Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kun on lempi- ja inhokkihenkilöistä ollut puhetta, niin päätinpä kertoa oman mielipiteeni tästä asiasta. Mielestäni vampyyrit voisivat painua takaisin arkkuihinsa ja jättää Sookien rauhaan. Sookien olisi parasta valita Quinn, eikä sen jälkeen enää edes miettiä muita! Ja sitten itse kirjasta.... Minusta kirja oli ihan hyvä, paikoittain se oli huono, välillä jopa ärsyttävä, mutta useat hyvät kohdat paransivat kirjaa selkeästi. Myös se, että Sookiella ja Ericillä on nykyään veriside, harmittaa minua aivan valtavasti! Tämä kirja ei aivan vastannut odotuksiani, mutta mm. Quinn hahmona, nosti sen tasoa ;)
En oikeastaan odottanut tältä kirjalta paljoakaan, vaikka olin Colerin Artemis Fowleja lukenut. Ystäväni suositteli ja päätin lainata kirjan. Mutta yllätyin kirjan suhteen, positiivisesti. Kirjasta tuli yksi ehdottomista suosikkikirjoistani.
Tämä kirja on ehdoton ostos kaikille Potter-faneille. Kelmien kartta, Tylypahkan ensimmäinen kirje sekä tupaosiot olivat ehdottomat suosikkini kirjasta. Fredin & Georgen kaupan esite nosti hymyn huulilleni. Kokonaisuudessaan, kuten varmaan arvionnista jo näkyy, pidin tästä kirjasta.
Itse pidin tästä kirjasta. Olen lukenut myös Valittujen taisto, mutta Valontuojaa en ole saanut käsiini. Mutta toisen osan perusteella voin kertoa, että ensimmäinen osa oli toista osaa parempi.
Tartuin tähän kirjaan kirjastossa, sillä se oli hyvin esillä, hienon nimen sekä mielenkiintoisen kannen takia. Takakansi oli vielä kiinnostava, joten päätin lainata sen; Eikä muuten yhtään kaduta. Harmittaa vain, kun muita sarjan osia ei suomenneta. Voisin lainata kirjastosta joskus, kun satun menemään pääkirjastossa, katsoin ja onnekseni huomasin jatko-osien olevan kirjastossani englanniksi :> Loppu oli hämmentävä ja olisi mukava saada tietää, mitä tapahtuu jatko-osissa.
Rakastuin tähän kirjaan suunnattomasti. Kertojien vaihtelu toi lisämakua tarinaan ja pidin Stiefvaterin kerronnasta. Oli mukavaa, kun kertojan nimen perässä oli asteluku, vaikka yleensä ohitin ne vilkaisematta niitä. Ensimmäisessä luvussa toki katselin sitä mielenkiintoisena. Mutta sitten nämä sivuhenkilöt. Niillä ei ollut kunnon persoonaa, kuten ssuski ja Dobby jo mainitsivatkin. Olisin halunnut kuulla enemmän susista. Mutta silti noista seikoista huolimatta, rakastuin tähän kirjaan. Olen lukemassa Häiviähdystä, toista kirjaa, ja katsotaan yltääkö se Väristyksen tasolla :>
Sain vihdoinkin luettua tämän osan loppuun, mikä osoittautui jälleen hyväksi. Ja jälleen hyvä parituskin muodostui, vaikka heille, Rehvengelle ja Ehlenalle, ei annettukaan tarpeeksi tilaa. Lash vei sitä mielestäni turhan paljon ja olin vähällä hypätä hänen kohdat yli, mutta hillitsin itseni juuri ja juuri. Wrathista oli mukava lukea pitkästä aikaa, koska hänen osuudet toivat myös jossain määrin esille muutkin kiehtovat veljekset persoonallisuuksineen päivineen plus heidän shellaninsa, mikä oli ehdottomasti plussaa. Mielenkiintoni Johnia kohtaan myös nousi tämän kirjan luettuani ja sama pätee myös Xhexiin. Ja eiköhän tästä siirrytä sitten seuraavan osa kimppuun lukemaan heistä lisää.
