Kirjat kirjojen sisällä
25.05.2014
Siis kirjayhteyskirja. En usko sen olevan sana, mutta käytän sitä nyt tässä "käyttöyhteystuotteeseen" rinnastettavana...
Käykö teillekin niin, että juuri lukemassanne kirjassa puhutaan jostain toisesta kirjasta, ja lopulta on pakko lukea sekin, koska uteliaisuus kasvaa liian suureksi?
Itse olen juuri aloittamassa Hannu Rajaniemen Fractal Prince kirjaa ja mieleeni muistui Rajaniemen haastattelu viime vuoden kirjamessuilta jossa mainittiin mestarivaras Arsene Lupinin olevan osa kirjan juonirakennetta. Törmäsin myöhemmin Lupinin koottuihin teoksiin, ja koska asia jäi kiinnostamaan, olihan se pakko ostaa. Ehkäpä luen sen heti tämän Fractal Princen jälkeen! :lol:
Aiemmin minulle on käynyt vastaavaa mm. Meyerin Houkutuksen kanssa. Bella lukee jatkuvasti Humisevaa harjua ja jossain vaiheessa Edward kysyy tältä, miksi hän pitää moisesta kirjasta, 'eihän se ole rakkaustarina, vaan vihatarina'. Edwardin mielipide jäi häiritsemään minua niin paljon, että minun oli pakko lukea tuo Bronten teos - vain siksi, että ymmärtäisin mitä hittoa Edward tarkoitti 'vihakirjalla'. Luettuani sen, ymmärsin hänen näkökantansa, ja olin itse asiassa samaa mieltä.
Ei näitä kirjoja kirjojen sisällä liene liikoja ole, mutta aina silloin tällöin sitäkin kautta voi löytää helmiä! (Tai edes sen mielenrauhan
)
Käykö teillekin niin, että juuri lukemassanne kirjassa puhutaan jostain toisesta kirjasta, ja lopulta on pakko lukea sekin, koska uteliaisuus kasvaa liian suureksi?
Itse olen juuri aloittamassa Hannu Rajaniemen Fractal Prince kirjaa ja mieleeni muistui Rajaniemen haastattelu viime vuoden kirjamessuilta jossa mainittiin mestarivaras Arsene Lupinin olevan osa kirjan juonirakennetta. Törmäsin myöhemmin Lupinin koottuihin teoksiin, ja koska asia jäi kiinnostamaan, olihan se pakko ostaa. Ehkäpä luen sen heti tämän Fractal Princen jälkeen! :lol:
Aiemmin minulle on käynyt vastaavaa mm. Meyerin Houkutuksen kanssa. Bella lukee jatkuvasti Humisevaa harjua ja jossain vaiheessa Edward kysyy tältä, miksi hän pitää moisesta kirjasta, 'eihän se ole rakkaustarina, vaan vihatarina'. Edwardin mielipide jäi häiritsemään minua niin paljon, että minun oli pakko lukea tuo Bronten teos - vain siksi, että ymmärtäisin mitä hittoa Edward tarkoitti 'vihakirjalla'. Luettuani sen, ymmärsin hänen näkökantansa, ja olin itse asiassa samaa mieltä.
Ei näitä kirjoja kirjojen sisällä liene liikoja ole, mutta aina silloin tällöin sitäkin kautta voi löytää helmiä! (Tai edes sen mielenrauhan
Siis kirjayhteyskirja. En usko sen olevan sana, mutta käytän sitä nyt tässä "käyttöyhteystuotteeseen" rinnastettavana...
 
Käykö teillekin niin, että juuri lukemassanne kirjassa puhutaan jostain toisesta kirjasta, ja lopulta on pakko lukea sekin, koska uteliaisuus kasvaa liian suureksi?
 
Itse olen juuri aloittamassa Hannu Rajaniemen Fractal Prince kirjaa ja mieleeni muistui Rajaniemen haastattelu viime vuoden kirjamessuilta jossa mainittiin mestarivaras Arsene Lupinin olevan osa kirjan juonirakennetta. Törmäsin myöhemmin Lupinin koottuihin teoksiin, ja koska asia jäi kiinnostamaan, olihan se pakko ostaa. Ehkäpä luen sen heti tämän Fractal Princen jälkeen! :lol:
 
Aiemmin minulle on käynyt vastaavaa mm. Meyerin Houkutuksen kanssa. Bella lukee jatkuvasti Humisevaa harjua ja jossain vaiheessa Edward kysyy tältä, miksi hän pitää moisesta kirjasta, 'eihän se ole rakkaustarina, vaan vihatarina'. Edwardin mielipide jäi häiritsemään minua niin paljon, että minun oli pakko lukea tuo Bronten teos - vain siksi, että ymmärtäisin mitä hittoa Edward tarkoitti 'vihakirjalla'. Luettuani sen, ymmärsin hänen näkökantansa, ja olin itse asiassa samaa mieltä. :smile:
 
