Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Hieno hyvä juoni kaikki kohdallaan ja vihdoin kissat löysivät uuden kotinsa. Hyvä kirja pitää hankkia kotiin myös erikoisseikkailut ja uusi profetia. vielä tässäkin vaiheessa päähenkilöiden vaihdos harmittaa.
Hyvä kirja! Jälleen mainio juoni mutta harmittelen pää henkilöiden vaihtumista.
Upeaa! Kaikki soturikissat mahtavia odotan innolla kolmikon mahti sarjaa! Hyvä juoni! Mutta toivoin että olisi jatkunut vielä vähän tämä kirja
Huonompi kuin ensinmäinen erikoisseikkailu mutta odottelen kolmatta silti innolla
Paljon parempi kuin eka osa. Tykkäsin. odottelen innolla seuraavaa.
Mahtava sarja! Voittaa selviytyjät ja etsijät. Pitää hankkia itselle koko sarja.
Ihan ok mutta olain jo vähän tylsistyä puolessa välissä jotenkin tuntui ettei kirja etene. Nyt on pakko myöntää että soturikissat ovat parempia.
Tämäkin sarja on ihan ok ja juoni on tässäkin hyvä. Tätä voi lukea vaikkei koirista tykkäisikkään. Hyvä kirja.
Tykkäsin kovasti! Hyvä aloitus tälle sarjalle ja juoni on hyvä.
Siirrokseen tarttuessani olin jälleen siinä mahtavassa tilanteessa, etten muistanut edellisestä osasta paljon mitään. Etenkin kirjan lopusta minulla oli hyvin hämärät muistikuvat - ja on vieläkin. Yleensä luen toiset osat muistelematta sen kummemmin edellisiä, sillä monia asioita kerrataan tai ne palautuvat itsessään mieleen. Siirroksen kanssa on kuitenkin toisin, sillä koska kyseessä on esiosa, Siilon henkilöt eivät ole edes vielä syntyneet. Siirroksessa on kuitenkin varmasti monia viittauksia Siilon tapahtumiin, osan minäkin tajusin, osaa varmastikaan en. Esiosa toimi kuitenkin mielestäni hyvin ja oli mielenkiintoista saada tietää lisää dystopisen maailman taustoista. Tarinalinjat tulevat myös selvästi yhtenevään viimeisessä osassa. Siilon tapaan myös Siirros oli varsin pelottava ja klaustrofobinen. Ajatus siitä, että olisi pakotettu elämään maan alla ilman ulospääsyä on ainakin minusta kammottava. Toki siilot ovat järkyttävän kokoisia, mutta silti. Kirjoissa on kuitenkin nyt nähty aika monta kapinaa, joiden myötä sitä viimeistään tajuaa, että kun sulkee yli tuhat ihmistä samaan rakennukseen, ennemmin tai myöhemmin puhkeaa kaaos. Siirroksessa pelottava kuva sen kuin pahenee ja kaikki on entistä hirvittävämpää. Minusta välillä oltiin kuitenkin jo uskottavuuden rajoilla, enkä ole varma pidänkö kaikista Howeyn kehittelemistä syy-seuraussuhteista. Siirros ei myöskään yllä aivan samaan nappaavuuteen ja vangitsevuuteen kuin edeltäjänsä. Kyllähän tämänkin parissa päivässä luki, mutta samanlaista näppeihin liimautuvaa efektiä ei tullut. Kirja ei myöskään ole aivan yhtä toiminnantäyteinen kuin Siilo, mitä jäin hiukan kaipaamaan. Yksi Siilon saagan valttikortteja on nimittäin juuri viihteellisyys ja toiminnantäyteisyys. Henkilöitä lahdataan ja lukija saa hämmästellä hitaasti avautuvaa mysteeriä ja haukkoa henkeään järkyttäville paljastuksille. Kaipasin myös Siilon kipakkaa päähenkilöä Julesia, sillä Donald ei aivan voittanut sydäntäni puolelleen. Kiinnostava trilogia tämä Siilon saaga ehdottomasti on, jos joku etsii viihdyttävää, nopeatempoista ja ahdistavaakin dystopiasarjaa kaikkien nuortenkirjojen rinnalle, tämä on hyvä vaihtoehto.
Nyt kyllä hieman petyin. Olin odottanut viimeistä osaa 2.kaudesta innolla, mutta päätös olikin näin kämäinen. Mitään ei sinällään tapahtunut. Tilanne oli koko ajan päällä, mutta sekään ei ollut mitään isoa. Ajattelin takakansi tekstin perusteella, että nyt tapahtuisi se loppuhuipennus, mutta niin ei käynyt. (Tosin uskon, että sivumäärän rajallinen luku on syy pää tähän lyhkäiseen, tönkköön loppuun) Kaikenkaikkiaan hienoa Soturi-Kissojen jatkajaa, vaikkakin juoni sai pettymään. Kolmannen kauden alkamista odotellessa!
