Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Taas yksi loistava taidonnäyte Rick Riordanilta. Kirja oli loistavaa fantasiaa, joka esitteli muinaisen Egyptin jumalat ja symbolit taitavasti. Mytologiateokset sujuvat kirjailijalta ja Rick Riordanin aikaisemmat teoksetkin osoittavat sen. Siitä ei epälystäkään etteikö tämä kirjailija osaisi kirjoittaa. Loistavaa älyn ja mielikuvituksen yhteistä kukintaa!
Aivan paras kirja! Luulin tätä ennen tienneeni aivan kaiken Rick Riordanin kirjoista ja Percystä mutta tämä kirja paljasti Poseidonin pojasta aivan uusia puolia. Muut kirjan hahmot olivat uniikkeja ja monipuolisia, Frankin ulkonäköä oli vain hankala kuvitella. Sanon vielä kerran: Aivan paras kirja! Siinä on kaikki hyvän fantasiakirjan ominaisuudet: jännitys, romantiikka, taika ja arvaamattomuus! Rakastin sydämmestäni enkä malta odottaa seuraavaa kirjaa!
Tämä kirja todella ansaitsee viisi tähteä, koska kirja oli jännittävä, mukaansatempaava ja sitä laatua mikä vain pitää saada luetuksi heti ensimmäisen sivun jälkeen. Cassandra Funkella on suuret kirjoittamisen ja kuvailun lahjat ja sen huomaa kirjan yksityiskohtaisesta ja arvaamattomasta tekstistä. Jacen ja Claryn suhdetta oli todella kiintoisaa seurata eikä loppuratkaisua olisi arvannut paraskaan lukija. Tämä kirjailija todella osaa kirjoittaa!
Yhdyn edellisiin mielipiteisiin, mutta lisään omiakin näkökohtiani. Ensinnäkin, matka ei ollut kokonaisuudessaan täysi pohjanoteeraus, siitä löytyi myös jännittäviä huippukohtia. Mutta loppu oli valtava pettymys. Se lupaili jatko-osaa, ja siksi en halunnut uskoa että kirja oli päätösosa. Petyin kovasti kirjaan, ja siksi annoin vain kolme tähtiä, mutta kolmaskin on vain nipin napin annettu, ja senkin annoin vain värikkään kuvailun perusteella. Ingo-sarjassa iysessään ei ole mitään vikaa, se sisältää hyviä juonenkäänteitä ja kaunista kuvailua, tämä kirja vain oli pettymys.
En ole vielä kunnolla perehtynyt teokseen, mutta lukemani perusteella sanon että Sabrielin tarina päättyi aivan liian nopeasti! Olisin halunnut lukea hänestä lisää. Toki hänen jälkeläisistään on kiinnostava lukea ja on ilahduttavaa että hän ja Siera saivat toisensa :) Lirael on hyvä teos, kaiken kaikkiaan, ja on kiinnostavaa seurata hänen ja Samethin suhteen kehitystä. ;)
Annan kirjalle kirkkaasti täydet pisteet! Antaisin enemmän mutta kun niitä voi antaa vain viisi tähteä. No, kirjaan. Jännitin kirjan jokaista käännettä, ihoni ihan nousi kananlihalle. Vaikka kuuntelinkin osan kirjasta äänikirjalta luin kuitenkin yli puolet enkä kafu että luin kirjan. Bru ja Kurtis eivät ole siis alussa ystäviä, vain tuttavia, ja oli kiinnostavaa seurata heidän ystävyytensä syventymistä, harmi ettei se kehittynyt pitemmälle kuin ystävyyteen. Koko kirjan yritin miettiä Brun salaisuutta, miten hän ja Kurtis pääsivät Sysimetsään. Ja olin yllättynyt kuullessani hänen vanhempiensa teosta. Kaiken kaikkiaan en jaksa odottaa jatko-osaa, mikä todellakin on tulossa! Harmi että se ilmestyy vasta ensi vuonna. En jaksa odottaa!
En pitänyt kirjasta kovinkaan paljon. Olen siihen pettynyt että kirja muistutti liikaa tieteiskirjallisuutta eikä se sisältänyt paljoakaan magiaa. Sääli. Kun luin kirjaa minua kyllästytti ja olin kirjaimellisesti nukahtaa. Pikkusiskoa esitellään liikaa kirjassa, eikä näillä näkymin sarjaan ole valitettavasti ilmestymässä lisää kirjoja vaikka loppu sellaista lupaili.
