Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Replica-sarjan kuudes osa -Kohtaaminen on juoneltaan nopea ja mukaansa tempaiseva. Amy lähtee Ericin ja Tashan kanssa Wilderness Adventuren eräretkelle, jossa Amy kohtaa komean ja salaperäisen Andyn, joka vaikuttaa liian vahvalta ja nopealta ollakseen tavallinen ihminen. Amyn ottaessa selvää Andyn salaisuudesta toinen retken ohjaajista koulee salaperäisesti, vai murhataanko hänet. Pian Amy alkaa epäillä: voisiko järjestö olla kaiken takana?
Cassia järjestää itsensä ulkoprovinsseihin työleireille, joissa vallitsee mielestäni hieman keskitysleirimäinen tunnelma. Cassia uskoo Kyn olevan jossain ulkoprovinssissa ja kun hän kuulee eräältä pojalta Kyn paenneen louhikkoon Cassia pakenee leiriltä ja taivaltaa kanjonin halki Kytä etsien. Matkan aikana Cassia joutuu kyseenalaistamaan käsityksensä sekä Kystä että yhteiskunnasta, joka ei olekaan niin täydellinen kuin hän on kuvitellut. Tarinaa kerrotaan nyt sekä Cassian että Kyn kannalta.Välillä on vaikea erottaa kumman. Teksti ei ole kovin nopea tempoista ja juoni junnaa ajoittain paikallaan. Kirja kuitenkin tempaa mukaansa kauniilla kerronnallaan. Sarjan loppu jäi avoimeksi mikä toisaalta on hyvä, viimeinen osa kun on vielä tulossa.(Toivottavasti silloin selviää miten Cassian ja kumppaneiden käy ja kestääkö yhteiskunta.)
Kirja on loistava jatko-osa, joskaan ei mielestäni yllä aivan Paranormaalin tasolle. Kirjassa kaikista hahmoista selviää jotain uutta. Vanhojen hahmojen lisäksi sarjaan ilmestyy uusia hahmoja jotka varittävät tarinaa mukavasti. Juoni ei mielestäni käy missään vaiheessa tylsäksi. Yksi asia kuitenkin jäi pahasti vaivaamaan: mitä kadonneille luonnonhengille tapahtui? Kirjan teksti on mielikuvituksellista sekä huumorintajuista. Hahmoilla toki on myös huonot puolensa, jotka kuitenkin kuuluvat osana tarinaan luoden siihen eloa. Jackin menneisyydestä olisin mieluusti lukenut lisää. Kokonaisuudessa kirja on loistava ja jättää lopun avoimeksi. Jatko-osaa odotellessa... Suosittelen kirjaa kaikille edellisen osan lukioille.
Oryx ja Crake on ensimmäinen kirja Atwoodilta, jonka olen lukenut. Kirja oli alusta asti sujuvaa luettavaa, mutta olin vakuuttunut kirjan hyvyydestä vasta myöhemmässä vaiheessa. Kun tarina sai lihaa luiden päälle edetessään, se muuttui hetki hetkeltä mielenkiintoisemmaksi. Vaikka kirja on vakavamielinen ja negatiivisia ajatuksia herättävä ihmiskunnasta ja asioiden nykytilasta, tarinaa ryyditettiin mustalla huumorilla. Muutama tosissaan huvittava kohtaus ja ajatus mahtui joukkoon. Jos tarina olisi kerrottu ilman tuota satiirista otetta, se olisi voinut jättää masentavan jälkimaun, nyt se ei sitä tehnyt ja hyvä niin. Erittäin hyvä teos kaiken kaikkiaan.
kirjassa on ihan mielenkiintoinen juoni, jokseenkin hieman ennalta arvattava. kirja on kauniisti kirjoitettu ja pidin vertauskuvista sekä siitä, että siinä ei ollut paljoakaan toistoa. huom. paljoakaan. tarkoitettu imaisee mukaansa, mitä nyt alku hieman takkuaa. kaunis rakkaustarina kertakaikkiaan. vain loppu jäi häiritsemään, ky viedään pois ja cassian perhe saa siirron viljelysmaille.. xander antaa cassialle kasan sinisiä pillereitä, jotta tämä voisi etsiä ky:tä.. kas vaan, vanhemmatkin ovat valmiita auttamaan cassiaa etsimään rakkaansa, vaikka aiemmin lain noudattaminen oli yksi heidän elämänsä tärkeimmistä asioista.. mistä löytyy näin täydelliset vanhemmat ja poika, jonka pitäisi olla rakastettusi, vaikka rakastatkin toista ? muuten ihan luettava kokemus.
