Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

[b]Ghost in a Shell[/b]. Erilainen ja mainio elokuva. Tykästyin kovasti maailmaan ja hahmoihin. Ainoastaan loppu oli turhan ruusuinen makuuni ja jotkut asiat jätettiin hieman kesken. Kuten Motokon ja Hideon suhde. Sitä olisi voitu syventää, jolloin loppu olisi ollut entistä traagisempi. Elokuvassa oli paljon hyviä hahmoja ja näyttelijöitä. Loppu tosiaan oli hiukan ennalta-arvattavalla tavalla tylsä - tapetaan pääjehu ja maailma muuttuu hyväksi? Tuskin.

[b]Beauty and the Beast[/b]. Paras Disneyn elokuva ikinä, tämä musikaalielokuvaversio ei ehkä vakuuttanut niin hyvin kuin piirretty. Ehkä siksi, että alkuperäiselokuva on itsellä niin lähellä sydäntä ja on se tietty kuva siitä, millainen elokuvan pitäisi olla. Enemmän ajatuksia tästä tuossa omassa ketjussaan sitten :)

Heh. Taisi Riemurasia-sivustolla olla hauska kysymys, että mitä ihmeen vuotta me oikein elämme, kun teattereissa on Kaunotar ja Hirviö, Ghost in the Shell, ja Power Rangers :tongue:   No joo. Mä olen katsonut yhden uuden ja pari vanhaa, jotka tekee jostain syystä erikseen mieli mainita.   [b]The girl with all the gifts[/b]   Maailman lahjakkain tyttö -kirjaan perustuva pikkubudjetin brittielokuva on ihan kiva zombigenren tuuletus antamalla näkökulman zombille. Ongelma on vain siinä, että meillä on jo ollut Schwarzeneggerin Maggie, Worm Bodies, sekä kymmenen vuotta vanha Fido, joten ihan uudesta ideasta ei puhuta. Mutta kyllä mä tätä leffaa silti mieluummin katsoin kuin puuduttavaksi käynyttä Walking Deadia. Itseasiassa mainitusta kolmesta leffasta tämä taitaa päihittää kaksi mennen tullen.   Alku on tehokas kun katsoja saa ihmetellä miksi joukkoa lapsia kohdellaan niin kuin kohdellaan, mutta loppupuolella päähenkilö Melanien uskomaton kyky vain osata asioita alkaa häiritsemään (kummasti se heti tietää, miten villinä kasvaneiden lapsien kanssa tulee toimia...) Ylipäätään loppupuolisko menee vähän turhankin tuttuja latuja.   Ei jumalauta... Elokuva taas muistutti enemmän [url=https://fi.wikipedia.org/wiki/The_Last_of_Us]Last of Us[/url] -pelin kloonia kuin toisin päin. Mikä näissä viime aikoina katsomissani leffoissa on vikana, kun ne kaikki toistavat kyseisen pelin perusjuonikuviota (viimeksi Logan)? Tässä lienee jokin 2000-luvun uusi suosittu arkkityyppinen tarina kyseessä.     [b]Harley Davidson ja Marlboro-mies[/b]   Yksi niistä pöntöimmistä kasariklassikkoleffoista, jotka kuuluvat yleissivistykseen. Pakko mainita ihan vain senkin takia, että jopa silloin pilttinä, kun tämä tuli nähtyä ekan kerran, tajusin että nyt mennään järjellisesti ihan eri sfääreissä kuin normaalisti. Karseita nahkatakkeja! Korneja mukasyvällisiä machovuorosanoja! Michael Jacksonin vaatekaappi! Don Johnson on yhä sama Sonny Crocket kuin Miami Vice -sarjassa, ja Mickey Rourke on tainnut aloittaa matkansa nyrkkeilyharrastuksella naamansa pilanneeksi entiseksi Hollywoodin seksikkäimmäksi mieheksi.     [b]Oscar[/b]   Kun Schwarzenegger kokeili siipiään komedian parissa, oli lopputulos lähinnä myötähäpeää herättävää Junioria ja Identtisiä Kaksosia. Kun Stallone teki komediaa, hän sai aikaiseksi yhden mun suosikkini sekoilukomedioiden genressä.   Elokuva itsehän perustuu johonkin näytelmään, ja sen huomaa siitä, että kaikki toiminta sijoittuu käytännössä pariin huoneeseen Stallonen esittämän gangsteripomon kartanossa. Juonessa kyseinen veikko kun on mennyt lupaamaan isänsä kuolinvuoteella ryhtyvänsä rehelliseksi, mutta hommaa ei helpota Kyllä Jeeves hoitaa -sarjan ja Shakespearen komedioiden henkeen tehty sekoilu gangsterin tyttären ja valetyttären naimapuuhista, ja timantteja, rahaa ja naistenvaatteita sisältävien edestakaisin reissaavien laukkujen seuraaminen, vieläpä samana päivänä kun pitäisi tehdä sopimus alkaneesta lamasta kärsivien pankkien kanssa tärkeänä osana bisnesten laillistamista.

