Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Mahtava ja kutkuttava kirja. ^^ Suosittelin hyvillä mielin lukemaan

Sokeanäkö on yksi nautinnollisimmista lukukokemuksistani pitkään aikaan. 2000-luvun loppuvuosille sijoittuva kirja edustaa kivenkovaa scifia ja esittelee useita teknologisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, joiden voi hyvinkin kuvitella olevan mahdollisia ennen kuluvan vuosisadan loppua: Tekoälyt ja kyborgit ovat syrjäyttämässä muokkaamattomat ihmiset, joista yhä suurempi osa siirtyy vapaaehtoisesti "Taivaaseen", Matrixin kaltaiseen virtuaalitodellisuuteen, jossa he voivat rakentaa unelmiensa maailmoja kuormittamatta liikaa yhteiskuntaa, jolla ei ole heille enää mitään käyttöä. Kaiken kukkuraksi geeniteknologia on herättänyt henkiin ihmiskunnasta pleistoseenikaudella eronneen ja sittemmin sukupuuttoon kuolleen alalajin, "vampyyrit", jotka kehittyivät saalistamaan ihmisiä - ja ovat saalistaan monin verroin älykkäämpiä sosiopaatteja. Villien tulevaisuudenvisioidensa lisäksi Sokeanäkö käsittelee ennen kaikkea tietoisuuden ja älykkyyden välistä suhdetta: voiko olla toista ilman toista? Kun tuhannet muukalaissatelliitit palavat yllättäen Maan ilmakehässä ja huippuunsa paranneltujen spesialistien miehittämä alus (Jukka Sarasti -nimisen vampyyrin komennossa) lähetetään tutkimaan niiden alkulähdettä, Watts nostaa esiin useita kiehtovia ja häiritseviäkin implikaatioita tietoisuuden luonteesta. Kirjasta mainittakoon vielä sen hyvin mieleenpainuvat muukalaiset - en muista usein törmänneeni niin täydellisen ja karmivan VIERAISIIN olentoihin kuin Wattsin häilyt...

Vau. Siis vau. Joskus tätä katseskelin kirjastossa eikä oikein sytyttänyt ja nyt kaduttaa että en silloin ottanut ja lukenut. Aivan upeaa kuvailua ja hahmojen tunteet voi oikein tuntea ominaan. Liekö syynä sitten haistajat. :D jotenkin haave (siis se paikka) jäi hiukan epäselväksi. Sitä ei kuvailtu kunnolla mutta sai kuitenkin perusasiat selville ja tarina ei kohdistu siihen joten mitä muutakaan siitä tarvitsee tietää. Ulkopuolella se vasta oli kiinnostavaa ja siellä minäkin asuisin. Aistikseni haluaisin haistajat tai sitten kuulijan. Aria oli aluksi hiukan säälittävä. Käytti hyväkseen poikaa ja oli muutenkin ei kiva. Perryyn taas lumouduin heti. Unelma ja kaikki mitä tarvitsee yhdessä paketissa. Ei voinut olla pelastamatta tyttöä vaikka hän olikin myyrä. Kaikki hänen tunteensa ja juttunsa olivat aitoja ja jotenkin hänelle juuri sopivia. Ainoa asia mitä tässä en ymmärtänyt oli hänen halunsa tulla veriherraksi. Se ei kerrassaan vain sopinut hänen luonteeseensa. Ei siis ollenkaan. Kenties sukuvika. En osaa edes Perryn aitoutta ja tunteita kuvailla. Hänen ahdistuksessa siitä, että antautuisi Arialle oli koskettavaa eikä hän siltikään voinut olla rakastumatta häneen. Arian luonne alkoi kirjan edetessä tulla tutuksi ja hänestä tuli osa kirjaa. Arian ja Perryn suhde alkoi hitaasti ja loppua kohden jo koheni hurjasti. Heiltä kesti kauan päästä morronin luo mutta he pääsivät nopeasti autuaaseen. Mitäs ihmettä? Huikea kirja ja luin päivässä. En malta odottaa, että saan käsiini. Nyt on vain lauantai eikä sunnuntaina ole kirjasto auki :( maanantaihin pitää odottaa. Kannattaa lukea ja ehdottelen kirja kavereilleni myös. Suurin osa kavereistani ei pidä kirjoista mutta hiljaa hyvä tulee. Sain taas yhden heistä koukkuun. Nyt minun "armeijani" on jo vaatimattomat 4 henkeä suuresta kaveriporukastani. Lisää tulee toivotaan.