Maria Turtschaninoffin "Maresi: Punaisen luostarin kronikoita" (Tammi, 2014) on Finlandia Junior -palkittu romaani syrjäisellä saarella sijaitsevasta luostarista, jonne miehillä ei ole asiaa. Päähenkilö on tietoa janoava Maresi-niminen tyttö, joka toimii myös kirjan kertojaminänä. Eräänä päivänä luostariin saapuu Jai-niminen tyttö, joka on menettänyt sisarensa hirvittävissä kotiolosuhteissa, ja jota uhkaa kostoa vaativan isän toimesta sama kohtalo (lukija voi halutessaan vetää jonkinlaisia yhtymäkohtia nykypäivän kunniamurhiin). Ja eräänä päivänä perheen miesväki saapuukin aseistettujen sotilaiden kanssa saarelle, tarkoituksenaan hakea tytär takaisin kotiin. Silloin Maresi ja koko luostariyhteisö joutuvat tilanteeseen, josta ei ole helppoa poispääsyä. Syystä tai toisesta en innostunut kirjasta kovin paljon. Lukeminen tuntui kuitenkin takkuiselta heti alusta lähtien, eikä sinänsä kauniisti kirjoitettu romaani missään vaiheessa tuntunut kohoavan siivilleen, vaan käytin lyhyehköön romaaniin melkoisesti aikaa. Miksi? Syy voi olla kyllä ihan keskittymiskyvyssäni, joka ei nyt ollut paras mahdollinen. Lisäksi henkilöhahmoista en löytänyt kamalasti kaikupohjaa. Sukupuolipainottuneisuus ei minua ole yleensä kirjallisuudessa vaivannut, mutta kirjan luettuani jäin silti miettimään, olisiko negatiivisesti leimautunut mieskuva kuitenkin häirinnyt minua aavistuksen verran - ja voisinko tunnustaa sitä ääneen, ilman että saisin otsaani misogyynisen sovinistin leiman? No, toisaalta tiedän kyllä naislukijoita, jotka eivät erityisesti pidä kovaksikeitettyjen dekkareiden huoriin ja madonniin jakautuneesta naiskuvasta, eli ehkäpä en tunne asiasta sen suurempaa syyllisyyttä.
Alunperinhän siis luin kirjan, koska sairaalassa oleva mummuni oli käskenyt äitini lukea sen, mutta äiti ei jaksanut lukea loppuun niin luin lopun ja muutamia muita kohtia ja kerroin hänelle miten kirja loppuu. Pari vuotta myöhemmin löysin sarjan seuraavan osan Citymarketin poistomyynnistä ja ostin sen, koska tiesin, että omistan edellisenkin osan. Luin sitten tämän ensimmäien osan kokonaan, kannesta kanteen, ja pidin siitä, vaikka en ihan kaikkia termejä ymmärtänytkään.
Hyvähän tämä oli, mutta suomennos oli aika kyseenalainen joissain kohdissa. Tosi hyvä kirja kumminkin, tykkään lukea yhdeksännen Tohtorin kirjoja, koska Ysillähän oli vain yksi kausi ja sitä tarinaa on kiva... pidentää, jos vain pystyy.
Ihan mahtava kirja!! Mutta huonosti suomennettu, kylläkin. JOtain asioita jäi huomaamatta kun suomeksi luin, ja englanniksi lukiessani pääsin paljon enemmän tarinaan mukaan. Loistava loppu mahtavalle kirjasarjalle. Todella hyvää työtä on Jo Rowling tehnyt. En voi muuta tehdä kuin lainata kymmenettä Tohtoria. Good old JK!
Todella hyvä kirja, tämä ja Kuoleman Varjelukset olivat mielestäni parhaita koko sarjasta. Englanniksi se oli kyllä parempi kuin suomeksi, ja jostain oudosta syystä suomenkielinen kirja on n. 200 sivua pidempi kuin alkuperäinen. En oiken ymmärrä, miten se on tapahtunut. Kansikuva on kyllä mielestäni aika epäselvä, mutta en suuremmin pidä yhdenkään suomenkielisen Harry Potter-kirjan kannesta. Dolores Pimento on kyllä inhottava ja erittäin hyvin kirjoitettu hahmo. Onneksi siitäkin päästiin sitten loppupeleissä eroon. :-P
Luin tämän englanniksi joskus kesällä, mutta kirjoitan nyt mitä muistan tästä. Kirja oli yleisesti ottaen hyvä, mutta se ei ehkä ihan yltänyt edeltäjiensä tasolle. Ja vaikka kirja ei missään vaiheessa ollut tylsä sitä vain lopussa väkisisn kävi mielessä että miten tämä oli parisataa sivua edeltäjiänsä pidempi, kun tässä ei tapahtunut paljoa? Oisin myös halunnut lukea vielä vähän enemmän ja syvemmin Claryn ja Jacen suhteesta. Yleisesti ottaen iha hyvä kirja ja yhen parhaimman sarjan loppu!
Loppupeli oli todella mielenkiintoinen kirja... Se oli lukemisen arvoinen. Siinä oli jännitystä ja rakkautta:3 Ja siinä oli monta arvotusta mitä itse yritin arvata.