Kirja on aivan hurjan mielnkiintoinen, ainakin jos sattuu olemaan kiinnostunut Pottereista ja elokuvien tekemisestä. Kirjasta löytyy runsaasti tietoa näyttelijöistä sekä esimerkiksi siitä miten elokuvan visuaaliset efektit on tehty. Lisäpisteitä kirja haalii lisäksi vielä irtotavarallaan joihin kuuluvat mm. Kelmienkartta, muutaman velhokaupan mainoslehti, taikajuomien etiketti tarroja ja paljon muuta. Ainoa mikä kirjassa jäi hieman harmittamaan oli se, että kirja ilmestyi ennen elokuvien viimeistä osaa joten Kuolemanvarjelusten toisen elokuvan osuus kirjasta jäi vain aukeaman pituiseksi. Kokonaisuudessaan kirja on loistava ja tekee hyvin oikeutta Harry Potter -sarjan elokuville. Tämä kirja on aivan ehdoton kaikille Potter -faneille ;)
Kirjassa mainitaan runo jossa sanotaan "Älä kulje sovinnolla" se ei sisälly sataan menneestä ajasta mukaan otettuun runoon ja kirjan päähahmo Cassia ymmärtää miksi: runo kehottaa taistelemaan.Tuo lause kuitenkin kuvaa kirjaa kokonaisuudessaan hyvin sillä Cassia elää tulevaisuuden maailmassa jossa yhteiskunta päättää kaiken puolestasi, ammattisi,puolisosi jopa sen koska kuolet. Cassia ei kuitenkaan haluaisi alistua, mutta uskaltaisiko hän ryhtyä kapinoimaan yhteiskuntaa vastaan? Mielestäni kirjan hahmoihin on helppo samaistua ja kerronta etenee melko nopeahkosti eikä tylsistytä. Kirjan luettua tulee helpotus: onneksi täällä saa sentään päättää omista asioistaan. Suosittelen tätä kirjaa.
Ei mitään parasta fantasiaa. Juoni oli paikoin ennalta-arvattavaa ja ehkä jopa pitkästyttävää. Valoa sarjaan toi kuitenkin Damienin hauska hahmo. Vaikken tästä ensimmäisestä niin innostunutkaan niin toisen osan aion lukea, utelias sielu kun olen.
Tähän kirjaan jossain palstoilla noin vuosi sitten törmäsin ja jo ihan nimen perusteella koukutti kovasti. Ei mennyt edes puolta kesää kun olin koko sarjan hamstrannut haltuuni. Tämä eka osa kuitenkin jäi jollain tapaa "parhaiten sydämeen". Kirja itsessään on hauska ja no joo, ehkä omalla tavallaan hieman lapsellinen. Rakastuin kuitenkin kirjan henkilöihin ja juoneen. Yksi parhaista fantasia kirjoista, jos minulta kysytään.
Luin ne kaksi ensimmäistä tarinaa; Missä Hollysta tuli HALin ensimmäinen naiskomisario ja miten Mulch ja Artemis tapasivat toisensa ensimmäisen kerran. Noista tarinoista pidin kovasti. Mutta entäs sitten muu kirjan sisältö? En pitänyt, selasin kirjan läpi, eikä muu siinä sitten ollutkaan kiinnostavaa. Ihan kuin pikkulapselle tehty kirja, kuten Beldaran rivien välistä mainitsikin.
Vau. Artemis Fowl -sarja on yksi lempisarjoistani. Sen huumori on mahtavaa ja kevyttä luettavaa. Vaikkakin mielestäni tämä Fowl oli huonoin sarjan kirjoista. Mutta tämä ei tarkoita, että Atlantiskompleksi olisi huono kirja.
