Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Voiko tähän mitään sanoa? Riordan hoiti taas kerran homman hienosti, niinkuin aina. Kirja on todella hyvä, jännittävä ja edelleen jopa mielenkiintoinen erilaisine hahmoineen ja jumalineen. Kannattaa lukea.
Ehdottomasti paras fantasiasarja vuosiin; tähän ei kyllästy ikinä! Omistan kaikki ja olen lukenut herra ties kuinka monta kertaa, mutta aina se sama jännitys säilyy. Koska kreikkalaisista jumalista ei paljoa tiedetä,(korjaan; kun olet lukenut kaikki, osaat luetella suurimman osan jumalista sekä heidän lapsensa ja muut hahmot) kirja on myös mielenkiintoinen, ja siitä jopa oppi. Nimimerkillä uskonnonkoe 10- koska Percy Jacksonit. <3
Pakko sanoa että tykkään. Erityisesti se, että keijut ei ole pastellinsävyisiä pikkuisia tyttöjä leijumassa ja kikattamassa luo kirjaan oman maagisen tunnelman, joka jatkuu joka hetki alusta loppuun. Henkilöhahmot ovat hyviä ja tarkalleen mietittyjä, ja koko keijujen maailma, joka ei valitettavasti ollut kovin suuressa roolissa kirjassa, kuulosti kuitenkin mielenkiintoiselta. SUOSITTELEN.
Mie yritän yleensä välttää kaikenlaisia teinimassailmiöitä, niinkun luulin Nälkäpelinkin olenvan. Mutta ei. RAKASTUIN. Kun mie ostin tän pokkarina matkalle ja tarina imaisi minut kokonaa. Luin kirjan yhdessä päivässä, sitten luin sen samalla viikolla uudelleen. Juoni, miljöö ja henkilöt olivat niin oikeantuntuisia ja koskettavia ja ihania, että ihan koskee. Synkkää ja vähän ahdistavaa tunnelmaa pelasti romantiikka (mutta siinä ei menty siirappiseksi) ja huumoriakin löytyi, mikä oli aika yllättävää. Haukoin henkeä, itkin ja nauroin, ja koko kirja tarjosi parhaan tunne-elämyksen sitten Kuoleman Varjelusten! Kamala:D En oo pitkään aikaan ollu näin innostunut mistään sarjasta. Kaikkein hauskinta tässä on se, että miun pikkuveli, joka yleensä inhoo ihan kaikkee mistä mie tykkään, tykkää kirjasta ja mikä kaikkein yllättävintä, ei kerro miulle koko ajan miten homo Peeta on, vaan Peeta on sen mielestä kirjan paras hahmo! ;) Elokuvan DVDtä ja kakkososaa odotellessa...
Erittäin hyvä kirja! Suosittelen jokaiselle, jokaiselle hyvän fantasiakirjallisuuden ystävälle (erityisesti pakko sanoa Robin Hobb -faneille). Yllättävää kirjassa oli mielestäni se, että tämä, trilogian ensimmäinen osa, on rakkaustarina. Tajusin sen vasta vähän myöhemmin. Kirja kuitenkin antaa hyvin ilmi, että kaikki tapahtumat ja seikkailut johtuvat juuri tästä rakkaudesta. Vaikka päähenkilö ja juoni on hieman kliseinen, kirja oli silti niiiiiiiiiiiiiin hyvä! Kirja oli loistava, mutta itsestäni tuntuu, että tarina ei tässä vielä edes päässyt vauhtiin. Tulevia jatko-osia odotan innolla, sillä minulla on sellainen tunne, että tätä sarjaa kannattaa lukea. Tiivistettynä: yllättävä juoni, hidas alku, silti loistava kirja ja luultavasti mind-blowin -hyvien jatko-osien sekä mehevän iltapäivälukemisen takia kannattaa tarttua tähän kirjaan!
Harvoin olen lukenut yhtä vakuuttavaa suomalaista fantasiaa, kuin Mifongin perintö. Kirjan juoni on paikoin ennalta arvattava, mutta kuitenkin sen jotkut juonenkäänteet onnistuvat yllättämään. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja samaistuttavia. On mielenkiintoista seurata eri hahmojen suhteiden muuttumista samalla, kun heidän asemansa muuttuvat. Prinsessa Ardis muuttuu tarinan etenemisen myötä pelastettavasta prinsessasta rohkeaksi, vahvaksi naiseksi. Tarinan loppu yllättää ja kutsuu lukemaan seuraavaa osaa.
