Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Yllätti, että tämä sarja sijoittuu samaan maailmaan kuin Black Daggerit ja muutama tuttu hahmokin pyörähtää kuvioissa ohimennen, mikä oli aika huvittavaa. Tämä kirja oli täysin erilainen kuin Wardin vampyyrisarja, mutta huomattavissa oli tuttu kirjoitustyyli. Tämä kirja koukutti minut yhtä tehokkaasti kuin muutkin Wardin kirjat. Se sisälsi huumoria, mysteerejä, yliluonnollisuutta ja sitä Wardin tuttua räiskyvää romantiikkaa ja kuumia kohtauksia, ei kuitenkaan mässäilyyn asti. Hahmot olivat mielestäni realistisia ja jotkut jopa samaistuttavia. Vaikka kirja oli melkoisen pitkä, ei se jäänyt junnaamaan turhia vaan tarinassa päästiin sulavasti ja mielenkiintoisesti eteenpäin. Innolla jään odottamaan Jimin seuraavaa haastetta.
Lasikaupunki ylitti täysin odotukseni! Kirja oli kerta kaikkiaan mahtava kannesta kanteen! Mutta siinä oli vain sellainen ongelma, etten voinut lukea kirjaa heti läpi, koska se oli niin hyvä, enkä halunnut sen heti loppuvan. Siinä oli ainoa huono puoli koko kirjasta :D No jaa, olihan siinä huonojakin puolia, sitä ei voi kieltää, mutta kokonaisuudessaan kirja oli niin mukaansatempaava juoneltaan, henkilöiltään ja tapahtumiltaan, että huonot puolet jäivät melko lailla hyvien varjoon. Lempihahmoni oli ehdottomasti Jace. Clare on onnistunut pitämään hänet mielenkiintoisena, salaperäisenä ja mystisenä hahmona jo ensimmäisestä kirjasta lähtien ja onnistui siinä taas. Toisaalta Jace on huumorintajuinen ja hauska, mutta taas toisaalta hiljainen, etäinen ja jopa kylmä joissain kohdissa ja juuri se asia tekeekin hänestä niin rakastettavan hahmon. Clary on ollut alusta saakka mielestäni hieman liian… kömpelö. Vaikka hän onkin maallikko, se ei tarkoita ettäkö hänen täytyisi olla täysi ääliö. En tietenkään sano ettäkö hän oli, mutta joissain kohdissa (kun ajattelee miten itse reagoisi/käyttäytyisi sellaisissa tilanteissa) Clare oli tehnyt hänestä niin tietämättömän, että se meni oikeastaan jo ärsyyntymisen puolelle… Kirjan juoni pysyi hyvin liikkeellä koko kirjan ajan, eikä oikeastaan missään kohti tullut sellaista pätkää, etteikö sitä olisi jaksanut lukea. Useassa kirjassa on käynyt niin, että olen moneen otteeseen meinannut vain skipata jotkin kohdat selailemalla, mutta tästä en onnistunut löytämään ainoatakaan. Voisin suositella kirjaa kenelle tahansa, joka pitää fantasiakirjallisuudesta. Mutta jos siitä ei pidä, kannattaa todellakin pysyä kaukana (hyvin kaukana) tästä kirjasta, sillä jotkin kohdat menivät yli jopa oman ymmärrykseni ja itseäni sen enempää kehumatta, minulla on mielestäni erittäin hyvä mielikuvitus!
Kertakaikkisen nerokas, upea ja hauska kirja. Mielettömän hyvä juoni, joka todellakin tempaa mukaansa. Aivan uskomattoman hieno lukukokemus; humoristinen, jännittävä ja uskottava. Erilaisuus viehätti, se että päähenkilö ei olekaan sankari vaan varas, pahis. Henkilöhahmot oli hyvin toteutettu ja tarina kulki juuri niiden voimalla eteenpäin. Tästä tulee uusi suosikkini, ehdottomasti!