Tänään sain luettua, ja on pakko sanoa, että yllätyin loppuratkaisusta. Odotukset oli suuret, ja olin ehkä jopa toivonut että Nora olisi täydellisen täydellisesti unohtanut Patchin. Ja olisin mielelläni lukenut pojasta vähän lisää. Kuitenkin, tämä on yksi niistä harvoista kerroista kun olen hyvilläni ettei kirja vastannutkaan odotuksiani. Jään odottamaan hyvillä mielin ''Finalea''! :)
Tätä onkin jo odotettu ! Hyvä etten kirjakaupassa alkanut huutamaan, kun tämän siellä näin. Totta kai nappasin mukaani ja turha ostos ei suinkaan ollut. Tuntuu kuin Rickin kirjat kääntysivät koko ajan vain parempaan päin. Kirjoitusvirehitä toki muutama löytyi, mutta virheitä sattuu. Ilmassa oli tietynlaista jännitystä ja loppua kohti se vain huipentui. Loppu jäi kuitenkin sopivasti auki seuraavaa osaa varten. Saa nähdä pysynkö nahoissani sen ilmestymiseen asti. Suosittelen !
Kirjassa oli todella käytetty mielikuvitusta ja keksitty uusia ominaisuuksia vanhoille taruhahmoille kuten vampyyreille ja keijuille... Kirjassa on juuri sopivasti "kapinointia" joten juoni ei käy tylsäksi. Joistain hahmoista olisi voinut kertoa enemmänkin,mutta ei siitä sen enempää. kokonaisuudessa kirja oli viihdyttävä ja sisälsi sopivissa määrin myös huumoria ja romantiikkaa. Suosittelen, jossei muuten niin vaikka sadepäivien iloksi.
Minä pidin tästä kirjasta mm.(ja myyttihovi- sarjasta ylipäätään) sen nopea tempoisen kerronnan takia. Tässä kirjassa oli juuri sopivasti fantasiaa: paikat ja hahmot olivat juuri sopivan ylimaallisia ollakseen tosia. Kirjaa suosittelen kaikille fantasian ystäville
Minä rakastan tätä sarjaa. Kun sain Väristyksen luettua tiesin että minun oli pakko alkaa lukea heti myös seuraavaa osaa. Minun mielestäni yksi kirjan parhaista asioista oli se että sen tapahtumat sijoittuivat todelliseen maailmaan, jossa tosin tapahtui ylimaallisia asioita. Muita hyviä puolia olivat mm. se kun eri luvuilla oli eri kertojat ja henkilöhahmoihin pystyi helposti samaistumaan. Myös Samin kirjoittamat laulut ja Rilken runot toivat kirjaan ainutlaatuisen säväyksen. Suosittelen tätä kirjaa koko sydämestäni.
Kirja oli minusta ihan hyvää jatkoa ja mukava lukea myös Ky:n kannalta. Cassia ärsytti minua välillä, koska hänhän lähti etsimään Kyta, mutta silti miettii jatkuvasti Xanderia, miksei hän voi jo päättää kumman haluaa, sillä se on minusta raivostuttavaa luettavaa, koska sitä esiintyy melkein kaikissa tämän tyyppisissä kirjoíssa. Odotan innolla seuraavaa kirjaa, josa siinä sitten päästäisiin kunnolla itse kapinaan/kansannousuun. ****
Iain M. Banksin Pintakuvio on hienosti kirjoitettu teos. Lukeminen on varsin helppoa, eikä kirja sorru kovin paljon painavaan sanojen pyörittelyyn turhaan. Kokonaisuus pysyy kohtalaisen hyvin kasassa. Kirjassa on muutamia juonia, joissa seurataan kirjan eri hahmojen kohtaloita kytkettynä varsinaiseen pääjuoneen - taistelu virtuaalisten helvettien olemassa olosta. Kirjan ongelmana on pienoinen kliseihin tippuminen. Kirjan loppupuoli on aikalailla hollywoodelokuvamainen