Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirjan idea kuulosti niin jännältä, joten siksi tämä tuli varattua kirjastosta. Olen aiemmin lukenut Ahernin Tyttö peilissä - kirjan, mutta tämä kyllä ohitti sen opuksen kirkkaasti. Alku tuntui vähän tahmealta, mutta pian huomasin uppoutuneeni kirjan maailmaan täysin. Lucy on saamattomalla tavallaan hauska persoona, jonka elämä on ollut alamäkeä jo jonkun aikaa. Hän yrittää selvitä päivästä toiseen helpolla joskaan ei kauhean viisaalla tavalla. Ahern on kyllä todella käyttänyt mielikuvitustaan kirjoittamalla tämän kirjan, jossa aivan mahdottoman tavalliseen tarinaan on saatu ripaus taikaa. Lucy tapaa ensimmäistä kertaa oman Elämänsä, joka on rähjääntynyt mies. Parivaljakolla on ongelmia saada suhteensa toimimaan, mutta pikkuhiljaa Lucy alkaa oppia elämän tarkoituksen. Hän painii samanlaisten ongelmien kanssa kuin kuka tahansa muukin polultaan eksynyt sielu, mutta ymmärtää ajan kuluessa arvostamaan yhä enemmän elämäänsä. Kirja on opettavainen, tosipohjainen ja hyväntahtoista huumoria ja sarkasmia pursuileva teos, joka antaa lukijalleenkin miettimisen aihetta. Tämä on kirja, jonka jokaisen pitäisi lukea elämänsä aikana.
Carmilla ja muita kertomuksia aloittaa Savukeitaan kauhuklassikko sarjan. Kyseessä on pieni pokkari ja sisältää suomentajan Timo Hännikäisen esipuheen ja neljä novellia. Tunnetuimmat kertomukset Carmilla ja Vihreää teetä on jo aiemmin suomennettu, mutta siitä on aikaa. Carmillassa on wanhan kauhutarinan viehätystä. Se on kertomus vampyyrinaisesta, joka kietoo pauloihinsa toisen nuoren neidon. Vihreää teetä kertomuksessa kuvataan skitsofreenisen mielen kokemaa piinaa. Selonteko oudoista häiriöistä Aungien Streetillä on kummitustarina. Kokoelman päättää surullissävytteinen satu Lapsi joka lähti haltijatarten matkaan. Tällä kertaa pidin erityisesti tästä viimeisestä tarinasta. Kokoelman sisältö on varsin hyvä, mutta olisin toivonut sen sisältävän laajemmin Sheridan le Fanun tuotantoa. Toivottavasti Savukeitaalla on mahdollisuus jatkaa kauhuklassikko sarjaansa.
Simon-fanit tulevat olemaan tyytyväisiä tästä kirjasta. Jace/Clary parituksesta tykkääville on tiedossa vähän pussailua ja turhaa ihmissuhdedraamaa. Alecista ja Magnuksesta tykkävät tulevat pettymään sillä he ovat mystisellä matkalla noin puolet kirjasta. Kirjassa nostetaan esille muutaman uusi hahmo ihan kiinnostavalla tavalla. Sanoisin että ihan OK nuortenkirja mutta tätä sarjaa kannattaa lukea vähän enemmän kieli poskessa kuin aivan tosissaan.
En ole koskaan ollut mikään kauhea Taru Sormusten Herrasta - fani, mutta jostain kumman syystä tämä sitten kirjastosta varasin. Kirja yllätti koska se ei oikeastaan tursua TSH-faktaa vaan se on painottunut enemmänkin visuaalisuuteen. Tässä opuksessa ei oikeastaan ollut paljonkaan uutta tietoa leffan katsoneelle ja koko "opuksen" selasi läpi puoleen tuntiin koska tekstiä ei juurikaan ole. Ihan kuin tämä olisi suunnattu jollekin lapsentasoiselle ihmiselle. Minä kuitenkin pidin tästä koska kuvat olivat upeita ja tekstit yksinkertaisia. Mitään uusia tai mahtavia ylläreitä tämä ei tuo enemmän leffoihin ja kirjoihin hurahtaneille.
