Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Pidin enemmän ensimmäisestä osasta, mutta miellyin heti uusiin henkilöihin. Odotan sormet syyhyten seuraavaa osaa jotta voin napata sen ensimmäisten joukossa kirjastosta. Rakastan sarjan kevyttä humoristisuutta.
Pidin selkeästä tekstistä, jota vain ahmi eteenpäin, eikä juoni tuntunut tylsältä missään vaiheessa. Tasapainoinen paketti huumoria, fantasiaa ja romatikkaa. Rethistä olisi voinut olla enemmän,mutta alkaa jo vähitellen tuntua että kiinnostun aina eniten sivuhenkilöistä .Tosin pidin myös paljon Lendistä. Eviessä oli joitain ärsyttäviä piirteitä, mitkä häiritsivät minua PALJON lukiessa.Esimerkikisi pinkki etälamautin nimeltään Ella. Kuka edes antaa tavaroilleen kutsumanimiä? Onneksi kekseliäs fantasiamaailma korvasi ärsykkeet. Mukavaa seuraa hiljaiselle sadepäivälle.
Tämä sarjan toinen osa ei kyllä pelasta surkeaa ensimmäistä osaa, vaikka niin toivoin. Juoni ei pääse nousemaan huippuunsa missään vaiheessa ja arvaa jo ennalta, että kun jotain pahaa tapahtuu niin Damon on asian takana. Taidan vain pysyä tv-sarjassa (mikä miellyttää minua paljon kirjoja enemmän).
Luin koska pidän tv-sarjasta. Kirjassa on asioita mitä ei tapahdu sarjassa, mikä on plussaa. Yllätyin kun hahmojen ulkonäkö poikkeaa niin paljon sarjassa olevista,en vaan pysty kuvittelemaan Elenaa Blondina ja Bonnieta punapäänä.Tämä oli kyllä suuri pettymys, teksti ei ollut mielenkiintoista ja koko ajan teki mieli hyppiä kohtia yli.Tämä kirjasarja jää luultavasti korvikkeen tasolle, jos kirjastosta ei löydy muutakaan.
Ykkös-osan jälkeen odotin aika tylsää kirjaa, mutta Vihan liekeissä oli enemmän yllättäviä juonenkäänteitä kun Salkkareissa. Viha Capitolia vastaan alko tuntuu jo ihan painostavana ja kuvottavana, ja silti kirja oli pakko lukee läpi. Kaikkein pahin "dick move" oli kyllä se neljännesvuosisadan Nälkäpelin yllätys. Just kun oli tottunu siihen ajatukseen et nyt Katniss ja Peeta on enemmän tai vähemmän turvassa, ne keksii tuommosta. Vyöhyke 13:sta ois mielenkiintosta kuulla enemmän (alotin justiinsa Matkijanärhen), ja oli ihana kun hahmoihin saa lisää syvyyttä ja tuntumaa. Ja tässä oli kanssa sopivasti Twilight-tyyppistä kolmiodraamaa, mutta Nälkäpelissä se on paljon paremmin tehtyä, ei semmosta matchoilemista niinkuin vampeilla ja ihmissusilla. En ehkä tykänny tästä osasta ihan niin paljon, mutta tämäkin oli nopeesti luettu, herkullisesti kirjotettu ja ihana. Toivottavasti Hollywood ei tee kamalia muutoksia Vihan liekkien juoneen sitten kun elokuvaa aletaan tehä (vai tehäänkö sitä jo?). Joka tapauksessa selkäpiitä karmiva ja mielikuvitusta kutkuttava kertomus mahdollisesta tulevaisuudesta.
Aivan ihana! Paras ehdottomasti kaikista vampyyri päiväkirjoista, selvästi tämä kirjasarja parani loppuun päin. Itkin lopussa kuin vesiputous, mutta sekin osoittaa että parhaita kirjoja joita olen lukenut!
Aivan ylihyväihanaparas ja sitärataa :-) Muuta ei voi sanoa, paitsi että Leo Valdez saa aina nauramaan.