avaruustaistelu ja niin sanottu paha saa siinä palkkansa. Kirjan tasapaino hieman järkyy lopun haalistumisesta alkuun verrattuna. Loppuun olisi voinut hieman panostaa enemmän ja siitä olisi voinut tehdä loogisempi. Nyt kuljetaan sieltä, missä aita on matalin. Kirja on kuitenkin kivaa luettavaa. Tietoisuuden ongelman miettiminen on kietovaa kirjaa lukiessa. Kaikki ne mahdollisuudet, joita Kulttuurin maailma suo ihmisille ja koneille, ovat suorastaan ihastuttavia. Kuolemattomuus on siis mahdollista ja taivaita on paljonkin olemassa. Banks onnistuu hahmojen kuvauksessa kohtalaisen hyvin. Kaikki hahmot eivät ole aivan täydellisiä stereotypioita tai paperinukkeihmisiä, kuten genressä valittevan usein ihmiset ovat. Tosin tarinan juonihan on tässäkin kertomuksessa tärkeämpi kuin hahmojen kuvaaminen. Ympäristö nousee ihmisiä tärkeämmälle jalustalle. Kirja ei ole puuduttavaa luettavaa ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kokemus. Banksin maailmankaikkeus on kiehtova paikka. Se onko kaikki tieteellisesti aivan mahdollista, se on toinen asia. Kertomus on hieno, eikä kannata jäädä kiinni pikkuseikkoihin.
Minun mielestäni oli ihana kun kirjaa kerrottiin kahdesta erinäkökulmasta. Se toi kirjaan mielestäni lisämausteen. Ei se olisi sitä tarvinnut, koska oli aivan ihana kirja ja haluan lukea jo jatko-osan.
Löysin kirjan netin kautta ja olen iloinen että luin sen. Monet vampyyreistä kertovat kirjat ovat olleet aika rauhallisia verrattuna tähän. Pimeyden rakastaja pureutuu kunnolla vampyyrielämän raakaan ja kuumaan puoleen. Ei mitään Edwardin tai Stefan Salvatoren "voi ei olen ollut hirviö ja nyt kylven itseinhossa" kamaa vaan kuumia itsevarmoja vampyyrimiehiä. Juoni jatkui jännittävänä eikä päästänyt pihdeistään kertaakaan, vaikka lessereistä kertovat kappaleet eivät olleet nyt niin mielenkiintoisia. Vaikka kirja sisältää paljon seksiä ja julmia kohtia, oli kiva lukea näinkin pitkä kirja. Ihastuin mielenkiintoisiin sivuhenkilöihin, mutta toisaalta taas pidin Bethiä Wrathia hieman tylsempinä vaikka ne ovatkin päähenkilöt. Onneksi Butch ja ehkä jopa kiinnostavin henkilö Zsadist korvaavat päähenkilöiden viat. Toivottavasti saan seuraavan osan kirjastosta pian! Suosittelen kaikille verenimiöiden faneille!
Myönnän. Välttelin kirjaa, koska takakansi ei antanut kiinnostavaa kuvaa. Nyt jälkeenpäin ajattelen mikä tuuri oli että uskalsin ottaa tämän mukaan kirjastosta. Juoni oli alusta alkaen mielenkiintoinen ja teksti ei ollut liian suoraa eikä myöskään liian haaveilevaa, vaan juuri sopivaa. Ehkä parhaiten kuvaa sana raikas. Klassista fantasiaa sekoitettuna uuteen ja siihen päälle vielä suurkaupungin vilinää. Henkilöt ovat huolella suunniteltuja ja rakastan niitä kaikkia, varsinkin Simonia. Mutta vaikka ensivaikutelma Jacesta osui ja upposi, tarinan edetässä uutuudenkiilto alkoi haihtua. Kirjan luettua jäit tuttu haikea olo, kuten aina kun on lukenut ihanan kirjan. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Cassandra Clarelle! Suosittelen!