[b]Ghost in the Shell [/b] En muista alkuperäismateriaalista kovinkaan paljoa, joten odotin ehkä menevämpääkin toimintaleffaa, mutta tämä oli oikeastaan enemmän sellainen viipyilevä tunnelmapala. Rymistelyäkin toki oli, ja ne muutamat action-kohtaukset oli pohdittu läpi ja tehty näyttäviksi. Elokuvassa ei ollut sinänsä mitään mahtipontista hypetappelua lopussa; loppukahinat tulivat minulle jossain määrin yllätyksenä.   Hyvännäköinen leffa kaikin puolin, kaupunkikuvaus oli erityisen onnistunutta: ulkokuori kaunista ja siistiä, mutta heti kun mennään ovesta sisään, maali rapistuu. Sama juttu Majurin kanssa, ulkokuori kaunis ja siloteltu, mutta sisällä kuitenkin tietynkaltaista rumuutta.   Scarlett Johansson oli ihan ok Majuri, vaikka roolissa olisi voinut olla kuka tahansa. Mutta hyvin osattu tehdä aika eleetön hahmo. Myös kävely oli ihastuttavan robottimainen, ja ihmisten henkilökohtainen tila oli Majurille outo käsite.   Pidin leffasta ehkä enemmän kuin olisin alun perin uskonut.

[b]Blood Father[/b]   Mel Gibsonin omat ohjaukset ovat yleensä enemmän tai vähemmän isoja juttuja, mutta kun mies näyttelee itse pääosaa, ei kaikkia tunnu kiinnostavan. Muutakaan syytä en keksi sille, ettei tätäkään leffaa ole mainostettu missään. Se on sääli, sillä Gibson tekee tässä vahvan roolisuorituksen entisenä rikollisena, joka yrittää vankilasta päästyään pitää elämänsä kasassa. Se ei tietenkään ole helppoa, sillä teini-ikäinen tytär tappaa puolivahingossa poikaystävänsä, joka sattuu olemaan ison huumepomon sukulainen. Isän on pakko hylätä kodikas asuntovaununsa ja selvitettävä lapsensa sotkut.   Vinkuva ja kapinoiva tytär on melko ärsyttävä hahmo, mutta jämäkkä ja raamatullisessa parrassa viihtyvä isä-Gibson kerää pisteet kotiin. Hänen ankarilta kasvoiltaan on luettavissa vitutus, joka syntyy, kun omat virheet on viimein korjattu ja sitten jälkikasvu toistaa samat virheet tuosta vaan. Elokuva opettaakin, että kuuntele vanhempiasi ja vältä idioottien seuraa. Jos jälkimmäinen ei onnistu, isä vetää idiootteja turpaan. Leffa on varsin trillerimäinen ja ajoittain brutaalikin, mutta synkkää huumoriakin on sopivasti mukana.   [b]The Witch[/b]   Tunnelmallinen ja mukavan ahdistava kauhuleffa, joka on mielestäni täysin kehujensa arvoinen. Tässä ei mekasteta päättömästi eikä juosta pakoon erikoistehostehirviötä, vaan pelätään nimetöntä ja tuntematonta uhkaa, joka ryömii hitaasti niin päähenkilöiden kuin katsojankin ihon alle. Itselleni miellyttävintä koko leffassa oli vahva epätoivon läsnäolo eli tunne siitä, että tarina ei voi päättyä onnellisesti. Eikä se päättynytkään.   Alussa Amerikkaan muuttanut puritaaniperhe häädetään pois siirtokunnastaan, ilmeisesti siksi, että perheen isä on kristillisessä vakaumuksessaan liian järkkymätön jopa muiden puritaanien silmissä. Perhe siirtyy omiin oloihinsa ja yrittää aloittaa uuden elämän, mutta huonolla menestyksellä. Metsästysonni ei suosi, sato pilaantuu ja pahimpana vastasyntynyt lapsi katoaa jäljettömiin. Alkaa syyttely ja riitely, mikä antaa pahuudelle tilaisuuden ottaa perheen valtaansa. Herää kysymyksiä, ovatko vastoinkäymiset Saatanan työtä, Jumalan rangaistus vai piileksiikö ympäröivässä metsässä jokin pahantahtoinen voima.   Perheen isä on raudanluja kiihkokristitty, mutta silti järkevä ja käytännönläheinen mies. Häntä näyttelevä Ralph Ineson vakuutti oudon karhealla, mutta silti pehmeällä äänellään, jota olisin voinut kuunnella loputtomiin. Äiti on samaa maata, mutta huomattavasti epävakaampi persoona ja hän näkeekin syyllisen tyttäressään, jota hän pitää noitana. Totuus jonkin yliluonnollisen olemassaolosta jää hämäräksi, vaikka jotkin kohtaukset viittaavatkin konkreettiseen pahuuteen. Mielestäni jopa viimeinen kohtaus on tulkinnanvarainen siinä mielessä, että senkin voi olettaa olevan pelkkää hourailua. Niin tai näin, The Witch oli minulle erinomainen ja virkistävällä tavalla vanhanaikainen kauhuleffa.

