Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Hei! Tämä kirja on upea niin kuin edeltäjänsäkkin! Suosittelen kaikille tätä fantastista sarjaa. Odotan innolla viimeisen osan ilmestymistä. Toivon, että mahdollisimman moni pääsisi osalliseksi tästä kirjasarjasta.
Hei! Minusta kirja oli todella hyvä! Kirja etenikin vähän nopeammin , kuin ensimmäinen osa niin kuin olin toivonutkin. LUKEKAA(kannatta ehdottomasti lukea kaikki osat)
Hei! Luin kirjan, koska kaverini suosittelivat sitä. Odotukseni eivät olleet kovin suuret, koska kaverini eivät suosittele yleensä hyviä kirjoja. Asiaan! Kirja on todella hyvä etenkin "lopputaistelu" oli aika hyvä. ( olisi toivonut Stehille isompaa osaa) Kirja olisi viiden tähden arvoinen, jos kirja olisi lähtenyt nopeammin liikkeelle, mutta mielipiteensä kullakin.
Hei! Angie Sagen kirja Magiaa on minusta huono, koska juoni on todella sekava ja tarina ei mielestäni etene selkeästi. Minusta oli todella yllättävää lukea, että tämä kirja on ollut myyntimenestys. Itse annoin kirjalle arvosanaksi vain yhden tähden.
Hyvää huumorifantasiaa alusta loppuun saakka. Kirja on juuri sopivan lyhyt luettavaksi vaikka tylsänä sadepäivänä.
Luin Turtschaninoffin Arra- kirjan ja odotukset olivat suuret kun aloitin tämän lukemisen. Tämä oli edottomasti positiivinen yllätys! Juoni oli kiinnostava ja henkilöt sitäkin ihanampia. Kinnyin varsinkin Nideen! Komeisiin ja itsevarmoihin peikkoihin ei useassa tarinassa törmää. Nuorien ja peikon kolmiodraama seikkailun lomassa on mitä mielenkiintoisin lukukokemus.Suosittelen lukemaan tämän ihanan kotimaisen fantasiaseikkailun.
Rakastan tätä kirjaa! ihana sukeltaa toiseen maailmaan linnojen ja leiviskänhaltioiden keskelle, kun itse elää vaan tylsää arkea. Katsa on mahdottoman viisas ja hänen voimavarojaan riittää vaikka muille jakaa. Po taas on ihanan mystinen ja veikeä. täydellistä! Juoni oli mukaansatempaava ja teksti tarkkaa ja hienovaraisesti kuvailevaa. Haluaisin lukea läjäpäin lisää Sydänmaan ja muiden valtakuntien elämästä sekä varsinkin Katsasta ja Posta!
Kirja oli hyvä tykkäsin kovasti. Juoni kun ei ollut ennalta arvattava. Minua jäi ärsyttämään se, että kalonalle ei tapahdu mitään. Toki Zoeyn tunnekuohut ja ajatusten vaihtaminen on ihan mukavaa luettavaa, mutta haluaisin todella tietää jo miten tässä käy. Seuraavaa kirjaa odotan innolla, sillä tarina jä jotenkin ärsyttävästi tosi kesken.
Vau! Sanoisin, että tässä kirjassa kirjailijat pääsivät todella taas vauhtiin. Olin totaalisen onnellinen, että hyvin rasittavaa poikaystävä-kuviota ei ollut kauheasti ja tämän kirjan sivuilla siihen kyllä saatiin jonkinlainen järjestys. Ja sitä kautta Zoey sai hahmona lisää pisteitä minun silmissäni. Upeaa, että tähän kirjaan oli kirjoitettu muidenkin henkilöiden näkökulmasta kuin Zoeyn. Se toi kirjaan tervetullutta piristystä. Lisäksi tämä Stevie Raen kuvio ja uusi mielenkiintoinen hahmo saivat kuolan suorastaan valumaan suupielistäni, heistä luen mielelläni lisää - aivan mahtava juonikuvio! Kirjassa oli paljon tapahtumaa, hiukan vähemmän turhaa teinimeininkiä ja loppu oli suorastaan järisyttävä. Edellisen kirjan jälkeen en niinkään jäänyt odottamaan jatkoa, mutta nyt janoan sitä!