Ei näitä kirjoja kirjojen sisällä liene liikoja ole, mutta aina silloin tällöin sitäkin kautta voi löytää helmiä! (Tai edes sen mielenrauhan :wink: )
25.05.2014
pihlajapuu
27 kirjaa, 5 kirja-arviota, 271 viestiä
^ Pahinta on, jos kirjassa on joku mielenkiintoisen kuuloinen teos, jota ei oikeasti ole olemassa. :D Jää ärsyttämään, kun haluaisi itse tutustua myös kirjaan.
^ Pahinta on, jos kirjassa on joku mielenkiintoisen kuuloinen teos, jota ei oikeasti ole olemassa. :D Jää ärsyttämään, kun haluaisi itse tutustua myös kirjaan.
25.05.2014
Kirjaneito
402 kirjaa, 87 kirja-arviota, 567 viestiä
Mielenkiintoinen aihe ja niin tuttu tunne! Tuollaisissa tilanteissa tuntuu aina että jää jotain olennaista kokematta kun ei voi muodostaa omaa mielipidettä henkilöiden kirjakeskusteluista. :lol:
Minulle on käynyt noin esimerkiksi Cassandra Claren The Infernal Devices -trilogian kanssa. Sarjassa mainitaan useaan otteeseen Charles Dickensin Kaksi kaupunkia ja pakkohan kirjaan oli tutustua. Enkä kyllä ole katunut hetkeäkään, Kaksi kaupunkia oli loistava kirja. Kaikki en tunteet joita kirjaa lukiessa koin... Se kyynelten määärä lopussa...
Ja pihlajapuu, tuttua tuokin. Esimerkiksi John Greenin Tähtiin kirjoitetussa virheessä mainittu Viistoa valoa on kirja johon mielelläni tutustuisin.
Minulle on käynyt noin esimerkiksi Cassandra Claren The Infernal Devices -trilogian kanssa. Sarjassa mainitaan useaan otteeseen Charles Dickensin Kaksi kaupunkia ja pakkohan kirjaan oli tutustua. Enkä kyllä ole katunut hetkeäkään, Kaksi kaupunkia oli loistava kirja. Kaikki en tunteet joita kirjaa lukiessa koin... Se kyynelten määärä lopussa...
Ja pihlajapuu, tuttua tuokin. Esimerkiksi John Greenin Tähtiin kirjoitetussa virheessä mainittu Viistoa valoa on kirja johon mielelläni tutustuisin.
Mielenkiintoinen aihe ja niin tuttu tunne! Tuollaisissa tilanteissa tuntuu aina että jää jotain olennaista kokematta kun ei voi muodostaa omaa mielipidettä henkilöiden kirjakeskusteluista. :lol:
 
Minulle on käynyt noin esimerkiksi Cassandra Claren The Infernal Devices -trilogian kanssa. Sarjassa mainitaan useaan otteeseen Charles Dickensin Kaksi kaupunkia ja pakkohan kirjaan oli tutustua. Enkä kyllä ole katunut hetkeäkään, Kaksi kaupunkia oli loistava kirja. Kaikki en tunteet joita kirjaa lukiessa koin... Se kyynelten määärä lopussa... :roll:
 
Ja pihlajapuu, tuttua tuokin. Esimerkiksi John Greenin Tähtiin kirjoitetussa virheessä mainittu Viistoa valoa on kirja johon mielelläni tutustuisin.
25.05.2014
KirjaneitoTodellakin! Minunkin on tehnyt mieli lukea tuo Kaksi kaupunkia aivan samasta syystä! Vielä en ole saanut aikaiseksi, vaikka silloin tällöin katsastankin josko englanninkielistä teosta olisi saatavilla ja mihin hintaan
Minulle on käynyt noin esimerkiksi Cassandra Claren The Infernal Devices -trilogian kanssa. Sarjassa mainitaan useaan otteeseen Charles Dickensin Kaksi kaupunkia
[quote="Kirjaneito" post=15912]
Minulle on käynyt noin esimerkiksi Cassandra Claren The Infernal Devices -trilogian kanssa. Sarjassa mainitaan useaan otteeseen Charles Dickensin Kaksi kaupunkia[/quote]
 
Todellakin! Minunkin on tehnyt mieli lukea tuo Kaksi kaupunkia aivan samasta syystä! Vielä en ole saanut aikaiseksi, vaikka silloin tällöin katsastankin josko englanninkielistä teosta olisi saatavilla ja mihin hintaan :heart:
25.05.2014
Kirjaneito
402 kirjaa, 87 kirja-arviota, 567 viestiä
^:lol: Suosittelen kyllä lämpimästi, minulle kirja oli yksi kevään parhaista lukukokemuksista!
^:lol: Suosittelen kyllä lämpimästi, minulle kirja oli yksi kevään parhaista lukukokemuksista!
25.05.2014
Xariel
611 kirjaa, 34 kirja-arviota, 186 viestiä
Näitä on paljon!
Eräs, joka minulle on jäänyt mieleen, on L. M. Montgomeryn Sininen linna, jossa päähenkilö jatkuvasti ahmii kirjailija John Fosterin luontokirjoja. Niitä ei todellisuudessa ole, mutta päähenkilö usein lukee niitä ääneen ja kuvastaa maailmaa niiden kautta, joten ne tuntuvat oikeilta.
[Spoileri - klikkaa]
Eräs, joka minulle on jäänyt mieleen, on L. M. Montgomeryn Sininen linna, jossa päähenkilö jatkuvasti ahmii kirjailija John Fosterin luontokirjoja. Niitä ei todellisuudessa ole, mutta päähenkilö usein lukee niitä ääneen ja kuvastaa maailmaa niiden kautta, joten ne tuntuvat oikeilta.
[Spoileri - klikkaa]
"Ajattele, kuinka monta tuhatta kevättä on ollut täällä - ja kaikki kauniita--", Valancy sanoi. "Voi Barney, katsohan tuota villiä luumupuuta! Minun täytyy toistaa sinulle John Fosterin sanat. Eräässä hänen kirjassaan on muuan kohta, olen lukenut sen sata kertaa. Hän on varmaan kirjoittanut sen juuri tuollaisen puun edessä: Katsokaa nuorta villiä luumupuuta, joka on ikimuistoisen tavan mukaan koristautunut hienoimmasta pitsistä tehtyyn morsiushuntuun. Metsän keijukaisten sormet ovat varmaan kutoneet sen, sillä maallisista kangaspuista ei ole koskaan syntynyt mitään samanlaista. Minä vakuutan, että puu itse tietää suloisuutensa. Se keikailee silmiemme edessä ikään kuin sen kauneus ei olisi metsän lyhytaikaisin ilmiö samoin kuin se on harvinaisin ja erikoisin, sillä tänään se on nähtävänä, mutta huomenna ei ole. Jokainen etelätuuli, joka suhisee oksien läpi, pudistelee maahan kokonaisen pilven hentoja terälehtiä. Mutta mitäpä sillä on väliä? Tänään se on villien puiden kuningatar, ja metsässä vallitsee nykyhetki ikuisesti."
Näitä on paljon!
 