Takakansi oli lopulta mielenkiintoisempi kuin sitten itse kirja. Hyvähän se oli, mutta ei kuitenkaan mitään erikoisempaa itsessäni saanut aikaan. Tarina kyllä kantaa itsensä hyvin viimeisellekin sivulle asti, mutta tämä Eksyneiden jumala jäi aika vähälle huomiolle ja lopulta mietin, että oliko sitä edes ollutkaan. Odotin enemmän intensiivistä kauhua. Kirja menetteli ja oli ihan hyvä,ei kirjaa voi tylsäksi sanoa, mutta... mutta... Toivoin ehdottomasti vähän enemmän tältä kirjalta.
Edellisen kirjan jälkeen odotin ja toivoin vähän parempaa. Olihan tässäkin uusia hahmoja, jotka olivat hyvin kuvailtuja ja erityisesti Patrick vaikutti aluksi todella kiinnostavalta, mutta jotenkin se hahmo muuttui lopulta aika tylsäksi. Livvyltä toivoin niin paljon enemmän. Juoneltaan kirja oli edellistäkin ennalta-arvattavampi ja muutenkin vähän tylsähkö. Minua myös ärsytti se että Destiny itse halusi tulla kohdelluksi normaalisti, mutta ei selvästikään itse pystynyt normaalisti käyttäytymään. Harrisonin kohdalla minulle jäi vähän epäselväksi mitä hänelle lopulta kävi. Ihan lukemisen arvoinen kirja, mutta edellistä selvästi huonompi ja se harmittaa, sillä tällä kirjalla olisi ollut paljon potenttiaalia...
Kirja oli hyvä ja hahmot olivat ihania persoonia. Juoni vei mukanaan ja kirjaa oli vaikea päästää käsistään. Kirja oli ikävä kyllä joiltain osin liian ennalta-arvattava, mutta loppu oli ehdottomasti todella hyvä ja jopa yllättävä. Rentz oli henkilönä aika erikoinen, jollain tavalla pidin hänestä, mutta tavallaan taas hänen kanssaan olisi voinut käyttää vielä ihan vähän enemmän mielikuvitusta, jotta hänestä olisi saanut mielenkiintoisemman. Suosittelen kirjaa ehdottomasti vampyyreistä ja fantasiasta kiinnostuneille.
Luin kirjan jo noin kuukausi sitten, koska tilaan Harlequinin Paranorman Romace sarjaa, joten arvostelu ei ehkä ole parhaasta päästä. Idea on hyvin mielenkiintoinen muttei ehkä niinkään omaperäinen. Tarinan kulku oli melko sujuvaa. Välillä tuli niin paljon informatiivistä tietoa että piti hetkeksi pysähtyä miettimään että mitä siinä sanottiinkaan. Tykkäsin kuitenkin tarinan etenemisestä ja etenkin siitä että kirjassa oli oikeastaan kahden eri henkilön omat rakkaustarinat ja että kyseiset henkilöt kytkeytyivät toisiinsa mielenkiintoisilla tavoilla. Monimutkaisia perhesuhteita löytyy, mutta toiminta jäi ehkä vähäiseksi siinä mielessä etteivät tilanteet niin kauhean jännittäviä olleet. Mainitakseni vielä että Aden oli ehkä turhan epätoivoinen hahmo, mutta kapinallisuus oli suurimmaksi osaksi viihdyttävää. Huom, suurimmaksi osaksi. Kuitenkin oikein hyvä kirja, ja pystyy hotkaisemaan aika nopeastikin, eli tylsä ei ole. Antaisin arvosanaksi 3,5 jos pystyisi, mutta minun on taivuttava kolmeen tähteen.
tämän kirjan juoni oli täydellinen.kirja oli alussa hauska ja lopussa tosi karmiva, joka oli hyvä juttu.
kolkko aavekoira oli tosi hyvä.kirjassa oli hyvä alku ja hassu loppu. maaorava juttu oli hauska.