Tää kirja on ihana! Kirjoitustyyli on ihanaa ja lukeminen sujuu kuin tanssi. Joissain kohdissa (pakko myöntää) menin sekaisin siinä, kenen näkökulmasta kerrottiin, ja jouduin miettimään hetken että mitäs ihmettä nyt taas. Karou oli mielenkiintoinen, vahva ja johon mä tykästyin nopeasti. Akiva aukeni vähän hitaammin, mutta lopussa mä pidin siitä melkein yhtä paljon kuin Karousta. Mutta mun suosikkini on ehdottomasti Brimstone! Siinä oli se jokin, mikä kiidätti sen heti ykköseksi, ja loppu oli myös sen takia riipaiseva.

Matt nauttii monsterinverta murojen kanssa. Mitä monsterin verestä seuraa? Kirja oli parempi kuin edellinen kirja, mutta ei siltikään parhaimpia Goosebumpseja. Vihasin kirjassa yli kaiken Mattin ärsyttävää naapuria Bradleytä (hän muistutti hieman yhtä mun luokalla ollutta tyyppiä). Yllättävä loppuratkaisu, mitä ei olisi ihan heti arvannut (tavallinen Goosebumps-loppu). En tiedä suosittelisinko vaiko enkö suosittele.

Sisarukset tapaa luurankomerirosvoja ja saavat liput Kauhumaahan. En pidä hirveästi merellä tapahtuvista seikkaluista, jotenka en pitänyt tästä kirjasta niin paljoa kuin edellisestä kirjasta. Muuten kyllä oli jännittävä kirja. Pidin tässä kirjassa enemmän "tervetuloa kauhumaahan" osiosta enemmän kuin "syvyyksien syylä" osiosta.

Tää kirja oli paljon parempi kuin mikään tavallinen Goosebumps. Todella hyvä kirjasarjan avaus. Tämä kirja oli jaettu kolmeen osaan. Ne tulevat tässä: Ensimmäisessä osassa Urpo-nukke tulee kummittelemaan kaverusten luo. Toisessa osassa kaverukset lähtevät Kauhumaa huvipuistoon. Ja viimeisessä osassa on kansiossa olevia juttuja. Pitää nyt sanoa, että seuraavissa osissa olisin halunnut vain mennä seuraavaan kauhumaa osioon. Jotenka se on ollut tämän sarjan pelastaja. Suosittelen

Sisarukset käyvät Lontoon Towerissa ja sen jälkeen mikään ei ole kohdillaan En pitänyt tästä kirjasta paljoakaan. En tajunnut kirjasta lähes mitään. Se oli todella sekava, kun yhtäkkiä sisarukset joutuivat ajassa taaksepäin. Ei yllä lähellekään parhaimpia Goosebumpseja.

Sisarukset ovat muuttumassa kanoiksi Vanessa-velhon johdosta. Kirja oli jännittävä ja hieman ehkä ahdistava. Kun luen kirjoja samaistun usein hahmoihin ja siksi en tykkää aina (huomioi sana aina) sellaisista kirjoista joissa joutuu pulaan ja tällaisista joissa alkaa muuttumaan oudosti. Toisaalta se luo sellaista syvyyttä kirjoihin. Siis siinä on puolensa ja puolensa. Suosittelen kaikille kauhukirjoista pitäville ja Goosebumps-sarjasta pitäville

