erikoistunut paljastamaan "kummitushuijauksia", mutta joutuukin oikeiden henkiolentojen kanssa tekemisiin synkässä sisäoppilaitoksessa. Vähän peruskummitusjuttua monimutkaisempi juoni, lopussa varsin yllättävä juonellinen koukku. Ihan mukavaa tunnelmaa, pääpaino kuitenkin pikemmin juonessa kuin itse kauhuelementeissä.   [b]Viimeinen manaus[/b] - taas "dokumentaarinen" elokuva jonka alkuasetelma on aika kiinnostava: karismaattinen feikkimanauksia suorittanut pastori alkaa kärsiä tunnontuskista ja haluaa kuvausryhmän kanssa paljastaa, millaisiin huijauksiin vaikuttavat demonienkarkotusoperaatiot ovat perustuneet. Mutta tietenkin tällä kertaa joudutaan tekemisiin oikeiden henkimaailman asioiden kanssa. Pitkälti oikein toimiva tunnelma ja hyvä jännite, sopivan häiritseviä kohtauksia ja muutama oikeasti pelottava kohta. Vähän typerä ja äkkinäinen lopetus tuo kuitenkin miinusta.   [b]Fourth Kind[/b] - jälleen "tositapahtumiin perustuva" elokuva ufosieppauksista Alaskalaisessa pikkukaupungissa. Veljeni kehui tätä pelottavimmaksi elokuvaksi koskaan, mutta tämä ei tehnyt minuun ihan niin suurta vaikutusta.   [b]Älä pelkää pimeää[/b] - avioeroperheen tytär muuttaa isänsä ja tämän uuden avovaimon luo suureen kartanoon jota nämä kunnostavat myyntiä varten. Melko pian lapsi alkaa kuulla pimeästä kuiskuttelevaa ääntä ja käy ilmi, että tuuletuskanavissa asustelee pieniä olentoja jotka tulevat esille vain pimeän aikaan. Yllättävän pelottava ja tunnelmallinen elokuva.   Tuossa olivat varmaan viimeisimmät katsomani. Jaksaessani voisin kirjoitella jotain myös aiemmin katsotuista ja tavalla tai toisella mieleenjääneistä. Lisää saa suositella...

Kauhuleffojahan on maailma ääriään myöten täynnä ja siksi suositteleminen onkin hankalaa. Itsekin koen hitaasti rakentuvan tunnelman tehokkaammaksi pelottelukeinoksi kuin suoran toiminnan tai graafisen väkivallan ja näitä hienovaraisilla kikoilla pelaavia leffoja onkin tullut nähtyä viime aikoina useampia. The Conjuring tuli katsottua aikanaan teatterissa ja kuten sanoit, tavanomaisesta tarinastaan huolimatta se toimi yllättävän hyvin. Ohjaaja James Wan on tehnyt perinteisiä aavesäikyttelyitä enemmänkin, joten jos sitä lajia kaipaa lisää, suosittelen tutustumaan herran muuhunkin tuotantoon. Insidious ja Dead Silence kannattaa ainakin tarkistaa.   Wanin käsialaa on myös ensimmäinen Saw-elokuva, joka on kylläkin aivan eri maata kuin hänen myöhemmät tuotoksensa. Saw luottaa nimenomaan sadistiseen väkivaltaan, joka pyrkii vain herättämään katsojassa inhoreaktioita ja aiheuttamaan järkytystä. Leffassa on silti myös erinomainen juoni ja ihmisten julmasta kidutuksesta huolimatta tunnelmaa luodaan myös muilla keinoilla. Minulle Saw onkin yksi parhaimmista tämän tyylin elokuvista ja osa lukuisista jatko-osistakin on ihan kelpo kamaa. Muutenkaan en ole ikinä tuominnut väkivaltaisia kauhuleffoja, koska itse ainakin pidän siitä, jos elokuva onnistuu herättämään minussa inhoa tai ällötystä.

