Nälkäpeli

On myönnettävä, että olin Nälkäpelin suurimman suosion aikaan täysin sarjan kohdeyleisöä, mutta en silti ikinä päätynyt lukemaan kirjaa. Aikuisiällä jatko-osien ilmestymisen myötä päätin tarttua kirjasarjaan – ja kylläpä oli kyyti!

Collins on luonut uskomattoman sadistisen ja epäinhimillisen yhteiskunnan, jossa yksilö on vain pelinappula. Kirjan teemat ovat vuodesta toiseen ajankohtaisia ja Nälkäpeli kantaa näin pian kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin paikkaansa yhtenä YA-dystopian merkkiteoksena.

Hahmokaarti on monipuolinen ja päähenkilö virkistävä. Katniss on samaan aikaan nokkela ja jääräpäinen, mutta samaan aikaan vastuuntuntoinen ja samaistuttava; hahmo, jolla on omat ongelmansa. Hahmojen teoilla on myös seuraukset, joka on kuvattu kirjassa mielestäni hyvin.  

Nälkäpeli saa minulta viisi tähteä. Ensimmäinen osa vie täysin mukanaan ja minun oli heti aloitettava seuraava osa. Nälkäpeli on ajatuksia herättävä, jatkuvan ajankohtainen ja kaikessa raakuudessaan myös viihdyttävä, mikä ehkä osin sotii kirjan teeman kanssa. Ehkä olemmekin kaikki osa Capitolia.

Alkuun on myönnettävä, että Nälkäpeli on merkittävä teos YA-kirjallisuudelle, erityisesti Suomessa. Se paitsi aloitti dystopiabuumin myös teki selväksi, että nuorten aikuisten kirjallisuudelle on todellakin tilausta. 

Teos on jaettu kolmeen osaan, joissa seurataan Katnissin seikkailuja Nälkäpeli-kisoissa ensimmäisen persoonan kertojan kautta. Katniss on päähenkilönä miellyttävän maanläheinen - hän on käytännöllinen ja vastuuntuntoinen. Hänen järkeilyihinsä on usein helppo yhtyä, mutta hänelläkin on omat heikkoutensa. Jo tässä ensimmäisessä osassa lanseerattu romanssi on ihan mukavasti toteutettu, joskin se alkaa loppua kohti viedä turhan paljon sivutilaa minun makuuni. Kokonaisuus on kuitenkin ihan hyvin jaettu yhteiskunnan kuvauksen, itse Nälkäpelin ja Katnissin henkilökohtaisten asioiden välille. Sen sijaan dystooppisessa maailmassa on useitakin juoniaukkoja, vaikka selkeästi maailmanrakennukseen on kotetettu jonkin verran panostaa. Temaattiset elementit jäävät kuitenkin tässä aloitusosassa aihioiksi. 

Annan Nälkäpelille kolme ja puoli tähteä: yhden tähden YA-kirjallisuuden mittapuulla onnistuneesta sankarittaresta, toisen tähden vetävästä tekstistä, kolmannen tasapainoisesta kokonaisuudesta ja puolikkaan yrityksestä vakavien teemojen käsittelyyn. 

Tulevaisuuden maailma, jossa kehitettiin kaikkien aikojen sairain peli. Joka vuosi tähän peliin lähetetään 24 lasta taistelemaan areenalla, kuin urheilussa. Mutta ainoa ero on, että he taistelevat selviytymisestään ja siitä kuka on viimeiseksi elossa. Niin pelottavaa, sadistista mutta myös nerokasta! Yksi mielenkiintoisimmista, vaikkakin kauhistuttavimmista ajatuksista mistä olen kirjoissa lukenut. Mutta muuta en voi sanoa kuin, että rakastuin sarjaan aivan täyttä pahkaa.

Katniss on rohkea, sisukas ja aito päähenkilö, jolla on myös heikkoutensa. Pidin hänestä paljon lukiessani kirjaa, ja kykenin samaistumaan yllättävästi todella aidosti häneen. Peeta ja Haymitch hyppäsivät myös aivan suosikkeihini ja nämä kolmehan ovat mahtavia yhdessä! Koko kirjan teema, maailma ja tarina plus yksityiskohdat ovat hiotut ja todella karmivan aidon oloiset, ja sarja on yksi suosikeistani ikinä <3

Jatko-osissa mukaan hyppäävä Finnick vie itsensä suosikikseni, muttei ehkä tavalla millä olettaisimme hänen sen tekevän..

Nälkäpeli jätti minuun pysyvän jäljen ja tulee aina kuulumaan kirjallisuuteni suosikeihin..Ja siitä todella löytyy myös pintaa syvempi tarina.

Suosittelen ehdottomasti jokaiselle, jolla siihen tiettyä sisua löytyy!