Eräs, joka minulle on jäänyt mieleen, on L. M. Montgomeryn Sininen linna, jossa päähenkilö jatkuvasti ahmii kirjailija John Fosterin luontokirjoja. Niitä ei todellisuudessa ole, mutta päähenkilö usein lukee niitä ääneen ja kuvastaa maailmaa niiden kautta, joten ne tuntuvat oikeilta.
 
[spoiler]"Ajattele, kuinka monta tuhatta kevättä on ollut täällä - ja kaikki kauniita--", Valancy sanoi. "Voi Barney, katsohan tuota villiä luumupuuta! Minun täytyy toistaa sinulle John Fosterin sanat. Eräässä hänen kirjassaan on muuan kohta, olen lukenut sen sata kertaa. Hän on varmaan kirjoittanut sen juuri tuollaisen puun edessä: [i]Katsokaa nuorta villiä luumupuuta, joka on ikimuistoisen tavan mukaan koristautunut hienoimmasta pitsistä tehtyyn morsiushuntuun. Metsän keijukaisten sormet ovat varmaan kutoneet sen, sillä maallisista kangaspuista ei ole koskaan syntynyt mitään samanlaista. Minä vakuutan, että puu itse tietää suloisuutensa. Se keikailee silmiemme edessä ikään kuin sen kauneus ei olisi metsän lyhytaikaisin ilmiö samoin kuin se on harvinaisin ja erikoisin, sillä tänään se on nähtävänä, mutta huomenna ei ole. Jokainen etelätuuli, joka suhisee oksien läpi, pudistelee maahan kokonaisen pilven hentoja terälehtiä. Mutta mitäpä sillä on väliä? Tänään se on villien puiden kuningatar, ja metsässä vallitsee nykyhetki ikuisesti.[/i]"[/spoiler]
25.05.2014
Celestine
234 kirjaa, 50 kirja-arviota, 430 viestiä
Ainakin kaksi tulee näin äkkiseltään mieleen: cornelia Funken Mustemaailma-trilogian Mustesydän ja Michel Enden Tarina vailla loppua, jossa on kirja nimeltä Tarina vailla loppua. Eikä kumpaakaan ole olemassa 
Tariana vailla loppua-kirjan luvusta on pitkä aika, mitta [Spoileri - klikkaa]
Mustesydän puolestaan voisi olla kiehtova kirja, mutta en tiedä pystyisinkö keskittymään siihen, kun olen lukenut Funken kirjat ja tiedän, mitä tarinan takana tapahtuu.
Xariel kirjoitti:

Tariana vailla loppua-kirjan luvusta on pitkä aika, mitta [Spoileri - klikkaa]
kirjassa olevan kirjan tarinaahan päähenkilö lukee koko ajan ja pääsee vielä mukaankin.
Joten siinä mielessä kirjaa ei tarvitsesi lukea.Mustesydän puolestaan voisi olla kiehtova kirja, mutta en tiedä pystyisinkö keskittymään siihen, kun olen lukenut Funken kirjat ja tiedän, mitä tarinan takana tapahtuu.
Xariel kirjoitti:
Eräs, joka minulle on jäänyt mieleen, on L. M. Montgomeryn Sininen linna, jossa päähenkilö jatkuvasti ahmii kirjailija John Fosterin luontokirjoja. Niitä ei todellisuudessa ole, mutta päähenkilö usein lukee niitä ääneen ja kuvastaa maailmaa niiden kautta, joten ne tuntuvat oikeilta.[Spoileri - klikkaa]
Barney= John Foster
Ainakin kaksi tulee näin äkkiseltään mieleen: cornelia Funken Mustemaailma-trilogian Mustesydän ja Michel Enden Tarina vailla loppua, jossa on kirja nimeltä Tarina vailla loppua. Eikä kumpaakaan ole olemassa :sad:
 
Tariana vailla loppua-kirjan luvusta on pitkä aika, mitta [spoiler]kirjassa olevan kirjan tarinaahan päähenkilö lukee koko ajan ja pääsee vielä mukaankin.[/spoiler] Joten siinä mielessä kirjaa ei tarvitsesi lukea.
 
Mustesydän puolestaan voisi olla kiehtova kirja, mutta en tiedä pystyisinkö keskittymään siihen, kun olen lukenut Funken kirjat ja tiedän, mitä tarinan takana tapahtuu.
 
[b]Xariel kirjoitti:[/b]
[quote]Eräs, joka minulle on jäänyt mieleen, on L. M. Montgomeryn Sininen linna, jossa päähenkilö jatkuvasti ahmii kirjailija John Fosterin luontokirjoja. Niitä ei todellisuudessa ole, mutta päähenkilö usein lukee niitä ääneen ja kuvastaa maailmaa niiden kautta, joten ne tuntuvat oikeilta.[/quote]
 
[spoiler]Barney= John Foster[/spoiler] :wink:
26.05.2014
Niksu
27 kirjaa, 13 kirja-arviota, 538 viestiä
Kyllä. Jos jostain löytyy mielenkiintoisia viitteitä kirjoihin, niin pakkohan ne on itsekin lukea. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin lukea muiden tulkintoja kirjasta, jota ei ole itse lukenut...
Kyllä. Jos jostain löytyy mielenkiintoisia viitteitä kirjoihin, niin pakkohan ne on itsekin lukea. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin lukea muiden tulkintoja kirjasta, jota ei ole itse lukenut...
26.05.2014
Tero
13 kirjaa, 29 viestiä
pihlajapuu^ Pahinta on, jos kirjassa on joku mielenkiintoisen kuuloinen teos, jota ei oikeasti ole olemassa. :D Jää ärsyttämään, kun haluaisi itse tutustua myös kirjaan.Joskus voi näidenkin kanssa käydä tuuri. Cat Valenten Palimpsestissa on kiehtovia katkelmia kuvitteellisesta kirjasta, joka oli yhdelle päähenkilöistä rakas lapsuudessa. Noista pätkistä syntyi onnettomien sattumien kautta myöhemmin erinomainen Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse tekemällään laivalla (onni onnettomuudessa siis).
(Jos joku muuten ei ole tuota lukenut, englanninkielisen version saa tällä hetkellä Adlibrisistä alle kuudella eurolla.)
[quote="pihlajapuu" post=15908]^ Pahinta on, jos kirjassa on joku mielenkiintoisen kuuloinen teos, jota ei oikeasti ole olemassa. :D Jää ärsyttämään, kun haluaisi itse tutustua myös kirjaan.[/quote]
Joskus voi näidenkin kanssa käydä tuuri. Cat Valenten Palimpsestissa on kiehtovia katkelmia kuvitteellisesta kirjasta, joka oli yhdelle päähenkilöistä rakas lapsuudessa. Noista pätkistä syntyi onnettomien sattumien kautta myöhemmin erinomainen [url=http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512091186]Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse tekemällään laivalla[/url] (onni onnettomuudessa siis).
 