Ylitti kaikki odotukseni! Tykkäsin aivan valtavasti, en voi yksinkertaisesti muuta sanoa. Kirjassa oli kyllä kirjoitus virheitä, mikä kummastutti, mutta ei se silti pisteitä laske :-) Tykkään Riordanin tavasta kirjoittaa. Tämä oli ehdottomasti hänen kirjoistaan kolmen parhaan joukossa, enkä todellakaan jaksa odottaa Mark of Athenan ilmestymistä! Suosittelen ihan kaikille, mutta Percy Jackson-sarja sekä Eksynyt Sankari-kirja olisi hyvä lukea ennen tätä :-)
Juoneltaan todella mukaansa tempaava. Juoneen on sisällytetty paljon ns. faktatietoa langenneista enkeleistä/ nefileistä mikä on mielenkiintoista, mutta onkohan sitä vähän liikaakin? Jotenkin tuntui, että kirja oli jo puolessa välissä ennen kun todellinen toiminta alkoi ja kirja olisi vain valmistellut sitä. Vaikkakin minusta oli todella mielenkiintoista lukea Evangelinen isoäidin, Gabriellan nuoruudesta. Henkilönä Evangeline on ihanan erilainen ja hän onkin jo 23-vuotias, eikä normaaliin tapaan 17-vuotias teini. Kirjassa oli jatkuvasti mukavia juonenkäänteitä ja sellainen löytyi aivan lopustakin, mutta ikäväkseni on sanottava, että kirja sortui lopussa ennalta-arvattavuuteen. Kirja loppui myös jotenkin pahasti kesken. Odotan jatko-osaa, vaikka minua kirjan loppu ärsyttikin. ****
Kirja luettiin meille koulussa ala-asteella, ja pidin siitä kovasti. Olen aina rakastanut - ja tulen aina rakastamaan - Roald Dahlin kirjoja, eikä tämä ole poikkeus. Kirja on hauska ja nerokas kertomus jättiläisistä ja loppuratkaisu on vertaansa vailla.
Pidin kirjasta todella, olen lukenut kirjan muutkin osat ja todella fanitan sarjaa. Kirjan hahmot ovat hyviä persoonallisuudessaan, vaikka toisinaan menetänkin hermoni muutamille... Kirjassa ei ole mitään niin yltiö romanttista etteikö sitä kestäisi lukea pojatkin, vaikka muutamia rakkaustarinoita syntyykin. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, sekä tytöille että pojille.
Luin kirjan ensimmäisen kerran 6. luokkalaisena ja rakastuin siihen heti. Jostakin kuulin jonkun kritisoivan kirjaa, ja katsoin sitä uusin silmin. Huomasin kirjan olevan huono, juonen ennalta-arvattava ja hahmojen pinnallisia. Bellan "ah, Edward on niin täydellinen, miksi en minäkin" voivottelu käy todella hermoille. Kirja saattaa kiinostaa ala-astelaisia tyttöjä jotka eivät tiedä paremmasta, mutta Harry Potteriin tätä fiaskoa ei voi verrata
Kyllä, pidin kirjasta todella paljon, vaikkakin minua jäi kyllä hieman vaivaamaan se, että teoksessa oli hieman vaikutteita muista kirjoista – mikä tietenkin saattaa olla vain omaa mielikuvitustani, mutta joka tapauksessa. Kirjassa oli mukavan sujuva juoni ja se oli vain pakko lukea kerralla läpi, ei siinä muuta vaihtoehtoa kerta kaikkiaan ollut. Raisa oli mielestäni joissain kohdissa hieman liian avoin ja Rouhiainen oli tehnyt hänestä ehkä hieman liian kömpelön – toki tarkoitus luultavasti olikin. On kuitenkin hieman vaikea uskoa, että jos on niinkin epäsuosiossa, saattaisi siitä huolimatta olla niin avoin ja rehellinen kaikille. Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, tämä on vain omaa spekulaatiottani. Lempihahmoni kirjassa oli ehdottomasti Mikael, syystä tai toisesta. Vaikkakin hänessäkin oli havaittavissa hieman liioittelua, mutta ne olivat sen verran pikkuseikkoja, ettei niihin kiinnittänyt juurikaan huomiota. Kirjassa oli kyseenalainen loppu, mutta pidin siitä. Se oli juuri sellainen loppu, joka saa odottamaan seuraavaa osaa, eikä Rouhiainen paljastanut liikaa seuraavasta osasta. Hän osasi jättää lopun juuri sopivan salaperäiseksi ja mielenkiintoiseksi, jotta jaksaisi odottaa seuraavaa osaa…
Pakko sanoa, että kirja oli makuuni. Se oli todella kauniisti kirjoitettu ja Samin, sekä Gracen välinen suhde sai pääni aivan sekaisin. Onko kummalista sanoa, että suorastaan rakastuin Samiin ? Miinus kirjalle kuitenkin siitä, että se keskittyi oikeastaan vain kahteen ihmiseen joilta olisi kyllä voinut kyllä saada vielä enemmän irti. Loppu sai silmäni kyyneltämään. Suosittelen !
Kaikki odotukseni kirjasta toteutuivat! Se oli aivan niin hyvä kuin odotinkin, kirjan juoni oli tosin välillä jopa ahdistavaa luettavaa ja eteenpäin piti päästä nopeasti että sai selville selviääkö kaikki vai ei. Kirjasarjan viimeistä kirjaa (Fyrea) odotellessa :)
Noniin, olihan tät odotettuki !!! Heti , kun huomasin et CDON.com:issa oli näitä , pistin tilaukseen . Luin todella nopeasti, kun ei vaan voinu lopettaa. Innolla viimeistä osaa ootan !!!!!!!