Kirja on mahtava ja mukaansa tempaava. Aloittaessani tämän kirjan minulla ei ollut suuria odotuksia, koska kirjailija oli minulle tuntematon, mutta vau ! Kirja nousi äkkiä yhdeksi lempikirjoistani ! Rakastan tätä tarinaa ja lopussa sai itkeä silmät päästään. Tämä kirja on kaikkien luettava !
Pidin ekasta osasta, joten odotin tätäkin innolla. Tässä pokkarissa olikin sitten yllätyksiä toisensa perään ja oikeastaan koko tarina pyöri suhteellisen synkeissä kannattimissa koska jokaisella päähenkilöistä on oma taakka kannettavanaan. Voisin sanoa, että ei Adenilla ainakaan helppoa ole. Pojalla on elämässään tyttö, joka on vielä vampyyri, lisäksi hänet ollaan kruunaamassa vampyyrien kuninkaaksi ja kaikki muu lysti siihen päälle. Mary Ann saa tietää järkyttävän asian itsestään ja hänen suhteensa Rileyyn joutuu koetukselle. Tuckerkin palaa kuvioihin. Tapahtumia oli mielestäni sopivasti ja suurimmat äksönit saatiin taas tarinan lopulla, mutta sen lisäksi jäi paljon kysymyksiä mieleen, joihin haluaisi pikaisesti vastausta, joten toivotaan, että seuraava tarina tulisi mahdollisimman pian.
Seita Parkkolan kirjoissa on sitä jotain, joka ei herätä kiinnostusta, jos kirjaa tarkastelee kauempaa. Kuitenkin parin luvun jälkeen on niin koukussa, ettei muista velvollisuuksiaan, läksyjä ja niin edelleen. Suosittelisin kaikille niille, joilla on ennakkoluuloja suomalaisia kirjailijoita kohtaan. Osataan sitä täällä pohjoisessakin. Usvaan samastui helposti, minä ainakin. Pituus on raivostuttava asia, varsinkin jos vetää ohi pojista, joiden pitäisi olla siinä puolta metriä korkeammalla. Tämä maailma on suunniteltu lyhyille naisille ja pitkille miehille, eikä poikkeuksista pidetä. Suositeltava, hauska, koukuttava ja muutenkin loistava kirja. Teksti avasi silmät, ja pakottaa vilkuilemaan kotikulmilla kaikkiin ojiin ja koloihin, jos siellä vaikka lymyilisikin joku Intian legioonasta. Suositeltava, eteenkin jos luette Viiman ensin. Muuta ei osaa sanoa. Ihana kirja. Olisinpa kolmetoista!
Lontoon itäisistä slummikortteleista nousee tavallista suurempien. älykkäämpien ja aggressiivisempien rottien populaatio, joka kehittää nopeasti himon ihmislihaa kohtaan; yksittäiset hyökkäykset vaihtuvat aina vain suurempiin ja suurempiin verilöylyihin niin hautausmailla kuin metrotunnelissakin, ja pian miljoonakaupungin asukkaat ovat helisemässä terävähampaisten jyrsijöiden kanssa, jotka kaiken lisäksi levittävät puremallaan tappavaa tautia. James Herbertin "Rotat" (WSOY, 1993) sai ilmeisesti ilmestyessään 1970-luvulla kriitikoilta melko nuivan vastaanoton, eikä ihmekään, sillä hienosyisemmän kauhun sijasta se luottaa veren, seksin ja shokkiarvojen yhdistelmään, eikä opettaja Harrisia tai muita romaanin henkilöhahmoja voi pitää erityisen moniulotteisina (erityisesti tämä koskee naisia). Lopputulos on kuitenkin kaikessa ällöttävyydessään tavattoman toimiva genrensä edustaja.