Kirjasarjan aiemmat osat olivat mielenkiintoisia ja jännittäviä, ja olin iloinen voidessani tässä osassa lukea muistakin kuin Mattista. Kirjan juoni oli mukaansatempaava joitakin rauhallisia jaksoja lukuunottamatta, ja olin kiinnostunut kuullessani Viiden historiaa ja tekoja. Loppu oli arvattava, mutta mitä olisi pitänyt odottaa.
Tykkäsin! Aloin kirjaa lukemaan kirjastossa ihan huvin vuoksi kun aikaa piti kuluttaa johonkin. Ja parinkymmenen sivun jälkeen lopetin, mutta kirja jäi vaivaamaan mieltäni. Joten otin tällä viikolla ihan asiakseni ottaa ja mennä hakemaan se kirja sieltä kirjastosta ja jatkoin lukemista. En pettynyt! Normaalisti ostan kirjani kaupoista ja todella harvoin edes tulee kirjastossa käytyä, mutta ajattelin kirjan alun jälkeen etten sitä ehkä kuitenkaan hyllyyni halua pölyttymään. Joten lainaus oli loogisin vaihtoehto. Mutta ei olisi tarvinnut pettyä, koska kirja oli ainakin minun mielestäni niin hyvä että luin sen yhdessä illassa. Ja varsinkin loppukohtaus - sai minut aikuisen ihmisen (todella kuitenkin kammoan realistisesti kirjoitettuja kalmoja) jännittämään valojen sammuttamista! (saa nauraa =D ) Onneksi kuitenkin poikani takia meillä on yövalo eteisessä ;) Mutta suosittelen kirjaa lämpimästi! Oli hyvä =)
Tämä on todellinen aarre Potterfaneille! Mukana tuli kaikenlaista ihanaa sälää ja tuskin Potterfani kaikkea kirjan tietoa tiesi ennen kuin luki sen. (: Eli kertakaikkiaan täydellinen!?
Tämä kirja oli minusta sarjan huonoin. En oikein itsekkään ymmärrä miksi pidin tästä vähiten. Ehkä muutuin Capitolilaiseksi ja halusin lisää areenalla käytävää Nälkäpeliä. Sitä tuli jotenkin ikävä Matkijanärheä lukiessa. Tässä ei ollut samankaltaista jännitystä kuin edellisissä kirjoissa. Ikävöin areenan lisäksi Peetaa. Itse pidän Peetasta enemmän kuin Galesta. En ollut pitänyt yhtään Galesta edellisissäkään osissa, ja tässäkään en oikein ihastunut hänen persoonaansa. Gale on jotenkin ehkä hiukan tylsempi kuin Peeta, vaikka Peetanhan persoona on kuvattu niin sanotusti yksinkertaisempana. Ehkä se tekee Peetasta mukavamman ihmisen, se ettei häntä yritetty edes tehdä erityiseksi. Tämä on minusta 4 tähden kirja, vaikka tämä ei minusta yltänyt samalle tasolle sydämessäni kuin Nälkäpeli-trilogian edelliset osat. Niin kuin sanoin tuossa aijemmin, ikävöin areenalla käytävää peliä. En ymmärrä miksi, sehän oli raakaa ja julmaa! Odotin kuitenkin tältä kirjalta jotain muuta. Kuvittelin tämän jotenkin hiukan erilaisemmaksi saadessani tämän käteeni. Vaikka odotinkin erilaista kirjaa, kuitenkin tiesin miten tämä tulee loppumaan: Katniss ja Peeta perustavat perheen, presidentti Snow kuolee, Nälkäpeli lopetetaan ja kapinalliset voittavat sodan. Lukiessani takaiskuista mitä kapinallisille tapahtui, mietin aina, että vaikka tässä tapahtuisi välissä ihan mitä tahansa tämä tulee kuitenkin loppumaan jollain tavalla onnellisesti. Ja niinhän se loppui. Itkin aivan järkyttävästi viimeisten sivujen aikana. Niitä lukiessani näin aivan selkeästi tapahtumat mielessäni. Varsinkin Peetan ja Katnissin lapsien leikkimisen pellolla. Lopetettuani kokonaan kirjan, laittaessani sen kannet kiinni, viimeinen lause kuin kaikui pääni sisällä: "Mutta paljon huonompiakin pelejä on"
Täydellinen, Täydellinen, Täydellinen! Täydellinen isolla T:llä! Tämän kirjan tapahtumat tuntuivat todelta, niin oudolta kuin se useasta saattaa kuulostaa. Edellistä osaa lukiessa minä tunsin myöskin olevani mukana kirjan tapahtumissa, mutta tässä tunne oli vielä aidompi! Tämän (ja lukuisten muidenkin) takia Vihanliekit on mielestäni ehdottomasti paras kirja koko trilogiasta! No, nyt niihin lukuisiin muihin. Ensinäkin, kirjaa lukiessa ensimmäistä kertaa ei osannut aavistaa yhtään mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kirjaa lukiessa ei saanut olla väsynyt, niin olin itselleni luvannut. Halusin nimittäin tuntea koko lukukokemuksen täydellisyydessään! Toiseksi, juoni oli ihanasti mutkikkaampi kuin edellisessä. Itse nostan suuresti hattua Suzannen keksimälle areenakellolle. En olisi ikinä keksinyt mitään samankaltaista. Kolmanneksi,tätä ei vain saanut mielestään pois! Muistan nähneeni areenakellosta unta ensimmäistä kertaa lukiessani. +1,tämän jaksaa lukea useita kertoja. Itse luen tätä tällä hetkellä toista kertaa, ja tuli "Ai niin joo, noinhan se meni!"-elämyksiä useita kertoja. Esimerkiksi olin kokonaan unohtanut Katnissin "raskauden", ja muistin pelin itse alkaneen aijemmin. Olin myöskin unohtanut useat muut tärkeät asiat. Vielä kaiken tuon ylistämisen jälkeen haluan sanoa : Olkoon onni aina sinulle myötäinen!
Päätin lukea Houkutuksen, sillä kaikkihan tästä touhottavat: kuinka hyvä, tai huono tämä on. Itse en päätynyt oikein kumpaankaan vaihtoehtoon. Tämän voisi luokitella "normaaliksi" kirjaksi. Ehkä kolmen tähden kirja, ehkä hiukan huonompi tai parempi. Tämän voisi ehkä parhaiten luokitella viihteeksi. Hahmot eivät olleet kiinnostavia, aika mitään sanomattomia ihmisiä. Niinhän tämä kirjakin kokonaisuudessaan on: mitään sanomaton viihdepläjäys, jota ei voi ottaa kovin tosissaan. Tätä kirjaa voisi verrata hyvänpäivän tutuksi. Sellaisen luokse hakeutuu silloin kun tuntuu, ja sen kanssa ei ryhdy mihinkään vakavampaan ystävyyssuhteeseen. Ainakin minulle tämä kirja on hyvänpäivän tuttu, ja uskon, että monelle muullekkin.
Hugo Cabret sai minut kiinnostumaan elokuvahistoriasta. Ennen kaikkea tämä kirja sai minut kiinnostumaan Georges Mélièsistä. Kun lähdin ottamaan enemmän selvää Georgesista, ymmärsin kuinka tärkeä tämä kirja on ollut minulle: se sai ymmärtämään, että elokuvan ei aina tarvitse olla viihdettä. Se voi myös olla taidetta. Tämän tajuaminen on ollut ainakin omassa elämässäni tärkeää. Myöskin tämä sai minut kunnioittamaan suuresti Georgesia, ja tämän saavutuksia. Uskoisin Georgesin itsensä olevan erittäin ylpeä tästä kirjasta, jos vielä eläisi. Suuret kiitokset Brian Selznickille, ilman häntä en ehkä olisi ymmärtänyt näitä asioita. Nyt osaan katsoa elokuviakin eri tavalla kuin ennen.
Percy Jackson ja Salamavaras on hyvä kirja. Kuitenkin hiukan "lapsekas". Esimerkiksi Annabethin hahmo oli hiukan tylsä. Sankarin "perustyttö apuri". Aluksi vastahakoinen Percyä kohtaan, tietenkin. Annabethin hahmoa luodessa Rick Riordan taisi luottaa vanhaan kaavaan. Muutkin henkilöt olivat hiukan tylsiä, mutta itselläni Annabeth oli se tylsistyttävin. Kuitenkin suuri plussa tuli Puoliveristen leirin tunnelmasta. Tuntui itsekkin siltä, että tekisi mieli olla samaisella leirillä ja ehkä jopa jonkin jumalan lapsi! Adoptoisikohan Afrodite minut, niin pääsisin niiden muidenkin tyhjäpäisten rakkauden jumalan lapsien joukkoon laiturille harjaamaan hiuksia ja katselemaan veden tuomaa peilikuvaa?:D Pystyn jo kuvitella itseni muiden lapsien ja nuorten joukossa!
Nälkäpeli on lähes täydellinen! Näin alkuun se oli pakko todeta. Kirja on alusta loppuun kiinnostava ja koskettava, siis ihan "fyysisestikin"! Tällä tarkoitan sitä, että itselläni oli ainakin sellainen olo, että Nälkäpeliähän tässä pelataan. Odotti pelkäen mitä seuraavaksi tapahtuu, kuka hyökkää ja mistä hyökkää. Tuntui kuin olisi taistellut Katnissin rinnalla! Harva kirjailija pystyy saamaan lukijansa kirjan vangiksi. Syy miksi annan kirjalle neljätähteä, on se, että näin jo seuraavat osat lukeneena tuntuu, ettei tämä kuitenkaan ollut se täydellisin. Niin kuin alussa sanoin, LÄHES täydellinen!
Kirja ei lunasta kunnolla kiinnostavaa lähtökohtaansa. Yksittäiset ajatukset toimivat, mutta kokonaisuutena vain kevyttä viihdettä.
Vuonna 2044 ihmiskunta on kohtalaisen heikossa hapessa. Sodat, nälänhädät ja muut katastrofit ovat ajaneet monet etsimään onnea eksentrisen miljardöörin James Hallidayn luomasta OASIS-virtuaalimaailmasta, joka on eräänlainen huippuunsa tuunattu Second Life tai World of Warcraft. Halliday on kuollessaan testamentannut omaisuutensa sille, joka onnistuu ensimmäisenä löytämään Pääsiäismunaksi kutsutun esineen, joka on kätketty jonnekin virtuaalimaailmaan ja jonka jäljille pääsee ratkomalla vihjeitä ja suorittamalla tehtäviä, jotka liittyvät 1980-luvun populaarikulttuuriin. Nuori lukiolaispoika Wade Watts onnistuu pääsemään ensimmäisenä Pääsiäismunan jäljille, mutta kisassa on muitakin osaanottajia, eikä peli ole aina reilua: eritoten häikäilemättömän IOI-korporaation edustajat ovat valmiita käyttämään murhasta lähtien kaikki mahdolliset keinot päästäkseen tavoitteeseensa. Ja sen jälkeen alkavat Monty Python -repliikit lennellä, kolikkopelit kilistä ja valtavat mecharobotit ottaa mittaa toisistaan. Star Wars -faneista kertovan Fanboys -elokuvan käsikirjoittaneen Ernest Clinen esikoisromaanissa "Ready Player One" (Gummerus, 2012) on vinkeähkö yhdistelmä lapsekasta seikkailua, viittauksia 1980-luvun populaarikulttuuriin ja vähän päälleliimatulta tuntuvaa media- ja yhteiskuntakritiikkä. Kyllä tätä nörttikulttuurinsa tunteville aikuisille ja nuorille voi suositella ihan mennen tullen, mutta sellaiset lukijat, jotka eivät ole koskaan pelanneet tietokoneella mitään muuta kuin miinaharavaa tai eivät tiedä keitä ovat ritarit jotka sanovat NI!, voivat suosiolla jättää kirjan hyllyyn. "Ready Player Onessa" on selkeät puutteensa, mutta kirja on kuitenkin sen verran mukaansatempaava, ettei kirjan lukemisessa pitkään hurahtanut.
Mulla kävi niin että oikeastaan yllätyin että kirja oli niin hyvä. olin ajatellu että se on vaan joku feikki twilight, mutta yllätyinki iloisesti. Kirja oli hyvää luettavaa ja patch oli tietenkin uskomattoman seksikääs pahapoika. Yhden tähden kuitenkin miinustan, sillä en pitänyt Norasta erityisen paljon ja kirja oli hieman ennalta arvattava. Vee oli toki myös ihana ja hänen kommenttinsa saivat suupieletkääntymään:). Kaiken kaikkiaan kirja oli lukemisen arvoinen ja jatko osatkin luen heti kun pääsen kirjastoon.
Luin tämän muutama kuukausi sitten ja hieman petyin kirjaan:( tapahtumat oli helppo arvata ja henkilötkään eivät olleet niitä mielenkiintoisimpia. Harley oli kyllä ehdottamasti paras henkilö kirjassa. Kaikesta huolimatta juoni oli kuitenkin mielenkiintoinen ja amyyn oli helppo samaistua. ajattelin lukee jatko osat, kun nyt tän ekanki luin ja eihän tää mikään huono kirja kuitenkaan ollu vaikka niin saatto ymmärtää mun kommenteista:)
Percy Jackson on paras!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mahtava! olen lukenut kaikki rick riordanin suomeksi ilmestyneet kirjat.