Rakastan tätä kirjaa. Juoni oli mielenkiintoinen, mutta ehkä hieman liian pitkä. Melanie ja Vaeltaja luovat mahtavan kaksikon. Vael kuitenkin saa parhaan henkilön tittelin, kun on niin kiltti ja ymmärtää ihmis lajin arvokkuden. Loppu on mielestäni oikeudenmukainen ja siksi kirjasta jäi vain mukavia muistoja. Vieras päihittää Twilight-sagan mennen tullen. Suosittelen.
Aivan mahtava lopetus kauniille kirjasarjalle! Maggien käsien jälki on niin hienotunteista ja kaunista. Olen pitänyt koko sarjan ajan Samista ja Gracesta, mutta lempihenkilökseni muuttui Cole, hymy nousi huulilleni melkein jokaisesta sen kommentista. Jos Cole ei olisi ilmaantunut, niin kiinnostus olisi lopahtanut. Suurinpiirtein puolessavälissä into hieman tyssäsi, koska asiat junasivat paikallaan, mutta jatkoin lukemista, enkä pettynyt. Loppu on odotuksen veroinen.
Nappasin kirjan kiireessä kirjastosta ja huomasin kotona että kirjailia on suomalainen. Ennakkoluulot heräsivät heti, mutta päätin lukea ja katsoa mitä tästä nyt tulee..Ennakkoluulot pyyhkiytyivät parin ensimmäisen luvun hujahtaessa ohi. Pidin Hopen tarmokkaasta ja tulisesta luonteesta. Mutta jotenkin tuntui että tytön ajatukset kulkivat edestakaisin kun " Victorin mystinen lappu" päätyi tämän käsiin, joten turhauduin hieman ja ajattelin "eikö se ala jo tajuta". Tykästyin Frederickiin enemmän kuin Victoriin vaikka Victor olikin myös ihanan mystinen ja rento.. Harmi kun kirja oli niin lyhyt, oli kiva tutustua uusiin fantasia olentoihin, "surun syöjiin".
Tykkäsin jännityksestä ja keijiusta jotka eivät ole kuten kiiltokuvissa.Juoni on mukaansatempaava joten en voinut muuta kuin lukea teoksen yhdeltä istumalta. Hahmot ovat persoonallisia. Hyvä juoni, hahmot, ja maaginen miljöö luovat jännittävän seikkailun keijujen ja Tanyan suvun historiaan.
Sen jälkeen kun olin avannut kirjan en voinut laskea sitä käsistäni. Kirjailija on saanut rakennettua mielenkiintoisen ja todentuntuisen tarinan missä vanhat tarut kohtaavat nykyhetken kiinnostavassa seikkailussa jossa matkataan pitkin suomea maan alla ja päällä. Tarina on samalla jännitystä ja romantiikkaa sisältävä kertomus nuorista jotka pääsevät mukaan upeaan seikkailuun, mutta se sisältää myös vanhoja taruja jotka ovat vaikuttaneet kaikkien elämään. Toivoisin pääseväni itse Alvan paikalle, vaikka hänellä on vaikeita ja kauheitakin hetkiä.
No kaipa kirja menetteli... Jotenkin hahmot ovat alkaneet häiritä minua aika paljonkin. Tämä Damenin ylitsepursuava täydellisyys. Damen on niin kärsivällinen. Damen ei koskaan suutu. Damen on aina paikalla kun tarvitsen häntä ja plaah plaah plaah. Ja toinen päähenkilö, Ever. Siis jotenkin se että aina kun se möhlii jotenkin ja tekee jotain tyhmää niin hän ei ole omaitsensä, kaikki on jonkun taian syytä. Siis Everin naurettava viattomuus kaiken suhteen mitä hän tekee väärin. Ja lopulta sitten Ever hoitaa homman ja kaikki on hyvin, paitsi se ihme vastamyrkky. No saa nähdä saadaanko se sitten ensi kirjassa. Damen on minusta Everille aivan liian itsestäänselvyys ja se ärsyttää minua. No Jude, Haven ja Roman olivat melkein ainoita hahmoja, jotka saivat kirjasta mielenkiintoisen. Toivon todella, että hahmojen ja juonen laatu paranee seuraavaan kirjaan, sillä nyt tämä ei vain kertakaikkiaan suju niin kuin pitäisi.
Kirja oli upea ja jännittävä. Kokoajan oli jotainmitä jännittää; kuka on elämän rakkaus, ketkä säilyvät elossa, keneen nuoli lopulta uppoaa ja mitä tapahtuu kun palataan kotiin ja ketkä sinne palaavat? Vastauksia ja kysymyksiä syntyy kokoajan lisää ja kun olet jo varma jostain kaikki onkin toisin. Kirjaa lukiessani jouduin pysähtymään ainakin kerran itkemisen takija. Enkä voi muuta sanoa kuin: Kiitos Suzanne Collins, tästä upeasta kirjasarjasta.