Tämä kirja todisti aikanaan minulle, että sängyn alla on monstereita ja nukuin valot päällä monta viikkoa. Totally worth it! ;)
Lainasin tämän taannoin pieneksi välipalaksi pääsykoekirjojen väliin, ja riman asetin varsin matalalle - kirja vaikutti äkkiseltään Twilight-aallolla ratsastavalta yhdentekevyydeltä. Kirja oli hieman sympaattisempi kuin odotin ja kyhäsi liikuttavan kunnianhimoisesti omaa maailmaansa. Hahmot olivat litteitä arkkityyppejä joihin kompastuu usein nuorten fantasiakirjallisuudessa, eikä hahmojen väliseen dynamiikkaan ollut senkään vertaa huomiota kiinnitetty. Päähenkilönä Nora sulautui hyvin perinteisten sankarittarien rivistöön. Patchin lupaavasti alkanut "ihana paha poika"-roolisuoritus sai epämukavia sävyjä siinä vaiheessa, kun jätkä toistuvasti jätti huomiotta Noran estelyt ja kävi iholle niin tarmokkaasti, että lukijakin tapaili ahdistuneena kännykkäänsä hätänumero takaraivossa. Mikäli Twilightiä on arvioitu ihmissuhteiltaan kyseenalaiseksi, oli Langennut enkeli sitä kaksin verroin. Juuri tuo Patchin (ehkä seksikkääksi määrätietoisuudeksi tarkoitettu) jatkuva ja räikeä, Noralta mielipidettä kysymätön lähentely ei nyt äkkiseltään ole sieltä romanttisimmasta päästä. Ja sitten oltiinkin jo rakastuneita puolin ja toisin että huppista. Mutta sanottakoon nyt, että viihdyttävä kirja kyllä on - tosin itseltäni siihen tuhrautui huomattavasti enemmän aikaa kuin yleensä samanpituiseen kirjaan, kun yksinkertainen kieli ja laimea maailma eivät suorastaan yllyttäneet jatkamaan. Voi tietysti olla, että olen auttamattomasti kasvanut kohderyhmän ohi.
Kirja ei ollut aivan niin hyvä, kuin olin kuvitellut. Eikä se johtunut kirjasta itsestään, vaan kirjailijan tyylistä kirjoittaa. Se oli monesti tosi outoa ja sekavaa, joissain kohdissa liian nopeatempoista. Tunteet oli kerrottu aika huonosti ja monissa kohdissa jäi hieman epäselväksi mitä Katniss tunsi. Mutta muuten kirja oli ihan kiva. Kun itse Nälkäpeli alkoi, kirjaa ei meinannut laskea käsistä. Katniss oli tosin ärsyttävä, mutta loppujen lopuksi ei paljon haitannut. Ihan neljän tähden arvoinen lukukokemus.
Kuten jo useimpien muiden mielestä, pidin tästä osasta todella paljon. Sanoisin melkeinpä itsekin, että tämä on se parhain kuudesta suomeksi ilmestyneestä osasta. Hyvä puoli tässä oli se, että se ärsyttävä poikaystäväsähellys on jo lieventynyt huomattavasti. Onneksi Zoey osaa heivata vihdoin Erikin. Huhhuh. Starkia minä en vain tahtoisi sellaiseksi 'oikeaksi' poikaystäväksi Zoeylle, koska hän vaikuttaa jotenkin isovelimäiseltä tytölle. Mutta ties mihin asiat nyt ajautuvat kun Heathkin siirtyi Tuonpuoleiseen. Vääryyttä, että juuri hänen piti kuolla, vaikkei ihan ykköshahmoihini kuulukaan. Suurta plussaa myös sille, että kirjassa oli monen hahmon näkökulmasta kerrottua tarinaa. Se tuo mukavaa vaihtelua lukemisen ohessa, eikä tarvitse koko ajan stressata Zoeyn mukana. Nyt myös Afroditeen pääsi paremmin käsiksi ja hänen syvintä olemustaan pääsi helpommin tarkastelemaan. On huojentavaa tietää, että hän ei ole sellainen mitä esittää olevansa koko ajan. Odotan innolla tulevia osia ja tahdon päästä katsomaan mitä Stevie Raen ja Refaimin välille kehkeytyy, mitä muut hänestä ajattelevat ja mitä loppupeleissä tapahtuu. Tahdon myös päästä seuraamaan Zoeyn reaktiota Heathin kuolemaan ja kaikkeen mitä on tapahtunut, sillä tottahan toki Zo herää henkiin, koska miksikäs muuten sarja jatkuisi vielä 12-osaan asti?
