Linkit: Risingshadow.net
Saavutuksia
Hyllyni tapahtumia
Argh, tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa paljastamatta liikaa sen sisällöstä. Siis niin, näin tuhottomasti tästä videoita ja tätä mainostettiin kuin viimeistä päivää somessa. Pakkohan se oli "mainostuksen uhrina" hankkia itselle luettavaksi tämäkin kirja. Huhheijjaa. Oli tämä melkoinen työmaa. Luin tätä kirjaa puolisen kuukautta ja kylläpä tökki. Kirjassa on siis yli tuhat sivua ja luin siis tätä englanniksi. Pakko myöntää, että ihan kaikkea en kyllä minun horjuvalla englanninkielen taidollani ymmärtänyt. Tässä kirjassa oli paaaaljon alkemiaa ja erilaisia muita vaikeita sanoja, joista en tiennyt mitä ihmettä ne tarkoittaa eikä googlekaan meinannut osata kertoa. Ei ehkä ihan sellainen ensimmäinen kirja, jolla lähtisin englantia lukemaan harjoitusmielessä. Kirjan edetessä jotkut sanat ja termit alkoivat tulla vähän tutummaksi, mutta kyllä minulle jäi vielä paljon selvitettävää. Voi suomentajaparat, tässä on voinut olla melkoinen savotta.
Lue lisää ...
Mutta niin, osaksi tämän lukemiseen meni niin pitkään siksi, että luoooooja tämä oli tylsä. Tai sitten vaan olen liiaksi tottunut tarinoihin, jotka soljuvat vauhdilla eteenpäin. Yli puoleen väliin tapahtui muttei sitten kuitenkaan. Kirjassa on kolme osaa, ensimmäinen ja viimeinen kertoo nykyhetkestä, keskimmäinen ajasta ennen Helenan muistinmenetystä. En oikein ymmärtänyt tätä kirjaa. Helena oli vähän jotenkin, en tiedä, sosiaalisesti pökkelö nörtti, joka eli parantamiselle ja omalle työlleen, ja oli alusta alkaen täysin tallottavissa jalkoihin. En tykännyt hahmosta yhtään, hän oli maailman ankeuttavin ankeuttaja, jota maa päällään kantaa. Onneksi hän sai vähän persoonaa tarinan loppupuolella eikä ollut koko ajan niin älyttömän masentava. Kun taas Kaine oli päästään ehkä hiukan pipi introvertti, joka halusi olla yksin, mutta ei sitten oikeastaan halunnutkaan ja "nautti" toisten kiusaamisesta, mahdollisimman ilkeästi. Mutta sitten kuitenkin tarinan edetessä hänestä paljastuu vähän toisenlaisiakin puolia. Ja Amaris. Ah, Amaris <3
Arvosteluvideoista päätellen odotin vähän enemmän. Odotin, että itken ja huudan, tai menetän yöuneni tai jotain dramaattista. No ei. Ainut reaktio kirjan alussa oli se, että meinasin nukahtaa kesken lukemisen. Mukana oli vähän sotajuttuja, parantamista, kiduttamista, väkisinmakuuta ja sen sellaista. Parhaat osat tarinallisesti oli eka ja vika, joissa kerrottiin nykyhetkestä. Joskin keskimmäinen osa oli tarinan etenemisen kannalta oleellisin. Odotin lopulta jotain ihan kamalaa ja shokeeraavaa, mutta yllätyin. Hiukan ylihypetetty kirja, josta olisi saanut mielenkiintoisemman supistamalla tarinaa hitusen. Mutta koska tässä oli hitokseen vaikeita sanoja, aion kyllä lukea suomennoksen kunhan se tulee (edit. luettu). Hämmentävä kirja. Synkkä, jollain tasolla hyvinkin raaka sanan kaikissa merkityksissä, tätä lukiessa pääsi kyllä sellaiseen jännään synkkään fiilikseen, mutta jotain omasta kokemuksesta jäi tämän osalta puuttumaan. Suosittelen kuitenkin lukemaan. Tämä on erilainen. Ajatuksia herättävä, mutta ei ainakaan minulle mikään kovin shokeeraava. Olen kuitenkin tyytyväinen, että luin tämän. Jollain tasolla minulle tuli tästä kirjasta sellainen tunne, että joskus vuuuuosien päästä tämä kirja nököttää "kirjat, jotka kaikkien pitäisi lukea" -otsikon alla.