Kirjan juoni oli mielestäni tosi kiva, mutta kirjoitus tyyli oli minusta kammottava. Se ei napannut yhtään. Itse olisin tehnyt Havenista jotenkin aikuisemman. Entäs sitten Damen? Monet Damenin tekojen motiivit jäivät hämärään ja jotenkin roolihahmosta oli tehty hiemän liian pöyhkeilevä minun makuuni. Kuten sanottu parasta kirjassa oli JUONI. Sehän kai on se pää-asia? : )
Lumottu metsä on Noitakronikoiden päätös osa ja kertoo Liam Donovanin ja Rowan Murrayn tarinan. Tarina kulkee pitkälti samaa kaava kuin aikaisemmatkin osat ja on uskollinen Nora Robertsin tyylille. Tarina on osin hyvinkin ennalta arvattava varsinkin jos on lukenut Robertsin kirjallisuutta. Kuitenkin tarinan taianomaiset piirteet tekevät siitä mielenkiintoisen ja tuovat perus romantiikkaan ja parinmuodostukseen uutta potkua. Seksuaalisuutta unohtamatta kun puhutaan Robertsista ;) Kevyttä iltalukemista jossa ei tarvitse paljon muuta ajatella.
Ehdottomasti tähän mennessä parhain Soturikissat sarjan kirjoista! Pidin eritoten siitä, että tämä erikoisseikkailu todentotta oli erikoisseikkailu, eikä perustunut vain metsän tapahtumiin, vaan aivan toisaalle tuoden paljon uutta jännitystä sarjaan. Rakastin sitä, että kirja oli myös paksu <3 Vaikkakin luin tämän parinpäivän sisään <3 Nyt odottelemaan kakkoskauden kirjoja jo innolla!
Kirja koostuu kolmesta lyhyemmästä tarinasta. Tarinat eivät ole erillisiä ja ne tulee lukea järjestyksessä, sillä aina jälkimmäisessä viitataan edellisiin tapahtumiin. Tarina kertoo hyvän ja pahan välisestä taistelusta ja toisaalta siitä, että tasapaino niiden välillä täytyy säilyttää. Valon ja Pimeyden palvelijoilla, Muilla, on tiukat keskinäiset säännöt miten saavat toimia. Jos jompikumpi osapuoli tekee rikkeen, toinen saa mittavan hyvityksen ja näin edesauttaa omaa asiaansa. Juonen lomassa pohditaan suurempia kysymyksiä ja tuodaan esiin elämän viisauksia, mutta jokin Yöpartiossa ei oikein istunut kohdalleen, jokin häiritsi. Tuntui, että välillä sanavalinnat ja asioiden käsittely olivat epäsopivia tilanteeseen. Itse juonikaan ei minua sykähdyttänyt. Vaikka Muut olivat poikkeuksellisia hahmoja kyvyiltään, he tuntuivat välillä tuossa urbaanimiljöössä kovin tavallisilta illanviettoineen ja Harley Davidsoneineen, poppoo toi ihan mieleeni J.R. Wardin Mustan tikarin vampyyriveljeskunnan (mikä ei ollut hyvä juttu).
Elonmerkit kuuluu samaan kategoriaan Eilisen mystisen sydämen kanssa (josta muistaakseni pidin enemmän kuin tästä kirjasta). Elonmerkeissä on yhtä vähän scifiä kuin Eilisen mystisessä sydämessä on fantasiaa. Kirjan tunnelma toi mieleeni Simon Ingsin Rautakalan kaupungin tai Donna Trattin Jumalat juhlivat öisin. Juonissa ei niinkään ole samankaltaisuuksia, mutta kaikissa näissä kirjoissa on sellainen vahva elämisen maku. Elonmerkit kertoo neljän ihmisen elämästä ja kerronta on välillä hyvin pikkutarkkaa ja huomioivaa. Teksti on laadukasta ja sujuvasti luettavaa, mutta en oikein tiedä... ei tällaiset ihmissuhde tragediat ole ihan mun juttu kuitenkaan, vaikka ei missään vaiheessa tullut tunnetta, että olisi pitänyt lukeminen jättää kesken.
