Musta yö – tummat lasit
Alkuteos ilmestynyt 1989. Suomentanut Ulla Selkälä. Nidottu.
Bram Stoker -palkinto (paras esikoisromaani) 1990, toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (esikoisromaanit) 1990.
Jotkut vampyyrit eivät tyydy pelkkään vereen...
Mielisairaalan suljetulla osastolla, josta kukaan ei ikinä poistu elävänä, Sonja Blue taistelee tappavan vahvaa lääkitystä ja verisiä painajaisia vastaan. Sonja ei ole mikään tavallinen sekopää: Aikanaan hän oli rikkaiden vanhempien ainoa tytär, josta tuli vampyyri, ilotyttö ja lopulta vampyyrintappaja. Nyt hän vahvistuu päivä päivältä, pian hän on valmis pakenemaan ja kostamaan niille, jotka laittoivat hänet mielisairaalaan.
Nancy A. Collinsin esikoisromaani on vauhdikas, vahvatunnelmainen ja ronskin eroottinen kauhutarina kirjallisuushistorian kauneimmasta ja seksikkäämmästä vampyyristä, jonka vakiovarustukseen kuuluvat aurinkolasit ja kiiltelevät nahkavaatteet. Ilmestyessään 80-luvun lopulla se teki tekijästään kerralla yhden nykykauhun suurimmista lupauksista.
Nancy A. Collins
Nancy Averill Collins (s. 1959) on yhdysvaltalainen kauhukirjailija. Collinsin Musta yö – tummat lasit (1989) sai Bram Stoker -palkinnon 1990 parhaana esikoisromaanina.
Nancy A. Collins näkee tuotantonsa Yhdysvaltain etelävaltioiden kirjallisuudelle tyypillisenä goottilaiskuvauksena (engl. southern gothic), jossa rappio ja hulluus ovat tärkeässä asemassa.
Kirjallisuutta
Ulkomaisia kauhukirjailijoita. Toimittaneet Jukka Halme ja Juri Nummelin. BTJ Kirjastopalvelu, 2005.
Linkkejä
Nancy A. Collins. Wikipedia.
Kuva: Wikimedia Commons.
Kirja-arvioita
Collins kuuluu Kingin, Koontzin ja Barkerin kanssa näihin yliarvostettuhin, törkyisiin roskabestselleristeihin joiden kierot fantasiat eivät ole ikinä meikäläiselle avautuneet. Sonja Blue on vastenmielinen ja pitkästyttävä vampyyri joka haukkuu Draculan ja Varneyn, vaikka on itse likainen pikku nousukas. Enkä minä ole ikinä pitänyt nahasta, satiini ja pitsi on paljon kauniimpaa.