(Jos joku muuten ei ole tuota lukenut, englanninkielisen version saa tällä hetkellä [url=http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=1250010195]Adlibrisistä alle kuudella eurolla[/url].)
26.05.2014
jPekka
93 kirjaa, 10 viestiä
Vastikään suomentamani heinäkuussa ilmestyvä Sarah Lotzin Kolme kuuluu sekin tähän säikeeseen. Kirja sisältää lyhyen johdantojakson jälkeen ja ennen vähän pidempää finaalia kuvitellun silminnäkijähaastatteluihin tietokirjan nimeltä Musta torstai; Katastrofista salaliittoihin, joka käsittelee vuoden 2012 alussa tapahtunutta onnettomuusryvästä, jolloin samana päivänä eri puolilla maailmaa putosi neljä matkustajakonetta.
Vastikään suomentamani heinäkuussa ilmestyvä Sarah Lotzin [i]Kolme[/i] kuuluu sekin tähän säikeeseen. Kirja sisältää lyhyen johdantojakson jälkeen ja ennen vähän pidempää finaalia kuvitellun silminnäkijähaastatteluihin tietokirjan nimeltä [i]Musta torstai; Katastrofista salaliittoihin[/i], joka käsittelee vuoden 2012 alussa tapahtunutta onnettomuusryvästä, jolloin samana päivänä eri puolilla maailmaa putosi neljä matkustajakonetta.
26.05.2014
tiarAnon
200 kirjaa, 3 kirja-arviota, 275 viestiä
Kukaan ei ole vielä maininnut Johanna Sinisalon Linnunaivoja, jossa päähenkilö lukee suorastaan maanisesti Joseph Conradin Pimeyden sydäntä?
Mun silmään erityisen kiinnostavia on ne teokset, joissa toista kirjaa ei varsinaisesti mainita, mutta se on pakko tuntea, jotta voisi todella ymmärtää teosta. Tästä hyvä esimerkki on Sinisalon Sankarit, joka on käytännössä Kalevala uudelleenkirjoitettuna. Varsinaisen spefikentän ulkopuolellahan tällaisia tarinoita on paljon, esimerkiksi J.M. Coetzeen Foe, joka kertoo omalla tavallaan Robinson Crusoe -romaanin synnystä, tai Jean Rhysin Siintää Sargassomeri, joka on vastakertomus Kotiopettajattaren romaanille. Onhan näitä varmasti spefi-puolellakin, mutta ei nyt äkkiseltään tule mieleen. Raksuttaako jollakulla muulla nopeemmin?
Oma lukunsahan tietysti on toisten tarinoista hahmonsa lainaavat tekstit, kuten Alan Mooren Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga, jossa seikkailevat 1800-luvun kirjallisuuden hahmot tai toistaiseksi suomentamaton Lost Girls, jossa Ihmemaan Liisa, Peter Panin Wendy ja Ozin Dorothy tapaavat sattuman kautta.
Neil Gaimanilla taisi olla joku Sherlock Holmes -novelli, johon oli sotkettu Cthulhu-mythosta?
Mun silmään erityisen kiinnostavia on ne teokset, joissa toista kirjaa ei varsinaisesti mainita, mutta se on pakko tuntea, jotta voisi todella ymmärtää teosta. Tästä hyvä esimerkki on Sinisalon Sankarit, joka on käytännössä Kalevala uudelleenkirjoitettuna. Varsinaisen spefikentän ulkopuolellahan tällaisia tarinoita on paljon, esimerkiksi J.M. Coetzeen Foe, joka kertoo omalla tavallaan Robinson Crusoe -romaanin synnystä, tai Jean Rhysin Siintää Sargassomeri, joka on vastakertomus Kotiopettajattaren romaanille. Onhan näitä varmasti spefi-puolellakin, mutta ei nyt äkkiseltään tule mieleen. Raksuttaako jollakulla muulla nopeemmin?
Oma lukunsahan tietysti on toisten tarinoista hahmonsa lainaavat tekstit, kuten Alan Mooren Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga, jossa seikkailevat 1800-luvun kirjallisuuden hahmot tai toistaiseksi suomentamaton Lost Girls, jossa Ihmemaan Liisa, Peter Panin Wendy ja Ozin Dorothy tapaavat sattuman kautta.
Neil Gaimanilla taisi olla joku Sherlock Holmes -novelli, johon oli sotkettu Cthulhu-mythosta?
Kukaan ei ole vielä maininnut Johanna Sinisalon Linnunaivoja, jossa päähenkilö lukee suorastaan maanisesti Joseph Conradin Pimeyden sydäntä?
 