Kirja oli ehkä hitusen liian lyhyt, mutta jännitystä eikä Edwardin ja Bellan rakkautta unohdettu tässäkään kirjassa. rauhallinen alku ja kaunis luppu oli mahtava pääte tälle jännittävälle sarjalle.vaikka juuri tälläisissä kirjoissa minua vähän harmittaa se että kun tietää että bella selviytyy niin jännitys määrkin vähenee,mutta kyllä minua jännitti ihan tarpeeksi.minusta on mukavaa,että tässä sarjassa kirjat eivät tylsisty loppua kohdan niinkuin valitettavassti joissain muissa sarjoissa.siitä kirja ja koko sarja lisää pisteitä.jänntin aina joka kirjan jälkeen että minkäköhän lainen kirja seuraavaksi tulee,mutta turhaan jännitin.tmä kirja oli mahtava.
Epäilys oli jännittävin, koska siihen tuli ne vastasyntyneet.Lempi kohtaukseni oli taistelu.
Uusikuu oli tylsin sarjan kirjaista, mutta lappu osa kirjasta oli hyvä.Tylsää kirjassa oli se ,että edward lähtee ja jättää Bellan.Miinusta tuli myös siitä ,että kirjassa ei ollut oikein jännää kohtaa.loppu oli siksi hyvä ,sillä siinä oli tarpeeksi vauhtia.
Twilight on paras sarja jota olen lukenu.Houkutus on mun mielestä paras sarjan kirjaista, koska siinä on jännitystä ja samalla kiva.
Koko Septimus Heap kirjasarja on ollut hyvä, mutta mielestäni päätösosa ei ollut niin hyvä kun muut kirjat. Septimus oli aika pimennossa kirjan alussa, mutta myös tämä pääsi kirjaan mukaan myöhemmässä vaiheessa. Rakastan tämän kirjasarjan hahmoja ja Beetle on aina niin ihanan lempeä ja auttavainen. Lopussa, kun pimeän piiri piti purkaa loitsulla, joka piti koota kaksoiskoodin ja parin kirjan avulla, kävi jotenkin äkkiä. Hups - ja pimeän piiri oli jo poissa. Ehkä se oli ihan hyvä loppu kirjalle, kuin olisi alkanut jaarittelemaan sen enempiä. Kaiken kaikkiaan ihana kirjasarja <3 (:
Tämä sarja on ehdottomasti lempisarjani! Olen lukenut sarjan seka suomeksi että englanniksi, koska en ole malttanut odottaa että jatko ilmestyisi suomeksi. Lempihahmojani ovat ehdottomasti Alec ja Magnus! Vaikkakin Alec osaa olla joskus vähän ärsyttävä, mutta heidän suhteestaan on ihana lukea. Tässä osassa Valentinekin siis viimein kuoli. Sarjaan oli kuitenkin tulossa jatkoa ja mietin että mitähän jatkossa tapahtuu, kun pahikset kuolivat ainakin suurimmilta osin. Mutta kun aloin lukemaan neljättä osaa englanniksi niin kyllähän sinne saatiinkin sitten ihan uudet pahikset. Kirja kyllä alkaa mennä vähän huonompaan päin, että se osa missä Valentine oli mukana niin on kyllä parempi. Nyt sitten sitä viimeista osaa odottelemaan.
