CookieCandyCat - kirjahylly

Lue lisää ...

Todennäköisesti en aio lukea jatko-osia. Kirja oli pitkä, ja vaikka olenkin lukenut samanpituisia kirjoja, tämä tuntui vähän pitkäveteiseltä. Kirjan alussa ei tapahdu paljon tai ainakin siltä tuntui. Kirjaa olisi voinut vähän tiivistää jostain kohdista ja joistakin kohdista olisi voinut vain jättää turhat kielikuvat. Myös jotkin sanavalinnat vaikeuttivat lukemista. Yksi sana oli "ulsteri" (olen sen verran nuori, etten ollut koskaan kuullut sanasta - en tiedä onko kovin yleinen sana), joten googletin ja ahaa, päällystäkki. Miksei voinut vain puhua päällystakista? Tämä oikeastaan tuntuu olevan tämän kirjan ongelma: kirjailija käyttää sanoista synonyymejä ja muita hieman vieraampia sanoja, joka tekee teksistä hieman teennäisen kuuloisen. Siitä huolimatta voin sanoa, että dialogi oli helppolukuista ja Mateon ansiosta huvittavaakin.

Kirja oli tylsähkö melkein koko kirjan ajan. Minulle ei oikein tullut sellaista tunnetta, että olisin halunnut lukea seuraavan sivun jännityksen takia. Kansi oli hieno, mutta minua häiritsi se, että sivujen yllä luki "Sari Peltoniemi" ja "Hämärän renki" joka toisella sivulla. Kyllähän sen kannen perusteella pitäisi tietää, että mitä lukee. Myös Oksenjan nimi oli vähän kummallinen minulle, koska olen suomalainen. Meinasin lukea Oksenjan nimeä koko ajan Oksentajaksi.

Kirja vaikutti ensin siltä, että en jaksaisi lukea tätä ensimmäisen luvun otsikon mukaan "Oih, pure minua!" Mutta loppujen lopuksi luinkin. Se oli oikeastaan hyvä! Luin sen mielelläni, vaikka en oikein pitänyt Evien pinkistä pukeutumistyylistä tai oikeastaan minun oli vähän vaikea saada päähäni kuvaa mitä hän milloinkin puki. Lopussa rupesin ymmärtämään mikä Evie oli. Evien paras ystäväkin, Lish (?) oli minun mielestäni ihan hauskakin, vaikka tuo piip- juttu meni vähän överiksi.