Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Ei uponnut lainkaan minulle. Sadan sivun ajan tarina pyöri paikoillaan, samat asiat toistettiin monta kertaa ja Hope näytti olevan liiankin negatiivinen. Alussa Hope vaikutti lupaavalta henkilöltä uhkarohkeutensa takia, mutta lukiessani eteenpäin mielipiteeni vaihtui. Häntä ärsytti aina jokin asia, henkilö ym. tai hän jankutti kuinka vihasi jotain yli kaiken. Victor oli hieman outo, mutta vaikea sitä on mennä enempää sanomaan hänestä tai koko kirjasta, koska jätin kirjan kesken. En tiedä paraniko kirja loppua kohden, mutta se selviää myöhemmin kun/jos jaksan jatkaa siitä mihin jäin.
Sydämen muotoinen rasia ei "rapsakkaa" aloitusta lukuun ottamatta tarjoa lukijalle kuin tavanomaisen jännitystarinan yliluonnollisella höystettynä. Ensin kirja tempaa lukijan mukaansa hienolla idealla rokkarista, joka ostaa internetistä ehdan kummituksen, jonka jälkeen kirjailija latistaa tarinansa selittämällä sen juurta jaksaen. Kun yliluonnollinen selitetään, ei se enää ole "yliluonnollista", ja sen tarjoamat väristykset herpoavat tyhjiin. Toki kirjan maailmassa kummitus on ehta kummitus, mutta uusia tuulia hakiessaan Joe Hill on myös onnistunut tuhoamaan kummitustarinasta ne tekijät, jotka siitä tekevät lukueleämyksen. Hillin teksti on sujuvaa, mutta ongelma piilee sisällössä. Lisäksi kirjailijalta jää hapsottamaan idealankoja, joita hän ei solmi kiinni juonikudelmaansa. Kuitenkin, jos lukija on jännäreiden ystävä ja haluaa seurata päähenkilöiden selviytymiskamppailua, niin uskon, että tämäkin tarina tarjoaa silloin hänelle viihdettä.
Hyvin toimiva teinifantasia romaani aikamatkustamisesta ja siihen liittyvistä mysteereistä. Sisältää kaiken tarvittavan tämän tyyliseen kirjallisuuteen eli uuden idean (aikamatkustamista ei ole vielä paljon käsitelty nykyisessä fantasia buumeissa), teini-iän ongelmat ystävistä vihollisiin ja tietysti romantiikkaa. Kirja jää juonellisesti niin kutkuttavaan paikkaan, että seuraavia osia, Safiirinsini ja Smaragdinvihreä jää odottamaan malttamattomana. Ainoana huonona puolena kirjassa on ajoittain ehkä liikaa painotettu teinimäisyys, mutta se lienee kuuluvan asiaan, kun päähenkilö on kuitenkin 16 vuotias tyttö.
Ja jälleen kerran loppua kohden paranee. Tämä kirja oli nimittäin paras kaikista kolmesta osasta. Bartimeuksen menneisyydestä kertovissa luvuissa havaitsin pienen epäjohdonmukaisuuden vuosiluvuissa. Ensimmäiset kaksi vuosilukua ovat oikein, mutta kolmas hyppää yht'äkkiä taapäin vaikka aika on kulunut eteenpäin. Kirja oli kuitenkin muutenkin hyvä, ja jälleen kerran etenkin lopusta. Olin todella yllättynyt ja iloinen siitä kuinka läheisiä Kittystä ja Nathanielista oli tullut. Nathaniel paljasti suurimman salasuutensa Kittylle, ihan tuosta vain, vaikka oli aiemmin suojellut sitä henkensä (ja Bartimeuksen hengen) kaupalla. Loppu jätti kuitenkin mielen haikeaksi. Melkein itkin.
Tämä kirja oli parempi kuin edeltäjänsä Samarkandin amuletti. Kiinnostavamman tästä kirjasta teki Kitty. Oli todella odottamatonta molemmilta, Nathanielilta ja Kittyltä mitä he tekivät toistensa eteen. Viimeisessä kirjassa Nathaniel jopa rakastui Kittyyn. Paras osa kirjasta oli seikkailu Prahassa, joka oli jännittävä ja hauska, varsinkin Bartimeuksen ansiosta. Golem kuitenkin tuhottiin lopulta aivan liian helposti, mutta ei kai ollut muutakaan vaihtoehtoa. Muulloin kirjaa olisi pitänyt pidentää entisestään, ja silloin se olisi ollut jo liiankin pitkä. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kirja. Jos ei olisi lukenut ensimmäistä osaa olisi vaikeaa pysyä perässä.