[b]Beauty and the Beast[/b]   Ihailtavan hyvin oli leffa uskollinen alkuperäiselle animaatiolle, tykkäsin kovin. Ainoana häiriötekijänänä oli tekstitykset, jotka jätin huomioimatta hyvin nopeasti leffan alettua, koska alkuperäinen animaatio on toinen niistä harvoista Disney leffoista, jotka katson mieluummin suomeksi dubattuna. Leo Lastumäen hirviö on vain yksinkertaisesti parempi. Muistelen joskus kuulleeni, että Disneyn edustajat, jotka käyvät tarkkailemassa ääninäyttelijävalintoja olivat todenneet, että [i]"parempi kuin heidän alkuperäisensä"[/i] Nyt tämä käännös oli luonnollisesti ristiriidassa puhutun kanssa.   ...myös Töppö (LaFey?) oli välillä suomennettu ja välillä ei.

[b]Ford Fairlane[/b]   Klassikko joka pitää kattoo aina välillä. Omasta mielestäni Harleyn parhain elokuva. Suosittelen tutustumaan jos ette ole vielä nähneet.   Sitten pitäisi aloittaa Harrsion Ford leffa maratooni. Edessä kaikki Fordin elokuvat.

[quote="Nylkky" post=52663] Omasta mielestäni Harleyn parhain elokuva.[/quote] Onko tämä lempinimesi Renny Harlinille?

Kyllä XD koska omista vhsn jossa o tullut painossa moka jossa Rennyn sukunimi on kirjoitettu väärin. Siittä jäänyt tämä Harley   Ehk pitäis opetel kirjottaa oikeinki se nimi joskus..... ääää yliarvostettua

Komppaan Nylkkyä; Ford Fairlane on loistava pläjäys!   [i]"Keith Richards is rollin' over in his grave. The friggin' guy ain't even dead yet!"[/i]

[b]Guardians of the Galaxy 2.[/b] Aikoinaan menin katsomaan ensimmäisen elokuvan melko alhaisin odotuksin (kävelevä puu ja puhuva pesukarhu...) ja yllätyin melkoisen positiivisesti. Jatko-osa ei onnistunut samalla tavalla. Elokuvassa mitään ei oteta vakavasti, on vain huumoria huumorin perään, tunnelmaa ja "juoni." Aika huono, yliampuva juoni. Hahmoihin on väännetty ikään kuin väkisin tunteellisuutta. Elokuvassa on runsaasti hyviä hetkiä, mutta yleiskuva jää "meh" puolelle. Erilainen elokuva on jollain tavoilla, mutta juonikaari kuitenkin on se perus kliseinen. Epärealistisia juttuja ilman pätevää selitystä on enemmän kuin tavallisesti. Mielestäni elokuva lässähtää viimeistään siinä vaiheessa kun "plot twist" aukenee. Visuaalisesti vaikuttava, mutta yliannostus huumoria ja loppu on kliseitä. Hyviä juttujakin elokuvassa on kyllä, mutta tuskinpa viitsisin elokuvaa toista kertaa katsoa.

