Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirja on tosi hyvä mut joissain kohti vähän tylsä. Tää taitaa olla niitä harvoja sarjoja joissa leffat on ehkä vähän kiinnostavampia mut ei valittamista.
Kirjan idea on mielenkiintoinen ja hyvin ajateltu, juoni tosin kulkee välillä todella hitaasti eteenpäin jatoisinaan taas liian lujalla tempolla eteenpäin. Olisinkin toivonut kirjailijalta vähän tarkempaa kuvausta tapahtumista jne. Kirja tuntui aluksi varsin tappavan tylsältä, mutta kiinnostukseni alkoi hiukan kohottaa päätään loppua kohden, mutta ei kuitenkaan naulinnut sitä.
Ei todellakaan sieltä parhaimmasta päästä Kingin teoksista. Juoni oli tökkivä, eikä kirjassa tapahtunut mitään mielenkiintoista, vasta kun ihan viimeisillä sivuilla. Teksti oli melko sekavaa, koska kertoja vaihtui kokoajan ihan keskenkaiken. Lukemisesta teki myös hankalaa, kun juonen joukkoon oli laitettu otteita kirjoista ja lehtileikkeistä, välillä taas hypättiin yht'äkkiä kesken lauseen menneisyyteen. Kirjasta teki myös sekavan nuo suluissa olevat hahmojen ajatukset, joita kirjassa oli vähän väliä, niissä ajatuksissa ei tuntunut välillä olevan mitään järkeä ja ne keskeyttivät tekstin, kun oli laitettu keskelle lausetta.
Luin samana päivänä koko sarjan ja sitten yhtenä päivänä tää kärrättii kirjastoon olin siis niin onnellinen et itkin ja rakastan kaikkia kirjoja mitä oon lukenu ja jotenki vaa arvasin et laurasta tulee seuraava stravagantti ja oon yrittäny suositella ihmisille koko sarjaa mut kukaa ei nykyään tykkää niin paljon kirjoista :'( IHANA TÄÄKIN!!
Sain nyt vasta aikaiseksi lukea tämän velhoista ja kaikenlaisista örkeistä kertovan kirjan, olen jo niin monta vuotta lykännyt tämän lukemista. Ajattelin ettei kirja luultavasti ole minua varten, mutta väärässä olin. Enhän saanut kirjan lukemisa loppumaan laisinkaan, ei tarvittu kuin kaksi lukukertaa ja kirja oli kannesta kanteen luettu. Eli juoni siis on todella koukuttava, eikä lukemista vaan malta lopettaa kesken. Kirjoittajalla on ollut selkeä idea hahmojen ja tarinan kannalta, ja ajatus on selkeästi viety loppuun asti.
Juoni on ihan hyvä ja kiinnostava, mutta kirjoittaja ei saa juonta pidettyä kunnolla kasassa ja ylläpidettyä kiinnostusta, jonka takia ainakin oma kiinnostukseni kirjaan lopahti pitkälti jo ensimmäisien sivujen jälkeen. Huomattavasti huonompi, mitä edellinen kirja oli.