Mun silmään erityisen kiinnostavia on ne teokset, joissa toista kirjaa ei varsinaisesti mainita, mutta se on pakko tuntea, jotta voisi todella ymmärtää teosta. Tästä hyvä esimerkki on Sinisalon Sankarit, joka on käytännössä Kalevala uudelleenkirjoitettuna. Varsinaisen spefikentän ulkopuolellahan tällaisia tarinoita on paljon, esimerkiksi J.M. Coetzeen Foe, joka kertoo omalla tavallaan Robinson Crusoe -romaanin synnystä, tai Jean Rhysin Siintää Sargassomeri, joka on vastakertomus Kotiopettajattaren romaanille. Onhan näitä varmasti spefi-puolellakin, mutta ei nyt äkkiseltään tule mieleen. Raksuttaako jollakulla muulla nopeemmin?
 
Oma lukunsahan tietysti on toisten tarinoista hahmonsa lainaavat tekstit, kuten Alan Mooren Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga, jossa seikkailevat 1800-luvun kirjallisuuden hahmot tai toistaiseksi suomentamaton Lost Girls, jossa Ihmemaan Liisa, Peter Panin Wendy ja Ozin Dorothy tapaavat sattuman kautta.
 
Neil Gaimanilla taisi olla joku Sherlock Holmes -novelli, johon oli sotkettu Cthulhu-mythosta?
26.05.2014
StaCa
27 kirjaa, 15 kirja-arviota, 278 viestiä
Mun silmään erityisen kiinnostavia on ne teokset, joissa toista kirjaa ei varsinaisesti mainita, mutta se on pakko tuntea, jotta voisi todella ymmärtää teosta. Tästä hyvä esimerkki on Sinisalon Sankarit, joka on käytännössä Kalevala uudelleenkirjoitettuna. Varsinaisen spefikentän ulkopuolellahan tällaisia tarinoita on paljon, esimerkiksi J.M. Coetzeen Foe, joka kertoo omalla tavallaan Robinson Crusoe -romaanin synnystä, tai Jean Rhysin Siintää Sargassomeri, joka on vastakertomus Kotiopettajattaren romaanille. Onhan näitä varmasti spefi-puolellakin, mutta ei nyt äkkiseltään tule mieleen. Raksuttaako jollakulla muulla nopeemmin?Puhut siis oikeastaan pastisseista?
Fifty Shades of Grey taitaa olla nykyisistä kuuluisin ;)
Sen lisäksi mm. Sherlock Holmesista on tehty tuhat ja yksi pastissia.
[quote]Mun silmään erityisen kiinnostavia on ne teokset, joissa toista kirjaa ei varsinaisesti mainita, mutta se on pakko tuntea, jotta voisi todella ymmärtää teosta. Tästä hyvä esimerkki on Sinisalon Sankarit, joka on käytännössä Kalevala uudelleenkirjoitettuna. Varsinaisen spefikentän ulkopuolellahan tällaisia tarinoita on paljon, esimerkiksi J.M. Coetzeen Foe, joka kertoo omalla tavallaan Robinson Crusoe -romaanin synnystä, tai Jean Rhysin Siintää Sargassomeri, joka on vastakertomus Kotiopettajattaren romaanille. Onhan näitä varmasti spefi-puolellakin, mutta ei nyt äkkiseltään tule mieleen. Raksuttaako jollakulla muulla nopeemmin?[/quote]
 
Puhut siis oikeastaan pastisseista?
Fifty Shades of Grey taitaa olla nykyisistä kuuluisin ;)
Sen lisäksi mm. Sherlock Holmesista on tehty tuhat ja yksi pastissia.
26.05.2014
Oma aiheensa tässä ovat myös runoilijat, esimerkiksi Ally Condien Matched/Tarkoitettu -trilogia sai minut kiinnostumaan Dylan Thomasista suunnattomasti, vain koska ne pienet pätkät mitkä maailmassa olivat säilyneet olivat todella kiehtovia; tosin Do Not Go Gentle into That Good Night on jo pelkkänä yhtenä lauseena upea!
Onkohan surullista, että juuri Twilight sai minut lukemaan Humisevan Harjun lisäksi myös Robert Frostin tuotantoa sekä muutenkin paljon englantilaisia runoja? Minulla oli kuukausikaupalla lainassa kirjastosta Frostin sekä Oxfordin yliopiston runokokoelmat, ne jouduttiin etsimään minulle kirjaston kellarista :cheesy:
- Muistan elävästi kirjastonhoitajan ilmeen, joka antoi ymmärtää, että mikäli sain hänet ravaamaan turhaan sinne arkistoihin näiden kahden kirjavanhuksen takia saisin selkäni täyteen kuvitteellisia tikareita...
Onkohan surullista, että juuri Twilight sai minut lukemaan Humisevan Harjun lisäksi myös Robert Frostin tuotantoa sekä muutenkin paljon englantilaisia runoja? Minulla oli kuukausikaupalla lainassa kirjastosta Frostin sekä Oxfordin yliopiston runokokoelmat, ne jouduttiin etsimään minulle kirjaston kellarista :cheesy:
- Muistan elävästi kirjastonhoitajan ilmeen, joka antoi ymmärtää, että mikäli sain hänet ravaamaan turhaan sinne arkistoihin näiden kahden kirjavanhuksen takia saisin selkäni täyteen kuvitteellisia tikareita...
Oma aiheensa tässä ovat myös runoilijat, esimerkiksi Ally Condien Matched/Tarkoitettu -trilogia sai minut kiinnostumaan Dylan Thomasista suunnattomasti, vain koska ne pienet pätkät mitkä maailmassa olivat säilyneet olivat todella kiehtovia; tosin Do Not Go Gentle into That Good Night on jo pelkkänä yhtenä lauseena upea!
 