Luin vuonna 2009 ja oon siitä asti ootellu jatkoo. Tietääks joku jatkuuks tää vielä?
Alkumetsä sarjan kolmas osa on ikään kuin sekoitus ensimmäistä ja toista osaa. Kirja on myyttejä ja taruja tulvillaan - jopa liikaa, niin että meno äityi välillä vähän hämyksi ja raskaaksi lukea. Kirjassa oli jotain samankaltaisuutta tähän sarjaan kuulumattoman Muinaisuuden kosketuksen kanssa. Molemmissa on pääosissa teini-ikäinen poika, joka pistää ns. haisemaan. Holvi metsään ei kolahtanut samalla tavalla kuin Metsän henget, mutta hyvä se silti oli.
Bob McCaben luoma kirja, joka sukeltaa täydellisesti Potter-maailmaan. Kylläpä järkytti saada postista kirjakaupan paketti, joka painoi aivan mahdottoman paljon! Legenda on kirjaimellisesti suuri tiiliskivi, joka painaa ainakin sen pari kiloa ja on täynnä tekstiä ja kuvia. Kirjassa oli niin paljon tekstiä ja kuvia, että tätä ei oikein voinut kerralla ahmaista vaan lueskella aina sillointällöin muiden kirjojen ohella. Kirjassa oli paljon uutta tietoa Potter-maailmasta, mutta myös vanhaa ja tuttua. Ihana lukukokemus, joka sai tämänkin Potter-fanin uppoutumaan taas hetkeksi velhojen ihmeelliseen maailmaan! Kirjassa perehdyttiin ensimmäiseksi jokaiseen elokuvaan, näyttelijöiden valintaan ja kuvausten etenemiseen elokuva elokuvalta, jonka jälkeen pääsi lukemaan mielenkiintoisia ja ytimekkäitä pätkiä hahmojen vaatteista ja materiaaleista ja siitä, miksi tietylle hahmolle oli valittu tietynlaisia asukokonaisuuksia. Hahmokuvauksien jälkeen kirja esitteli kaikki elokuvissa olleet kuvauspaikat aina Tylypahkasta ja Rääkyvään röttelöön, niiden kuvauspaikkoihin ja lavasteiden rakentamiseen. Oli ihan mielenkiintoista saada tietää miten jotkut lavasteista on tehty ja miten paljon aikaa kuvauspaikkojen etsimiseen ja varsinkin rakentamiseen on varmasti mennyt. Hahmojen ja paikkojen lisäksi kirjassa tutustuttiin elokuvissa olleisiin olentoihin kuten esimerkiksi Kentaureihin ja Kirskuristajiin. Lisäksi pääsi myös lueskelemaan elokuvissa olleista tutuista esineistä kuten räyhääjästä tai lajitteluhatusta.
Ihan kiva alussa, mutta kyllästyin nopeasti. Naraku tulee ja menee kokoajan. Liian pitkää ja liikaa toistoa. Jotain 20 osaa luin ja sitten kyllästyin ja jätin sarjan sikseen. Ihan jees :)
Kannattaa katsoa leffa eka, sillä silloin odotukset eivät ole niin korkealla, kuin heillä, jotka kirjan lukivat ensiksi. Minäkin katsoin leffan ja tykästyin. Leffa ja kirja tosin eroavat huimasti ja totesin kirjan puolet paremmaksi. Loppujenlopuksi leffa menetti jonkunverran suosiotaan kohdallani, kun totesin sen olevan kirjaan nähden outo. Hyvä kirja. Joksikin seuraavat osat ovat parempia. Kaikkia osia tuskin suomennetaan, mutta sekös ei lukukokemusta silti pahemmaksi muuta.