Mahtava ja kutkuttava kirja. ^^ Suosittelin hyvillä mielin lukemaan
Sokeanäkö on yksi nautinnollisimmista lukukokemuksistani pitkään aikaan. 2000-luvun loppuvuosille sijoittuva kirja edustaa kivenkovaa scifia ja esittelee useita teknologisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, joiden voi hyvinkin kuvitella olevan mahdollisia ennen kuluvan vuosisadan loppua: Tekoälyt ja kyborgit ovat syrjäyttämässä muokkaamattomat ihmiset, joista yhä suurempi osa siirtyy vapaaehtoisesti "Taivaaseen", Matrixin kaltaiseen virtuaalitodellisuuteen, jossa he voivat rakentaa unelmiensa maailmoja kuormittamatta liikaa yhteiskuntaa, jolla ei ole heille enää mitään käyttöä. Kaiken kukkuraksi geeniteknologia on herättänyt henkiin ihmiskunnasta pleistoseenikaudella eronneen ja sittemmin sukupuuttoon kuolleen alalajin, "vampyyrit", jotka kehittyivät saalistamaan ihmisiä - ja ovat saalistaan monin verroin älykkäämpiä sosiopaatteja. Villien tulevaisuudenvisioidensa lisäksi Sokeanäkö käsittelee ennen kaikkea tietoisuuden ja älykkyyden välistä suhdetta: voiko olla toista ilman toista? Kun tuhannet muukalaissatelliitit palavat yllättäen Maan ilmakehässä ja huippuunsa paranneltujen spesialistien miehittämä alus (Jukka Sarasti -nimisen vampyyrin komennossa) lähetetään tutkimaan niiden alkulähdettä, Watts nostaa esiin useita kiehtovia ja häiritseviäkin implikaatioita tietoisuuden luonteesta. Kirjasta mainittakoon vielä sen hyvin mieleenpainuvat muukalaiset - en muista usein törmänneeni niin täydellisen ja karmivan VIERAISIIN olentoihin kuin Wattsin häilyt...
Vau. Siis vau. Joskus tätä katseskelin kirjastossa eikä oikein sytyttänyt ja nyt kaduttaa että en silloin ottanut ja lukenut. Aivan upeaa kuvailua ja hahmojen tunteet voi oikein tuntea ominaan. Liekö syynä sitten haistajat. :D jotenkin haave (siis se paikka) jäi hiukan epäselväksi. Sitä ei kuvailtu kunnolla mutta sai kuitenkin perusasiat selville ja tarina ei kohdistu siihen joten mitä muutakaan siitä tarvitsee tietää. Ulkopuolella se vasta oli kiinnostavaa ja siellä minäkin asuisin. Aistikseni haluaisin haistajat tai sitten kuulijan. Aria oli aluksi hiukan säälittävä. Käytti hyväkseen poikaa ja oli muutenkin ei kiva. Perryyn taas lumouduin heti. Unelma ja kaikki mitä tarvitsee yhdessä paketissa. Ei voinut olla pelastamatta tyttöä vaikka hän olikin myyrä. Kaikki hänen tunteensa ja juttunsa olivat aitoja ja jotenkin hänelle juuri sopivia. Ainoa asia mitä tässä en ymmärtänyt oli hänen halunsa tulla veriherraksi. Se ei kerrassaan vain sopinut hänen luonteeseensa. Ei siis ollenkaan. Kenties sukuvika. En osaa edes Perryn aitoutta ja tunteita kuvailla. Hänen ahdistuksessa siitä, että antautuisi Arialle oli koskettavaa eikä hän siltikään voinut olla rakastumatta häneen. Arian luonne alkoi kirjan edetessä tulla tutuksi ja hänestä tuli osa kirjaa. Arian ja Perryn suhde alkoi hitaasti ja loppua kohden jo koheni hurjasti. Heiltä kesti kauan päästä morronin luo mutta he pääsivät nopeasti autuaaseen. Mitäs ihmettä? Huikea kirja ja luin päivässä. En malta odottaa, että saan käsiini. Nyt on vain lauantai eikä sunnuntaina ole kirjasto auki :( maanantaihin pitää odottaa. Kannattaa lukea ja ehdottelen kirja kavereilleni myös. Suurin osa kavereistani ei pidä kirjoista mutta hiljaa hyvä tulee. Sain taas yhden heistä koukkuun. Nyt minun "armeijani" on jo vaatimattomat 4 henkeä suuresta kaveriporukastani. Lisää tulee toivotaan.
Tää kirja on ihana! Kirjoitustyyli on ihanaa ja lukeminen sujuu kuin tanssi. Joissain kohdissa (pakko myöntää) menin sekaisin siinä, kenen näkökulmasta kerrottiin, ja jouduin miettimään hetken että mitäs ihmettä nyt taas. Karou oli mielenkiintoinen, vahva ja johon mä tykästyin nopeasti. Akiva aukeni vähän hitaammin, mutta lopussa mä pidin siitä melkein yhtä paljon kuin Karousta. Mutta mun suosikkini on ehdottomasti Brimstone! Siinä oli se jokin, mikä kiidätti sen heti ykköseksi, ja loppu oli myös sen takia riipaiseva.