Tulihan se viimein! Tämän ensimmäisen kirjan kaikki kolme osaa ovat tipahdelleet eetteriin yksitellen ja piti hillitä himonsa lukea nämä etukäteen kun ennakkotilasin kirjan itselleni. En tiedä kuvailisiko tätä edes miksikään dark romanceksi, tämä on vähän sellainen Criminal Mindsin ja tulikuuman romanssin risteytys, jossa lahdataan porukkaa, valehdellaan ja rakastetaan sitäkin kovemmin. Väkivaltaisia kohtauksia on kuvattu jossain määrin yksityiskohtaisesti, mutta ei minusta mitenkään liian makaaberisti. Spicyä löytyy, mutta ei överimeiningillä ja sujuva dialogi rikostutkinnan hengessä jaksaa viihdyttää lukijaansa alusta loppuun saakka. Harvoin kehitän itselleni naispäähahmoista mitään suosikkeja, mutta pakko myöntää, että Lana oli kyllä kunnon badass. Ja saatoin nauraa ja irvistellä useampaan otteeseen tätä lukiessani. Ja loppua kohden kiihdytettiin vähän juonta ja pääparin tarinalla on vähän sellainen bittersweet-fiilis, joten odotan kauhulla ja innolla miten tämä kaikki päättyy. Viihdyttävä, vähän humoristinen, raakalaismainen ja kuuma, sitä kaikkea tämä on.
Minulla oli jotenkin ristiriitaiset fiilikset ensimmäisestä osasta. Pidin siitä, mutta samalla siinä jokin tökki. Edellisen osan vaiherikas taistelu on ohi ja tällä kertaa päähenkilömme päätyvät ihan erilaiseen maailmaan. Kirja keskittyy Paedynin pakomatkaan sekä pääparin väliseen monimutkaiseen suhteeseen, jossa vihataan ja rakastetaan vuoronperään. En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta, tämä oli ihan sellainen perus hyvä kirja, mutta jotenkin tästä jäi vaan vähän tylsä maku suuhun. Kiusoittelusta ja slow burnista tykkääville tämä on varmasti mieleen, tässä paetaan, tässä taistellaan ja sitten välissä vähän pussaillaan, oikeastaan koko kirja on tätä yhtä ja samaa ilman, että tässä tapahtuu mitään kovin kohauttavaa. Kunnes päästään sitten loppumetreille ja ihan loppupäässä hillitsin himoni viskata tämän kirjan seinään koska tämä loppui niin äärettömän ärsyttävään kohtaan ja olin suoraan sanottuna raivoissani. En tykännyt sitten yhtään. Mutta joo, edelleen ristiriitainen kirja jostain syystä minulle, mutta olen masokisti, joten aion todennäköisesti lukea sen viimeisenkin osan kunhan se suomennetaan.
Ohhoh. Melkoinen oli tämä. Siis luin tämän päivässä koska en vaan malttanut laskea tätä käsistäni. Perinteisestihän tässä on taas yksi onneton reppana, jolla on kykyjä ja niistä pitäisi saada selvää samalla kun pitäisi vielä taistella itsensä vaarojen läpi mystisen komentajan seurassa, joka kohtelee häntä kuin ilmaa. Tässä on tietenkin perinteisen enemies to loversin ainekset kasassa, ja sitähän me rakastetaan. Jotenkin tämä maailma imaisi mukaansa ja kun seuraan liittyy vielä mystisen grumpyn komentajan "Tuonen" kekälekilta niin ai että. Rakastin tämän kirjan nokkelaa dialogia ja paikoitellen vähän härskiäkin huulenheittoa ja nauroin luvattoman paljon tämän kirjan kanssa. Jac oli yksi sivuhahmoista ja hänestä tuli kyllä lähes välittömästi yksi mun lempihahmoista, tietäjät tietää. Tämähän on ihan äärimmäistä slow burnia alusta loppuun saakka eikä tässä päästä itse asiaan juuri laisinkaan mikä oli turhauttavaa ja samalla hyvinkin kutkuttavaa koska onpahan mitä odotella seuraavassa osassa. Hahaa. Tässä oli hienosti rakennettu maailma ja maltillinen maailmanrakennus, upeita hahmoja, seikkailuita, roihuavia tunteita ja lopussa paukutellaan juonellisesti sellaista jännitysnäytelmää, että ihan sydän hakkasi. Viihdyin todella. Huikeaa romantasiaa enkä malta odottaa seuraavaa osaa.