Pidin kirjasta erittäin paljon (ja viittauksena edelliskommentin ikäryhmä-arvioon, minä luin tämän lukiossa, ja luin tätä innolla välitunneilla ja bussimatkoilla jne)! Erityisesti mieleeni jäi mahtava Amazonian ympäristö ja kirjan kantaaottavuus alkuperäiskansoihin. Tarina oli myös hyvällä tavalla mystinen ja kaunis. Hivenen romanttinenkin... Suosittelen myös jatko-osia, joissa puolestaan seikkaillaan erilaisissa, niin ikään kiehtovissa ympäristöissä.
Ihastuttavan vanhanaikainen seikkailu (onhan tämä jo vuodelta 80), jonka tunnelmasta ja yksityiskohdistan pidin hyvin paljon.
Ihan sairaan hyvä sarja, vaikkei kolmas ollutkaan mielestäni yhtä hyvä, kuin ensimmäinen ja toinen. Parhaat henkilöt on tietysti Alec ja Isabel. Siinä on kaksi ihan erilaista sisarusta. Kirjoissa tapahtuu hirveästi, mutta niissä pysyy silti mukana. Odotan innolla neljättä osaa, joka toivottavasti ylittää taas odotukseni. Saa nähdä mitä siinä tapahtuu, kun koko "on veli, ei ole veli", juttu on ratkennut. Odotan, odotan ja odotan!!!!
Tämä kirjasarja on aivan ihana. Jännitystä ei todellakaan puutu ja yllättävät ratkaisut saavat sarjan pysymään mielenkiintoisina. Nora ja Patch ovat yhtä ihana pari kuin ennenkin. Ei varmaan tarvitse sanoa, että sarjan neljättä osaa odotan innolla.
Alkupään antikvariaattitarinat eivät olleet itseäni lähellä, mutta loppupäässä päästään suomalaiskansallisen mytologian ja mystiikan maailmaan. Hurtta osaa kirjoittaa mieleenjäävästi ja tiivis kerronta pitää mielenkiintoa yllä.
Rohkenisin väittää että paras fantasiakirja ikinä. Minäkertoja jo itsessään oli ihanan piristävä poikkeus, ja kun tähän liitetään päähenkilön (aiheellinen) vaatimattomuus, lopputulos on loistava. Oli jo aikakin löytyä kirja jonka päähenkilö ei ole täydellinen pikkusankari, joka nöyrästi toistelee omaa vähäisyyttään. Myös sivuhenkilöihin on ihanasti panostettu, heistä löytyy erilaisia ulottuvuuksia enemmän kuin monessa muussa teoksessa. Vaikka hyvän ja pahan vastakkainasettelu on hieman kliseinen, ihanat henkilöt ja uudenlainen näkökulma hovielämään kyllä korvaavat sen tuhatkertaisesti.
Kirja oli lukukokemuksena ihan mukava, vaikkakin hieman puuduttavaa luettavaa liiaallisten kuvausten ja jahkailujen vuoksi. Ei siinä mitään, saahan kirjassa kuvausta olla ja pitääkin olla, mutta jos näin pitkässä kirjassa tapahtuminen alkaa vasta kaukana yli puolenvälin, joku kyllä mättää ja pahasti. Tunnelmaa latisti entisestään vielä se, että kirjailijasta aina puhutaan "kauhun mestarina", sillä tämä kyseinen teos ei kyllä järin kauhistuttava ollut.
No niin! Kiitos ja kumarrus. Nyt tapahtui huimasti parannusta (omasta mielestäni), paljon toimintaa ja tämä osa nousi sarjan parhaimmaksi. Tietenkin edelleen oli puitteita, mutta niitä en ottanut niin huomioon kuin edellisissä osissa. Heh. Kirja pysyi tiukasti otteessa eikä missään vaiheessa tullut mieleenikään laskea kirjaa vasta kun oli pakko. Eikä sitäkään tapahtunut kuin kerran kuin luin kirjan parissa päivässä... Heh. Edelleen hyvää ja viihdyttävää ja hieman jännittävääkin fantasiaa kannesta kanteen. Kuitenkin kerta osia tuleekin olemaan enemmän, se pistää miettimään mitä ihmettä niissä tulee tapahtumaan. Tietenkin kolmannen osan loppu antoi hieman suuntaa, koska eräs henkilö antoi vaikutteita, että hän vielä palaisisi takaisin. Saa nähdä. Neljättä osaa odotellessa!