Pakko sanoa että tämä kirja yllätti minut täysin, ja vaikka ystäväni olivat kehuneet sitä hyväksi - en likimainkaan uskonuit sen olevan näion hyvä. Kirja tempaisi minut mukaansa, olin kuin olisin ollut yhtä kirjan kanssa, pystyin jopa kuvittelemaan mielessäni Ruen peitettynä kukkasilla, se oli kohta jossa itkin, siis ihan todella. Se oli niin liikuttavaa etten kehtaa edes ajatella. Tämä oli yksi harvoista kirjoista jossa liikutuin niin paljon. En säälinyt juuri kenenkään kohtaloa kirjassa, paitsi tietysti Ruen, mutta minua alkoi myös säälittää Caton kohtalo - en vain todellakaan tiedä miksi, mutta niin se vain on. Ennen kuin aloin itsekin kuvitella miltä tuntuisi jos kasa vainopistiäisiä hyökkäisi suorinta päätä kimppuuni, napsautin sormiani ja herätin itseni todellisuuteen. Kirja oli henkeäsalpaava, siis aivan upea, ja heti kun olin päässyt tämän kirjan loppuun oli pakko sännätä kirjastoon hakemaan kaksi seuraavaa osaa, sillä tämä oli yksinkertaisesti todella hyvä kirja, pääsee suorinta tietä Runsaudensarvelta huippukirjojen kärkilistalle. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka jaksavat kuunnella:)

Pidin Näläkpelistä paljon ja voin vain sanoa, että se vie mukanaan.

Olin nähnyt jo aikaisemmin elokuvan tästä kirjasta ja kuullut kavereiltani kehuja, kuinka hyvä Nälkäpeli on. En silti ajatellut lukea kirjaa, ennen kuin se sitten tuli koulun lukudiplominsuorituslistoille.
Kun aloin lukea Nälkäpeliä, yllätyin miten hyvä se on. En tuon elokuvan perusteella osannut aavistaa, että kirja olisi noin hyvä ja mukaansatempaava. Olihan leffakin tosi hyvä, en minä sitä sano, mutta en olisi silti uskonut, että kirjakin voi olla noin hyvä. Monet tutuistani/kavereistani ovat sanoneet, että kirja on kymmenen kertaa huonompi kuin elokuva. Ehkä joidenkin mielestä olen väärässä kun sanon, etten ole samaa mieltä; minusta kirja oli parempi kuin elokuva.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät vähän jännittävämmästä kirjallisuudesta. Mielestäni Nälkäpeli ei sovi heikkohermoisille.
Ei muuta kuin seuraavien osien kimppuun!

Luin tämän jo joskus viime vuoden alussa, mutta yritetään nyt kuitenkin jotain kirjoittaa.
Tämä oli mielestäni trilogian paras osa. Tässä kun oli ihan vaan tavallinen peli, kun taas Vihan liekeissä oli neljännesjuhla ja Matkijanärhessä ei peliä ollenkaan. Muutenkin tämä vain oli erilainen lukukokemus, kun ennen lukemisen aloittamista en vielä tuntenut hahmoja ollenkaan.
Tämä taisi olla ensimmäinen lukemani kirja joka on kirjoitettu preesensissä ja yksikön ensimmäisessä persoonassa, joten se vähän häiritsi aluksi. Siihen kuitenkin tottui nopeasti.
Tämä kirja, niin kuin muutkin trilogian osat, oli erittäin koukuttava. Varmaan koukuttavin kirja mitä ikinä olen lukenut. Tätä vaan ei voinut päästää käsistään kun sen on aloittanut.
Kirjan juoni ja hahmot olivat hyvin keksittyjä, vaikken Peetasta tykkääkään yhtään. Jotenkin vaan niin ärsyttävä tyyppi.

Lopuksi vielä: suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan ennen elokuvan katsomista, koska ainakaan omasta mielestäni elokuvien henkilöt eivät näytä pätkääkään siltä kuin ne kirjoissa on kuvailtu.

Loistava kirja, loistava sarja. Helppo lähesty ja omaksua. Sopii monipuolisesti kaikille, luulen (noista HC Dystopia-lukijoista en tiedä :-)

Sain kirjan kakkososan pokkarina lahjaksi kun omista ei keräile kirjoja. EN ollut kuullu ko. sarjasta mitään (tämä ennen leffoja) ja aattelin, että voin mä säilyttää sen et jos joskus tulee luettu. En syttynyt heti, toisaalta miksi aloittaa #2:sta? Tuli sitten hommattua kentokentältä tämä kun ei ollut mitään matkalukemista. Yleensä ei tule reissuilla saatua kirjoja sit kuitenkaan luettua mutta tämä tuli luettua loppuun aika pian.

Kolmososaa piti hieman aikaa vartoa ja on niitä harvoja kirjoja jokka on tullu ostettua uutena eikä huutonetistä...

Sankarin sukupuolella ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa miksi tämä olisi ns. tyttöjen tai poikien kirja. Minusta ainakaan. Juoni oli hyvä, hyvä maailman kuvaus ja jännä, raadollinen tarina. Oliko loppu onnellinen? Selvitähän itse .-)