Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Koska sain tämän lahjaksi, aloin alunperin lukemaan tätä vain kohteliaisuudesta, mutta ilokseni sain huomata että kirja on oikeasti loistava! Tässä ei ole mitään erityistä juonta, mutta silti jokainen luku oli kiinnostava ja toi hauskasti esille kaikkia ihmisyyden perusominaisuuksia. En kuitenkaan suosittele nuorimmille lukijoille.
Tämän kirjan luin jo 9-vuotiaana enkä usko että se enää olisi oikein minun juttuni, mutta kun tämän luin se oli minusta yksi parhaista kirjoista. Muistan että aloin jo itsekkin toivoa matkaa kuinka-kum-maahan, siitä huomaa kuinka vahvasti kirja minuun vaikutti, luin sen jopa useaan otteeseen. Suosittelen kirjaa kaikille nuoremmille lukijoille tai lukijoille jotka pitävät yhtään tämäntyyppisistä kirjoista.
Rakastin tätä kirjaa kun luin sen ensimmäisen kerran varmaan 9-vuotiaana, ja minusta tarina on edelleen hyvä vaikken siitä kaikkea muistakkaan. Uskon että jos olisin nyt lähiaikoina lukenut niin arvosana olisi ollut matalampi, mutta oli pakko antaa tuo kun oli kirja oli kinulle niin tärkeä kun olin nuorempi. Kija on kuitenkin hieno ja hauska tarin tytöstä joka rakastaa lukemista ja on viisaampi kuin hänen vanhempansa ovat.
Vaikea uskoa, että sama kirjailija sai aikaiseksi Belgarionin, Malloreanin, Eleniumin ja Tamulin tarut. Althaluksen loppuratkaisu enteili jo huonoa, mutta en olisi ikinä uskonut, että Unennäkijät olisi kokonaisuudessaan tällaista kuraa :(
Paras koskaan lukemani kirja, jonka haluaa lukea aina uudestaan ja uudestaan. Siinä on vain yksi huono puoli, jonka Tolkien itsekin myönsi, se on liian lyhyt. :)
Labyrintti saattaa olla toisille antoisa lukukokemus paikoittain hyvinkin yksityiskohtaisin kuvauksin, mutta minun makuuni kirja oli aivan liian hidastempoinen ja pitkästyttävä kaikkeen näkemääni mainontaan verrattuna.
Lähentelee hyvyydessään Tukikohtaa. King osaa kuvata loistavasti ihmisluontoa ja sitä millaisia jakaumia alkaa tapahtua pienessä yhteisössä pelottavan nopeaan tahtiin, kun se joutuu muusta maailmasta eristyksiin.
Mahdollisesti paras Kingin koskaan kirjoittama kirja. Teksti tempaisee mukaansa heti alkusivuilta eikä King tapansa mukaisesti säästele ketään eikä mitään, kun laboratoriosta karannut tuhoisa virus pyyhkäisee suurimman osan ihmis- ja eläinkunnasta mennessään. Vanhaa kunnon Kingiä, joka on pakko lukaista aina silloin tällöin uudestaan, mieluten silloin, kun flunssapöpö alkaa kutitella nenän sisäpinnalla!
Luin kirjan päivässä kun en saanut näppejäni irti siitä. Rhage on hauska henkilö ja Mary hieman äidillinen ja vahvatahtoinen. Pidin molemmista enemmän kuin ykkösosan päähenkilöistä. Kiinnyin myös suloiseen Johniin, joka heikosta kunnostaan huolimatta tahtoo huolehtia Maryn turvallisuudesta.En kyllä edelleenkään pidä sarjan Lesser- kohdista, ne ovat vaan niin tylsiä.. Arvasin tavallaan lopun ennalta, mikä harmitti hieman. Mutta silti tämä on aivan mahtava sarja, suosittelen lukemaan!