Kirja on ihan hieno lukukokemus. Tuli luettua heti sen jälkeen, kun pikkumuksuna kuunneltiin äänikirjaa puolenyön aikaan pimeässä huomeessa. Olipas jännä. Päivänvalossa tosin tylsähkö juttu ja hieman pienemmille suunnattu juttu. Toiset tarinat jäivät mieleen ja toiset unohtuivat. Kolme seppää ja metsän kuningas kuolee taisivat jäädä parhaiten mieleeni tuolloin ;).
Enemmänkin vitsikirja, kuin mitään muuta. Kevyenä vitsilukemisena menee, mutta muuta ei tältä kannata hakea. Huom. Vain minun mielipiteeni, joten kirja voi olla mieluisa yllätys jollekkin muulle, mutta epäilempä...
One Piece on saavuttanut hurjaa suosiota, enkä ihmettele. Sarja on erittäin hieno, mutta jostain syystä hiukan överi. Liikaa kummallisia vastuksia. Jostain kummasta syystä en kuitenkaan saa pokkareja luettua kovin nopeasti vaan on niissä pidettävä taukoa ja edes yksi pokkari ei mene yhtä kyytiä. Jälleen syynä saattaa olla oma hölmöyteni ja kirjojen huono saatavuus. Harpottua on tullut osasta osaan jne. Hiukan liian pitkäksi venynyt, mutta mitäs sitä lopettamaan. Lyödään Vaan kehään uusia vastuksia ja voitetaan ne. Animeversio on ainakin kauheaa soopaa mielestäni, kun kaverilla katsoin. Kyllähän Tämänkin parissa saa hauskoja hetkiä koettua, mutta kuten totesin, liian överi. Kyllästys on iskenyt tämän sarjan kanssa, mutta kyllä tähän varmaan palaan.
Ei ole meikäläisellä harmaintakaan mielikuvaa siitä, miten mä tähän tykästyin. Kirjastossa olin vaan ihan innoissani. »Jee! Nälkäpeli!» Enkä muista miten hiivatissa olin saanut semmoisen tuntuman, että Nälkäpeli on jee. Varmaan joku lehtiartikkeli ylipuhui minut xD Jokainen osa tästä on ollut niin hieno, että on ollut pakko lukea joka sana heti katsettaan irroittamatta (välillä on pakko pitää taukoa muusta syystä,utmut...). En oikein osaa myöskään tietää, mikä tässä minut lumosi, mutta sillä tuskin onkaan väliä. Hieno katsaus ihmiskunnan tulevaisuuteen ja tositvn äärimmäisyyteen. Vähän paranneltu versio Selviytyjistä :D. Kyllä tämä on loistava lukukokemus niin tytölle, kuin pojallekkin. Suosittelen.
Tähänkin tykästyin joskus kauan sitten. Katsoin koko brotherhoodin youtubesta silloin, kun siinnä suomenkieliset tekstit toimivat. Sitten ostin pari viimeistä mangapokkaria, sillä taaskaan en ollut ehtinyt aloittaa silloin, kun julkaisu aloitettiin suomessa. Yksi suurimpia suosikkejani mangan parissa, ellei suurinkin. Naruto tulee perässä todella täpärästi ja sitten hellsing. Hahmot ovat mahtavia ja juoni omaperäinen. Dvdboksinkin omistan ja kaikki osat olen kirjaston piikkiin lukenut. On mulla itsellänikin ainakin viisi osaa. Sopii suositella muillekkin tieteisfantasian ystäville. Fmata jaksaisi lukea aina vaan, mutta Arakawan muut sarjat eivät ole uponneet ihan yhtä syvälle sydämmeeni, vaikka koko Hero taleskin kirjahyllyssä komeilee (puoliksi luettuna, sillä fmat on pitänyt koluta miljoonasti läpi välissä xD) Joo... Sopii olla eri mieltä kanssani ihmiset ja sori, että arvosteluni muuttui yhtäkkiä tälläiseksi fanitukseksi ja turhaksi sössötykseksi.
Ehdoton suosikkini Hellsing-sarjasta. Välillä juoni menee tosiaan överiksi, mutta mahtava tämä silti on lukukokemuksena ja jaksan lukea aina vaan uidelleenkin tätä sarjaa ja varsinkin tätä kyseistä osaa.