Jaa-a, en suorastaan pettynyt, koska en odottanut paljoa tältä osalta. Tietysti toivoin parannusta edelliseen osaan, mutta sitä ei ollut paljon. Jälleen ennalta arvattava, mutta oli mahtava seurata kaikkien hahmojen edistystä. Jace oli jälleen yhtä hurmaava ja myös Alec ja Simon pysyvät edelleen suosikeissani. Keijujen kohtaaminen oli ehkä kirjan parhaimpia kohtauksia ja sai niskakarvat nousemaan. Tällaisia tilanteita enemmän! Kuitenkin hyvää ja viihdyttävää fantasiaa enkä päästänyt kirjaa käsistäni helpolla.
Noniin, voihan sitä jotain kommentoidakin kun sain luettua kaikki tähän asti suomennetut osat, eli 1-3. En nyt tarkkaan muista mistä ihmeen kautta löysin sarjan, mutta Internetin kautta sarja kuitenki löytyi. Sarjaa hehkutettiin niin innolla ja suurin osa palautteista oli positiivisia, joten päätin itsekin kokeilla. Harmittavasti petyin hieman ensimmäiseen osaan. Odotin paljon enemmän. Clare on keksinyt upean tarinan sekkailuineen kaikkineen, mutta jotenkin se ei vain 'sytyttänyt'. Ehkä kaipasin jotain mikä erottaisi kirjan muista paranormaaleista kirjoista, joita olen tähän asti lukenut. Kirja oli ennalta arvattava tyypillisellä teini-ikäisellä päähenkilöllä varustettu. Hurmaava Jace, suloinen Alec ja Simon olivat plussaa! Täytyy kuitenkin myöntää, että luin kirjan innokkaasti loppuun asti, tämä fantasiamaailma oli kiinnostava ja jäin odottamaan innolla saadakaseni lukea siitä lisää. Toivoin myös kauheasti, että jatko-osat toisivat sitä jotain, etten pettyisi jälleen.
Erittäin hyvä kirja! Tämä oli yksi harvoja scifi kirjoja joista todella pidin. Jos lukee erittäin vähän scifiä eikä erityisemmin edes pidä siitä kannattaa silti lukea tämä kirja. Se on sen arvoista.
Kirja oli ihan hyvä, mutta aika outo. Joissain kohdissa joutui miettimään, että missä nyt mennään. Ja olisi ollut hyvä, jos "todisteet" olisi käännetty myös suomeksi, mutta se olisi kai ollut liian hankalaa. Kun luin kirjan ensimmäistä kertaa, en päässyt kunnolla mukaan, mutta nyt parin vuoden päästä älysin jotkin kohdat paremmin.
Tosi hyvä kirja, oli mahdotonta lopettaa lukemista, sen jälkeen, kun olin alottanut. Aikaisemmin luin vain tietyn tyyppisiä fantasia-kirjoja, mutta sitten löysin tämän. Mielestäni ainoa huono asia oli se, että taistelut oli kuvailtu niin tarkasti. Välillä en jaksanut lukea koko taistelua, mutta kaikki muut kohdat oli mielestäni hyviä.
Kohta näitä pokkareita ei voi sanoa enää Harlequineiksi, koska minusta tässä kirjassa oleva jännittävä juoni jätti kaiken romanttisuuden alleen ja siksi petyin suuresti tähän kirjaan. Pippurinen Roxy ja kylmäkiskoinen Dagan olisivat olleet herkullinen pari lukea, mutta eipä heidän tarinastaan paljon saanut irti. Jos unohdetaan tämä pikkuseikka niin kirjahan oli ihan mukaansa tempaava, täynnä erilaisia hahmoja, juonittelua ja kivasti myös veren roiskutusta ja irtonaisia ruumiinosia. Mihin kastiin tämän sitten voi kohta luokitella? Noh, jään odottamaan jatko-osaa.
Tosi jännittämä.Loppu oli hyvä paitsi jäi ärsyttää ku ei tiiä mitä sit tapahtu,että saiks sen pikkuveli sen naamarin päästä.