Loppujen lopuksi en ole tainnut nähdä kovin montaa kauhuleffaa, vaikka pidän niistä, mutta katsoja seuraa ei oikein aina löydy :grin:   Saw:t ovat olleet mieluisia, vaikka eivät niin pelottavia vaan lähinnä juuri kuvottavia. Mutta etenkin ensimmäinen osa jäi mieleen sen ´yllättävyyden´takia, en osannut etukäteen arvata mitä käy.   Ring on myös ihan ok, taisi olla ensimmäisiä kunnolla katsomiani kauhuleffoja. Ja ringistäkin jenkki versio on paljon parempi kuin japanilainen, japanilaisen version koin varsin pitkäveteiseksi.   Kaunat olen nähnyt useaampaan otteeseen, ja ne ovat onnistuneita luomaan ahdistavan pelottavan tunnelman. Aina odottaa , että kohta joku tulee jostain esiin, mutta useimmiten niin ei käy, ja kun käy vaikka kuinka olet ollut valmiina hätkähtämmän säikähtää :lol:   Nuo nyt lähinnä ovat ne mitä muistan ihan hyvillä mielin, pari muutakin on nähty, muttei jäänyt suuresti mieleen, ehkä sen vuoksi että tuli petyyttä niihin. Moni leffa ei ole niin pelottava vaan enempi sitä ällötys ja inho reaktioita aiheuttavaa.   Manaajaa pidin lähinnä naurettavana ja muistan nauraneeni lattialla kippurassa muiden ollessa kauhuissaan sohvalla tyynyjen takana suojassa tms. Väsymykselläkin saattoi olla pieni osuutensa :lol:

En ole kauhuleffojen suuri ystävä, mutta muutama on sentään tullut katseltua. Ainoa "klassikko", jonka olen nähnyt, taitaa olla Hohto. Sitähän on tituleerattu yhdeksi pelottavimmista kauhuelokuvista, mutta olenko ainoa, jota kyseinen filmi ei suuremmin pelottanut? Oikeastaan petyin, kun olin varautunut ikuisiin traumoihin. :) No, syy taitaa olla siinä, että katsoin elokuvan lyhyissä pätkissä ja päiväsaikaan minimoidakseni pelottavuuden (kauhuleffoja on kamalaa katsoa yksin, ja tämä taitaakin olla ainoa jonka olen uskaltanut katsonut ilman kaverin tukea). Tunnelma ei siis päässyt tiivistymään liikaa.   Aloitusviestissä mainituista elokuvista on pakko kommentoida [rec]:iä. Se meinasi viedä minulta tyystin yöunet. :D Olin kaverilla leffayökylässä, ja hän kun on kauhuelokuvien ystävä, niin oli sitten pakko katsoa yksi lajityypin filmi. Muistan, että pomppasin säännöllisin väliajoin säikähdyksestä puoli metriä ilmaan ja pidin silmät kiinni useaan otteeseen. Ja vaikka katsottiin tämän jälkeen vielä hömppäleffa, niin siltikään ei meinannut tulla uni silmään, kun odotin puoliksi tosissani zombien kömpivän sisään ovista ja ikkunoista. Kauhuelokuvat eivät vain taida olla mun juttuni.

[quote="Elenna" post=12478]kauhuleffoja on kamalaa katsoa yksin[/quote]   :lol: Niin totta! Mutta ei se kaveri siinä vieressä aina auta.   En enää oikeastaan pysty katsomaan kauhuelokuvia, koska omaan liian vilkkaan mielikuvituksen ja olen myös aivan liian vainoharhainen. En myöskään pidä pelästymisestä...   Kevyet säikyttelyleffat ovat ok (tyyliin Alien-leffat/sellaiset joissa pelottava asia tiedetään ja tunnetaan), mutta sen rankempaa en pysty katsomaan. Syynä on [b]Orpokoti[/b]-elokuva, jonka erehdyin katsomaan oikein leffateatterissa. Jonkun verran brutaaliutta, mutta melko pitkälti kauhuelementit rakentuivat psykologisista jutuista.

Itse katson harvemmin kauhua, mutta kun katson en halua sen olevan päätöntä teurastusta veren ja suolenpätkien tähdittimänä. Tuon takia en tykkää Saweista, vaikkakin niistä olen pari katsonut. :roll:   IT, tai suomennettuna SE, on hyvä. Kolme tuntia pitkä, välistä puuduttava ja loppuhuipennus naurettava, mutta silti pidin siitä. Se on tunnelmaltaan taattua kingiä, eikä hollywood ole iskenyt siihen jälkeään kovinkaan pahasti.