Ensialkuun huomautan, että tuo "Red" on tässä kirjassa suomenettu ihan "Punaiseksi". Samaahan ne tarkoittavat, mutta silti. Tämä kirja oli erittäin hyvä. Ehkä jopa paljon parempi kuin ensimmäinen osa "13 lahjaa". Huimiin suorituksiin tämä nyt ei ihan yltänyt, mutta päähenkilö oli tässä kirjassa "Punainen" ja hän oli selvästi kiinnostavampi henkilö kuin ensimmäisen kirjan päähenkilö Tanya. Kirjan alku oli hieman sekavahvo, mutta muuttui selkeämmäksi "Punaisen" jouduttua erakkonoidan vangiksi. Se, miten "Punainen" sai tuhottua erakkonoidan, jää epäselväksi ja syy siihen saadaan vasta ihan loppumetreillä. Voisi olettaa, että koko kirja kertoisi "Punaisen" matkasta keijupalatsiin hakemaan veljeään, mutta se on väärä luulo; kirjan pääjuoni alkaa suunnilleen sivulta 330, eli yli puolivälissä. On vaikea sanoa, onko se hyvä vai huono asia, mutta itse kallistuisin tuohon huonon suuntaan. Syynä on se, että kun "Punainen", Tanya & Fabian saavat tehtäväkseen etsiä kolmetoista kirottua amulettia jotka ovat piilossa, niin huomataan niiden löytyvän aivan liian helposti. Jokainen piilopaikka josta he etsivät, osoittautuu oikeaksi kuin ihmeen kaupalla. Lisäksi jää vaivaamaan, miksi toiset amuletit oli kirottuja ja toiset ei. Kirjan loppu (johon en siis nyt laske melko laimeaa epilogia) pelasti kaiken. Se oli sydäntäsärkevä ja jotenkin lohdullinen ja eräs olennainen seikka valaisee silloin koko kirjan tapahtumat. Jään innolla odottamaan viimeistä osaa.
Ihan okei kirja. Ei mikään paras lukemani, mutta juoneltaan ihan hyvä. Serenan kanssa olisi voinut käyttää vähän enemmän mielikuvitusta, mutta ihan luettava. :) Henkilöt olivat mukavan no sanotaanko persoonallisia. Vähän minua häiritsi se että nuoret olivat 13-vuotiaita, mutta mukavan erilainen kokonaisuus. En varmaan jatko-osia lue. Mutta suosittelen kyllä nuoremmille lukioille. Juoneltaan tosiaankin erilainen eli kivaa vaihtelua sille romanssi kauralle.
No niin, olihan sitä Noran ja Patchin tarinan jatkoa odotettukin! Tämä sarja nousi kyllä suosikkeihin heti ensimmäisestä kirjasta lähtien eikä tämäkään kirja jäänyt paljoa huonommaksi vaikka se ei ihan kahden ekan kirjan tasolle yltänytkään. Tässä kirjassa Norasta löytyy muistinmenetyksen myötä lisää särmää ja luonnetta kun taas Patch näyttää itsestään vähän pehmeämmän puolen, menettämättä tietenkään pahan pojan titteliään missään vaiheessa. Näistä kahdesta on vain niin herkullista lukea. Vaikka edellisen kirjan lukemisesta onkin aikaa, tässä pääsi mukavasti taas tarinaan mukaan. Kirjassa on tiukka juonikuvio, josta ei puutu tapahtumaa eikä yllättäviä käänteitä. Suuni varmasti loksahti loppumetreillä auki. Noralla onkin haastavampi tulevaisuus kuin kukaan voisi odottaa kirjan alussa. Sanomattakin selvää, että jään janoamaan viimeistä osaa sekä Noran ja Patchin räiskyvää suhdetta.
Tosi hyvä kirja, täydet viisi tähteä oli kyllä pakko antaa! :) Jacindaan oli helppo samaistua, vaikka hänen ajatuksensa ja tuntemuksensa käsittelivät suurimmalta osin sitä että hän on erilainen, eikä hänen äitinsä ja sisarensa voi hyväksyä sitä, tai Williä tai sitten laumaansa ja omaa muuttumistaan. Ei siinä mitään, en tylsistynyt missään vaiheessa kirjaa, koska tapahtumat kuitenkin vyöryivät eteenpäin. Suosittelen kaikille jotka haluavat hieman vaihtelua ihmissusista ja vampyyreista! Odotan innolla jatko-osaa ja toivottavasti se on yhtä hyvä (:
Ystäväni vinkkasi tätä minulle ja olen iloinen että luin tämän! Ei kuulu parhaimpiin kirjoihin mitä olen lukenut, mutta siltikin ropsahti viisi tähteä lokeroon. Kirja oli hupaisaa luettavaa ja pidän muutenkin Laurenista kirjailijana. Tuolla on ihana tyyli kirjoittaa. Papukaijamerkki lopetuksesta, sillä se oli hyvä, eikä töksähtävä, niinkuin olisi saattanut pelätä. Se jätti minut ainakin hetkeksi miettimään ja tuijottamaan kantta. Hyvä kirja, suosittelen (:
Ihan ok kirja, jätti hieman oudon maun suuhun. En myöskään pitänyt yhtään Damenista. Tuo oli raivostuttava. Oli myös suuret odotukset, mutta petyin. Mutta ihan okoo luettavaa, mutta en ole jaksanut lukea muita jatko-osia.