Tämän kirjan lukemisesta on jo ehtinyt vierähtää puoli vuosikymmentä, mutta sen muistan että tyyli oli tarttuva (teininä tosin luin, mielipide voisi olla erilainen nykyään) ja hahmot eivät ärsyttäneet missään vaiheessa liiaksi. Itse asiassa muistelen pitäneeni Curleytä teinivuosinani yhtenä suosikkikirjailijanani ja sikäli suositeltavana ainakin kyseiselle ikäryhmälle mukavana, sujuvana välipalana. Ikävää vain, että kutkuttava idea ajassa sukkuloimisesta oli lopussa sössitty logiikan pettämisellä, joka harmittaa kovasti yhä, näinkin paljon jälkikäteen. Kirjan ideahan oli, että tyttö ja poika menneisyyteen matkustamalla estäisivät pojan sukua vainoavan kirouksen langettamisen. Kirous periytyy aina seitsemännelle pojalle, joka päähenkilöpoika sattuu olemaan - hän saa selville, että hänen vanhempiensa kuusi aikaisempaa lasta ovat kuolleet aivan pieninä (tämä selitetään kirouksella myös). Poika ja hänen pikkuveljensä ovat siis perheen ainoat lapset. Tyttö ja poika matkustavat menneisyyteen, jossa poistavat kirouksen ja palaavat nykypäivään, jossa elävät onnellisina. Mutta kaiken järjen mukaan joko A) pojalla pitäisi olla 6 vanhempaa sisarusta - tai B) pojan ei pitäisi olla edes syntynyt, sillä ehkäpä kaikissa hänen sukulinjansa perheissä ei olisi ollut seitsemää lasta ilman onnettomuuksia, jolloin todennäköisesti moni hänen esivanhemmistaan ei olisi edes olemassa. Tällainen logiikan puute mielestäni halventaa lukijaa, sillä puoliksi ajatellun ja hutaistun oloinen juoni (etenkin aikaseikkailujen kohdalla, jossa tulisi olla tavallistakin tarkkaavaisempi) olettaa, että lukija nielee mukisematta kaiken, mikä on äärimmäisen ikävä - ja yleinen - piirre etenkin nuortenkirjallisuudessa. Älyllinen haastavuus herättää aina mielenkiinnon ja poikkeaa massasta - ehkä tämäkin oli epäonnistunut yritys sellaiseksi.