[b]Tremors[/b]   Pienen budjetin hirviöleffa, joka oli ilmeisesti aikanaan kovakin hitti, koska se poiki useamman jatko-osan ja jopa yhden kauden mittaisen tv-sarjan. Leffa tuntuu olevan suosiossa ainakin hirviöfanien keskuudessa, joten kulttistatus sillä vähintään on. Kulttikamahan on aina enemmän tai vähemmän outoa, joten siinäpä hyvä syy ottaa leffa katsantoon. Muita syitä ovat käsityönä luodut hirviöt ja tehosteet, joita ei nykyleffoissa pääse paljoa ihailemaan.   Päähenkilöt ovat kaksi hiekkaisessa takapajulassa elävää sekatyömiestä, jotka suunnittelevat punaniskaisen ja kämäisen yhteisönsä jättämistä. Mutta juuri kun pick-up ruopaisee maata, alkaa tapahtua kummia. Maan alla ryömii jättiläismatoja, jotka nappaavat varomattomia ihmisiä ravinnokseen. Kyrpiintyneen kaksikon on siis jäätävä vielä hetkeksi mestoille ja keksittävä, miten iljettävistä hirviöistä päästään eroon.   Tiesin ennakkoon, että leffa sijoittuu enemmän komedian kuin kauhun puolelle, mutta ihan näin hauskaa ja leppoisaa meininkiä en odottanut. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä pääkaksikon koheltamista seurasi mielellään. Kevin Baconin ja Fred Wardin kemiat toimivat hyvin ja mikä tärkeintä, etanamaiset hiekkamadot ovat ihan kelpoja hirvityksiä. Vaikka ne pysyttelevat enimmäkseen näkymättömissä maakerroksen suojissa, toimintaa ja visvaa riittää mukavasti. Muutamalla taalalla tehdyksi hiekkamonttuleffaksi Tremors on varsin viihdyttävä tapaus.

[b]The Arrival[/b]   Pahus kun oli tumma kuva. Koko leffan aikana ei ruudussa tainnut käydä ainuttakaan valkoista pikseliä. Koeta siinä sitten katsoa sälekaihtimien läpi paistavan alkavan kesän ilta-auringon valossa elokuvaa muutenkin kontrastiltaan huonosti säätyvän lattatöllön ruudusta (mä haluun katodisädeputket takaisin)...   Leffa on First Contactin tavoin fiksumpaa "muukalaiset tulevat" -scifiä, joka ei tarjoa yhtään toimintaa vaan enemmänkin kevyttieteellistä dialogia. Ei liian monimutkaista ettei perusjamppari tajuaisi olennaisinta, mutta tarpeeksi monimutkaista että aistien ylikuormitusta vaativat toimintanarkkarit tylsistyvät.   Kiitettävästi tuotiin esiin yhteisen kielen löytämisen vaikeutta, ja muistettiin kerrankin mainita että aikaa kuluu kuukausia pelkästään perussanaston oppimiseen. Tokihan etenemisvauhti on silti uskomatonta ottaen huomioon, että vieraiden ihmiskieltenkin tulkinta voi olla likimain mahdotonta ilman yhteistä pohjaa (esim. ilman [url=https://fi.wikipedia.org/wiki/Rosettan_kivi]Rosettan kiveä[/url] hieroglyfien selvittäminen olisi voinut viedä jokusen vuosisadan lisää aikaa). Mutta kuka välittää moisista epäloogisuuksista? Tämähän on vain elokuvaa...   Eli erinomainen elokuva viime metreille, mutta sitten se loppu onnistuukin lässähtämään...   Lopussa genren kliseiden mukaisesti sorrutaan mitättömästä syystä aseiden kalisteluun ja viime hetken yksinäisen sankaritutkijan pelastukseen, jossa opitaan että alieneilla onkin ajan ja paikan rikkovaa, metafyysisiä ulottuvuuksia saavaa sanomaa ihmiskunnalle - jota ei tietenkään avata yhtään sen enempää kuin sankarin tekemää käänteen tekevää puhelua. (Sattumoisin en erityisemmin välitä 2001 Avaruusseikkailun tai Lapsuuden lopun koukusta läheskään yhtä paljon kuin Stephen Baxterin Auringon polttopisteessä -tarinoiden pragmaattisista ja vain resursseista kiinnostuneista alieneista)   Alkoi taas mietityttämään, että eikö kukaan oikeasti tajua sanoa näille dilleille, että he yrittävät hyökätä veikkojen kimppuun, joilla on tekniikkaa ja ennen kaikkea energiaa kulkea tähtienvälisiä matkoja? Luulisi etenkin sotilaspäällystön ymmärtävän mihin asevoimat pystyvät ja mihin eivät. Pelkästään murto-osalla reissuun tarvittavasta energiasta saisi pyyhkäistyä elämän tältä planeetalta lopullisen alieninvaasion tietä, joten miksi muukalaiset vaivautuisivat venaamaan jos ne ovat vihamielisiä, ja miksi ihmiset kuvittelisivat saavansa mitään aikaiseksi omilla "voimannäytöillään"? ... [size=2]Trump ja hänen hallintonsa. Unohtakaa kysymys.[/size]     [b]Star Wars - Rogue One[/b]   Mä sanon sanasen tässä [url=https://www.risingshadow.fi/forum/teatteri/792-star-wars?start=120#52858]Star Warsin omassa ketjussa[/url]

