Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tätä kirjaa kohtaan minulla oli suuret ennakkoluulot. En pidä scifikirjallisuudesta enkä varsinkaan avaruusolioista. Harvemmin myöskään pidän mieskirjailijoiden teoksista. MUTTA TÄMÄ! Olen todella iloinen, että suurista ennakkoluuloista huolimatta sain itseni tarttumaan tähän kirjaan ja kiitos siitä kuuluu tänne Risingshadowsiin. Täältä luin, että vaikka yleensä ei pitäisi scifikirjallisuudesta, niin tämä on hyvä. Ja niinhän se olikin. Tässä oli menoa ja meininkiä, jotain speciaalia. Vauhdikas kertomus, joka ei päästänyt otteestaan edes viimeisellä sivulla. Jatko-osaa odotellessa :) SUOSITTELEN!
olen sanaton! *_* Kaikki hahmot ovat hyviä! Itse pidän eniten kuitenkin Patchista ja Scotista! Juonikin oli ihan sairaan hyvä ja näin!
Herää kysymys, että montakohan osaa Gabaldon oikein aikoo sarjaansa kirjoittaa? Loppua ei nimittäin näy oikein missään, jokainen kirja vain jatkaa Clairen ja kumppaneiden tarinaa tuhannella sivulla. Olenkin miettinyt, mihin ihmeeseen tämä sitten mahtaa päättyä? Siihen, että Jamie ja Claire lopulta satavuotiaina kuolevat? (Ja silloinkin voitaisiin jatkaa Gabaldonin tyyliin vielä kymmenen osaa nuoremman polven seikkailujen parissa...) Aika näyttää, ellen sitten lue näitä kuolemaani saakka. Gabaldonilla on myös taito tehdä yksinkertaista asioista tajuttoman monimutkaisia. Henkiöt eivät koskaan tahdo onnistua missään helposti, vaan matkaan on aina heitettävä kaikki vitsaukset ja ongelmat mitä voidaan keksiä. Välillä kiristelinkin hampaitani tuskaisena, mutta ehkä tämä kuuluu asiaan, kun puhutaan aina vain eeppisempiin mittoihin paisuvasta historiallisesta rakkausromaanisarjasta. Sarja jatkuukin tuttujen hahmojen parissa, joihin on matkan varrella kiintynyt melkoisesti. Etenkin pikkulapset ovat aina söpöjä! Ainoastaan lordi John saa minut haukottelemaan rankasti, hänen lukunsa ovat melkein aina tappavan tylsiä. (Tämä on hyvin subjektiivinen mielipide, en ole koskaan lämmennyt hahmolle.) Hahmokaarti on kuitenkin värikäs ja monet ovat aika ihania. *krhm* Etenkin Jamie. Ja Ian. Näin asiasta kukkaruukkuun, tämäkin osa vilisee lukuisia tarkkaan kuvailtuja lääketieteellisiä operaatioita, joten jos et pidä jalan amputoinneista tai silmämunan paikalleen asettamisista, suosittelen skippaamaan koko sarjan. Henkilökohtaisesti nuo kohtaukset ovat minusta tajuttoman mielenkiintoisia, vaikka usein aika ällöttäviäkin. Kyllä tätä sarjaa mielellään lukee, etenkin kun viimeisissä osissa on tapahtunut tasonnousua todella laimeiden keskiosien jälkeen. Pelottavasta sivumäärästä huolimatta tämän lukee nopeasti, etenkin jos käyttää minun vähemmän huolellista taktiikkaani: Aina kun on tylsää, pläräillään siihen asti, että tulee kiinnostavaa tavaraa. Ehkä siksi olenkin välillä hiukan pihalla siitä kuka teki ja mitä... Jännitystäkään ei tästä puuttunut, etenkin Brianna ja Roger lapsineen olivat edellisen osan jälkeen pelottavan kiperässä tilanteessa. Myönnän olleeni keskivaiheilla melkoisen epätoivoinen... Nyt voidaan sitten odotella seuraavat neljä vuotta seuraavaa osaa. (Julkaisuajasta ei siis mitään tarkempaa tietoa, mutta neljä vuotta oli Gabaldonilta mennyt tämän kirjoittamiseen. Enkä ihmettele.)