Matt nauttii monsterinverta murojen kanssa. Mitä monsterin verestä seuraa? Kirja oli parempi kuin edellinen kirja, mutta ei siltikään parhaimpia Goosebumpseja. Vihasin kirjassa yli kaiken Mattin ärsyttävää naapuria Bradleytä (hän muistutti hieman yhtä mun luokalla ollutta tyyppiä). Yllättävä loppuratkaisu, mitä ei olisi ihan heti arvannut (tavallinen Goosebumps-loppu). En tiedä suosittelisinko vaiko enkö suosittele.
Sisarukset tapaa luurankomerirosvoja ja saavat liput Kauhumaahan. En pidä hirveästi merellä tapahtuvista seikkaluista, jotenka en pitänyt tästä kirjasta niin paljoa kuin edellisestä kirjasta. Muuten kyllä oli jännittävä kirja. Pidin tässä kirjassa enemmän "tervetuloa kauhumaahan" osiosta enemmän kuin "syvyyksien syylä" osiosta.
Tää kirja oli paljon parempi kuin mikään tavallinen Goosebumps. Todella hyvä kirjasarjan avaus. Tämä kirja oli jaettu kolmeen osaan. Ne tulevat tässä: Ensimmäisessä osassa Urpo-nukke tulee kummittelemaan kaverusten luo. Toisessa osassa kaverukset lähtevät Kauhumaa huvipuistoon. Ja viimeisessä osassa on kansiossa olevia juttuja. Pitää nyt sanoa, että seuraavissa osissa olisin halunnut vain mennä seuraavaan kauhumaa osioon. Jotenka se on ollut tämän sarjan pelastaja. Suosittelen
Sisarukset käyvät Lontoon Towerissa ja sen jälkeen mikään ei ole kohdillaan En pitänyt tästä kirjasta paljoakaan. En tajunnut kirjasta lähes mitään. Se oli todella sekava, kun yhtäkkiä sisarukset joutuivat ajassa taaksepäin. Ei yllä lähellekään parhaimpia Goosebumpseja.
Sisarukset ovat muuttumassa kanoiksi Vanessa-velhon johdosta. Kirja oli jännittävä ja hieman ehkä ahdistava. Kun luen kirjoja samaistun usein hahmoihin ja siksi en tykkää aina (huomioi sana aina) sellaisista kirjoista joissa joutuu pulaan ja tällaisista joissa alkaa muuttumaan oudosti. Toisaalta se luo sellaista syvyyttä kirjoihin. Siis siinä on puolensa ja puolensa. Suosittelen kaikille kauhukirjoista pitäville ja Goosebumps-sarjasta pitäville
Junot Díazin Pulizer-palkittu "Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä" (Like, 2008) tarttui kirjastosta mukaani tuttavilta kuulemieni suositusten kuin kiinnostavalta nörttiteemansa perusteella, jota erityisesti suomenkielisen painoksen takakansi korosti. Sarjakuva- ja populaarikulttuuriviittauksia viljelläänkin romaanissa runsaasti, mutta melko nopeasti käy ilmi, ettei kyseessä ole mikään Ernest Clinen "Ready Player Onen" sisarteos. Kliseisen nörttimäisen nimihenkilön elämänvaiheiden kuvaamisen sijasta kirja on mielestäni enemmän sukukronikka, jossa kuvattiin useamman henkilön kautta Dominikaanisen tasavallan lähihistoriaa ja erityisesti diktaattori Rafael Trujillon hirmuhallintoa. Lukukokemus oli suuriin ennakko-odotuksiin nähden pienoinen pettymys. En oikein löytänyt romaanista kovin ihmeellistä tarttumapintaa, ja kirjan henkilöt tuntuivat myös vähän yhdentekeviltä.