Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Mielestäni kirja on loistava. Harris on luonut maailman todella mielenkiintoiseksi ja kaikki siinä mainittavat asiat voidaan tarkistaa alkuperäisistä mytologioista. Muutoksia ei ole tehty juuri ollenkaan mikä on plussaa. Tykkäsin jopa päähenkilöstä vaikka tämä vaikutti aluksi vähän turhan naiivilta ja omaan erikoisuuteensa kytkeytyvältä. Pidin myös paljon Lokin hahmosta sekä tämän suhteesta päähenkilöön - jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan millaiseen suuntaan sitä lähdetään seuraavissa osissa viemään.
Tykkäsin kirjasta todella paljon, vaikka se pääsikin varsinaiseen juoneen todella verkkaisesti ja toinen päähenkilö tuli kuvaan vasta kirjan puolen välin jälkeen. Pidin juonenkäänteistä ja ideasta, mutta pari viimeistä sivua ennen epilogia olivat suoranainen pettymys. Päähenkilökaksikko olivat tavanneet vain kolme kertaa ennen tapahtumien tiivistymistä mikä on mielestäni auttamattomasti liian vähän. Kirjailija selkeästi yritti saada romaaniinsa romantiikkaa ennen kuin jättää sen pahasti kesken. Tämä verottaa arvostelustani yhden tähden.
Luin tämän jonkin verran aiemmin ennen kuin leffa teki sarjasta hitin. Pidin kirjasta silloin todella paljon ja luin sen melkein yhdeltä istumalta. Vasta myöhemmin kuitenkin aloin ajattelemaan miten lapsellinen, ennalta-arvattava ja huonosti kirjoitettu kirja tämä on. Bella ihkuttaa Edwardia tuon tuosta ja on olevinaan niin tavallista tyttöä vaikka hänellä on erityiskyky jota kellään muulla ei ole. Hän on olevinaan kömpelö ja sen on kai tarkoitus tehdä hänestä söpö. Ei mielestäni kovinkaan onnistunut valinta. Kimaltelevat vegevampyyrit olivat mielestäni huono valinta kirjailijalta. Jos kerran vampyyreja pitää pistää niin mielestäni niistä pitäisi tehdä aitoja, ei mitään marmorinukkeja. Kirja on kuitenkin parempi kuin elokuva, jonka Pattinson ja Stewart pilasivat roolisuorituksillaan. Valitettavasti. Kirja on kuitenkin ihan viihdyttävää luettavaa, jos sellaisesta tykkää.
Pidin todella paljon Percy Jacksoneista ja olen aina tykännyt muinaisegyptiläisestä mytologiasta. Siitä huolimatta tämä kirja oli vähän pettymys. Juoni kyllä oli ja se eteni ihan kivasti, mutta päähenkilöt eivät olleet yhtä mielenkiintoisia kuin aiemmin mainitussa aiemmassa sarjassa. Lisäksi minua ärsytti se kuinka kuvakulma hyppi kahden päähenkilön välillä - valitettava tapa jonka Riordan on näemmä ottanut omakseen myöhemmissäkin teoksissaan. Mytologiaviittaukset olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja Riordan onnistui luomaan mielenkiintoisen maailman. Juonen onnahteluista huolimatta kirja oli ihan luettavissa.
Ostin tämän alelaarista ja rupesin lukemaan vähän skeptisellä mielellä. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut enkeleistä ja koska olen romantiikan ystävä niin ostin omaksi. Yllätyin siitä miten koukuttava kirja oli vaikka se olikin vähän ennalta-arvattava ja kirjailija on välillä tehnyt sellaisia valintoja joilla ei ole mitään muuta funktiota kuin saada esiin paljasta pintaa tai jotain vastaavaa. Päähenkilöt ovat mielestäni ihan mielenkiintoisia eivätkä juuri aiheuta fave palm reaktiota. Paljon parempi rakkaustarina kuin Houkutus (anteeksi vain) vaikka samaan kategoriaan tämä kai on lueteltavissa.