Onkohan surullista, että juuri Twilight sai minut lukemaan Humisevan Harjun lisäksi myös Robert Frostin tuotantoa sekä muutenkin paljon englantilaisia runoja? Minulla oli kuukausikaupalla lainassa kirjastosta Frostin sekä Oxfordin yliopiston runokokoelmat, ne jouduttiin etsimään minulle kirjaston kellarista :cheesy:
- Muistan elävästi kirjastonhoitajan ilmeen, joka antoi ymmärtää, että mikäli sain hänet ravaamaan turhaan sinne arkistoihin näiden kahden kirjavanhuksen takia saisin selkäni täyteen kuvitteellisia tikareita... :wink:
26.05.2014
Eija
1512 kirjaa, 455 kirja-arviota, 1478 viestiä
Jane Austenin romaanissa Neito vanhassa linnassa päähenkilö on viehtynyt kauhuromaaneihin ja lukee etenkin Ann Radcliffen Udolphoa (The Mysteries of Udolpho), joka on nyt myös suomeksikin saatavilla. Udolpho on lukulistallani lähiaikoina luettavien joukossa, Neito vanhassa linnassa tuli luettua jokunen vuosi sitten.
Jane Austenin romaanissa [i]Neito vanhassa linnassa[/i] päähenkilö on viehtynyt kauhuromaaneihin ja lukee etenkin Ann Radcliffen [i]Udolphoa[/i] [i](The Mysteries of Udolpho)[/i], joka on nyt myös suomeksikin saatavilla. [i]Udolpho[/i] on lukulistallani lähiaikoina luettavien joukossa, [i]Neito vanhassa linnassa[/i] tuli luettua jokunen vuosi sitten.
27.05.2014
EijaJane Austenin romaanissa Neito vanhassa linnassa päähenkilö on viehtynyt kauhuromaaneihin ja lukee etenkin Ann Radcliffen Udolphoa (The Mysteries of Udolpho),Udolpho kiinnostaa minuakin, tosin haluasin lukea tämän Northanger Abbeyn (Neito vanhassa linnassa uudempi suomennos) ensin, koska olen vain nähnyt elokuvan tarinasta.
[quote="Eija" post=15965]Jane Austenin romaanissa [i]Neito vanhassa linnassa[/i] päähenkilö on viehtynyt kauhuromaaneihin ja lukee etenkin Ann Radcliffen [i]Udolphoa[/i] [i](The Mysteries of Udolpho)[/i],[/quote]
 
Udolpho kiinnostaa minuakin, tosin haluasin lukea tämän Northanger Abbeyn (Neito vanhassa linnassa uudempi suomennos) ensin, koska olen vain nähnyt elokuvan tarinasta.
27.05.2014
Elenna
66 kirjaa, 1 kirja-arvio, 143 viestiä
tiarAnonKyseessä lienee A Study in Emerald. Itse en tuota lukiessa tiennyt mistä novellin "erikoisuudet" olivat peräisin, mutta nytpä pääsenkin ottamaan selvää tästä Cthulhu-jutusta!
Neil Gaimanilla taisi olla joku Sherlock Holmes -novelli, johon oli sotkettu Cthulhu-mythosta?
Tämän ketjun aihe toi minulle heti ensimmäisenä mieleen jo pariin otteeseen mainitun Twilightin, joka toimi minulle suoranaisena Humisevan harjun mainospuheena. En kadu, en!
Harmittaa, kun en muista yhtäkään toista esimerkkiä, vaikka olen kyllä kohdannut useita "kirja kirjan sisällä" -tapauksia. Ehkäpä jotain vielä tulee mieleen.
[quote="tiarAnon" post=15958]
Neil Gaimanilla taisi olla joku Sherlock Holmes -novelli, johon oli sotkettu Cthulhu-mythosta?[/quote]
Kyseessä lienee [i]A Study in Emerald[/i]. Itse en tuota lukiessa tiennyt mistä novellin "erikoisuudet" olivat peräisin, mutta nytpä pääsenkin ottamaan selvää tästä Cthulhu-jutusta!
 
Tämän ketjun aihe toi minulle heti ensimmäisenä mieleen jo pariin otteeseen mainitun [i]Twilightin[/i], joka toimi minulle suoranaisena [i]Humisevan harjun[/i] mainospuheena. En kadu, en!
 
Harmittaa, kun en muista yhtäkään toista esimerkkiä, vaikka olen kyllä kohdannut useita "kirja kirjan sisällä" -tapauksia. Ehkäpä jotain vielä tulee mieleen.
27.05.2014
tiarAnon
200 kirjaa, 3 kirja-arviota, 275 viestiä
StaCaEn sinällään puhu pastisseista, vaikka Sankareita nyt voikin pastissina pitää. Kirjallisuustieteellisesti tarkasteltuna se tosin on mun mielestä vähän yksinkertaistava tapa tulkita teosta. Noi muut mun mainitsemat teoksethan on sitten vähän eri puusta: niissä on ajatuksena, että otetaan alkuperänen teksti, mutta kyseenalaistetaan se tapa, millä se on kerrottu. Esimerkiks Sargassomeressä nostetaan pääosaan hullu nainen ullakolla, kun taas Foessa päähenkilönä on nainen, joka haaksirikkoutu samalle saarelle Robinsonin kanssa, mutta jonka Defoe päätti poistaa tarinasta, koska se ei sopinut hänen valistusideaaleihinsa.[Allekirjoittanut lätisee]Puhut siis oikeastaan pastisseista?
Fifty Shades of Grey taitaa olla nykyisistä kuuluisin ;)
Sen lisäksi mm. Sherlock Holmesista on tehty tuhat ja yksi pastissia.
[quote="StaCa" post=15960][quote][Allekirjoittanut lätisee][/quote]
 
Puhut siis oikeastaan pastisseista?
Fifty Shades of Grey taitaa olla nykyisistä kuuluisin ;)
Sen lisäksi mm. Sherlock Holmesista on tehty tuhat ja yksi pastissia.[/quote]
 