En jotenkin pitänyt tästä kirjasta. Mielestäni juoni ja idea oli aika huono, tosin kirja oli kirjoitettu hyvin. Kirjailija oli käyttänyt hauskoja vertauskuvia, joita itse ei ole koskaan tullut ajatelleeksi. Kirjassa onnistunutta oli kuitenkin sen henkilöt. He olivat ihanan persoonallisia ja erilaisia. Ihan hupaisa kirja, tosin ei yltänyt läheskään odotuksiini. Olin ehkä lukenut liian hyviä arvosteluja, mutta tämä kirja ei uponnut minuun.
Ihana sarja, tosin ei kaikkein paras lukemistani. Sam ja Grace ovat loistava pari, mutta loppuvaiheilla heidän suhteeseensa ei tullut mitään uutta ja se alkoi käydä tylsäksi. Siksi suosikkihahmoni rooli hyppi hahmolta toiselle. Colen kuva mielessäni muotoutui syötävän komeaksi ja janosin lukea enemmän hänestä ja Isabellista. Gracen vanhemmat ärsyttivät minua suunnattomasti, olisi tehnyt mieli hypätä kirjan sisään Gracen rinnalle ja huutaa heille suorat sanat. Eniten ärsytti Gracen isä, samoin Isabellin isä. Tarkoitan kuitenkin, että hyvällä tavalla ärsytti, kirja sai minut välillä itkemään, välillä hieman hymyilemään ja sitten ärsyyntymään. Kaksi edellistä osaa olivat kuitenkin parempia kuin tämä päätösosa. Kirja loppui minustakin hieman liian aikaisin, vihaan nimittäin sellaisia, joissa saa itse kuvitella, mitä voisi vielä tapahtua. Mutta kuitenkin ainutlaatuinen kirjasarja <3 suosittelen! (:
Rakastan tätä kirjasarjaa, se on uskomaton. Täydellinen idea kirjalle, josta riittää kirjoitettavaa. Mahdoton sanoa, mikä oli paras osa, ykkönen ja kolmonen menivät molemmat kakkosen ohi kuitenkin. Olin aluksi epäluuloinen Peetasta ja pidin enemmän Galesta, mutta kirjoja lukiessani aloin lämmetä suloiselle leipuripojalle. Mutta koska pidin myös Galesta, tuon tyly katoaminen Katnissin elämästä ärsytti hieman. Mutta aivan mahtava kirjasarja, ei muuta voi sanoa.
Bongasin tämän jostain lehdestä ja kansikuva antoi minullekkin suuret odotukset. Onnekseni en joutunut pettymään, kirja oli parasta luettavaa pitkiin aikoihin! Idea oli hyvä ja hyvin toteutettu. Juoni kiemurteli, mutta siinä pysyi kuitenkin mukana, minä en ainakaan pudonnut kärryistä kesken kaiken. Hahmot olivat realistisia ja ainakin minun oli helppo samaistua Amyyn. Seuraaja oli myös hyvin toteutettu hahmo, mutta hänen omat mielipiteensä Vanhimmasta vaihtelivat minusta aika paljon. Välillä Vanhin oli Seuraajan mielestä ihan hyvä tyyppi ja välillä taas ei. Tälle kirjalle rapsahti täydet viisi tähteä, vaikka nyt en Seuraajasta ja tämän ajatuksista päässyt aivan selville. Kirja loppui todellakin ärsyttävästi ja odotan innolla seuraavaa osaa.