Fahrenheit 451 on yksi niitä klassikoita, jotka jokaisen tulisi lukea ja minunkin on ollut tarkoitus se joskus katsastaa, jos tulee vastaan. Kirja yllätti ohukaisuudellaan, ja luin itse tämän kahdella lukukerralla. Miksiköhän klassikoista tulee aina mieleen tuhti tiiliskivi... Montagin vahvuutena hahmona on hänen rohkeutensa ajatella oman toimintansa mielekkyyttä. Bradburyn kieli on pääosin kaunista, vaikka toisinaan hän sortuu hyvinkin abstraktiin värien ja muotojen kuvailuun, joka tuo mieleen kaleidoskooppimaisen tripin Liisan seikkailuista Ihmemaassa. Mekaaniset koirat toivat kaikessa kauheudessaan mieleen Doctor Whon symppis hahmon, robokoira K9:n. Kuinka voisin kuvitella elämääni Bradburyn luomassa maailmassa? Olisinko aivopesty, valmiiksi pureskeltujen tv-ohjelmien orja, joka välillä kaahaa tuhatta ja sataa moottoritiellä vai olisinko kenties rakkaimpia kirjojani salassa lukeva ja kirjallista historiaa säilövä kapinallinen? Bradbury on onnistunut nostamaan jo yli 50 vuotta sitten esille ne ongelmat, joista ensioireet alkavat näkyä nykypäivänä: ihmiset tyhmentyvät, he katsovat mieluummin saippua oopperoiden uusintoja tai päivittävät Facebook-sivuaan kuin lukevat kirjoja. Kuinka kauan lukijakuntaa on riittävästi, jotta kirjoja suomennetaan, painetaan ja myydään, ennen kuin homma alkaa olla kannatamatonta? Toivottavasti minun ei tarvitse nähdä kirjarovioiden hehkua. Onneksi Suomessa on mm. aktiiviset blogi- ja Risingilais-yhteisöt, joissa kirjallisuus on yksi tärkeistä keskusteluaiheista.
Minulla ei ole aavistustakaan miksi, mutta jokin Siipimiehessä saa minut rakastamaan sitä eniten kaikista Eoin Colferin upeista kirjoista. Lentokoneet eivät jaksa kiinnostaa (häpeällistä myöntää, sillä eräs sukulaiseni on lentäjä), mutta Colferin sanailu saa ne kuulostamaan elämäni lähteeltä. Miksei koulukirjoja kirjoiteta yhtä sarkastisesti? Saisin koko rivin kymppejä jos teksti olisi parempaa. Conor on ihana hahmo, ei liian pyhimysmäinen, muttei varsinainen wanna-be-pahis, jotka raivostuttavat äärettömästi. Conor on, ei esitä. Muutkin hahmot ovat uskomattomia, vesi kihoaa silmiin aina kun Billtoe hyppää ruutuun. "Älä sinä opeta minua. Se saa minut tuntemaan oloni tyhmäksi, mikä on ärsyttävää." Melkein uskallan sanoa, että paras kirja, jonka olen lukenut. Melkein, mutten sano, sillä uusin Artemis Fowl on tulossa.
Olen noin kolme kertaa yrittänyt lukea Petetyn. Kieli ei iske, tarina on vähän... ja näin päin pois. Huippukoukuttava? Just. Muutaman kerran Zoen ja sen opettajan väliset kohtaukset jaksoivat kiinnostaa, mutteivät niin paljon, että olisin lukenut loppuun. Pakko se kai joskus... Joskus. Valitan, mutta en suosittele.
Eka kirja tuli luettua vähän huonoina hetkinä, joten uppoamaan ei päässyt, mutta kakkosen kohdalla ei henkilökohtaisia ongelmia löytynyt. Claren (tai suomentajan, en tiedä kenen vika) kieli on ehkä hieman parantunut, enää ei ollut liian töyssyistä. Muutama sanavalinta ärsytti, mutta itse tarina on mukava. Jos sekin lähtee laskuun, en taida hypätä mukana. Jace-Clary-Simon-draamaa on hienoisen myötähäpeän siivittämänä melkein koomista lukea, vaikka hieman itsestäänselvältä se tuntui. Tai siis, eivät Clary ja Simon voi olla yhdessä, jos Clary rakastaa Jace ja Jace Clarya. Se olisi väärin Simonia kohtaan. Eivätkä Jace ja Clary valitettavast voi olla yhdessä, sillä he ovat sisaruksia. Onneksi tämä susi on ainut lapsi. Pakko näistä on loputkin lukea. Miten Varjojen kaupunki voisi päättyä onnellisesti? Valentine kuolee tai katoaa lopullisesti, se on selvä. Mutta Jace-Clary-Simon? Tai Jace-Clary siis enää. Olen utelias. ja valitettavan tietoinen, että sarjan lukeneet ihanat ihmiset naureskelevat tietämättömyydelleni ja "arvauksilleni" joiden paikkaansapitävyyttä en usko edes itse.
Suomeen sijoittuvassa tarinassa on nuori Emmi, joka ajattelee olevansa kaikille näkymätön. Hänen perheensä ei huomaa häntä eikä kukaan halua olla hänen ystävänsä. Hän ei edes ole erityisen hyvä missään. Olisi kauhistuttavaa herätä samoissa asetelmissa kuin Emmi, joka huomaa yhtäkkiä olevansa yksin. Missään ei ole ketään, puhelimet ja muut yhteyslaitteet eivät toimi. Kirjassa on paljon teinielämään liittyviä ongelmia ja käyttäytymistä. Itsensä ja toisien hyväksymistä. Alkuun kirja ei herättänyt oikein mitään mielenkiintoa, mutta loppua kohden juoni alkoi minusta parantua huomattavasti. Tarina kuitenkin jäi suurilta osin vähän laihaksi ja aika mitäänsanomattomaksi.
