Oraakkelin kirjan takakansiteksti ei antanut paljoa muuta kuin mielenkiintoisen alkutilanteen. Odotin mielenkiinnolla millainen tarina näiden puitteiden ympärille oli saatu rakennettua, koska olihan asetelma nyt todella kiinnostava. Mutta valitettavasti kokonaisuus oli pettymys, mielenkiintoinen alkuasetelma ja hyvä alku typistyivät hiukan liian happomatkailuhenkiseksi. Olihan se hyvin ominaista Dickin kirjoitustyyliä, mutta olisin silti toivonut, että hänen muista tarinoistaan tuttu mystisyys ja henkisyys ei olisi puskenut ihan niin voimalla läpi. Tarinan kerronta oli muuten onnistunutta, se eteni hyvin ja tarpeeksi nopeasti, loppu oli vaan sitten pettymys. Kirjassa esiintyi paljon erilaisia hahmoja, enkä oikeastaan osaa edes sanoa, kuka oli päähahmo vai oliko siinä lainkaan sellaista. Hahmoista ei kerrottu paljoa, mutta ei sitä osannut edes kaivata; tapahtumat olivat paljon tärkempiä. Ehkä tästäkin tarinasta olisi saanut enemmän irti, jos tämän olisi päässyt lukemaan heti sen ilmestyessä 1960-luvulla. Odotukset taisivat minulla olla turhan korkealla, koska kokonaisuutena kirja oli luettava, muttei mitenkään erikoinen.
Alkuteos ilmestynyt 1962. Suomentanut Matti Rosvall. Kannen kuva: Jukka Murtosaari. Nidottu.
Hugo-palkinto 1963, Tähtivaeltaja-palkinto 1993, Portti-palkinto 1993 (käännösteokset, lehden lukijaäänestys). Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50 -listalle 2000.
Miltä maailmamme näyttäisi jos Saksa ja Japani olisivat voittaneet toisen maailmansodan?
Oraakkelin kirja on huikea näkymä 1960-luvun käänteisestä maailmanjärjestyksestä: Yhdysvallat on jaettu sodan voittajavaltioiden kesken, natsit ovat presidenttinsä Martin Bormannin johdolla kuivattaneet Välimeren viljelymaaksi ja tappaneet Afrikan alkuperäisväestön, rikkaat japanilaiset keräilijät ovat valmiita maksamaan omaisuuksia vanhojen amerikkalaisten purukumipakkausten keräilykuvista.
Philip K. Dickin (1928–1982) vaikutus nykypäivän tieteiskirjallisuuteen ja -elokuviin on ollut suuri – mm. elokuvat Blade Runner ja Total Recall perustuvat hänen alkuperäistarinoihinsa. Vuoden 1962 Hugo-palkinnon voittanut Oraakkelin kirja on monien mielestä hänen pääteoksensa.
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluKirjasarja
Wsoy:n julkaisema spekulatiivisen fiktion kirjasarja vuosina 1992-1995
Lue koko sarjakuvaus
Kirjojen päällyksen sarja-asu: Martti Ruokonen.
1992Valon yö 
1992Usva 
1992Yön kuninkaat 
1992Kun Maa kirkui ja muita epätavallisia tarinoita 
1992Pimeyden verkot 
1992Oraakkelin kirja 
1992Varhaiset varjot 
1992Shoredanin kellot 
1992Software 
1992Kuoleman kirjat 1 
1993Mars on meidän 
1993Maailmantuskan soturi 
1993Kadotuksen kuilu 
1993Lordi Tyger 
1993Rotat 
1993Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi 
1993Stonehenge – Atlantiksen tuho 
1993Toiset taivaat 
1993Mustan jumalan suudelma 
1993Taistelija 
1993Robojen poika 
1993Kuoleman kirjat 3 
1993Kuoleman kirjat 2 
1993Rock on rajaton kauhu 
1993Aavistus verta 
1993Kauhun kynnys 
1994Musta yö – tummat lasit 
1994Pehmustettu selli ja muita kauhun paikkoja 
1994Pedon merkki ja muita kauhuja 
1994Pedon sydän 
1994Yö saapuu 
1994Ubik 
1994Petojen suku 
1994Deus X 
1994Viimeinen hieroglyfi 
1994Punainen huone 
1994Kultainen 
1994Englantilaiset aaveet 
1995Valis 
1995Musta kivi 
1995Kulkuri 
1995Amerikkalaiset aaveet Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
2 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Philip K. Dickin "Oraakkelin kirja" (WSOY, 1992) oli ensimmäinen kosketukseni tieteiskirjallisuuden suuren nimen tuotantoon. Lähtökohdat romaanille olivat mitä oivallisimmat: ajatusleikki siitä, miltä dystopinen Yhdysvallat näyttäisi mikäli toinen maailmansota olisikin päättynyt akselivaltojen voittoon.
Lyhyehkö romaani kerrotaan monen eri henkilön näkökulmasta; mukana kuvioissa ovat niin vanhoja amerikkalaisia antiikkiesineitä myyvä kauppias, maansa poliittiseen peliin sekaantuneita saksalaisia kuin juutalainen koruntekijäkin. Näiden tarinat sekoittuvat osaksi suurempaa kuviota, jossa myös yijing-ennustuksilla ja Abendsenin kirjoittamalla vaihtoehtohistoriallisella romaanilla "Heinäsirkat peittävät maan" on oma roolinsa.
En oikein onnistunut saamaan kiinni romaanista, joka alkaa kyllä lupaavasti ja sisältää hirvittävästi kiinnostavia aineksia, mutta jättää sitten puolitiehen, eikä oikein toimi yksinomaan vaihtoehtoisena tulevaisuuden kuvauksenakaan. Oliko se muka tässä vai jäikö minulta jotakin oleellista ymmärtämättä? Niin tai näin, pienoinen pettymys tämä oli.