[quote="millinen" post=12529]Itse katson harvemmin kauhua, mutta kun katson en halua sen olevan päätöntä teurastusta veren ja suolenpätkien tähdittimänä. Tuon takia en tykkää Saweista, vaikkakin niistä olen pari katsonut. :roll:[/quote]   Voitaisiin miettiä kysymystä, kuuluuko väkivallalla mässäily ylipäätään kauhugenreen. Verelle ja irtoraajoille on olemassa ihan omakin lajityyppi eli splatter, joka voi toki sisältää myös kauhuelementtejä. Saw-elokuvat ja niiden jälkeläiset eivät mielestäni lokeroidu varsinaisesti kauhuksi, trilleri olisi mielestäni osuvampi nimitys. Diggaan kyllä väkivaltaviihteestä, mutta kauhua halutessani katson mielummin jotain muuta.

[quote="Emelie"][b]Orpokoti[/b]-elokuva, jonka erehdyin katsomaan oikein leffateatterissa. Jonkun verran brutaaliutta, mutta melko pitkälti kauhuelementit rakentuivat psykologisista jutuista.[/quote]   Orpokoti on yksi suosikkielokuvistani. Siinä ei ole mitään väkivaltaista, ei paljoakaan mitään järkyttävän, pelottavan tai vistottavan näköistä. Kuitenkin siinä on tiivistyvä tunnelma, joka saa kauhun hiipimään mieleen ja selkäpiihin niin, ettei sitä pääse karkuun. Toisella katselukerralla se ei enää ollut luonnolisestikaan niin vaikuttava, mutta teatterissa katsottuna iski kovempaa kuin mikään toistaiseksi näkemäni elokuva.   En voi laskea itseäni miksikään kauhuharrastajaksi, koska näkemäni lajityypin elokuvat lienevät laskettavissa kahden käden sormilla. Noin yleisesti tykkään kuitenkin kauhusta. Kaikkein eniten pidän elokuvista, joiden kauhuelementti perustuu psykologiaan, esimerkiksi ihan vain hyytävään ympäristöön tai dramaattiseen musiikkiin.   Parhaita esimerkkejä psykologisesta kauhusta on Orpokodin lisäksi [i]Tumma vesi (Dark Water)[/i], jonka katsoin sattumalta telkkarista. Siinä ei oikeasti edes tapahdu mitään varsinaisesti pelottavaa tai säikäyttävää (paitsi aivan lopussa), mutta silti kylmät väreet kulkevat selkää pitkin koko ajan. Tarinassa äiti ja tytär muuttavat vanhempien avioeron jälkeen kolkonoloiseen kerrostaloon, jossa yläkerran asunnossa asuu kuolleen pikkutytön levoton henki.   Sitten taas splatter tai säikäyttelyyn perustuvat kauhuelokuvat... Kyllä niitäkin katsoo, mutta jotenkin (paradoksaalisesti?) ne eivät kouraise yhtä syvältä.

[quote="Astorethein" post=12535][quote="millinen" post=12529]Itse katson harvemmin kauhua, mutta kun katson en halua sen olevan päätöntä teurastusta veren ja suolenpätkien tähdittimänä. Tuon takia en tykkää Saweista, vaikkakin niistä olen pari katsonut. :roll:[/quote]   Voitaisiin miettiä kysymystä, kuuluuko väkivallalla mässäily ylipäätään kauhugenreen. Verelle ja irtoraajoille on olemassa ihan omakin lajityyppi eli splatter, joka voi toki sisältää myös kauhuelementtejä. Saw-elokuvat ja niiden jälkeläiset eivät mielestäni lokeroidu varsinaisesti kauhuksi, trilleri olisi mielestäni osuvampi nimitys. Diggaan kyllä väkivaltaviihteestä, mutta kauhua halutessani katson mielummin jotain muuta.[/quote]   Eikös splatter ole kauhun alalaji, vai onko se lokeroitu ihan omakseen? Kumman monella tuntuu kyllä olevan käsitys että kauhuleffa ei ole kauhuleffa jos siinä ei lennä mahdollisimman paljon verta ja suolia. Itse olen aina tykännyt enemmän psykologisesta kauhusta, ällötysjutuista en niinkään.   Ensimmäinen Saw oli siitä jännä, ettei siinä muistaakseni edes näytetty mitään. Kun leffoja alkoi tulla lisää tasolla "kattokaa miten kamalaa hyi yök" en jaksanut enää vaivautua. Orpokodista ja The Othersista taas pidin, vaikka kuulinkin että ne on "suunnattu perheenäideille jotka eivät kauhua harrasta". Myös Kuudennessa Aistissa oli joitakin hyviä kohtia, mutta siinä ärsytti liian moni asia että osaisin pitää sitä kokonaisuutena hyvänä.   Trillerin ja kauhun rajakin taitaa loppujen lopuksi olla aika häilyvä? Ja monihan ei ilmeisesti enää laskisi esimerkiksi 1800-luvun kauhunovelleja kauhuksi, koska ne eivät ole tarpeeksi raakoja ja hirveitä. En sitten tiedä mitä ne olisivat jos eivät kauhua.