Kirja on yhdistelmä tietokirjaa ja novellikokoelmaa. Kirjassa käsitellään suomalaista ja Suomeen kantautunutta tieteiskirjallisuutta 1700-luvulta aina vuoteen 1917 saakka. Kirja on jaoteltu kolmeen pääosioon: asiaosuuteen, kotimaisiin novelleihin ja käännösnovelleihin. Lisäksi lopussa on suomalaisen tieteiskirjallisuuden bibliografia 1803-1917. Paketti on mielenkiintoinen. Vaikka kaikki esitellyt novellit eivät nykylukijan näkövinkkelistä kovin ihmeellisiä ole, niistä saa hyvän näkemyksen tuon ajan ajatusmaailmoista, ajan poliittisista kiistoista ja tulevaisuuden uskomuksista. Monet novellit käsittelevät naisasiaa ja eri kirjoituksissa heijastuu kirjoittajan mielipide aiheesta. Useissa kertomuksissa naisten ja miesten roolit ovat kääntyneet päälaelleen – naiset hoitavat miesten tehtäviä ja ovat kiinni vallan kahvassa (ja kaiken kukkuraksi pukeutuvat housuihin!), kun taas miehet hoitavat kotia ja lapsia. Yhdessäkään novellissa ei ole osattu ennustaa sitä minkälaisia nainen ja mies todellisuudessa ovat tänä päivänä. Sen sijaa kännykästä on ollut visio (Romaani esittely Gabriel Sanden: Money, 1916). Osassa novelleista esitellään mielikuvituksellisia keksintöjä ja monesti oudosta tulevaisuudenkuvasta kertova tarina päättyy ilmaisuus tyyliin ”sehän olikin vaan unta”. Kirja on suositeltavaa lukemista kaikille, joita kiinnostaa suomalaisen ja suomennetun tieteiskirjallisuuden varhaishistoria tai kirjallisuushistoria ylipäätään. Hatunnosto tekijöille.
Eletään tulevaisuutta, missä maapallon ilmasto on lämmennyt dramaattisesti ja jäätiköt ovat sulaneet. Maailman harvalukuinen väestö on paennut viileämmille alueille napaseuduille, missä elämä on vielä siedettävää. Kirjan tapahtumapaikkana on veden vallassa oleva Lontoo, jossa vain korkeimpien rakennusten ylimmät kerrokset ovat asuinkelpoisia. Ilmasto on trooppinen ja päivällä kuumuus on sietämätöntä. Kirjassa kuvataan juuri tätä ahdistavaa kuumaa trooppista ilmastoa hienosti ja sen pystyy hyvin lukiessaankin aistimaan. Ilmaston muutoksen myötä kasvit ja eläimet ovat kokeneet käänteisen evoluution sopeutuakseen taantuneisiin olosuhteisiin, mutta miten on ihmisen laita? Siitä kirjassa lähinnä onkin kyse - ihmisen sisäavaruudesta. Lontooseen on jäänyt muutama tutkija ja kirjassa kerrotaan heidän sisäisestä muutoksestaan ja heidän pakonomaisesta tarpeesta jäädä yhä kuumenevaan kaupunkiin (tai tarpeeseen lähteä vielä paahtavampaan etelään) kokeakseen mentaalisen lipumisen kohti esihistoriaa. Aika hämy koko juttu ja tarina ei tältä osin oikein napannut. Kirjan luettavuus oli kuitenkin melko sujuvaa.
Kirja koostuu kolmesta pienoisromaanista ja yhdestä novellista. Ensimmäinen ja pisin tarina 1922 kertoo pientilallisperhettä kohdanneesta (itse aiheutetusta) tragediasta. Asioiden jälkiselvittelyt eivät menneet ihan suunnitellusti, vaan itse asiassa aivan päin helvettiä. Tarinassa on Bonnie ja Clyde henkeä ja varsinkin loppupuoliskossa on nähtävissä, että tarina on kirjoitettu myös kunnianosoituksena Lovecraftille. Tarina on kerrottu sujuvasti maalaismiehen suulla. Tarinoissa Iso kuski ja Onnistunut avioliitto kuvataan erittäin onnistuneesti ja hyvin aistittavasti ahdistavaa piinaa naisen näkökulmasta. Molempien tarinoiden ilme muuttuu loppupuoliskossa. Tarinoiden sisältö on rankkaa kamaa. Ne edustavat pääosin realistista kauhua, oikeastaan vain kokoelman lyhimmässä tarinassa Kahden kauppa esiintyy yliluonnollisuutta. Yhteinen teema on kosto. Kokoelman tarinat ovat sujuvasti sanailtuja ja pitävät varsin hyvin otteessaan. King on jälleen kerran onnistunut hienosti kuvaamaan hahmojensa tunnetiloja ja pienillä yksityiskohdilla hän saa tarinoihinsa puhallettua toden tuntua. Oikein hyvä kokoelma.