Niin.... Hellsing... Mietinpä vaan, että miten mä tähän tykästyin? Oli joku juhannus ja serkun kanssa löydettiin joku outo video aiheesta :D. Kovempi ikärajakin saattoi olla osasyynä sellaiselle pikkutytölle, kuin minä tuolloin :] Välillä juoni on sekavahko ja piirtotyyli kehittyy aivan rutosti uusimpia osia kohden. Kyllähän tämä suosikkisarjakuvieni listalle nousikin sinne Naruton ja fullmetal alchemistin seuraksi :) Lempiosakseni nousi ehdottomasti osa 7. Lostava <3 Koko sarja tuli hankittua viime kirjamessuilta 60€, vaikka epäröinkin hiukan hintaa. Halvalla sai, mutta kukkarolleni oli aika raskas päätös. Loppupeleissä kiitos isälleni, joka suostui kustantamaan kaikki messuostokseni joululahjoikseni <3 Nyt jos vaan saisi osat 3-8 serkulta takasin, kun mokoma meni omin lupineen lainaamaan ne hyllystäni ja on aika monesti sattunut unohtamaan ne kotiinsa meillä käydessään, enkä itsekkään ole muistanut heillä käydessään pyytää/ottaa takaisin.
Vasta viime kirjastoreissulla tuli Artemis Fowlin seikkailuun tartuttua, kun olen aikaisemmin vierastanut vähän liikaakin tätä ideaa jostain kummasta syystä. Mietinpä vaan tän suosiota. Jos tällä on niin paljon faneja, niin kaippa tää jotenkin erityishyvä on. Tyytyväinen olen siihen, että kirjaan tartuin ja tokan osan etsin heti , kun kirjastoon ennätän. Nousi heti suosikkikirjasarjojeni listalle ja siellä pysyy varmastikkin pitkään. Ehkä yksi syy näin myöhään sarjaan tutustumiseen oli ala-aste, jossa opettaja lykkäsi kouraani Artemis fowl - sarjakuvapokkarin, joka ei oikeen ollut mieleeni. Silloin olinkin tosin erillainen, kuin nykyään :D
Milloinkohan mä oikein tykästyinkään Naruton seikkailuun? Taisin ostaa ekan osan joskus kirjaksupasta hetken mielijohteessa, kun fmat olivat sieltä loppuneet :D Tämä tosin oli virhe, sillä koukkuunhan tässä jäätiin ja pahasti. Aivan loistava sarja ja mielenkiintoiset hahmot, mutta ehkä hiukan liian pitkä. Kalliiksi tämä kyllä tulee, sillä meilläpäin ei Narutoja kirjastosta löydy ja rahaa tämä harrastus siis vaatii. Itelläni onkin pieni ongelma tän sarjan kanssa :). Luin 36 asti ja sitten harppasin 51, kun en aiempia osia ole löytänyt. +mielenkiintoiset hahmot ja juoni (en jaksa luetella laiskuuttani kaikkia plussia) -liian pitkä (kalliiksi tulee) -juurikin sellainen väärinymmärretty-nuori-pelastaa-maailman-juoni, mutta sekään ei loppupeleissä haittaa :D Suosittelen siis kaikille taistelufantasian ja ninjojen kavereille :3
Heti luettuani ensimmäiset sivut Arran kauniista tarinasta, se kutoi pysyvän kiintymyksen sisinpääni. Tapa jolla Maria on kirjoittanut mykän kutojattaren, myöhemmin Arra maanlaulajatteren tarinan on henkeäsalpaavan kaunis. Pystyin tuntemaan Arran mukana tunteet yksinäisyyden tuskasta, ahdisavan orjuuden kautta aina rakkauteen saakka. Rakastan kirjan henkilöitä, varsinkin Viisasta ja ujoa Arraa sekä rohkeaa, jalosydämistä Surandoa. Se että en pystynyt lopettamaan Arran elämäntarinan lukua vaan valvoin koko yön aina viiteen aamulla asti ja haikea tunne kirjan loppumisen jälkeen takaavat sen, että Arra on ehdottomasti paras teos minkä olen lukenut ikinä. Sydämmelliset kiitokset Maria Turtschaninoffille!