McFadden teki sen taas. Minä luulin tällä kertaa, että selvitän kuvion ennen loppuratkaisua, mutta ei, en tälläkään kertaa. Tämä kirja kertoo menneisyydestä ja nykyisyydestä eri ihmisten näkökulmasta ja se avaa asioita jossain määrin nykyhetkeä varten. Täytyy sanoa, kirjailija sai eräästä hyvinkin moraalisesti harmaasta hahmosta jotenkin aivan liian symppiksen tähän tarinaan. En voi sanoa pettyneeni tähänkään kirjaan. Vaikkei nämä nyt mitään kirjojen ilotulitusta ole omalla suosikki-listalla niin nämä ovat hieman omaa pakoa romantasian ja dark romancen maailmasta kevyeen rikoshömppään, jota välillä kaipaa, mutta jota ei jaksa lukea päivätolkulla. Siksi nämä sopivatkin genrensä ja pituutensa puolesta juuri sopivasti jännittäviksi välipalakirjoiksi. Tämä toimisi kyllä äärimmäisen hyvin myös elokuvana! Ehkä Freidan kirjoista tehdään enemmänkin elokuvia, ken tietää? Lämmin suositus näille mysteereille, jotka on nopea lukea, niissä on vähän jännitystä ja aina jokin yllätyskäänne lopussa.
Hiukan haikeanakin aloitin lukemaan tätä trilogian kolmatta osaa. Eikä tämäkään kyllä pettänyt. En muista edes kuinka monta kertaa nauroin tarinan älyttömille käänteille, tämä huumori vaan uppoaa minuun jotenkin täysin. Hahmot olivat jälleen hyvin mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia eikä kaikenlaisilta murhakepposteluilta vältytä tässäkään osassa. En aina tiennyt olisinko naurannut vai irvistellyt kun parivaljakko yllättää kerta toisensa jälkeen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. En myöskään katso hattarakonetta enää koskaan samalla lailla kuin ennen. Kröhöm. Tietenkin mukaan oli upotettu kirjoille tyypillisesti spicyä ja kuumia tunteita. Ja loppupuolella vähän sitä ällösöpöäkin ja pillitin sivutolkulla kirjan loppua lueskellessa. Kokonaisuudessaan mahtava sarja, jossa jokainen kirja on tavallaan standalone, mutta jotenkin kirjojen välinen yhteys säilyy jos nämä lukee järjestyksessä. Apua, nämä kaikki oli niin hyviä! Toivottavasti saadaan lisääkin Brynne Weaveria suomeksi. Ja edelleen olen ihan haltioissani, että tällaistakin genreä suomennetaan. Ja nämä kannet on kyllä niin upeat. Lämmin suositus tälle räävittömän huumorin, murhakepposten sekä romantiikan ja kuuman spicyn trilogialle, joka onnistui matkalla pilaamaan minulta muutaman ruoka-aineenkin.
