Viimeinen hieroglyfi

Toimittanut Markku Sadelehto. Suomentaneet Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä. Päällys: Jukka Murtosaari. Nidottu.

Sisällys:

• Laulavan liekin kaupunki (The City of the Singing Flame, 1931)
• Saturnuksen portti (The Door to Saturn, 1931)
• Valkoinen mato (The Coming of the White Worm, 1941)
• Jäädemoni (The Ice-Demon, 1933)
• Viimeinen loitsu (The Last Incantation, 1930)
• Malygriksen kuolema (The Death of Malygris, 1934)
• Kaksoisvarjo (The Double Shadow, 1939)
• Xeethra (Xeethra, 1934)
• Kuolleiden jumala (The Charnel God, 1934)
• Musta seitti (The Dark Eidolon, 1935)
• Viimeinen hieroglyfi (The Last Hieroglyph, 1935)
• Noitien Naat (Necromancy in Naat, 1935)
• Adomphan puutarha (The Garden of Adompha, 1938)
• Kiduttajien saari (The Isle of the Torturers, 1933)
• Ennustuksen hirviö (The Monster of the Prophecy, 1932)

Clark Ashton Smith (1893–1961) halusi nuorena runoilijaksi, mutta karu elämä ja taloudelliset tosiasiat johtivat siihen, että hänet nykyään tunnetaan paremmin yhtenä legendaarisen kauhulukemiston Weird Talesin kolmesta suuresta nimestä.

Nuori Smith uskoi itseopiskelun olevan parempi tie päämääräänsä kuin kouluopintojen. Niinpä hän luki nuorena yleissivistystä hankkiakseen kolmesti läpi Websterin sanakirjan ja kahdesti Encyclopadedia Britannican. Näistä teoksista on peräisin Smithin fantasia- ja kauhunovelleista läpi paistava valtava sanavarasto ja laaja sivistys.

Kielitaituri Smith oli liian erikoinen suuren yleisön kirjailijaksi, mutta hänen tarinansa innoittivat mm. Fritz Leiberia, Ray Bradburya ja Jack Vancea. Tähän kokoelmaan Markku Sadelehto on koonnut Smithin noin sadankymmenen novellin jäämistöstä kirjallisen verran parhaita fantasia- ja kauhutarinoita.