Tätä on vähän hankala arvostella itsenäisenä kirjana, mutta yritän kuitenkin. Kirjana tämä ei päihitä trilogian kahta seuraavaa osaa, ja varsinkin alku oli melko tylsähkö. Kuitenkin loppua kohden juoni vähän parani, mukaan tuli myös jännitystä ja tiukkoja tilanteita. Lopetus olikin aivan liian ennalta-arvattava ja tylsä. Sankari pelastaa maagikot ja nousee suosioon... Nathaniel oli kuitenkin mukavampi kuin toisessa osassa, vaikka kolmannessa alkoikin saada näitä piirteitä takaisin. Tietysti se oli olennainen osa juonta. Bartimeuksen alaviitteet olivat hauska lisä kirjaan, niistä pidin kovasti.
Ehdottomasti Stravaganza-kirjojen aatelia! Ehkä paras kaikista viidestä kirjasta, Naamioiden kaupunki ja Salaisuuksien kaupunki ehkä yhtä hyviä. Loppua kohden kirja vain paranee, eikä edes kirjoitusvirheitä löytynyt yhtään. Varsinkin Classen suuri meritaistelu oli kuvattu todella elävästi.
Jälleen positiivinen yllätys suomalaisten fantasiakirjojen osalta. Todella hyvä. Hyvin ja kivasti kirjotettu, hyvä tarina ja juoni, mukaansatempaava ja aika värikäskin. Tykkäsin, mutta jostain syystä en kumminkaan haluis ostaa tätä omaksi... Mutta silti tekis mieli mennä kuikuilemaan Helsinkiin josko löytys Alistadiin vievän tunnelin pää:)
Jep, sain tämän kirjan muutama minuutti sitten luettua. Täytyy sanoa että olen tähän osaan ollut tyytyväisempi kuin muutamaan edelliseen, sillä toimintaa oli enemän, ja luvut oli päätetty mielenkiintoisemmin niin että teki mieli jatkaa seuraavaa lukua. Edellisessä kirjassa Sookie vain kulki ympäri miljöötä selvittäen muutamaa murhaa, ja täytyy myöntää että se oli aika pitkästyttävää lukea. Nyt matkusteltiin vähemmän ja keskityttiin päähenkilön kotiseudun tapahtumiin enemän, mikä oli monet seikat huomioon ottaen hyvä juttu. Kirja kuitenkin yltää vain nipin napin neljään tähteen, johtuen siitä Sookie on kasvanut (henkisesti siis) sarjan edetessä aivan liian vähän ottaen huomioon tapahtumat jotka hän oli käynyt läpi. Ja miinusta siitä että hän oli selvinnyt jokaisesta hyökkäyksestä, vaaratilanteesta ja sodasta (tässä kirjassa siis) -joita oli todella monta- fyysisesti 90% vahingoittumattomana. Ja suomentaja tämänkin kirjan kohdalla toi miinusta, sillä esimerkiksi paikallinen Bon Tempsin murre oli hyvin olematonta, toisinkuin se oli englanninkielisessä versiossa melko vahvaa. Kuitenkin viihdyttävä kirja, ja tänäiltana suorastaan hämmästyin että olin loppusuoralle jo saapunut.
Usein on niin että ensimmäisen osan jälkeen toinen on huonompi, mutta täst tuli parempi! Sydän hakkasi monessa kohtaan ja en hennonnut päästää kirjasta irti! Kirjan luojan pitäisi olla ylpeä itsestään niin erikoisen kirjan kun on tehhyt!
Aivan mahtava kirja! Suosittelin jopa kaverille :) Nyt pitää vain odottaa jatko osaa
Tää on niin paras kirja pottereista. On lukenu jo 26 kertaa, eikä lukukokemus muutu mihinkään. Ehdottomasti viisi tähteä.
Jatkaa mainiota sarjaa. En montaa parempaa kirjaa ole lukenut.