Junot Díazin Pulizer-palkittu "Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä" (Like, 2008) tarttui kirjastosta mukaani tuttavilta kuulemieni suositusten kuin kiinnostavalta nörttiteemansa perusteella, jota erityisesti suomenkielisen painoksen takakansi korosti. Sarjakuva- ja populaarikulttuuriviittauksia viljelläänkin romaanissa runsaasti, mutta melko nopeasti käy ilmi, ettei kyseessä ole mikään Ernest Clinen "Ready Player Onen" sisarteos. Kliseisen nörttimäisen nimihenkilön elämänvaiheiden kuvaamisen sijasta kirja on mielestäni enemmän sukukronikka, jossa kuvattiin useamman henkilön kautta Dominikaanisen tasavallan lähihistoriaa ja erityisesti diktaattori Rafael Trujillon hirmuhallintoa. Lukukokemus oli suuriin ennakko-odotuksiin nähden pienoinen pettymys. En oikein löytänyt romaanista kovin ihmeellistä tarttumapintaa, ja kirjan henkilöt tuntuivat myös vähän yhdentekeviltä.

Ei ollut parhaita Goosebumpseja. En pitänyt yhtään siitä pesusieni jutusta kun kaikki menee pieleen (en tykkää sellaisista kirjoista lähes yhtään(paitsi Harry Potterit ja jotkut muut hyvin kirjoitetut kirjat)) eikä sille voi tehdä mitään vai voiko..?

Ei ehkä niitä parhaita Goosebumpseja, mutta ei niitä huonoimpiakaan. Jännittävä kirja, jossa Goosebumpseille tavanomainen loppu (hieman outo, jossa kaikki ei selviä vaan joutuu itse soveltamaan).

Pidin kirjasta. Erityisesti sen tapa kertoa kahden päähenkilön näkökulmasta vuorotellen innosti minua. Olen itse huomannut alkaneeni kirjoittamaan samalla tavalla, täysin huomaamatta. Pidän Ariasta ja erityisesti Perrystä. Ensimmäisessä luvussa oli vaikea hahmottaa päähenkilöä, mutta kun sen sai selville, tarina alkoi hahmottua helpommin. En ole vielä aloittamnut toisen kirjan lukemista, mutta tulen varmasti lukemaan sen pian. Kansi on kaunis, se sai minut alunperin tarttumaaan kirjaan.

Tämä on koko sarjan paras osa ja tällä kertaa pidempi. Tuli ehkä hieman surullinen mieli kun tämä oli sarjan viimeinen kirja ja siinä seuraavassa sarjassa on eri hahmot eikä näitä samoja.

Hyvä kirja (jne.). Ehkä hieman huonompi osa kuin edellinen. Minua ärsytti ehkä hieman Jaredin kaksoisolento ja se kun Jared joutui pulaan sen takia. Tässä kirjassa oli jo lopun tuntua.

Hyvä kirja (ja taas lyhyt ja jne.). Tämän jälkeen halusin heti lukea loput osat yhteen putkeen.

Hyvä kirja ja yhtä lyhyt kuin edellinenkin. Meni mielestäni jotenkin paljon oudommalle puolelle. Mielestäni sarjan huonoin osa.

Ihan mahtava kirja. Mitä muutakaan tästä oikein voi sanoa. Ainoana miinuksena ehkä se, että kirja oli liian lyhyt. Olisi voinut olla pidempi.

Ihan kiva kirja, mutta hieman surullinen. Jos et tiedä millaista on orjan elämä niin lue tämä kirja, jotta tiedät.

Hobitti: Smaugin autioittama maa kuvitettu opas on tavallinen kuvitettu opas: ei mitenkään ihmeellinen eikä huonokaan. Tietoja siitä saa ehkä vähän, mutta eniten tyypeistä. Mieluummin kannattaa hankkia elokuva kuin ostaa tämä, mutta ei tämä huono ollut.

Tämä on minun lempikirjani tästä sarjasta. Pidän erityisesti paikasta, jossa Barnaclen miehistö kävi. Sitten tarinaan Vihdoinkin Vasenjalka Louis on ihan lähelläja Cortésin miekka käden ulottuvilla. Kylä, johon kapteeni Jack Sparrow ja hänen miehistönsä saapuu on tyhjä. Onko Cortésin miekka siihen syyllinen.