Ainakin 13-vuotias minäni tykkäsi kirjasta silloin aikoinaan. Tarina vie mukavasti ajassa taaksepäin uudisraivaajien elämään. Kirjassa on muutama hieman outo juttu, joista en kuitenkaan sano enempää. Sopii ehkä nuoremmille tytöille jotka tykkäävät historiasta. Celia Reesillä tuntuu olevan tapana väittää kaikkia kirjojaan tosikertomuksiksi, mutta epäilen vahvasti.
olin viimeksi lukenut kirjan joskus ala-aste ikäsenä silloin kirja oli ihan numero 1..nyt luin kirjan uudestaan 13 vuoden jälkeen!! kirja oli edelleen ihana mutta ehkä vähän lapsen omainen.. parasta tässä sarjassa on se että kirjat kasvaa sarjan edetessä..=) kaksi viimesintä on aivan parhaat.. suosittelen kaikkia lukemaaan koko sarjan..
Mä rakastuin tähän kirjaan, vaikka kannen ja takakansitekstin perusteella ei kovin lupaavalta vaikuttanutkaan. Myös alku takkuili hieman mutta aika nomeasti kuitenkin alkoi tarina edetä. Harmittaa kun ei toisia osia ole suomennettu, mutta aijon lukea loputkin, vaikka sitten englanniksi. Suosittelen kaikille!
Epäilemättä suosikkikirjani ! Pysäyttävä tarina joka saa todellakin miettimään.
Ihana ! Lauren Oliverilla on loistava tyyli kirjoittaa. Kirja on oikea tunteiden vuoristorata eikä sitä malta laskea käsistään. Loppu saa varmasti kaikki haukkomaan henkeä, vaikka sitä osaakin tavallaan odottaa. Olen edelleen kirjan lumoissa. Oliver tekee tuskaa seuraavan kirjan odottamisesta !
Loistava kirja, eikä muuta voikkaan odottaa kun kyse on Lauren Oliverin kirjasta. Jokaisen luvun alussa on ihania pieniä tekstejä, jotka tekevät tarinasta todellisemman. Tässä kirjassa selitetään hyvin miten ihmiset ajattelevat rakkaudesta sairautena ja miten he pelkäävät sitä. Alexin ja Lenan tarina sulattaa sydämmen ! Jotkin kohdat ovat niin ihania, että ne on luettava äänen uudelleen ja uudelleen !
Ehdottamasti yksi lempikirjoistani ! Minulla oli ollut jo kauan aikomus lukea tämä kirja, mutta jotenkin se aina kuitenki jäi kirjaston hyllyyn.. Onneksi kuitenki luin sen, vaikka alussa olikin vaikea pysyä kärryillä. Kirja paranee koko ajan loppua kohti ja lopussa ei voi uskoa, että kirja onkin luettu. Ei todellakaan liian pitkä kirja ! Vaikka pidänkin Twilight- sarjasta täytyy kuitenkin sanoa, että tämä kirja päihittää sen. Kaunis kertomus Meyerilta.
Täytyy sanoa, että en odottanut tältä kirjalta paljon, mutta tämä oli kyllä positiivinen yllätys ! Kirjassa oli paljon yllättäviä käänteitä ja romantiikkaakin oli tarpeeksi:) suosittelen !
tarttu ihan sattumalta käteen kirjakaupasta ennen lentoa! ja oli aivan mahtava kirja.onneksi oli pitkä lento =) nyt ihan koukkussa tähän kirja sarjaa suosittelen ehdottomasti kaikille..
