Tätä kirjasarjaa on tullut suositeltua kavereille ja jokainen on kehunut. Jos haluaa kevyttä lukemista arjen keskelle, niin tästä sitä kyllä löytyy. Oman elämän huolet väistyy hetkeksi kun saa kikatella ja kokea myötähäpeää ja ihmissuhdekoukeroita Rachelin seurassa. Loitsuja ja lemmenlommoja jatkoi sarjaa samaa rataa ja oli hauskaa luettavaa. Ja vihdoin myös Rachelilla on taikavoimat, mitä toivoin kovasti edellisissä osissa. Mlynowski oli totisesti onnistunut tekemään Lianasta mahdollisimman ärsyttävän hahmon! Ja ihanainen Rafkin jatkoi kuvioissa.. Kaikin puolin koukuttava kirja!
En muista miten päädyin lukemaan koko kirjan, sillä muistan, että en siihen aikaan ollut vielä hirveä fantasian ystävä ja takakannen teksti ja nimi kuullostivat oudoilta. Onneksi luin, huolimatta kaikesta mitä kirjasta ulkoapäin saa irti, kirja on ehdottomasti yksi parhaista lukemistani kirjoista. Tätä lukiessa sai nauraa. Joudun lukemaan kirjan aina välillä uudelleen ja aina kun se on luettu, minulla tulee jokin outo ikävä Sophieta ja Howlia, onneksi he vähän vilahtavat myöhemmissäkin kirjoissa.
Ehdottomasti yksi lempikirjoistani! En tiedä mikä tässä alunperin sai minut innostumaan, mutta tämä on sellainen kirja, jota ei unohda. Aina tekee mieli napata se kirjaston hyllystä ja lukea uudelleen. Se vain on täydellinen yhdistelmä fantasiaa, romantiikkaa ja vanhaa aikaa, joista aina vähintään yksi on yleensä oma syyni jonkun kirjan valintaan. Romantiikkaa vain saisi olla vielä enemmän.. Kartik on ehdottomasti kirjan kiinnostavin henkilö ja niin ihanan salaperäinen. Se, että jatko-osia ei suomenneta on aina suututtanut.. Olen kyllä lukenut ne englanniksi, mutta kun on kyse yhdestä lempparisarjasta niin haluaisin upota sen maailmaan täysin, mikä ei ole täysin mahdollista kun samalla pitäisi ymmärtää sekä teksti, että kieli.. Kun yhtäkkiä ei tajuakaan muutamaa lausetta niin koko lukeminen töksähtää ja jos jotain tärkeää jää tajuamatta niin siitä on haittaa koko lopulle kertomukselle.
Tutustui tähän kirjaan oikeastaan tällä sivustolla. Kiinnostukseni heräsi kun huomasin, että tämä sijoittuu Suomeen joten aikomuksena oli lukea tämä jossain vaiheessa. Sitten jonkin ajan kuluttua, palautettuani aikaisempia kirjoja kirjastoon, huomasin tämän kirjan ja päätin, että se olisi seuraava jonka lukisin. Joten lainasin sen. Tänään sain kirjan luettua loppuun ja eikä se niin erityisiä tunteita herättänyt. Yhdessä kohtaa kirjassa ajattelin, että alkaapa mennä överiksi, kun asioita alettiin tunkemaan toista toisen perään. Ensin Raisan äidin kuolema, uusi paikkakunta, salaisuudet menneisyydestä, ihmisudet, ja kun vampyyrit mainittiin, turhauduin. Mutta se oli onneksi hetkellistä, koska niillä ei (ainakaan vielä) ollut niin suurta osaa. Sitten itse Raisa ja lisää salaisuuksia menneisyydestä. Kuitenkin sain ilokseni ja positiivisesti huomata, ettei kirjan loppu ollut sellainen kuin kuvittelin, ennalta-arvattava siis. Mutta aikalailla tyypillistä paranormaalia romantiikkaa perinteisellä juonikuviolla. Kuitenkin, kaikesta näistä asioista huolimatta, lukukokemus ei ollut huono. Teksti oli sujuvaa ja omaperäistä ja kuten sanoin, oli virkistävää että teos oli kotimaista tuotantoa. Ehdottomasti luen seuraavan osan ja ehdottomasti suosittelen kaikille jotka pitävät paranormaaleista romansseista!
Suoraan sanottuna ahmin tämänkin kirjan päivässä. Olin odottanut kauan, että saisin kirjan käsiini, ja sitten kun sain sitä oli vaikea laskea käsistä. Kirja oli onnistunut teos. Sopivasti jännitystä ja rakkautta. Noran ja Patchin "seikkailuja" on kiva lukea, ja nyt pitää vain tyytyä odottamaan seuraavaa osaa...