Siis ah, aluksi täytyy sanoa, että tässä on maailman hienoimmat kannet ja ihan törkeän hienot syrjävärjäykset! Pakkohan tämä oli saada omaan hyllyyn. Juoni vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja vähän erilaiselta mihin on tottunut ja olen edelleen hyvin haltioissani siitä, että näitä tämän genren kirjoja on alettu myös suomentamaan. Noh, tämä olikin sitten hyvin... erilainen. Luonnehtisin ehkä tätä vähän sellaiseksi synkäksi romantasiaksi vaikka ei tämä siis mistään synkimmästä päästä ainakaan minusta ole. Tässä kuitenkin ihan ahkeraan leikitellään erilaisilla fobioilla, peloilla ja väkivaltaisuuksilla, kirjan päähenkilö joutuu kokemaan jos jonkinlaista haastetta matkallaan kohti voittoa ja siinä välillä hän sitten sortuu pienille fuckfesteille erään ihan kivan sutjakan haamumiehen kanssa, joka osaa kyllä olla aikamoinen flirtti. Mikä voisi mennä vikaan? Oli jotenkin hieno ja erilainen twisti, että kirjaiija oli tuonut hiukan pakko-oireista häiriötä mukaan päähahmoon (josta hän ilmeisesti itse kärsii) ja tämä näkyi kirjan sivuilla monin eri tavoin ja auttaa ehkä avaamaan joillekin mistä tässä oireilussa on kyse. Tämä oli synkkä, tämä oli melko kevyttä tarinankerrontaa ja tässä oli kyllä yllättävän paljon spicya, mikä siis minua ei haitannut kyllä yhtään, mutta kun otti tämän kirjan käteen niin ei tiennyt kyllä yhtään mitä odottaa. Tarinan kerronnallisesti tämä ei ehkä ole sieltä syvällisemmästä päästä ja mennäänhän tässä juonen kanssa aikamoista haipakkaa, ja pisteet kotiin, että loppuun on vielä jätetty pientä twistiä mitä en ainakaan itse osannut odottaa, mutta kaiken kaikkiaan minusta tämä oli ihan viihdyttävä nopeasti luettava synkkä tuotos, jossa oli taikuutta ja taikavoimia, ja joka vähän järisyttääkin. Viihdyin!
Aivot on vieläkin vähän mössöä tämän kirjan lopettamisen jälkeen. Tämän kirjan aloittaminen alkoi vähän nihkeästi, kirjassa kyllä tapahtui koko ajan, mutta jotenkin se ei imaissut mukaansa alkuun oikein mitenkään. No mutta sitten... kun Poppy saa Casteelinsa takaisin, alkaa tapahtua sitten ihan huolella. Parin väliset kipinät eivät jää epäselväksi keneltäkään, ei etenkään pahaa aavistamattomilta lukijoilta koska tässä kirjassa se lempi leiskuu ja se leiskuukin kunnolla. Ja siis oikeasti kävin viimeisien sadan sivun kohdalla kaikki mahdolliset tunnetilat tämän kirjan kanssa läpi. Minun piti fyysisesti pinnistellä, että en olisi kiljunut ääneen kun eräs kauan odottamani asia selkeytyy tässä osassa hyvin... hyvin... mieluisasti. Sen jälkeen lähdetäänkin vähän sotimaan ja siellä tapahtuu sellaisia asioita, että miun aivot on edelleen muusina. Pulssi oli varmaan yli sadan kun luin viimeisiä tämän kirjan sivuja suu pyöreänä. Siis vau, oikeasti. Näissä kirjoissa on paljon hahmoja ja paikkoja, jumalia ja jumalten juonia ja näiden kanssa oli vähän haasteellista pysyä perässä, mutta kaikki muu kerma tässä kakun päällä kyllä korvasi puutteet miun ymmärryksessä. Tähän maailmaan on luotu hitokseen hyviä hahmoja. Vaikka osa heistä jää vähän taustalle niin kourallinen kuitenkin onnistuu viihdyttämään hyvin mallikkaasti. Ja tämä joidenkin hahmojen välinen dialogi ja kipinät. Ah. Pakko sanoa, että tässä kirjassa rakastuin entistä enemmän Casteeliin, Kieraniin ja Turmaan. Kieranin ja Turman välinen naljailu oli timanttia, puhumattakaan päähahmojen välisistä kipinöistä. Ah, täydellistä. Olen jotenkin vieläkin ihan täpinöinäni tästä kirjasta.