Luin kirjan englanniksi koska silloin tätä ei ollut vielä käännetty. Tykkäsin ehkä edellisestä sarjasta enemmän, mutta ei tämä huono aloitus ollut. Tykkäsin siitä että klaanit tekivät vaihteeksi yhteistyötä eivätkä tapelleet keskenään. On myös jännä jäädä seuraamaan miten klaanien käy tulevaisuudessa.
Olen pitänyt kaikista kolmesta osasta. Ainut ongelma on se, että olen kyllästynyt Patchiin. Ajattelin kirjan alussa, "jes nyt siitä päästään!" ,mutta Jev jäikin kuvioihin.. Pidän kyllä kaikista muista henkilöistä! Suosittelen lukemaan.
Kirja oli hieman tylsä, varsinkin alussa. Onneksi se parani loppua kohden.Kuvailee todenmukaisesti noitavainojen kekelle joutuneen tytön elämää. Mary, Jack ja Närhi olivat hyviä henkilöitä, saatan lukea seuraavan osan.
Todella hyvä kirja! Kirjailija sai todella tarinaan säpinää, toimintaa ja kivasti romantiikkaa. Harmittaa kun jatko-osassa ei jatketa Silla ja Nickin tarinaa, mutta toivon kolmannelta osalta sitä. Pidin erityisesti Sillan ja Nickin suhteen kehittymisestä, sen kuopista ja onnellisista kohdista. Selasin aina parhaisiin kohtiin takaisin enkä haluaisi palauttaa kirjaa takaisin kirjastoon. Kirjailija keksi hyvän tarinan, enkä kadu että luin kirjan. Kolmas osa ei ilmesty ennen vuotta 2014, mutta jaksan odottaa. :)
Annoin viisi tähteä kirjalle monista syistä ja yksi oli se,että yllätyin kuinka hyvä tämä oli Suomalaisen kirjoittamaksi. Kirjassa oli sopivasti romantiikkaa, mikä teki kirjasta ihanan. Ja henkilöt olivat mielenkiintoisia. Äh en malta odottaa seuraavaa osaa ;)
Tämä kirja kyllä ylitti odotukseni ihan totaalisesti. Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja juoni rullasi hyvin eteenpäin. Ja muutenkin tykkäsin tosi paljon tästä! Hyvä Annukka Salama!
Pokkaripainoksen puna-pinkki kansi johtaa harhaan. Enpäs olisi uskonut olevani aivan näin eksyksissä kirjan genren suhteen ennen kuin edes avasin kantta. Bronksin päähenkilö on Raimo Kallio ei ole aivan tavallinen ihminen, vaan hän on korvannut polvi- ja lonkkanivelensä metallisilla ja pultannut olkapäänsä kiinni. Hänet voi siis tulkita kyborgiksi. Hän tonkii maata ja innostuu oudoista esineistä aivan kuin Wall-E. Hotakaisen kieli maalailee 1990-luvun lamaa; yhteiskuntakritiikkiä, joka kohdistuu mm. työttömyyteen, mielenterveysongelmiin, yksinhuoltajuuteen ja lunnonsuojeluun. Teosta on vaikea lukea vain scifinä, sillä kerronnan realistisuus nostaa paljon muistoja menneisyydestä. Minulle Joutomaa voisi olla mikä vain laman kourissa pyristelevä suomalainen kylä isomman kaupungin kyljessä. Yhteiskunta potee henkistä ummetusta. Hotakaisen runoilija tausta näkyy tekstissä, mutta muutoin tyylistä ei tämän yksittäisen kirjan perusteella voi paljoa päätellä. Bronksia on lisäksi sanottu kokeellisemmaksi, omaa tyyliä vielä hakevaksi teokseksi. Minä kuitenkin pidin tästä, vaikka välillä en pystynyt erottamaan eri puhujia heidän ääntensä muistuttaessa toisiaan. Toisinaan Hotakainen käyttää myös näytelmäkirjallisuudesta tuttuja replikointeja, jotka minusta katkaisivat tekstin soljuvuuden. Rajua tekstiä, joka kertoo vaikeista ajoista, peilaten ne kuvitteelliseen tulevaisuuteen. Hotakainen onkin onnistunut yllättävän hyvin parinkymmentä vuotta sitten nostamaan esiin asioita, jotka ovat edelleen meidän aikanamme tärkeitä ja jotka puhuttavat.