[b]Shutter[/b] (2004) on kyllä oma suosikki. Jenkit tuostaki oman version tietenki vääntäny, mutta sitä en edes ole vaivautunut katsomaan. Mutta tuota alkuperäistä suosittelen!

[quote="kyty"]Trillerin ja kauhun rajakin taitaa loppujen lopuksi olla aika häilyvä?[/quote]   On.   Minulle trilleri on sitä, että jännitän jonkun puolesta. Tämä joku voi tuntea kauhua, mutta minun ei tarvitse eläytyä hänen kauhuntunteeseensa.   Kauhuelokuvissa taas minun olisi tunnettava pelkoa ja kauhua yhdessä tämän jonkun kanssa. Tämä ei tietenkään nykyään enää onnistu, mutta se ei välttämättä viihtyvyyttä haittaa...   Tai oikeastaan haittaa, sillä kauhuleffafanina on tullut piltistä lähtien katsottua niin paljon kyseistä lajityyppiä, että olen jo totaalisen kyllästynyt. Jäänyt kauhuelokuvat itseasiassa kokonaan pois mun ohjelmistosta kuluneina vuosina. Asiaa ei ole auttanut se, että silloin kun olen taas antanut jollekin puhutulle elokuvalle mahdollisuuden, se ei ole ollut lähelläkään ansaitsemaansa mainetta :huh:   Jännä ilmiö muuten: Kauhuelokuvat ovat kaikkein hankalimpia saada onnistumaan. Lisäksi ne ovat sellaisia, että niiden laadusta harvoin on näkijöidensä keskuudessa samanlaista yksimielisyyttä kuin muista elokuvalajityypeistä. Tämän takia en pysty yhtään luottamaan kriitikoihin tai viidakkorumpuun.   Lajityypeistä jenkkien slasherit eivät ole koskaan kolahtaneet (jopa se alkuperäinen Halloween on tolkuttoman tylsä ja yksioikoinen), ehkä jotain Painajainen Elm Streetillä lukuunottamatta mikäli sitä uskaltaa slasheriksi edes kutsua. Aasialainen kauhu (ringit, tummat vedet jne.) oli hetken aikaa mielenkiintoista, mutta alkoi liian nopeasti toistamaan itseään tyylillisesti. Viimeisin ihastukseni on ollut espanjalaisten tyyli tehdä kauhua tai kauhufantasiaa (Mama, Guillermo del Toron tuotanto jne.)   Mutta ei ole silti 70/80-luvun pienen budjetin jenkkiklassikoiden voittajia (Elm Street, Fright Night, Ihmissusi Lontoossa jne. jne. jne.). 90-luvulla alkoi lajityyppi pahasti kuolla pois, vaikka vain jokunen yksittäinen kauhuleffa nousikin hyvien joukkoon (Candyman, Scream...)

[quote="kyty" post=12584] Eikös splatter ole kauhun alalaji, vai onko se lokeroitu ihan omakseen.[/quote]   Kuten sanoin, splatterissa voi olla kauhuelementtejä, mutta olen katsonut aika paljon sellaistakin splatteria, jossa homman nimi on nimenomaan väkivallasta syntyvä komiikka. Näitä ovat esim. Braindead, Bad Taste ja muut 80-luvun huumoripläjäykset, joissa väkivalta lyödään tarkoituksella niin yli, että sille on pakko nauraa. Sitten ovat vielä lukemattomat japanilaiset splatter-sekoilut, joiden hulvattomasta mielipuolisuudesta voisi jatkaa vaikka omassa ketjussaan...

[quote=Metusalem][quote=Emelie] Orpokoti-elokuva, jonka erehdyin katsomaan oikein leffateatterissa. Jonkun verran brutaaliutta, mutta melko pitkälti kauhuelementit rakentuivat psykologisista jutuista.[/quote]   Orpokoti on yksi suosikkielokuvistani. Siinä ei ole mitään väkivaltaista, ei paljoakaan mitään järkyttävän, pelottavan tai vistottavan näköistä. Kuitenkin siinä on tiivistyvä tunnelma, joka saa kauhun hiipimään mieleen ja selkäpiihin niin, ettei sitä pääse karkuun.[/quote]   Väkivaltaisuudesta: [spoiler]minun mieleeni on vaan jäänyt niin lähtemättömästi se kohtaus, missä se vanha nainen jää auton alle. Saan jo pelkästään sen ajattelusta kauhun väreitä. *hyrrrrrr* Sen takia miellän elokuvan jokseenkin brutaaliksi, vaikka eihän sitä sinänsä ollut. [/spoiler]     [quote=millinen]IT, tai suomennettuna SE, on hyvä. Kolme tuntia pitkä, välistä puuduttava ja loppuhuipennus naurettava, mutta silti pidin siitä. Se on tunnelmaltaan taattua kingiä, eikä hollywood ole iskenyt siihen jälkeään kovinkaan pahasti. [/quote]   Olen tuon leffan nähnyt kaksi kertaa, ensimmäisen kerran ihan liian nuorena ja toisen kerran, kun yritin tasoittaa leffasta aiheutuneita fobioita. Ekalla kerralla ihan kauhean pelottava, mutta toisella kerralla jo lähes tylsä (toimi siis tarkoitukseensa). Puuduttavan pitkä sopii hyvin Kingiin, sillä itse varsinainen kirjakin oli aika pitkästyttävää luettavaa. Mutta jotain tuossa elokuvassa (ja kirjassa) on sellaista, mistä pidin, sillä haluaisin taas katsoa tuon leffan uudestaan.

[quote="Emelie" post=12642][quote=Metusalem][quote=Emelie] Orpokoti-elokuva, jonka erehdyin katsomaan oikein leffateatterissa. Jonkun verran brutaaliutta, mutta melko pitkälti kauhuelementit rakentuivat psykologisista jutuista.[/quote]   Orpokoti on yksi suosikkielokuvistani. Siinä ei ole mitään väkivaltaista, ei paljoakaan mitään järkyttävän, pelottavan tai vistottavan näköistä. Kuitenkin siinä on tiivistyvä tunnelma, joka saa kauhun hiipimään mieleen ja selkäpiihin niin, ettei sitä pääse karkuun.[/quote]   Väkivaltaisuudesta: [spoiler]minun mieleeni on vaan jäänyt niin lähtemättömästi se kohtaus, missä se vanha nainen jää auton alle. Saan jo pelkästään sen ajattelusta kauhun väreitä. *hyrrrrrr* Sen takia miellän elokuvan jokseenkin brutaaliksi, vaikka eihän sitä sinänsä ollut. [/spoiler][/quote]   [spoiler]Totta, siinä kyllä säikähtää aika pahasti kun se auto tulee aivan yllättäen, mutta silti se on elokuvan vähiten "kauhumaisia" kohtauksia. Eikä auton alle jäämisessä mitään kovin väkivaltaistakaan ole.[/spoiler]   [quote="Rasimus"]kauhuleffafanina on tullut piltistä lähtien katsottua niin paljon kyseistä lajityyppiä, että olen jo totaalisen kyllästynyt.[/quote]   Siksi en ehkä katsokaan niin paljon kauhua: siinä turtuisi niin, ettei mikään enää tunnu missään.

Pidän kauhuleffoista, mutta en katso niitä pelätäkseni. Ennemmin katson niitä arvostaen esteettisessä mielessä kohtia, joiden on tarkoitus pelottaa. Yleensä olen sitä mieltä, että katsojan yhtäkkinen säikyttäminen on menemistä yli siitä, missä aita on matalin, ja arvostan enemmän pitkällä aikavälillä luotua kauhua. Erityisesti olen jostain syystä mieltynyt "paha lapsi" -genreen. Tapani arvostaa vitsejä on jollain tapaa samanlainen kuin tapani arvostaa kauhuleffoja. Harvoin nauran vitsille, mutta siitä huolimatta saan vitsistä esteettistä mielihyvää.   Joitain suosikkikauhuleffojani: Omen, Manaaja, Painajainen Elm Streetillä, Awakening, Orpokoti, Ottolapsi, Devil's Child (tämä ei ole varsinaisesti kauhua, mutta mainitaan "paha lapsi" -yhteyden myötä), Carrie, Rosemary's Baby.   Kauhuleffoille on myös tyypillistä se, että en ole vielä nähnyt yhtään hyvää jatko-osa-kauhuleffaa, ja jopa suosikkieni jatko-osat ovat ala-arvoisia.

[quote="punnort" post=12654]Kauhuleffoille on myös tyypillistä se, että en ole vielä nähnyt yhtään hyvää jatko-osa-kauhuleffaa, ja jopa suosikkieni jatko-osat ovat ala-arvoisia.[/quote]   Tuo on niin totta! Ja ikävä kyllä pätee myös todella moneen leffaan, tyylilajia katsomatta. :roll:   Pakko on vielä lisätä, että vaikka sanoin jo etten halua katsella leffoja, joissa mässäillään väkivallalla (olivat leffat sitten kauhua, tai jotain sen alalajia), on pakko myöntää että Final Destination-sarja on oikeassa mielentilassa katsottuna hyvä. :smile: Kun on tarpeeksi rennolla tuulella, eikä kiinnitä huomiota naurettaviin epäkohtiin, nuo pätkät ovat oikeastaan aika hupaisia, vaikka ne onkin kauhuksi luettu. Toinen toistaan seuraavat epäloogiset kuolemat on toteutettu osaksi tavalla, joka mielestäni "keventää" tunnelmaa mukavasti. Kaikki viisi osaa on tullut katsottua, eivätkä lentävät raajat yms. ole, ihme kyllä, haitanneet minua erikoisemmin. :lol: Johtuisiko siitä etten ole koskaan näitä katsoessani ajatellut varsinaisesti katsovani kauhua..?

[quote="Rasimus" post=12593] Jännä ilmiö muuten: Kauhuelokuvat ovat kaikkein hankalimpia saada onnistumaan. Lisäksi ne ovat sellaisia, että niiden laadusta harvoin on näkijöidensä keskuudessa samanlaista yksimielisyyttä kuin muista elokuvalajityypeistä. Tämän takia en pysty yhtään luottamaan kriitikoihin tai viidakkorumpuun.[/quote]   Tämä on kyllä totta.   Itse asiassa kun tarkemmin mietin, yleisesti nautin elokuvista joko [i]älyllisistä[/i] (= ajatuksia herättävä tarina, monitulkintaiset teemat yms.) tai [i]emotionaalisista[/i] (= mukaansatempaavuus, eeppisyys, esteettisyys, hyvät henkilöhahmot yms.) syistä, mutta kauhuelokuvien kohdalla syyt ovat kai lähinnä [i]hormonaalisia[/i]. Minulle hyvä kauhuelokuva on vähän niin kuin huumetta, ja luulen että sillä on tosiaan jotain tekemistä hormonitoiminnan kanssa. Se [i]oikeanlainen[/i], sytyttävä pelkoreaktio, voi ihanuus...   Näistä tässä ketjussa mainituista ainakin [i]Orpokoti, Ottolapsi, Candyman[/i] ja [i]Rosemaryn painajainen[/i] ovat jo aiemmin mainitsemieni lisäksi sellaisia, jotka ovat jääneet mieleen tavalla tai toisella. Ja menee ehkä enemmän yleisen jännityksen kuin kauhun puolelle, mutta kaverin kanssa joskus yläasteiässä katsottu [i]Käsi joka kehtoa keinuttaa[/i] tavoittaa myös mielestäni aika hyvin tuollaisen hitaasti hiipivän, pahaenteisen tunnelman. Tosin sen näkemisestä on viitisentoista vuotta, joten aika voi myös kullata muistot.   Minuun ei sitten tuo splatter uppoa yhtään. Se on joko tylsää tai sitten pahalla tavalla ahdistavaa. Ekasta [i]Sawista[/i] tosin muistan tykänneeni. Sen sijaan [i]Hostel[/i] on hyvä esimerkki elokuvasta jonka itse koen vain ahdistavana nimenomaan sillä huonolla tavalla.

[quote="Sarantha" post=12788]Sen sijaan [i]Hostel[/i] on hyvä esimerkki elokuvasta jonka itse koen vain ahdistavana nimenomaan sillä huonolla tavalla.[/quote]   Oma reaktioni Hostelliin on aika mielenkiintoinen. Olen yleensä aika pasifistishenkinen, ja suhtaudun erittäin negatiivisesti väkivallan käyttöön päämäärien saavuttamisen välineenä. Tämän johdosta en mielelläni katso esimerkiksi sellaisia perus-jenkkitoimintaleffoja, joissa sankareiden harjoittama väkivalta esitetään oikeuden toteuttamisen välineenä. Jos katsoisin tällaisia, samaistuisin mielessäni väkivallantekijään, minkä koen äärimmäisen vastenmielisenä.   Joitain primitiivisiä väkivaltaviettejä minussa kuitenkin on, ja tyydytän nämä vietit katsomalla sellaista splatter-henkistä tavaraa, jossa väkivalta esitetään täysin tarkoituksettomana ja järjettömänä. Tällaista katsoessani osaan etäännyttää itseni esitetystä väkivallasta ja katsella sitä ulkopuolisena tarkkailijana.   Hostel toimikin erittäin hyvin väkivaltatarpeeni tyydyttäjänä melkein loppuun saakka. Mieletöntä ja tarkoituksetonta väkivaltaa, nam! Lopussa kuitenkin oli yksi kostokohtaus, jossa samaistuin väkivallantekijään, mikä sitten puolestaan aiheutti minussa inhoreaktion.

Oon katsonut aika paljon kaverin kanssa kaikenlaisia kauhuelokuvia, mutta oikeastaan ei tule mieleen yhtään HYVÄÄ elokuvaa, jossa olisi pelästynyt oikeasti. Kai mä oon turtunut :lol: Ainut elokuva jonka uudelleen katselemiseen meni aikaa oli Uinu uinu lemmikkini. Katsoin sen pentuna ja tottakai se oli sillon überpelottava. Nyt aikuisena vasta katsoin uudelleen ja se oli ihan paska :lol:   Ällöt elokuvat on sitten asia erikseen kuten Sawit ja Hostelit. Ne ei ole pelottavia ehkä vaan ällöjä, mut loistavia sellaisenaan.   Eka Paranormal Activity oli illan hämärässä katsottaessa vähän spuuki, mutta unohdin koko leffan suunnilleen samoin tein kun lopetin sen katsomisen niin ei siitä jäänyt mitään tärinöitä.   Human Centipede pitäs kyllä katsastaa koska siitä sairaammaks ei melkein leffat enää voi mennä. Saa ehdotella pelottavia ja ällöjä leffoja tänne päin :lol: ja pliis, älkää ehdottako Hohtoa tai alan kuorsata.

Joskus ennen katsoin paljon kauhuleffoja, mutta enää nykyään en. Ja jotenkin koen nykyään koko genren aika sairaaksi viihteeksi, on uskomatonta, että sellainen skeida ja sen katsominen ovat joidenkin mielestä "hieno juttu". Aivan käsittämätöntä, ja usein tulee mieleen, että ihmiset jotka katsovat kauhuelokuvia eivät ole koskaan nähneet oikeaa väkivaltaa oikeassa elämässä joka kohdistuu oikeaan elävään ja tuntevaan ihmiseen. Sellaisen väkivallan näkeminen kyllä avaa silmiä elämälle, ja pistää ihmisen arvot järjestykseen.

Hyvässä seurassa kauhuelokuvien katsominen on hauskaa. Yksin mielestäni katsomisesta menee idea. Myös varsinaiset KAUHUELOKUVAT eivät ole niinkään mieleeni kuin taidokkaasti rakennetut psykologiset trillerit, joista nautin.

Itsekin kartan sadistisia kidutusfilmejä. Sen sijaan olen suuri paranormaalin kauhun ystävä. Jo aiemmin mainittu The Blair Witch Project on yksi parhaita näkemiäni elokuvia. Sen mahti perustuu käsittämättömällä tavalla siihen, [spoiler]että mitään ei tapahdu. [/spoiler]   Erinomaisia, suorastaan taiteellisia kohtauksia sisältyy myös The Ringiin ja Mamaan, joskin jälkimmäinen on lopulta jäänyt mieleeni keskinkertaisena tahattoman koomisten kohtaustensa vuoksi. Mitään oikeasti pelottavaa en ole nähnyt pitkään aikaan. Hieman yli vuosi sitten Grave Encounters tosin onnistui ahdistamaan minua. Nyt kun asiaa ajattelen, se taisi olla varsin hyvä elokuva.   Yllättävän hyvä oli myös Paranormal Activity: Tokyo Night. Yleensä en lämpene japanilaiselle kauhulle (kenties minulta jää jotakin oleellista ymmärtämättä), mutta tuon kyseisen olen katsonut jo kahdesti.

[quote="Iikh" post=26812]Jo aiemmin mainittu The Blair Witch Project on yksi parhaita näkemiäni elokuvia. Sen mahti perustuu käsittämättömällä tavalla siihen, [spoiler]että mitään ei tapahdu. [/spoiler][/quote] Blair Witch on kunnioitusta herättävä elokuva jo siksi että se käytännössä yksinään loi genren ja muutenkin uudisti ja vireytti kauhuelokuvaa. Viimeksi katsoessani se ei iskenyt ihan niin kovaa kuin ensimmäisellä kerralla, leffan jännite perustuu kuitenkin siihen ettei tiedä mihin ollaan menossa.   The Ringin alkuperäisestä japskiversiosta tykkään minäkin, se on itseäni ehkä eniten milloinkaan häirinnyt leffa, lukioikäisenä meni yöunet noin viikoksi elokuvan katsottuani. Nykyäänkin tekee tiukkaa jopa mielestäni vähemmän pelottavan jenkkiversion loppukohtauksen katsominen silmät auki.   Pidän kaikenlaisista kauhuelokuvista. Olen katsonut paljon B-zombipläjäyksiä komediamielessä (tavallaan ollut tekemässäkin niihin perustuvaa lyhytelokuvaa) ja vastaaviahan tehdään nykyäänkin paljon. Pidän myös kaikkien tuomitsemasta genrestä eli teini-slashereistä. [i]Scream[/i] ja [i]Tiedän mitä teit viime kesänä[/i] ovat yksiä lempielokuvistani! Täytyy kyllä jonkinlaisen uskottavuuden säilyttämiseksi sanoa että fanitan myös Stanley Kubrickin [i]Hohtoa[/i]. Selittäkääpä miksi se jäbä on pukeutunut karhupukuun ja miksi se toinen jäbä ottaa siltä suihin?

Hohdon muistan hyvin. Kirjassa se meni vähän toisin mutta siinä oli muistaakseni vastaava henkilö koirapukuun pukeutunut mies. Hotellissa on muutenkin villiä väkeä, siinä syy. The Ring-elokuvat sekä japanilaiset että amerikkalaiset on pelottavia. Japanilaset versiot jotenkin parempia ja tunnelmaltaan parempia. Omistin joskus The Ring 0, 1 ja 2 elokuvat. The Blair Withc Project-elokuvassa ei tapahdu melkein mitään ja äänten pitää olla tyyliin täysillä että kuulee ne kaikki risahdukset ja rasahdukset ja yksityiskohdat. Kakkososakin on karmiva mutta menee jo ihan yli ja on mauton. Olen katsellut kauhua laidasta laitaan ja viimeksi katsoin Hellraiserin. Kuulemma kakkosta viitsii vielä katsella mutta sitten ei enää kannata jatko-osien surkeuden takia? Luin yöllä vielä sen Helvetilliset-novellin! Hellraiser oli oudon positiivinen yllättäjä, ei huono. Mitä mieltä muut olette? Elokuva The Midnight Meat Train venytti jo rajojaan verrattuna novelliin. Elokuva ei ollut lainkaan viihdyttävä, suuri pettymys ja ikävystyttävä sellainen. Hyviä kauhuelokuvia riittää, tosin oikeasti laadukkaita on hyvin vähän... Nyt en ala niitä erikseen listata.

Kauhua tulee paljon katsottua, vaikken niinkään ole nähnyt sitä "pelottavaa" elokuvaa koskaan, vaan lähinnä hetkellisiä kuumotuksia aiheuttavia. Jotkut jo mainitsivatkin tämän [b]Manaajan[/b] ja [b]Hohdon[/b], jotka ovat tunnelmallisesti mestarillisia (vaikkei minusta järin pelottavia). Ja myönnän myös pitäneeni [b]Blair Witch Projectista[/b] juuri sen "se-mitä-ei-näe-pelottaa-enemmän"-jutusta, vaikka ymmärrän kyllä miksi elokuva jakaa vahvasti mielipiteitä.   Kenties kauhun saralla eniten on minulle kolahtanut [b]Suspiria – tappavat huokaukset[/b], jonka hullun räikeät väri ja kuumottava äänimaailma (unohtamatta leffan upeaa musiikkia) sekä tietysti hitaasti etenevä, paikoin mysteerielokuviin nojaava tunnelma varmistavat, että katsoja tuntee jonkinlaista sähköisyyttä kulkevan kehossaan. Loppu menee hieman penkin alle kuten kenties arvata saattaa, mutta muuten nautin tästä elokuvasta kaikin siemauksin ja pidän sitä ehdottomimpana helmenä italo-kauhun sekalaisessa joukossa.