Mie oon aina niin epäilevä suomalaisten nuortenkirjojen ja fantasioiden suhteen, koska suurin osa on p***aa... Mutta tämä oli ihana! Jostain syystä niin hyvin ja ajatuksen kanssa kirjotettu, että oli pakko lukee tosi lyhyessä ajassa, ei ois malttanut laskea käsistä ollenkaan! Massiivinen hatunnosto kijailialle, en havainnut Twilight- kopiointia, niinkuin monissa ihmissusi/vampyyri kirjoissa, ja tämä oli kokonaisuutena ihan kutkuttavan hyvä. Hahmot oli tosi aitoja ja eläväisen olosia päähenkilöstä kaikiin epäkeskinäisiin sivuhenkilöihin asti, ja henkilökohtasesti rakastuin Nikoon;) Himoitsen jo nyt sitä seuraavaa osaa.
Tämä on oikeastaan ensimmäisiä scifi-kirjojani, joten en tiedä onko kaikki tämän tyyppinen kirjallisuus näin mahtavaa, sillä tämä trilogia oli todella vaikuttava. Ratkaisut ja käänteet olivat niin taitavasti ja melkein aukottomasti rakennettuja, että ne tuntuivat melkein todellisilta. Ihan kevyttä luettavaa tämä ei kuitenkaan ole, ehei. Osa tapahtumista meni minulta sivu suun ja jouduin kysymään niitä saman kirjan lukeneelta isältäni (hah). Päähenkilön näkökulma oli tässä tapauksessa hyvä ja erikoisempi valinta kuin aiemmissa kirjoissa. Näin mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää, sekä älykästä tekstiä on vaikeaa löytää. Niin uskon. Suosittelen tarttumaan tähän sarjaan.
Kokoelma sisältää yhden vanhan tarinan ja loput on kirjoitettu tällä vuosituhannella. Suurinta osaa tarinoista en mieltäisi kauhuksi, monet ovat ehkä ennemminkin maagista realismia tai yksinkertaisesti vain tarinoita. Kirjan lopussa on Kingin jälkisanat ja vastaus kysymykseen, mikä on saanut hänet kirjoittamaan kunkin tarinan. Mielestäni paras tarina on novelli nimeltä N, joka on kokoelman tarinoista tuorein. King mainitsee jälkisanoissaan, että Arthur Machenin tarina The Great God Pan on ollut innoittajana novellille. Kokoelman viimeinen tarina Hyvin tiukka paikka ei ollut varsinaisesti viihdyttävä, mutta ällötysreaktiota herättävä kylläkin. Pääosin kokoelman kertomukset ovat hyvää keskitasoa, mutta eivät suuremmin kolisseet.
Vaikka kansikuva kirjassa on vähän mitäänsanomaton, oli kirja kuitenkin raikas kuin keväinen tuuli. Hahmot puhuvat kirjassa puhekielellä ja se saa jotenkin kirjan tuntumaan vielä enemmän perussuomalaiselta kuin voisi kuvitellakaan. Mietin heti, että tapahtumat keskittyvät johonkin helsinkiin tai vastaavaan, koska tekstissä oli muutamia slangisanoja, joita en ollut ikinä kuullutkaan. Kirjassa on aikamoista teinimeininkiä, mutta ei se haitannut, sitähän se teininä oleminen on. Typeryyksiä ja välillä huonoa vitsinheittoa. Vaikka vitsit olivat välillä huonoja, nauroin pariin otteeseen melkein vedet silmissä. Unna on aika erikoinen persoona, jonka elämää määrittelevät säikyn oravan vaistot. Hän on kaikessa normaaliudessaan täysin tyypillinen teinityttö. Kirja tursuaa kummallisia nimiä ja jos jonkinlaista nuoren elämään mahtuvaa tapahtumaa, mutta tässä ei vielä kauheasti päästy faunoidien ja muiden hahmojen maailmaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä seuraava kirja tuo tullessaan.
Sophie Kinsellan kirjoitustapa koukuttaa minut mukaansa jokaisessa kirjassa, jonka olen lukenut (eli kaikki mitkä on suomennettu). Oli todella mahtavaa lukea yhden lempikirjailijani romanttisen hauska kirja, jossa oli ripaus eli tarkemmin sanottuna yhden kummituksen verran fantasiaa!