STOP! Älä vaivaudu lukemaan tätä kirjaa, jos et ole todellinen Eddings-fani. Kirja sisältää kaiken tiedon Belgarionin tarun maailmasta - siis kaiken. Kirjassa on monia mielenkiintoisia lukuja niille jotka haluavat lisätietoa, mutta asiaan perehtymättömälle kirja on silkkaa myrkkyä. Kirja käy todella yksityiskohtaisesti läpi kaikki asiat mitä voit kuvitella - aina Ulgojen rahayksiköstä Tolnedran keisarikunnan historiaan. On kirjassa myös jotain positiivistakin. Varsinkin Davidistä itsestään kertovat luvut ovat mielenkiintoista luettavaa. En kuitenkaan suosittele kirjaa sen pahemmin, koska se on suurimmalta osaltaan tylsää luettavaa. Mutta asiasta kiinnostuneet, lukemaan vain!
Ensimmäinen ajatukseni kirjan nähdessäni oli: Onko tämmöinenkin olemassa? Kirja on sinänsä tuntematon, eikä siihen kannata käydä käsiksi, jos ei ole lukenut Belgarionin tai Mallorean tarua. Kirja tuo ihanasti lisätietoa Polgaran suhtkoht tuntemattomaan henkilökuvaan, ja täydentää asioita, jotka jäivät avoimiksi Belgarath - Velhon tarinassa. Kirjan kertojana on tietenkin Polgara itse. Kirjassa on huumoria, seikkiluja, jännitystä ja kaikkea mitä loistavassa fantasiakirjassa pitää ollakkin. Tämä tiiliskiven kokoinen kirja on myös tunteikas. Joissakin kohtauksissa kyyneleet virtaavat ja tekisi mieli heittää kirja seinään. Kuitenkin sen aina ottaa aina takaisin käsiinsä, kun ei osaa lopettaa. Polgara - Velhottaren tarina on kerrasaan loistavaa luettavaa, ja se todistaa taas kerran Eddingsien mahtavia kirjailijantaitoja. Suosittelen kirjaa kaikille Eddings-faneille toivottaen hyviä lukuhetkiä!
Varjojen kaupungit on ehdottomasti paras kirjasarja mitä tiedän! Ja tämä Lasikaupunki oli erinomainen niinkuin sarjan edellisetkin kirjat. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa kirjan henkilöistä niin Claryn luonne on hieman naiivi. Lempihenkilöni on Jace ;) Kirjan loppu oli ihana! Herää tietysti kysymys,että mitä seuraavassa osassa tapahtuu nyt kun Jace ja Clary saivat toisensa, no mutta se selviää varmasti eli seuraavaa osaa odotellessa ;)
Mielestäni Lumottu oli sarjan parhaimpia kirjoja, sanoisinpa että jopa paras. Juoni eteni kivasti, vaikka olisin halunnut ,että Zoey olisi ollut Starkin kanssa ihan kunnolla :) Edellisissä kirjoissa se jatkuva 'säätäminen' lähinnä ärsytti, tässä kirjassa ei sellaista ollut. Kirjan loppu oli yllättävä ja todella haikea. Heath ei ole ikinä kuulunut lempihenkilöihini kirjassa, mutta lopussa kyllä tippa meinasi tulla linssiin. Odotan innolla seuraavaa osaa! :)
Tämä sarja vain paranee mitä pidemmälle mennään. Mielestäni aivan loistava. En malttanut laskea käsistä vaan aina vain piti lukea seuraava luku. Sarja jaksaa kokoajan yllättää juonenkäänteillään. Kuka tahansa voi kuolla. Ja ketkä tahansa voivat liittoutua. Minusta tämä osa onnistui miellyttämään minua erityisen paljon, sillä olin pitkään ollut hieman turhautunut muutamasta jutusta joiden olisin halunnut tapahtuvan ja vihdoin ne tapahtuivat.
