Tätä kirjaa kohtaan oli kyllä suuret odotukset. Koko massiivinen tarina aina Salamurhaajan oppipojasta lähtien on ollut kertakaikkisen upea. Jossain vaiheessa vähän pelotti, lunastaako Salamurhaajan kohtalo korkeita odotuksiani. Merimatkoista kertovat osuudet eivät olleet mielestäni niin kiinnostavia, ja välillä olisin kaivannut kirjaan lisää yllätyksellisyyttä, sillä tuntui, että monet tapahtumat menivät niin kuin ne oli ennustettukin. Lopulta en kuitenkaan voinut olla antamatta täyttä kymppiä, sillä FitzUljas Näkijän tarina päättyi juuri niin kuin sen kuuluikin päättyä.

Tarinan idea on omaperäinen ja kieli kaunista! Myös henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, vaikkakin alussa oli hieman vaikea muistaa, kuka oli kukin, sillä näkökulmahenkilöitä on useita ja kaikkien kohdalla minäkertoja. Paikoin teksti tuntui ehkä hieman pirstaleiselta, sillä osa luvuista oli jaettu hyvinkin lyhyisiin pätkiin, mikä omalla kohdallani hieman häiritsi lukukokemusta. Kokonaisuudessaan kuitenkin hieno teos ja ehdottoman tervetullut lisä kotimaiseen kirjallisuuteen.

Tämä kirja ja koko sarja on todella yllätyksetön ja ennalta arvattava. Vielä viiden kirjan jälkeenkin monet hahmot tuntuvat jotenkin pinnallisilta, eikä yhdenkään hahmon kohtalo oikein jaksanut kiinnostaa. Mutta eipä siinä olisi paljoa jännittämistä ollutkaan, kun kaikki tuntui sujuvan niin helposti, vihollisarmeijakin oli melkein voitettu parilla nuolikuurolla. Enkä muuten muista missään törmänneeni yhtä ärsyttävään hahmoon kuin Ce'Nedra. Ehkä nuoret, jotka eivät ole hirveästi lukeneet, saattavat saada näistä kirjoista jotain irti, mutta aikuiselle lukijalle en näitä suosittelisi missään nimessä.

Käärmeiden kaupunki on omaperäinen kirja, ja pidin aavikkomiljööstä. Kerrontaan ja kieleen tykästyin myös kovasti. Vaikka varsinkin alussa tarina etenee verkkaisesti, upea teksti tempaisee mukaansa. Rauhallinen tahti antaa myös aikaa tutustua kirjan maailmaan ja sen henkilöihin. Hahmot ovat ihanan inhimillisiä vikoineen, eivät tavallisia jaloja sankareita.

Kirjassa on monia kiinnostavia elementtejä, kuten taikakivi. Rashaz on paljon esillä, mutta jää kuitenkin hieman mystiseksi. Ihan kaikkea ei muutenkaan selitetä auki, vaan loppu jättää kysymyksiä.

Myönnän, että minulla on välillä ennakkoluuloja suomalaista kirjallisuutta kohtaan. Joskus tulee ehkä ajateltua, että jokin kirja on hyvä suomalaiseksi. Mutta tämän kirjan kohdalla sanoisin, että kirja on hyvä ja piste.