Tässä kirjassa Amaya ei enää ole "teini" vaan vahva rohkea Khalkosta hallitseva nainen, muutos tapahtui mukavan hiljaa ei liian nopeasti, kirjassa näkyy selkeästi valtataistelua ja draamaa mikä pitää mielenkiintoa yllä, sivua kääntäessä ei koskaan tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu.
Hovielämää ja nuortenkirjallisuutta voi vitsit tää oli hyvä! Suosittelen!!
Vaikkakin tämän tyylisiä kirjasarjoja on nyt tullut joka tuutista fantasian ja scifin ystävien nenän eteen niin tykästyin suuresti trilogian avausosaan ja tätä jatko-osaa ei olisi millään malttanut odotella. Lukija pääsi sukeltamaan jälleen kerran muuttuneen Manhattanin korkeuksiin ja sen merkillisiin syvyyksiin. Ariastakin alkoi tulla esille uhmakuutta vaikka mielestäni on hän oli vieläkin hiukan naiivi jossain määrin. Kaiken kuohuttavaa rakkaustarinaa ei tässä kirjassa pahemmin nähty valitettavasti, mutta syvästön seikkailuja oli melkein yhtä mielenkiintoista lukea. Hunter oli ehkä jopa hiukan ärsyttävä tässä kirjassa. Uusia hahmoja tuli mukaan ja aivan uusia mystisiä juttuja. Arialla on tuuri matkassaan miettien kuinka moneen kiipeliin hän kirjan kansien sisällä joutuukaan. Loppua kohden alkaakin sitten kunnolla tapahtua ja yllätyin aika paljon tästä eräästä kuolleen mystikon juonikuviosta. Loppu oli vähän surullinen ja jätti ainakin minut miettimään, että mitä tapahtuu koska se jäi täysin auki. Mielenkiinnolla odotan päätösosaa jota varmaan saa taas odotella vuoden päivät vähintään.
Kirja oli mielestäni mahtava. joskus olin kyllä vähän hämmentynyt että oliko kyse unesta vai todesta mutta muuten kirja oli hyvä mielestäni se vain loppui todella nopeasti joten jään odottamaan uuttä soturikissat sarjaaa.
Tämä kirja on järkyttävän huono. Hahmot ovat huonosti kirjoitettuja, päähenkilöstä ei saa tietää paljon mitään, ja kaikki tapahtuu liian nopeasti. Kirjan juonessa ei ole mitään järkeä, kirjoitus on kömpelöä ja yksinkertaisesti hirvittävän paskaa. Jos voisin, antaisin tälle "kirjalle" -1000000000000/5
Oli ihanaa kuulla, että Isabel ja Cole saa oman kirjan. Kaikinpuolin hyvä kirja. Isabel on jotenkin aivan mahtava hahmo, vaikka välillä onkin vähän pinnallinen ja sellanen bitch muita kohtaan, mutta sisältä Isabel oli erilainen. Cole St.Clair, narkkari, ihmissusi ja rokkari. Oli tosi surullista, että Cole oikeasti halusi pysyä kuivilla, mutta kukaan ei uskonut, että Cole olis tosissaan. Jeremy oli ihan mielenkiintoinen ja mukava hahmo. Lopuksi olisin kyllä mielelläni lukenut vielä lisää Isabelin ja Colen yhteisistä hetkistä. Hyvää työtä Stiefvaterilta!:)
Toinen osa oli mielestäni huomattavasti ensimmäistä parempi. Aloitin ensin lukemaan kirjaa, mutta sitten juoni ei jotenkin edennyt minnekään ja tapahtumat junnasivat jonkin aikaa paikallaan ja näin ollen lukemiseen tuli noin kuukauden mittainen tauko. Kun kuitenkin yhtenä päivänä junassa aloitin uudelleen lukemaan kirjaa, huomasin ettein voinut laskea kirjaa kädestäni. Näin ollen luin kirjan loppuun parissa päivässä ja rakastuin siihen ikihyviksi, ollen näin hyvin kiitollinen siitä että ostin sen itselleni enkä lainannut kirjastosta. Juoni oli tosiaan alussa vähän hitaanlaatuinen ja tapahtumat vain toistivat itseään, mutta sitten ihan yllättäen kirjaan alkoi tulla enemmän toimintaa ja se imaisi lukijan ihan täydellisesti syövereihinsä. En oikein muuta negatiivista sanottavaa kirjasta keksi kuin että kiitos sen, moni koulutyö jäi tekemättä, kun piti joka yö lukea kirjaa nukkumisen sijaan.