Meille esiteltiin tämä kirja äidinkielentunnilla ja halusin heti lukea sen. Lainasin sen samana päivänä ja aloitin lukemisen heti, siinä kirjaston nuortenosaston nurkassa olevalla sohvalla. Kirja alkoi hyvin ja jatkui niin siihen asti, kunnes se pääsi Unnan ja Rufuksen suhteen alkuun. Se oli kömpelöä ja huonosti kirjoitettua, eikä kirjailija selvästikään ole aikaisemmin kirjoittanut romansseja, ja hänen kärsisi harjoitella. Muuten kirja oli kyllä hyvä, ja jännitystä löytyi. Mutta jos jatko-osa tulee, minä tuskin luen sen. Odotin myös hieman isompaa Faunoidien verkostoa, ehkä jopa maailmanlaajuista, ja harmittaa kun sitä ei esitelty enempää.
H.G. Wellsin tieteisklassikko "Maailmojen sota" (Tammi, 2005) ilmestyi 1800-luvun loppupuolella, mutta ensimmäistä suomennosta saatiinkin odotella melkein sata vuotta. Romaani on silminnäkijäkuvaus aluksi voittamattomalta näyttävien marsilaisten hyökkäyksestä Englantiin ja siitä seuranneesta yhteiskunnan mullistuksesta, joka paljastaa myös ihmislajista ne huonoimmat puolet. Wellsin vaikutus genrekirjallisuuden ja populaarikulttuurin historiaan on huikaiseva, ja esimerkiksi John Wyndhamin tai John Christopherin on helppo nähdä ottaneen vaikutteita "Maailmojen sodasta", elokuvantekijöistä nyt puhumattakaan. Nykylukijan näkökulmasta romaani saattaa tuntua hieman vanhahtavalta, mutta toisaalta sen realistinen tapa kuvata tavallisen eikä niin kovin sankarillisen kertojan mietteitä maailmanlopun tunnelmissa, jossa tappavat polttosäteet, myrkkykaasu ja marsilaisten mieltymys vereen tuntuvat tekevän ihmiskunnasta selvää. Kirjailija tuo kuitenkin moneen otteeseen esiin näkökulman, ettei meidänkään lajimme historia tai tavat kestä välttämättä päivänvaloa, jos sitä tarkkaillaan vaikkapa alkuperäisklansojen, muurahaisten tai "älykkäiden kaniinien" näkökulmasta. Wellsin kuvaus marsilaisten harjoittamasta sodasta on julmaa luettavaa: "Yhdessä yössä koko laaksosta oli tullut tuhkalaakso. Liekit olivat nyt vaimentuneet. Siellä missä oli leimunnut tuli nousi enää vain savua, mutta kaikki ne lukemattomat luhistuneet ja raunioituneet talot ja mustuneet ja katkeilleet puut, jotka yö vielä äsken oli peittänyt, näkyivät nyt kolkkoina ja kammottavina aamun armottomassa valossa. Siellä täällä oli silti jotain pelastunutkin - valkoinen rautatieopastin ja kasvihuoneen toinen pää, jotka loistivat puhtaina ja valkeina raunoitten seasta. Koskaan ennen koko historiassa ei sodan aiheuttama tuho ollut ollut näin valikoimatonta ja kaikkialle ulottuvaa." (s. 71) ... mutta tuskinpa kirjailija osasi vielä tuolloin aavistaa, että noin kahdenkymmenen vuoden kuluttua olisi päättynyt sota, jollaista ihmiskunta ei olisi koskaan aikaisemmin kokenut, ja samalla se valmistautuisi toiseen, entistä pahempaan ja totaalisempaan, joka saisi marsilaisetkin näyttämään kohtalaisen sympaattisilta.
Romaani oli monipuolinen ja hauska. Pidin kirjan päähenkilön tavasta tarkastella oikeaa maailmaa ja jopa vertailla sitä pelimaailmaan. Pidin sarjakuvaosuuksista, ne olivat kivaa vaihtelua pelkän tekstin välillä. Päähenkilö joutuu kirjassa ottamaan hyvän otteen oikeasta maailmasta ja lopussa hän löytää tasapainon kummankin maailman, sekä peli-että oikean maailman välillä.
Kirja on mukavan poikkeva "vampyyrikertomys", joka ei aiheuta pahoinvointia niillekään jotka eivät tykkää nykyajan vampyyrimuodista. Kirjassa oli mielenkiintoista pohdintaa uskonno(i)sta, hyvästä ja pahasta.