Voi järkytys! Nyt kyllä oli niin erikoinen lopetus, että en tiedä miten kestän odottaa seuraavan osan ilmestymistä! Kirja oli todella koukuttava ja se piti ahmia läpi hetkessä. Hassua näissä kirjoissa on se, että aika ei juurikaan etene tarinan aikana, mutta aivan kauheasti ehtii tapahtua kuitenkin. Kivana plussana oli, että välillä tarinaa kerrottiin muidenkin kuin Zoyn näkökulmasta. Loistava kirja ja vielä parempi sarja. :)
Tämä kirja oli ehdottomasta tämän sarjan heikoin teos. Jotenkin tässä ei ollut sellaista hohtoa, jota olisin kaivannut.. Kirjan juoni on totisesti jumahtanut paikoilleen. Havenin "henkistä vahvistumista" oli ihan kiva seurata, mutta siihen se sitten jäikin. Toivottavasti seuraava osa sitten yllättäisi positiivisemmin. :)
Ihanan erilainen fantasiakirja, pitkästä aikaa tarina, jota lukee sellaisella kutinalla, ettei malta lopettaa (ja joka ei siis ole mustan tikarin veljeskunta-eikä sookie stackhouse-sarjan kirja) :) Jotenkin tämä vaan iski! Ja niin jännään kohtaankin vielä jäi, etten tiedä miten maltan odottaa seuraavaa osaa..:)
Rakastuin kirjasarjaan heti sen aloitettuani, ja tämäkin piti otteessaan niin etteisitämalttanut laskea käsistään. Olisin mielelläni antanut kirjalle täydet viisi tähteä, mutta minust loppu tuntui jäävän hieman auki ja kaikki käytiin ehkä liian pikaisesti. Muuten mahtava kirja ja mahtava kirjasarja.
rakastuin kirjasarjaan heti ja tämänkin luin yhdellä kertaa. Kirjassa tulee ilmi mitä erikoisimpia asioita joita ei osannut kuvitellakkaan sarjan alussa. itse olen kuitenkin intohimoinen "rakkausfani" joten loppu oli minusta todella surullinen, mutta kuitenkin odottamaton. Kuosittelen kuitenkin kaikille!
Tämä on aivan ihana, paras fantasiasarja mielestäni (: Perillisessä on todella hyvä juoni, varsinkin ottaen huomioon, että kirjailija aloitti Eragonin kirjoittamisen jo 15-vuotiaana. OwO
Täytyy sanoa, etten ole koskaan lukenut mitään tällaista. Dialogia oli hyvin vähän ja se oli minulle täysin uutta. Se oli tietysti selvää, kun Arra oli pitkään mykkä eikä sanonut mitään. Rakastuin silti kirjaan. Se oli kaunis ja pääsi heti parhaimpien kirjojen listalleni. Harvat kirjat ovat saaneet minut itkemään (Arrakaan ei saanut), mutta rakastuin siihen silti. Mykän tytön tarina oli ihanan koskettava. Ennen kuin lainasin kirjan kirjastosta, jouduin miettimään pitkään. Kansi ei ollut houkutteleva eikä niinkään takakansitekstikään, mutta lainasin silti ja ensimmäisten sivujen jälkeen jäin koukkuun. Niin täydellisen ihana kirja.
Tämä oli ensimmäinen lukemani manga-sarja, ja tänkin lukemiseen minua innoitti sarjasta tehty anime, joka jää ärsyttävällä tavalla kesken. Halusin toki tietää miten henkilöille käy, ja niinpä päädyin ostamaan ja lukemaan kaikki sarjan 23-osaa. Manga oli hyvä. Täynnä huumoria ja odottamattomia käänteitä sekä todella mieleenpainuvat hahmot. Suosittelen lukemaan.
Tarina jatkuu siitä, mihin se jäi teoksessa 13 lahjaa. Edellinen päähenkilö Tanya on nyt sivuroolissa ja seikkailua keijujen maailmassa seurataan Punaisen näkökulmasta. Edellisen osan suomentaja Kaisa Kattelus on vaihtunut Sari Kumpulaiseen. Luin 13 lahjaa yli vuosi sitten, joten en osaa sanoa, kuinka paljon tämä vaihdos on vaikuttanut kirjaan. Harrisonin trilogian kahden ensimmäisen teoksen vahvuutena on vanhojen keijumyyttien uudelleen herättäminen. Keijut eivät ole kauniita olentoja, vaan monet ovat ilkeitä keppostelijoita, jotka voivat houkutella ihmisen eksymään metsään. Keijutrilogiassa ei myöskään ole viitteitä tämän hetken muodista, paranormaalista romantiikasta. Kuten muidenkin kommenteissa, ainoa miinus tulee amulettien etsinnän halppoudesta. Pienet vastoinkäymiset olisivat luoneet enemmän syvyyttä tarinaan. Loppu oli hieman ennalta arvattava, mutta taidokkaasti kerrottu.