Alkuteos ilmestynyt 1998. Suomentanut Mika Kivimäki. Kannen kuva: Josh Kirby. Sidottu, kansipaperi.
Carpe jugulum – eli "tartu kurkkuun" – on ollut vampyyrisuvun reipas motto jo vuosisatojen ajan. Vampyyrit saapuvat itse kuninkaan kutsusta vierailulle Lancren kuningaskuntaan juhlimaan kuninkaantyttären syntymää. Visiitistä tulee kuitenkin aiottua pitempi, sillä vampyyrit päättävät syrjäyttää nuoren hallitsijan ja ottaa Lancren valtaansa.
Vampyyrien viekas tuuma ei miellytä noitia, todellisia vallanpitäjiä, jotka päättävät karkottaa ei-toivotut vierailijat hyväksi havaituilla keinoilla: valkosipulilla, pyhällä vedellä ja päivänvalolla. Jotain on kuitenkin pielessä, kun vanhat konstit eivät enää tepsi. Onneksi noidilla riittää pollalogiaa, ja käyttöön otetaan kikka kolmonen...
Carpe jugulum on 23. kiekkomaailmaromaani. Luvassa on vahvaa satiiria, kielellistä ilottelua ja terävää pohdintaa vallasta ja sen tavoittelijoista.
Arvosana kirjalle
Terry Pratchett
Terry Pratchett (1948–2015) oli Britannian suosituimpia kirjailijoita. Hänen humoristiset Kiekkomaailma-kirjansa ovat vuodesta 1983 alkaen tulleet tunnetuiksi ympäri maailman. Niiden lisäksi Pratchett julkaisi joukon lastenkirjoja. Pratchett loi omaperäisen kirjallisuudenlajin, jossa aineksina ovat seikkailutarina, parodinen huumori, fantasia sekä elämän ja todellisuuden ilmiöiden pohdinta. Terry Pratchettin teoksia on myyty 85 miljoonaa kappaletta. 2000-luvulla hän oli Britannian toiseksi luetuin kirjailija. Vuonna 1998 Terry Pratchett palkittiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyydellä palveluksistaan maansa kirjallisuudelle. Pratchett sai elämäntyöstään World Fantasy -palkinnon vuonna 2010.
Kiekkomaailma
Sarja sisältää 34 pääteosta ja yhteensä teoksia 34 kpl.
Kiekkomaailma-sarjan alkuperäinen 27. osa The Last Hero (2001) jäi suomentamatta. Se on lyhyt romaani, joka on laajasti Paul Kidbyn kuvittama: jokaiselta aukeamalta löytyy hänen taidettaan. Kirjan päähenkilöt ovat Rincewind ja Cohen Barbaari.
Myöskään novellikokoelmaa A Blink of the Screen (2012) ei suomennettu. Siihen kerättiin kaikki Pratchettin Kiekkomaailma-novellit sekä muita novelleja. Mukana on Muori Säävirkusta ja Nanny Auvomielestä kertova pitkä tarina The Sea and Little Fishes (1998), joka sijoittuu Naamiohuvien ja Carpe jugulumin väliin. Tämä kertomus myös pohjustaa myöhempää Tiffany Särkynen -kirjaa Tähtihattu.
Alasarja Kiekkomaailma (nuortenkirjat)
Kirja-arviot & arvosanat
Kirja-arviot 145
Viestit 4
Terry Pratchettin ties monennessako Kiekkomaailma-romaanissa muori Säävirkku, Nanny Auvomieli ja muut noidat joutuvat vastakkain Lancren kuningaskuntaa havittelevan vampyyrijoukon kanssa. Onko vaarnoista ja valkosipulista enää apua, kun elämäntapaansa vauhdikkaasti modernisoineet verenimijät astuvat kehiin? "Carpe Jugulum" ei ole uusi "Noitia maisemissa", mutta ihan mukiinmenevä lukukokemus nyt kuitenkin. Synkempiä sävyjä on mukana, vaikka huumorin määrä on edelleen vakio. Pratchettille on kuitenkin annettava pisteitä siitä, että tällä kertaa hänellä on aidosti muutakin annettavaa kuin ne hieman maneerinomaiset huumoripalansa: kirjan sivuille on ripoteltu ihan toimivaa kritiikkiä erilaisia uskontoja kohtaan.
Kirja-arviot 179
Viestit 0
'Carpe Jugulum' jatkaa Lancren kuningaskunnan ja noitien tarinaa. Uutena puolena nyt noitakolmikko on täydentynyt taas kolmeksi, Magratin ollessa kuningatar, kun Agnes on ryhtynyt noidaksi. Agnes on tuttu aiemmasta 'Naamiohuvit' kirjasta. De Harracka-vampyyrit tulevat Lancreen kuningas Verencen kutsuttua heidät typeryyksissään ja kaappaavat vallan. Lisäksi Muori Säävirkku joutuu vampyyrien tulilinjalle ja todelliseen henkien mittelöön kreivi de Harrackan kanssa. Vampyyrien mukana kulkee uskollinen frankenstein-palvelija Igor, joka kaipailee Vanhaa Kreiviä takaisin. 'Carpe Jugulum' on aiempia noitakirjoja synkempi, tosin nyt liikutaankiin pimeyden puolella vampyyrien parissa ja Oinasvuorten takaisessa Überwaldissa. Pratchett irvailee kirjassaan vampyyrin stereotypialle sekä monille muillekin kauhukirjallisuuden kliseelle. Samalla kirjassa käsitellään syvällisempiä asioita, kuten itsensä tuntemista ja kohtaamista sekä valtaa ja vallanjanoa. Hauskaa oli Agneksen alter ego Perdita ja Vapaiden Pikkumiesten, Nac Mac Feeglen esiintyminen 'Carpe Jugulumissa'. 'Carpe Jugulum' on taattua Pratchettia, tosin huumori on ehkä jäänyt hiukan sivummalle, mutta kirja on silti hauska ja oivaltava sekä satiirinen. Suosittelen 'Carpe Jugulum'ia jokaiselle Pratchettin ystävälle. Tosin aiempien noitakirjojen ja varsinkin 'Naamiohuvien' lukemisesta saattaa olla hyötyä kaikkien tarinan aspektien ymmärtämiseen.