Missä junat kääntyvät ja Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa ovat hienoja novelleja, jotka nousivat suosikkieni joukkoon, mutta muuten kokoelma jättää kylmäksi.
Kirja oli nopeatempoinen. Itse yllätyin sillä harvoin luen tälläistä kirjaa pojan näkökulmasta mutta ehkäpä se toikin siihen jotain kun yleensä tyttö olisi aivan hädissään tälläisessä. Sitten tää kirja käsittelee hyvin nykymaailmankin nuoria toi yrittää esittää kovaa on tosi yleistä ja kiva kun kirjailija toi sne esille.:) Olisin kaivannut äitiä tähän kirjaan konkreettisesti sillä se ois käynnistäny sitä sukulaisdraamaa mistä mä tykkään mutta hyvä näinkin.
Kirja oli parempi kuin ensimmäinen osa. Loppua kohti kirja parani entisestään. Alussa osa asioista jäi hieman epäselväksi, mutta nekin selvisivät myöhemmin. Välillä kirja jopa yllätti. Kirja selvensi osittain myös ensimmäisen osan tapahtumia, mikä oli tietenkin erittäin hyvä asia.
Aivan mahtava kirja! Parhaita mitä olen lukenut pitkiin aikoihin ja se on aika paljon sanottu se. Ennen en ole kamalasti pitänyt tästä dystopia ajatuksesta ja olen jotenkin ajatellut, että se on sellaista star wars meininkiä, enkä siksi aluksi ollut kovinkaan kiinnostunut kirjasta. Luin kirjan englanniksi ja mainittakoon samalla, että se oli ensimmäinen kirja minkä olen koskaan lukenut englanniksi. Alussa tarkoituksenani oli vain parantaa englannin kielen taitoani ja otin kirjastosta ensimmäisen kirjan joka vain käteeni sattui ja vein sen kotiin. Lopulta taisin lukea kirjan kahdessa päivässä loppuun. Rakastin kirjan henkilöitä, vaikkakin nimi Four (Neljä) oli alussa hivenen huvittava, mutta onneksi sen unohti kun kirjaa luki eteenpäin. Kirja oli juuri sopivasti humoristinen, muttei silti keskittyi asiaan ja juoni eteni ihan mukavaa tahtia. Ehdottomasti voin suositella kaikille, jotka pitää toimintaa sisältävistä kirjoista!
Pidin kirjasta kyllä todella paljon. Tämä oli kirja, jota luin kaiken kaikkiaan parisen vuotta, mutta se johtui siitä, että kun aluksi aloitin lukemaan sitä niin se oli vähän liian erilainen verrattuna siihen mitä olin tottunut aikaisemmin lukemaan. Mutta kun aloin lukemaan erilaista kirjallisuutta niin löysin tämän kirjan uudelleen ja luinkin sen sitten melkein kerralla läpi. Toisinaan käännösvirheet häiritsi hieman, mutta kyllä niistäkin selvittiin hengissä. Rakastin kirjan henkilöitä ja jotenkin tuntui haikealta ajatella, että toisessa osassa ei enää saisi niin paljoa samoista henkilöistä lukea. Juoni oli kivasti rakennettu, vaikka täytyy myöntää että joissain kohdissa tuntui siltä, että johonkin mitättömään pikkuseikkaan keskityttiin ihan liian pitkäksi aikaa, kun taas jokin tosi tärkeä toiminta kohta sivuutettiin ihan kokonaan. Mutta kun katsoo kokonaiskuvaa niin kirja oli todella hyvä ja jännä ja piti kyllä lukijan otteessaan ihan viimeisille sivuille saakka. Ja pidin kovasti veljeskunta jutusta, sillä se loi kirjaan yhtäläisyyden tuntua ja sen takia ehdottomasti luen toisenkin osan!
Jokainen joka on lentänyt purjekoneella tietää tämän tunteen olla vapaa kuin Lokki Jonatan.
Pidin kirjasarjasta sen sekavasta kerronnasta huolimatta.
Olen lukenut monta kertaa ja tulen lukemaan vielä monta kertaa.
Hienosti kirjoitettu tarina. Ei turhaa sankaripalvontaa vaan loistavaa juonenkuljetusta alusta loppuun.