[b]The Martian[/b]   Tulipa tämäkin katsottua, vaikka mielenkiinto oli ennakkon aika maltillinen. Hyvä ja kiva selviytymistarina, mutta ehkä hiukan tylsä loppujen lopuksi. En vaan jaksanut innostua numeeristen arvojen, kuten välimatkojen, päivien ja muiden luettelusta. Mars näytti kyllä todella hienolta ja avaruudessa leijailut myös. Omaan silmääni Matt Damonin diy-meno hiekan ja kiven keskellä sujui kuten voisi olettaakin, vaikka selviytyminen olikin ehkä vähän liian helpon oloista. Vaan eipä se pohjana oleva kirjakaan taida mitään tuskassa kärvistelyä olla. Plussaa siitä, että jännitys ja kepeä huumori yhdistyvät leffassa varsin saumattomasti. Miinusta siitä, että Sean Bean ei kuollut.     [b]Dracula Untold[/b]   Jossain vaiheessa vampyyrit muuttuivat synkistä hirviöistä sileänaamaisiksi teineiksi, mutta tämä leffa on tervetullut askel kohti vanhaa, hyvää tyyliä. Valitettavasti askel on haparoiva ja leffakin melkoinen lässähdys. Kertomattomassa Draculassa ei ole tietoakaan Bram Stokerin klassisesta näkemyksestä, minkä sijaan meininki on mahtipontista supersankarointia Marvelin ja vaikkapa Van Helsing-leffan tyyliin. Sinänsä hyvin suoriutuvan Luke Evansin esittämä Seivästäjä-Vlad saa luolassa piileksivältä vampyyrilta supervoimat, joiden avulla hän pystyy transformoitumaan lepakkoparveksi ja lyömään tonttiin yksin kokonaisen armeijan. Verta ei tietenkään näy lorausta enempää, vaikka vampyyreista onkin kyse. Ihan kelpoa yhden illan hupia, mutta en minä tästä näin vuorokauden jälkeen paljoa muista.

London has fallen. Koska tärkeintä on tappaa USA:n presidentti, ihan kuin sillä olisi loppujen lopuksi mitään väliä suhteellisen demokraattisesti johdetussa maassa. Lisäksi luulin, että elokuvassa lähinnä räjäytetään se Lontoo. Mutta siinä olikin USA:n presidentti. Ei jatkoon.

[b]Alien: Covenant[/b]   En odottanut paljoa, mutta kyllä minä tämän parissa viihdyin. Olin varma, että meininki on enemmän toimintaa kuin jännitystä ja niinhän asia olikin. Ensin leffa tuntui Prometheus kakkoselta, mutta lopulta fiilikset olivat ihan tarpeeksi Alienia. Leffassa on vikansa, mutta pystyn silti hyväksymään Covenantin osaksi Alien-perhettä. Parempi kuin Prometheus ja Resurrection, mutta toisaalta räiske ja mäiske muistutti liikaa AvP-leffoja. Gore-kohtaukset olivat erinomaisia, kuten myös Fassbender kaksoisroolissaan. Näihin androideihin liittyvä twisti oli tosin niin ennalta-arvattava, että suorastaan yllätyin, että sitä oikeasti käytettiin.   Alienin alkuperä selitettiin varsin tyhjentävästi, mikä ei ollut hyvä juttu. Kun mysteerin verhoa raotetaan liikaa, mysteeri menettää väistämättä osan uhkaavuudestaan. Prometheuksesta tuttu paniikissa kompurointi, itsensä telominen ja uhkarohkea änkeäminen vaarallisiin paikkoihin oli tässäkin läsnä, mutta tällä kertaa porukka kantaa sentään aseita. Visuaalisesti Covenant on laatukamaa, sillä ympäristöt on mietitty huolella ja kiinnostavia yksityiskohtia tulvi silmien eteen taukoamatta. Keskikovalle Alien-fanille Covenant oli ihan jepa, mutta ei enempää.

Olen katsellut Action TV-kanavaa.   [b]Alex Proyas I, Robot 2004.[/b] Jänniä teknisiä jippoja, mutta siinä onkin sitten kaikki. Tosin, jos pääosaa esittäisi joku, josta satun pitämään eikä Will Smith, saattaisin suhtautua aivan toisin. Esim. Mission impossible Rogue nation, jonka katsoin jälleen kerran samana päivänä, jaksaa aina viihdyttää.   [b]Len Wiseman Total Recall 2012.[/b] Ensimmäinen versio oli mestariteos, tässä samat ainekset, muttei sytytä millään tasolla. Näyttelijät tyystin ilman karismaa, juonesta puuttuu ulottuvuutta ja loppu hukkuu aseiden räiskyttelyyn.   [b]Richard Donner Lethal weapon 3, 1992[/b]. Onhan kohelluksessa jotain ideaakin, ja jopa jokunen hauska kohtaus. 3. osa ei kai ole paras kohta aloittaa katsomista - ja itse asiassa aloitin satunnaisesta jaksosta uutta sarjaa, jonka huomaan olevan uskollinen alkuperäiselle konseptille.   [b]David Ayer Fury 2014.[/b] Keskivertoa parempi 2. maailmansotaelokuva, mutta aihe on kyllä niin kaluttu, etten oikein tiedä, miksi taas yksi elokuva aiheesta. Varsinkin kun olemme hiljan nauttineet järisyttävän uudesta näkökulmasta Inglourious basterds'issa, jossa Pitt yltää loistosuoritukseen. Furyssa hän vetää roolinsa rutiinilla.   [b]John Carpenter Escape from L.A.[/b] Tämäkin näköjään jatko-osa, ja ensimmäinen korkeammalle pisteytetty imdb:ssä. Hieno leffa joka tapauksessa, erityismaininnan ansaitsevat psykedeeliset lainelautailu- ja liiturikohtaukset. Carpenter oli ilmeisesti kyrpiintynyt tupakkalakiin jo 1996. Loppu on hyvä, mutta vihoviimeisen kohtauksen leikkaisin pois; ymmärsimme kyllä vähemmälläkin.

[quote="maahinen" post=52949] [b]Alex Proyas I, Robot 2004.[/b][/quote]   Alex Proyas ensimmäinen?   :)

[quote="maahinen"](I, Robot) ... Tosin, jos pääosaa esittäisi joku, josta satun pitämään eikä Will Smith, saattaisin suhtautua aivan toisin.[/quote]   Ei auttaisi minun kohdallani. Koko leffa on aikamoista latistusta kun vertaa Asimovin tarinoihin ja teemoihin. Olisivat tehneet kokonaan oman elokuvansa, eikä ratsastaneet kirjailijan maineella, niin olisin anteeksiantavaisempi kun en vertailisi mihinkään esikuvaan... Sama ongelma kaikkien uusintaversioiden, jatko-osien ja puolivillaisten lisenssien kanssa...   ...   Niin, itsellä tuli katsottua varastoista Tsui Harkin honkkariklassikoita ja pohdittua, että olisi pitänyt hankkia leffat silloin kun niistä sai suomi-, euro- tai edes jenkkiversiot. Nuo Aasian importit ovat ihan hirveätä kuraa etenkin Google Translaten esiasteen läpi vedettyjen englanninnosten puolesta...   Tosin eipä taida olla toivoa saada kuin [b]Aavesoturi[/b]sta suomiversio, vaikea kuvitella että muut kaksi [b]Chinese Ghost Story[/b]a olisivat koskaan ajatuneet minkään maahantuojan valikoimiin. Sääli sikäli, että elokuvat ovat mainiota kiinalaista komediallista fantasiahuttua vaijerilentelyineen, räiskyvine poye polomi -loitsuineen, puudemoneineen, ja vatsanpohjiin asti ulottuvine kielineen (älkää kysykö). Siitä huolimatta, että kolmas leffa sortuikin lähinnä toistamaan ensimmäisen juonta uusin kääntein. Ja kukaan ei voi väittää, ettei leffa, jossa soi [url=https://www.youtube.com/watch?v=GpydzN9AuyU]tällanen biisi[/url], olisi hyvä.   [b]Dao - The Blade[/b] taas on Chinese Ghost Storyihin nähden erilainen kuin päivä ja yö. Vaikka vaijerijumppaa löytyykin jopa niin että köysi on näkyvissä (kuuluu kohtaukseen) niin muuten leffa on realistinen (suhteessa) toiminnassaan. Ei taatusti liikuta kieli poskella, kun maailman tylyys tulee esiin roistoja päihin pistäneen buddhalaismunkin päästessä hengestään melko kunniattomalla tavalla vain muutamaa minuuttia myöhemmin. En yhtään ihmettele että leffa mainitaan kaikissa top ten wuxia -listauksissa. Tarina on muuten muunnelma suositusta yksikätisen miekkamiehen -teemasta.

[b]Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales[/b]. Hauska ja viihdyttävä leffakokemus, mutta juoni oli todella heikko ja elokuva jää aika kauas ensimmäisten kolmen nerokkuudesta ja jopa neljännen varjoon. Esitellyt hahmot vaikuttavat ihan mielenkiintoisilta, mutta kaiken sekoilun keskellä todellinen hahmokehitys jää varjoihin. Romanssi tulee hieman puskista ja on tylsä klisee, erityisesti koska näyttelijöiden (tai hahmojen) välillä ei mitään havaittavaa kemiaa ole (jos vaikka taas vertaa Bloomiin ja Knightleyhin). Jack Sparrow on hieman yliannostettu kuten edellisessäkin leffassa; ensimmäisessä kolmessa elokuvassa hahmo toimi niin hyvin, koska hän ei ollut estradilla koko ajan vaan toi väriä ja maustetta sopivassa suhteessa muihin vakavampiin hahmoihin. Lopussa kaikki maailman ongelmat ratkaistiin yhdellä miekan heilautuksella mikä oli aika antikliimaksi. Sain jotenkin lopullisen vaikutelman, vaikka voisinkin nähdä potentiaalia uusissa hahmoissa. Henry vaikutti kiinnostavalta, vaikka jäikin kaikkien muiden jalkoihin.

[b]Kenneth Lonergan Manchester by the Sea 2016[/b]. Ei oma elokuvavalintani eikä puhutellut. Jaksoin sentään katsoa loppuun pahemmin puutumatta, mutta kyllä siitä puoli tuntia olisi saanut leikata pois.   [b]Ridley Scott Alien: The Covenant 2017[/b]. En muista erityisemmin pitäneeni ensimmäisestä Alienistä, ja seuraavia osia en ole tainnut nähdä (täytyy tilaisuuden tullen virkistää muistia ja korjata tilanne), mutta tämä oli hieno - juonella ei niin väliä, mutta visuaalisen ilmeensä puolesta ja tietysti Fassbenderin androidien.   [b]Florian Schott Katutura 2015.[/b] Ensimmäinen näkemäni namibialainen elokuva, kertoo pakkoasutusalueesta, josta on tullut jokseenkin toimiva vaikka köyhä pääkaupungin lähiö. Tekijät haluavat kuulemma näyttää siellä elämisen kaikkia puolia - no, eivät onnistu kovin hyvin gangsterielokuvalla, josta tuntuu ohjaus tyystin puuttuvan.   [b]Rønning & Sandberg Pirates of the Caribbean: Salazar's revenge 2017.[/b] Miksi tätä on morkattu - minä ainakin nautin täysin siemauksin, huimanhilpeitä toimintakohtauksia. Jos Depp on jo vähän väsähtänyt rooliinsa, niin Bardem kummitus-Salazarina on sitäkin herkullisempi.

Katsoin Mika Waltarin näytelmän pohjalta 50-luvulla tehdyn ei-niin-pelottavan kauhuelokuvan Noita palaa elämään. Tarina oli hauska, näytteleminen kökköä jopa minun silmiini. Elokuva oli vain pilattu "kaikki olikin unta"-lopetuksella, ilmeisesti tuohon aikaan ei vielä voinut tehdä spefiä salonkikelpoisesti.   Löytyy yle areenan osastosta fennada-klassikot.

[b]Crimson Peak[/b]   Erittäin komea ja tunnelmallinen kummitustaloleffa, mutta minulle tämä kallistuu hyvistä jutuista huolimatta pettymyksen puolelle. Visuaalinen tyyli on hiottu niin viimeisen päälle, että oikein harmittaa, kun tarina ei mitenkään yllä samalle tasolle. Rapistunut ja uhkaa huokuva kartano on kenties hienoin näkemäni kummitustalo, mutta kummitukset ja koko yliluonnollinen osuus elokuvassa tuntuu melko irralliselta muuhun sisältöön nähden. Tarinan olisi voinut kertoa täysin ilman hirviöitäkin, vaikka päähahmon keskeinen ominaisuus onkin, että hän uskoo niiden olemassaoloon. Toki möröt voi ymmärtää vertauskuvina ihmisten peloista ja kartanon ikävästä menneisyydestä. Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja synkät tunnelmat lumoavat, mutta tarinaan olisin kaivannut jotain lisää.   [b]Seventh Son[/b]   Sydämessäni on aina paikka korskealle miekkafantasialle, mutta sinne tällä leffalla ei ole mitään asiaa. Höttöisen kaavamainen juoni kertoo perustaviksesta, joka onkin kohtalon valitsema suuri sankari, jonka on määrä kukistaa Julianne Mooren esittämä paha kuningatar. Alussa poika yrittää opetella taistelutaitoja sekä ymmärtää, missä oikein mennään, kunnes hän kriittisellä hetkellä osoittaa olevansa kaikkien odottama pelastaja. Tuoretta ja mielenkiintoista. Leffa hyppii jatkuvasti sinne tänne, vyöryttää eteen randomeita tehostehirviöitä ja kehittää tietenkin pakollisen ja hätäisen romanssikuvion. Moore irrottelee ihan mukavasti pahisroolissaan ja sankarin oppi-isä Jeff Bridgeskin on mies paikallaan, mutta ei heistä kehuiksi asti ole. Kohtuullisen hyvän cgi-mätön lisäksi elokuvassa ei ole mitään hyvää.

Katsoin lentokoneessa [b]Assassin's Creedin[/b], kun Unitedin valikoimissa ei ollut kauheasti mitään muuta inspiroivaa. Leffa olisi varmasti toiminut nii-in paljon paremmin valkokankaalla tai edes normaalikokoisella tv-ruudulla - verrattuna siis tuohon lentokoneen mininäyttöön. Kun visuaalisesta puolesta ei saanut mitään irti, leffa tuntui tylsältä ja siinä reissussa rähjääntyneenä muutenkin aika naiivilta ja suoraan sanottuna hiukan idioottimaiselta. Vähän harmi kyllä.

[b]Joe Wright Atonement 2007.[/b] Hyvin tehty, romaani ei ole helpoin elokuvaksi sovitettava, mutta sen innostuneempi en ole tarinasta kuin luettunakaan.   [b]Francis Lawrence The Hunger games: Mockingjay part 1 (2014) ja part 2 (2015).[/b] Ensimmäisen kohdalla päätin, että pidän leffoista kirjoja enemmän - osansa on ainakin katsottuna kutkuttavilla puvustuksilla ja lavastuksilla, joiden kuvausten lukeminen on puuduttavaa, mutta sitten toisen osan mahdottomat taistelukohtaukset taas vetivät elokuvasarjan pisteitä alas, ja päähenkilöä näytettiin liikaa...   [b]Julian Jarrold Worried about the boy 2010[/b]. Hienon näköinen ja uskottavan oloinen, joskin aika yksipuolinen elämäkertaelokuva Boy Georgesta, ja kovin vähän asiaankuuluvaa musiikkia ollakseen muusikon elämästä - syynä kai budjetin pienuus. Culture Clubilla on jokunen vetävä biisi, ja sen jälkeisestä Boy Georgesta en mitään tiedäkään.   [b]Alex Kurtzman The Mummy 2017[/b]. Tolkuttomat juonenkäänteet hyvin viihdyttivät melkein loppumetreille; jossain zombietakaa-ajon kohdilla aloin hyytyä. Cruise ei ole ollut näin eksyksissä sitten nuoruuspäiviensä.