En sinällään puhu pastisseista, vaikka Sankareita nyt voikin pastissina pitää. Kirjallisuustieteellisesti tarkasteltuna se tosin on mun mielestä vähän yksinkertaistava tapa tulkita teosta. Noi muut mun mainitsemat teoksethan on sitten vähän eri puusta: niissä on ajatuksena, että otetaan alkuperänen teksti, mutta kyseenalaistetaan se tapa, millä se on kerrottu. Esimerkiks Sargassomeressä nostetaan pääosaan hullu nainen ullakolla, kun taas Foessa päähenkilönä on nainen, joka haaksirikkoutu samalle saarelle Robinsonin kanssa, mutta jonka Defoe päätti poistaa tarinasta, koska se ei sopinut hänen valistusideaaleihinsa.
31.05.2014
Nebu
104 kirjaa, 166 viestiä
Itselle tuli äkkiseltään mieleen Stephen Kingin Pedon Sydän, jonka ensimmäisessä tarinassa oli esillä William Goldingin Kärpästen Herra. Olihan se sitten pakko itsekin lukea, jotta ymmärsi paremmin mistä puhuttiin
.
Itselle tuli äkkiseltään mieleen [i]Stephen Kingin Pedon Sydän[/i], jonka ensimmäisessä tarinassa oli esillä [i]William Goldingin Kärpästen Herra[/i]. Olihan se sitten pakko itsekin lukea, jotta ymmärsi paremmin mistä puhuttiin :smile: .
01.06.2014
Siitä onkin aikaa kun itse olen tuon Kingin Pedon Sydämen lukenut. (Ei kuulunut henk.koht. suosikkeihini, teos sijoittuu janalle 'Kingin tavallista oudommat vuodet' -kategoriaan
) -Olin itse sitä lukiessani lukenut sattumalta vähän aimmin Kärpästen Herran, ja kyllä siitä apua oli kirjan ymmärtämisessä!
Siitä onkin aikaa kun itse olen tuon Kingin Pedon Sydämen lukenut. (Ei kuulunut henk.koht. suosikkeihini, teos sijoittuu janalle 'Kingin tavallista oudommat vuodet' -kategoriaan :wink: ) -Olin itse sitä lukiessani lukenut sattumalta vähän aimmin Kärpästen Herran, ja kyllä siitä apua oli kirjan ymmärtämisessä!
07.05.2015
Puolikuu
191 kirjaa, 29 kirja-arviota, 586 viestiä
NebuItselle tuli äkkiseltään mieleen Stephen Kingin Pedon Sydän, jonka ensimmäisessä tarinassa oli esillä William Goldingin Kärpästen Herra. Olihan se sitten pakko itsekin lukea, jotta ymmärsi paremmin mistä puhuttiinHmmm olenkohan lukenut Pedon sydämen jotenkin huonosti, sillä en yhtään muista tätä. :shock: Pitäisi ehkä palata asiaan..
Ensimmäisenä kirjoista kirjan sisällä tulee mieleen Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies, joka oikeastaan perustuu siihen, miten päähenkilö Lukija lukee kirjoja, jotka jäävät aina kiinnostavassa kohdassa kesken. Muutamat noista keskenjääneistä tarinoista olivat kyllä sellaisia, joita olisin itsekin halunnut lukea pidemmälle.
Harry Pottereita lukiessa tulee mieleen, että olisi hauskaa saada käsiinsä Hermionen niin usein siteeraama Tylypahkan historiikki. Siinä vaikuttaisi olevan kosolti kaikenlaista kiintoisaa.
[quote="Nebu" post=16123]Itselle tuli äkkiseltään mieleen [i]Stephen Kingin Pedon Sydän[/i], jonka ensimmäisessä tarinassa oli esillä [i]William Goldingin Kärpästen Herra[/i]. Olihan se sitten pakko itsekin lukea, jotta ymmärsi paremmin mistä puhuttiin :smile: .[/quote]
 
Hmmm olenkohan lukenut [i]Pedon sydämen[/i] jotenkin huonosti, sillä en yhtään muista tätä. :shock: Pitäisi ehkä palata asiaan.
 
Ensimmäisenä kirjoista kirjan sisällä tulee mieleen Italo Calvinon [i]Jos talviyönä matkamies[/i], joka oikeastaan perustuu siihen, miten päähenkilö Lukija lukee kirjoja, jotka jäävät aina kiinnostavassa kohdassa kesken. Muutamat noista keskenjääneistä tarinoista olivat kyllä sellaisia, joita olisin itsekin halunnut lukea pidemmälle.
 
Harry Pottereita lukiessa tulee mieleen, että olisi hauskaa saada käsiinsä Hermionen niin usein siteeraama [i]Tylypahkan historiikki[/i]. Siinä vaikuttaisi olevan kosolti kaikenlaista kiintoisaa.
08.05.2015
Maailmanherra
362 kirjaa, 14 kirja-arviota, 241 viestiä
Umberto Egon Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki sisältää pelkästään rankkaa keulimista kirjallisuuden klassikoilla.
Umberto Egon Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki sisältää pelkästään rankkaa keulimista kirjallisuuden klassikoilla.
09.05.2015
StaCa
27 kirjaa, 15 kirja-arviota, 278 viestiä
tiarAnonTästä viestistä on jo aikaa, mutta uudemmista kirjoista tämä Katajavuoren Wenla Männistö.StaCaEn sinällään puhu pastisseista, vaikka Sankareita nyt voikin pastissina pitää. Kirjallisuustieteellisesti tarkasteltuna se tosin on mun mielestä vähän yksinkertaistava tapa tulkita teosta. Noi muut mun mainitsemat teoksethan on sitten vähän eri puusta: niissä on ajatuksena, että otetaan alkuperänen teksti, mutta kyseenalaistetaan se tapa, millä se on kerrottu. Esimerkiks Sargassomeressä nostetaan pääosaan hullu nainen ullakolla, kun taas Foessa päähenkilönä on nainen, joka haaksirikkoutu samalle saarelle Robinsonin kanssa, mutta jonka Defoe päätti poistaa tarinasta, koska se ei sopinut hänen valistusideaaleihinsa.[Allekirjoittanut lätisee]Puhut siis oikeastaan pastisseista?
Fifty Shades of Grey taitaa olla nykyisistä kuuluisin ;)
Sen lisäksi mm. Sherlock Holmesista on tehty tuhat ja yksi pastissia.
[quote="tiarAnon" post=15985][quote="StaCa" post=15960][quote][Allekirjoittanut lätisee][/quote]
 