Vaarallinen juhannus kuuluu vähemmän keskeisiin muumikirjoihin, mutta on silti muiden tavoin erinomainen lastenkirja. Pääjuonen rinnalla kulkeva Nuuskamuikun "pelastusretki" on yksi muumikirjojen ikonisimmisista tarinoista. Kirjassa parodioidaan mm. teatterimaailmaa ja ylisuojeltua lastenkasvatusta. Vaikka Vaarallisesta juhannuksesta puuttukin muiden muumikirjojen kiireettömyys ja toisaalta yllätyksellisyys (suurin osa kirjasta kuluu suoraviivaiseen seikkailuun, joka huipentuu muumiperheen järjestämään teatterinäytäntöön), sitä voi suositella vähintäänkin heille, jotka ovat jo tärkeimmät muumitarinat (kolme ensimmäistä) lukeneet.
Muumipapan urotyöt on muumikirjoista vauhdikkain ja mielikuvituksellisin. Kirjan kehystarinassa Muumipappa kertoo muumitalon asukeille nuoruudestaan, ja kirja muodostuu episodimaisista seikkailuista, jotka johtavat lastenkodista Muumitalon syntyyn. Kirjan päähenkilöitä ovat Muumipapan lisäksi Hosuli ja Juksu, joiden lapset seikkailevat muissa muumikirjoissa. Kirjasta selviää myös eräs toinen sukulaisuussuhde jota tuskin tulee muita kirjoja lukiessa ajatelleeksi. Muumipapan urotyöt on tärkeä osa muumikaanonia ja sitä voi suositella kaikille, jotka haluavat tietää tapahtumista ennen Muumilaakson syntyä.
Taikurin hattu on toinen muumikirja ja yhdessä ensimmäisen kirjan (Muumipeikko ja pyrstötähti) yksi parhaista suomalaisista lastenkirjoista. Kirjassa esiintyvät kaikki ensimmäisestä osasta tutut muumihahmot ja Piisamirottakin on vielä viimeistä kertaa kuvioissa mukana. Taikurin hattu on muumikirjoista vauhdikkain ja kepein, kirjassa koetaan monta melko irrallista seikkailua, jotka huipentuvat nimen Taikurin hattuun ja Mörkön ensiesiintymiseen.
Kuinkas sitten kävikään? on hyvä kuvakirja pienten lasten muumeihin tutustuttamiseen. Tarina on kerrottu sanoihin "vaan kuinkas sitten kävikään?" päättyvin runosäkein, joka reiällisen ulkoasun ohella auttaa lapsia aktiivisessa eläytymisessä. Kirjassa on hieman alkupään muumien (ensimmäiset sarjakuvat, Muumipeikko ja pyrstötähti) riehakasta henkeä ja jotkin kohdat huvittavat myös vanhempia lukijoita.
Outo vieras muumitalossa on Tove Janssonin muumikirjoista huonoin. Kirjassa on valokuvakuvitus, jota varten on varmasti nähty paljon vaivaa, mutta se näyttää melko ankealta ja ahdistavalta. Kirjan tarina on melko heppoinen ja sen parasta antia on Taikatalvesta tutun muumien esi-isän lyhyt esiintyminen. Kirjan lopussa nähdään myös toinen (kirjoissa) harvinainen hahmo, jonka henkilöllisyys selviää lukemalla. Outo vieras muumitalossa ei kuitenkaan lisää muumikaanoniin mitään olennaista ja fanitkin voivat jättää sen hyvällä omallatunnolla lukematta.
Vaarallinen matka on Suuren tuhotulvan tapaan maalattu kuvakirja, joka poikkeaa muista muumikirjoista sekä tarinaltaan että tyylitellymmältä kuvitukseltaan. Kirjassa tympääntynyt tyttö pääsee seikkailulle muumiuniversumiin muumikirjojen sivuhahmojen kanssa. Tarina tuntuu melko irralliselta ja tarpeettomalta suhteessa muihin muumikirjoihin. Kirjan parasta antia on muutoin vain Taikatalvessa ja sarjakuvissa nähtävän sympaattisen Surku-koiran suuri esiintymistiheys.
Kuka lohduttaisi Nyytiä? on Tove Janssonin kuvakirjoista paras. Kuvitus on edeltäjäänsä Suurta tuhotulvaa sarjakuvamaisempaa ja mielikuvitusta kutkuttavampaa. Kirjassa nähdään keskeisessä asemassa monia kirjaimellisestikin pieniä hahmoja, jotka muissa muumikirjoissa jäävät sivuosaan. Riimitellyssä tarinassa on lohdullinen ja elämänmyönteinen sanoma, joka puhuttelee niin ystävyyden merkitystä pohtivaa tarhaikäistä kuin identiteettikriisin kanssa kampailevaa teiniä.
Muumipeikko ja pyrstötähti on ensimmäinen muumien seikkailuista kertova ei-kuvakirja. Kirjassa esitellään muumitalon asukit ja kerrotaan miten he kohtaavat Niiskuneidin ja Nuuskamuikkusen, jotka ovat myöhemmissäkin kirjoissa (ja sarjakuvissa sekä tv-sarjassa) keskeisiä hahmoja, joten se sopii erinomaisesti ensimmäiseksi muumikirjaksi. Muumipeikko ja pyrstötähti on myös paras muumikirja. Kirjassa on myöhempiä kirjoja villimpää huumoria ja mielikuvituksen juhlaa. Seikkailun aikana parodioidaan kaikenlaista ryppyotsaisuutta, mm. filosofiaa ja tiedettä, ja muumien hupsu kauppareissu kuuluu lastenkirjallisuuden klassisiin hetkiin. Lämminhenkinen muumiseikkailu sopii kaikenikäisille ja sen voisi jopa katsoa kuuluvan suomalaiseen yleissivistykseen.
Muumit ja suuri tuhotulva on kauniisti maalattu kuvakirja, jossa kerrotaan kuinka Muumilaakso "löydettiin". Kirja ei ole erityisen olennainen muumikaanonin kannalta, mutta siinä nähdään muutama olento, jotka eivät esiinny myöhemmissä teoksissa. Kirjan Nipsu eroaa myöhempien kirjojen Nipsusta melko paljon ja Muumitalon syntytarina poikkeaa Muumipapan urotöiden versiosta. Vaikka Muumit ja suuri tuhotulva on ensimmäinen muumikirja ilmestymis- ja kronologiajärjestyksessä, on Muumeihin tutustuminen parempi aloittaa Muumipeikosta ja pyrstötähdestä tai uudemmista kuvakirjoista.
Kirjaseikkailu sopii kaikille kirjastossa tai lasten parissa työskenteleville. Kirjoittajat vaikuttavat asiantuntevilta ja mainitsevat sopivasti "tosielämän" esimerkkejä lastenkirjoihin liittyen, lasten/nuortenkirjavinkkejä listataan mukavasti. Tekstit eivät muutenkaan lähde liihottelemaan turhan teoreettisiin korkeuksiin. Valitettavasti teoksen ikä verottaa sen hyödyllisyyttä jonkin verran. Kirjaseikkailu ilmestyi juuri muutamaa vuotta ennen 2000-luvun nuortenkirjabuumia, joka korotti yleistä tasoa ja määrää melkoisesti. Toisaalta uudemmissa kirjoissa käsitellään vähän arveluttavan rajuja asioita, joten klassikoissa pitäytyminenkin voi olla hyvä lähestymistapa ja sikäli Kirjaseikkailu pitänee pintansa ainakin parin vuosikymmenen ajan.
Mielestäni Iki ihana oli parempi kuin tämä. En oikein samaistunut Leslieen, ja juonikin tuntui menevän jotenkin minulta ohi. Joissain kohdissa minulla ei ollut hajuakaan, missä mentiin ja kuka oli kuka. Eniten pidin lopusta, koska se oli ennalta arvaamaton ja erilainen. Mielestäni kaikki ratkesi aivan liian helposti. Leslie vain käveli Niallin luo, ja Niall purki Leslien ja Irialin välissä olevan yhteyden, ja se siitä. Irial oli myös jotenkin liian kiltti, vaikka oli "pahan" hovin kuningas. Keenan, kesän hovin kuningas, oli paljon "ilkeämpi" kuin Irial. Toivon silti, että sarjaan tulisi kolmas kirja, jossa kerrottaisiin lisää Aislinnista.
Iki ihana oli mielestäni aivan mahtava kirja, ja mielestäni se oli monta kertaa parempi kuin sala kavala. Saatuani kirjan luettua, minun oli pakko lukea se uudestaan. Toivon että sarjaan tulisi vielä kolmaskin kirja, joka kertoisi lisää Aislinnista, Sethistä ja Keenanista, ja siitä, miten Aislinn sopeutuu elämään keijuhovissa. Pidin kirjassa eniten ehkä Keenanin juonitteluista ja Aislinnin yrityksistä torjua Keenan. Sekin oli hyvä, että keijut olivat paljon erilaisia kuin muissa fantasiakirjoissa. Kirjassa olisi voinut kertoa enemmän Aislinnin äidistä. Jäi mietityttään myös se, kuka Aislinnin isä on. Kannattaa lukea, jos pitää fantasia- ja rakkausromaaneista.
Matka Narniaan on yksi parhaista suomennetuista Narnia-tietokirjoista. Kirjan ensimmäinen puolisko sisältää C.S. Lewiksen itsensäkin "hyväksymän" "Juudan leijona Mikä-mikä-maassa"-tutkielman, jossa väännetään rautalangasta Narnia-kirjojen kristillinen sanoma. Kirjan toinen, jälkimmäinen puolisko sisältää hauskoja anekdootteja ja yksityiskohtia Narnian maailmasta kirja kerrallaan käsiteltynä (varsinainen "matka Narniaan"). Kepeys luo mukavan tasapainoin paikoin puuduttavan ensimmäisen puoliskon kanssa. Kaiken kaikkiaan Matka Narniaan on erinomainen kirja sekä kristityille, jotka haluavat syventää Narnia-kokemustaan että kaikille muillekin Narnian maailmasta kiinnostuneille.
En oo vielä lukenu kirjaa mutta ihan kiinnostukseltani rupesin kattomaan mistä löytyis ja kirjastoissa on 7 kapaletta! Eli Helmet netistä löytyy kun laittaa hakuun kirjan nimen:)
Ehdottomasti yksi parhaista kirjoista, mitä olen ikinä lukenut. En kyllästy tähän edes kerta toisensa jälkeen. Olen lukenut kirjan ehkä - mitä - 6 kertaa, ja silti tekisi mieli lukea taas uudestaan. Kirja ei ollut yhtään liian pitkä, olisi voinut olla jopa pidempi. Juoni on mielenkiintoinen ja päähenkilöt ovat loistavia. Parempaa kirjaa saa kauan etsiä, enkä tiedä löytyisikö.
Tätä odotettiin! Ja täytyy myöntää että valmistauduin hienoiseen pettymykseen, mutta sitä ei kuitenkaan tullut. Kirja jatkoi - ei vielä liian - tuttua rataansa, ja teksti kulki sujuvasti, niinkin, että yllätyin kun käänsin sivua ja tajusin vasta silloin, että kirja on nyt luettu. Kuitenkin loppu jäi niin auki, että olen päättänyt ostaa ja lukea kolmannen osan englanniksi. Kuitenkin seuraavassa osassa pitäisi olla jotain uutta, että lukijoiden mielenkiinto pysyy yllä. Tähän mennessä kirjat on tahty samalla toimivalla muotilla, mutta liika on liikaa. Mutta vaikka tätä nyt melkein haukunkin, olen sen verran suuri fani, että en voi lopettaa sarjan lukemista vaikka haluaisinkin, ja vielä en edes halua.