Puhut siis oikeastaan pastisseista?
Fifty Shades of Grey taitaa olla nykyisistä kuuluisin ;)
Sen lisäksi mm. Sherlock Holmesista on tehty tuhat ja yksi pastissia.[/quote]
 
En sinällään puhu pastisseista, vaikka Sankareita nyt voikin pastissina pitää. Kirjallisuustieteellisesti tarkasteltuna se tosin on mun mielestä vähän yksinkertaistava tapa tulkita teosta. Noi muut mun mainitsemat teoksethan on sitten vähän eri puusta: niissä on ajatuksena, että otetaan alkuperänen teksti, mutta kyseenalaistetaan se tapa, millä se on kerrottu. Esimerkiks Sargassomeressä nostetaan pääosaan hullu nainen ullakolla, kun taas Foessa päähenkilönä on nainen, joka haaksirikkoutu samalle saarelle Robinsonin kanssa, mutta jonka Defoe päätti poistaa tarinasta, koska se ei sopinut hänen valistusideaaleihinsa.[/quote]
 
Tästä viestistä on jo aikaa, mutta uudemmista kirjoista tämä Katajavuoren [i]Wenla Männistö[/i].
10.05.2015
Vehka
302 kirjaa, 14 kirja-arviota, 185 viestiä
Eilen aloittamani Helen DeWittin Your Name Here leikittelee muun muassa tälläkin teemalla. YNH on muutenkin pirstaleinen kirja, joka kertoo itsensä kirjoittamisesta ja on enimmäkseen kirjoitettu yksikön toisessa persoonassa, mutta lisäksi siinä viittaillaan jatkuvasti muihin kirjoihin. Olen tosin lukenut vasta 40 sivua, mutta tähän mennessä ainakin Italo Calvino, Beckett, DeLillo ja Kafka on mainittu, minkä lisäksi varmaan ainakin kymmenen muuta. Lisäksi teos viittaa jatkuvasti itseensä Jos talviyönä matkamies... -pastissina. Lukijana iskee hirveä halu lukea tai ainakin selata mainittuja teoksia tai jotain kaikilta mainituilta kirjailijalta - ihan vain, että samaistuminen sinään olisi syvempi - mutta ehkä otan sen projektiksi sitten ensimmäisen läpiluvun jälkeen. Vaikuttaa nimittäin kovasti siltä, että YNH on sellainen kirja, joka on vähän pakko lukea läpi useampaan otteeseen, mikäli siitä aikoo saada kaiken irti.
(Parasta tähän mennessä: osaan 40 sivun jälkeen lukea arabialaisia kirjaimia ainakin jonkin verran. Aika mieletöntä.)
(Parasta tähän mennessä: osaan 40 sivun jälkeen lukea arabialaisia kirjaimia ainakin jonkin verran. Aika mieletöntä.)
Eilen aloittamani Helen DeWittin [i]Your Name Here[/i] leikittelee muun muassa tälläkin teemalla. YNH on muutenkin pirstaleinen kirja, joka kertoo itsensä kirjoittamisesta ja on enimmäkseen kirjoitettu yksikön toisessa persoonassa, mutta lisäksi siinä viittaillaan jatkuvasti muihin kirjoihin. Olen tosin lukenut vasta 40 sivua, mutta tähän mennessä ainakin Italo Calvino, Beckett, DeLillo ja Kafka on mainittu, minkä lisäksi varmaan ainakin kymmenen muuta. Lisäksi teos viittaa jatkuvasti itseensä [i]Jos talviyönä matkamies...[/i] -pastissina. Lukijana iskee hirveä halu lukea tai ainakin selata mainittuja teoksia tai jotain kaikilta mainituilta kirjailijalta - ihan vain, että samaistuminen sinään olisi syvempi - mutta ehkä otan sen projektiksi sitten ensimmäisen läpiluvun jälkeen. Vaikuttaa nimittäin kovasti siltä, että YNH on sellainen kirja, joka on vähän pakko lukea läpi useampaan otteeseen, mikäli siitä aikoo saada kaiken irti.
 
(Parasta tähän mennessä: osaan 40 sivun jälkeen lukea arabialaisia kirjaimia ainakin jonkin verran. Aika mieletöntä.)
27.08.2017
HourglassEyesKuinkas sattuikaan! Tässä on ehtinyt pari vuottakin venähtää välissä, mutta juuri nyt aloitin lukemaan tuota Dickensiä, koska saan siitä ainakin Popsugarin haastekohdan A book that's been mentioned in another book. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, hah!KirjaneitoTodellakin! Minunkin on tehnyt mieli lukea tuo Kaksi kaupunkia aivan samasta syystä! Vielä en ole saanut aikaiseksi, vaikka silloin tällöin katsastankin josko englanninkielistä teosta olisi saatavilla ja mihin hintaan
Minulle on käynyt noin esimerkiksi Cassandra Claren The Infernal Devices -trilogian kanssa. Sarjassa mainitaan useaan otteeseen Charles Dickensin Kaksi kaupunkia
[quote="HourglassEyes" post=15913][quote="Kirjaneito" post=15912]
Minulle on käynyt noin esimerkiksi Cassandra Claren The Infernal Devices -trilogian kanssa. Sarjassa mainitaan useaan otteeseen Charles Dickensin Kaksi kaupunkia[/quote]
 
Todellakin! Minunkin on tehnyt mieli lukea tuo Kaksi kaupunkia aivan samasta syystä! Vielä en ole saanut aikaiseksi, vaikka silloin tällöin katsastankin josko englanninkielistä teosta olisi saatavilla ja mihin hintaan :heart:[/quote]
 
Kuinkas sattuikaan! Tässä on ehtinyt pari vuottakin venähtää välissä, mutta juuri nyt aloitin lukemaan tuota Dickensiä, koska saan siitä ainakin Popsugarin haastekohdan A book that's been mentioned in another book. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, hah! :grin: