Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Omasta mielestäni upea lopetus ihanalle sarjalle. :') Ingon ylitys oli mielenkiintoista luettavaa ja jännitystäkin oli tarpeeksi. Kirja tarjosi lisäksi uusia ympäristöjä muihin sarjan osiin verrattuna. Sarja vei ainakin minun sydämeni, jo aihe kiehtoi niin paljon. On siis ollut sinänsä hämmentävää lukea niinkin eriäviä mielipiteitä kirjasta, jota itse hehkutan täysillä... :'D Mutta kaipa Ingo-sarja vain jakaa mielipiteitä, mikä on omasta mielestäni yksi hyvän kirjasarjan ominaisuuksista!

Tavoitteessa lukea pian uudelleen. Alku oli ehkä vähän tylsempi, mutta loppua kohden kirja pääsee valloilleen ja kietoo lukijan pauloihinsa! :') Rakastuin juuri tuohon syvänmeren kohtaan, sen pimeyteen ja aavemaisuuteen. Tuolloin mukana oli sopivasti jännitystä turvan jouduttakin yllättäen pulaan. Suosittelen!

Olen myyty tästä sarjasta ja suosittelen opuksen lukemista lämpimästi. :') Jostain syystä kirjaa lukiessa tuntuu kuin itsekkin sukeltelisi aaltojen syövereissä, kaukana maanpinnan ongelmista. Ehkä kuitenkin sarjan ensimmäinen osa kirii hitusen paremmaksi...

Tästä sarjasta on niin paljon hyviä muistoja! <3 Kirja on kirjoitettu kivaavasti ja muistan nuorempana samaistuneeni päähenkilöön vahvasti. Upeat kuvaukset ja kertomukset merenalaisesta maailmasta virtaavat mieleen vuoroveden lailla ottaen vallan ja singoten merten syvyyksiin. Upea kirja ja jotenkin myös hyvin todellinen varsinaisen fantasiamaailman puuttuessa. Kirja saa jopa miltei uskomaan merten alaisiin syvyyksiin! :') Eli toisin sanoen, suosittelen tätä lämpimästi jokaiselle!

Rakastan näitä ensimmäisiä Soturikissoja. Niissä on vain sitä jotain ja niitä voi suositella kaikille, vaikkei kissoista pitäisikään. Unelmakirjoja, joita voi lukea useaan otteeseen. Vankumattomana kissafanina ja omaa kissaa tarkkaileena voi myös todeta kissahahmojen käyttäytyvän luonnollisesti, mistä ehdottomasti plussaa! :'3

Joissain määrin huonompi kuin edellinen osa, vaikka upea teos olikin. Ja tämä ihan vain suosikkihahmoni (Issan) vähäisestä oleskelusta ja Brimstonen karusta kohtalosta. Myös Karoun ja Akivan suhdetta olisi voinut kuvata hieman tarkemmin ja enemmän. Näiden perusteella siis arvioinnin ei kai kuuluisi olla täydet, mutta edelleenkin verrattuna useisiin muihin lukemiini kirjoihin... tämä on täydellinen. Loppumainingeissa tahdon vielä hehkuttaa taidokasta kirjoitusta (joka on jopa tässä osassa parempaa kuin edellisessä), lumoavia kuvailuja ja persoonallisia hahmoja! :') Kolmatta osaa odotellessa, toivon mukaan tulisi jo suomennettavaksi... Loppu jäi sen verran kismittävään kohtaan. :'D

Rakastan kirjan juonta ja etenkin hahmojen nimiä. Hyvin inspiroiva kirja ja herättää ajatuksia fan fickienkin suhteen. Sai täydet pisteet lämminhenkisestä tunnelmastaan ja ihanasta aiheestaan, vaikka silloin tällöin jäi harmittamaan tietyt tylsät kohdat joissa ei varsinaisesti tapahtunut mitään ja jopa ylitsevuotavat kuvailut.

Aivan loistava ja mukaansatempaava kirja! Luettu on jo useampaan otteeseen, eikä kyllästytä varmaankaan koskaan. Silloin tällöin vähän liiankin arvattava, mutta toisaalta osa yksinkertaisimmista selityksistä on jätetty pois, mistä plussaa. Hahmoja on monipuolisesti oikeastaan jokaiseen makuun ja heissä kaikissa on myös sitä jotain. Jossain määrin verrattavissa myös Harry Pottereihin, vaikka juoni eroaakin suuresti.

Aivan upea kirja, jonka juoni vie todella mennessään. Silloin tällöin koin tapahtumien kulkevan sekavastikkin jolloin useat mielenkiintoiset kohdat jäivät kokonaan pois tai vain arvailun varaan. Mutta tämä taisi olla jopa tarkoituksellista? Kuvailut Prahasta asukkaineen ja tuosta toisesta mystisestä maailmasta ovat ihania ja maalaavat mieleen samaistuttavan ja kauniin kuvan, siitä ehdottomasti plussaa. Karou tuntui loppupelissä myös läheisemmältä kuin Madrigal... Loppuplussat menevät vielä Issalle, ihana hahmo! :')

Hmmh, ei vedä vertoja sarjan ensimmäiselle osalle, mutta hyvä silti. :') Oikeastaan joissain kohdin jopa kammottava ja pelottavakin herkkänahkaisemmasta näkökulmasta. Tästä huolimatta upea kirja, upeassa kirjasarjassa, joka kietoo taijanomaisesti lukijan pauloihinsa. ;')

Jostain syystä mielestäni ehkä kaikista paras Potter. Ensimmäinen lukuvuosi, kaikki tuo uusi ja ihmeellinen ja kirjan hahmoihin oli helppo samaistua heti alkuun. Rakastuin Tylypahkan kuvauksiin ja yleensäkin kirjan juoneen. Joka tapauksessa, olivatpa Potterit minulaiselleni jänishousulle kuinka raakoja hyvänsä, ne ovat vieneet sydämeni mennessäni... Kuin toinen maailma, jonne voi halutessaa paeta arjen kiireitä!

Endgame - Loppupeli on loistava kirja. Se on erilainen ja nerokas. Juoneen on selkeästi panostettu ja myös suurimpaan osaan hahmoista. Pari hahmoa oli kylläkin aika pelkistettyjä, mutta se ei suuremmin haitannut minua. Kirjassa oli myös romantiikkaa, mikä hieman yllätti allekirjoittaneen. Sarah ja Jago olivat hyvä pari, ja toivon seuraavassa osassa heidän välilleen lisää romantiikkaa. Kirjailijat ovat luoneet mahtavan maailman, missä on jännitystä, romantiikkaa ja arvoituksia. Ja mikä parasta, se jatkuu. Toivon mukaan hyvin pian.

Tämä osa on ehdottomasti huonoin kaikista kuudesta. Kaikki muut osat luin hetkessä, tämä tökkii jostain syystä ja kovasti.

Aikalailla tasaista teinihömppää. Olisin pitänyt kirjoista enemmän paljon nuorempana. Kirja on hyvin helppolukuinen ja aika nopeatempoinen. Jatko osat luen vain periaatteen vain takia, että koko sarja on luettava. Muuten saattaisin jättää lukemisen tähän kirjaan.

Ensimmäistä kertaa elokuva on parempi kuin kirja. Kirjailija olisi saanut tästä aiheesta kirjoitettua niin paljon enemmänkin, mutta kirja on lyhyt. Olihan tämä ihan luettava ja viihdyttävä, mutta ehkä minä olen vain liian vanha tälle -.-'

Ensimmäinen kirja oli ihan luettava, tämä taas oli todella tylsä ja pitkästyttävä. Aiheesta olisi saanu niin paljon enemmänkin ammennettua, harmittaa. Ei ole hintansa väärti.

Ihana, upea kirja! Harmiksi ei kuitenkaan ihan niin ihana kuin edeltäjänsä. Kirjan alku oli hiukan...raskassoutuinen. Parani kuitenkin loppua kohden. Silti loppukaan ei kyllä ollut sellaista "pakollista" luettavaa, (klo.21"pakko lukea!"...klo.24"pakko lukea,ihana kirja!" ...klo.03."Väsyttää, mutta pakko lukea!...klo.04"Ää, se loppui, mahtava kirja!" Kolme tuntia aikaa nukkua - still worth it!) vaikkakin, se saattoi johtua siitä, että sain tietää lopun tapahtumat etukäteen. Suurpiirteisesti ja sekavasti. Silti. Nooh, oli kuitenkin hyvä kirja. Yksi parhaista. Ja upeasti kirjoitettu! Ja saihan tähänkin laitella niitä "hyvä kohta" lappusia lähes koko kirjan täyteen. Onhan aikamatkaus kuitenkin vaikea aihe kirjoittaa, ainakin omien kokemusten perusteella... Ja tässä siinä on onnistuttu niin hyvin. Sitten vielä, lopun kuolemattomuus juttu meni ehkä vähän överiksi. Ei kuitenkaan kovin paljoa liikaa, sillä tähän kirjaan se sopi kuin nenä päähän! Lisää olisin halunnut Gwennyn ja Gideonin välisiä kuhertelu kohtauksia, ja olisin myös toivonut, että he olisivat päässeet vielä vähän pidemmälle siinä... Myös Leslien ja Raphaelin romanssia (jos sitä siksi voi kutsua) olisin ollut kiinnostunut seuraamaan. Ja Xemerius oli aivan mahtava! Sai nauraa oikein kunnolla sen hyville heitoille, ja hahmo oli muutenkin loistavasti koottu. Toivottavasti tästä ei saanut kuvaa ettei kirja olisi ollut mielestäni tajuton, viehättävä ja fantastinen kirja... Sillä pidin kovasti, ja se oli kaikkea sitä! Suosittelen todellakin lukemaan. <3

Viettelys on juuri niin ihana, kuin ajattelinkin. Cole ja Isabel ovat ihana pari ja olin revetä liitoksistani kirjan viimeisten sivujen aikana. Myös parin yhteiset kohtaukset olivat todella ihania. Stiefvater on loistava kirjailija, jolla riittää mielikuvitusta sekä romantiikan tajua. Olisi upeaa saada lukea muitakin hänen teoksiaan. (vähän vinkkinä kustantajille)

Ärsyttävää kun pää henkilö vaihtui! Tulitähti alkoi vaikuttaa ihan ihme hyypiöltä. Sinitähti oli hyvä, mutta Tulitähdestä tuli hiljainen mörkki. Tämä on tähän mennessä huonoin soturikissa. Siis kaikki muut oli hyviä Ilta hämärään asti paitsi tämä!

Eric on kiva. Hotimpi kuin Bill. Vähän pettynyt olo. Kuuleman mukaan tämä on sarjan paras kirja... Ei siinä mitään. Myönnän minäkin, parempi kuin edelliset. Mutta... Nytkö lähdetään taas alamäkeen? Joo. Eka osa oli einiinkovinhyvä lukukokemus, toisesta ylöspäin meno on parantunut, tai ehkä sitä vaan tulee otettua nämä halpana viihteenä. Veren imussa on kuitenkin ensimmäinen sarjan kirja, josta pidin muutenkin kuin vain aivohöttönä. (Vaikka sainkin hysteerisiä naurukohtauksia, kun Sookie kertoi, ettei koskaan ollut tavannut muita kuin kristittyjä. Tai kun hän meni ja kehui laajaa sanavarastoaan. Rukoilen, että se oli sarkasmia. Tyyppi ei tiennyt mikä on wicca. 26-vuotias nainen. Hei pliis.) Loppu jäi vähän kutisemaan. En hirveän usein vedä kohtausta cliffhangereista. Jaksan ihan hyvin odottaa. Mutta nyt kun vitonen on näppien ulottuvissa ihan kirjaimellisesti... Ja eniten naurattaa se, että mua kiinnostaa Sookien ja Ericin jatko. Ei niinkään nämä yliluonnolliset taistelutappelusäätämiset. (Peukut pystyssä Ericin puolesta. Yhdeksän kirjaa jäljellä, ehtii Sookie pelehtiä muiden miesten kanssa myöhemminkin.)

Miten tämän sanoisi. Remekseksi hyvä, muttei edellistä kirjaa Omertan Liittoa parempi. Remeksen aikaisemma kirjat luettuna niin jokainen on kirja on vähän parempi kuin edeltäjänsä. Oma mielipiteeni oli että jotain jäi puuttumaan, en vain osaa sanoa mikä. Horna on hyvä ja suosittelen kaikille Remes faneille. Suomalaisia jännitys kirjailijoita ei ole koskaan liikaa.

Sookie-kirjat saivat onnellisen loppunsa, nyt on aika sukeltaa Charlaine Harrisin toisen sarjan pariin. Tätä nyt ei voi millään muotoa verrata muihin kirjailijan tuotoksiin ja jotenkin minusta jopa kirjoitustyyli on erilainen. Koska olen fanaattinen romanttisten kirjojen fani, tämä ei ainakaan ruokkinut nälkääni. Kirjassa on äärettömästi dekkarimaisia piirteitä ja se keskittyy lähinnä kummallisuuksien selvittämiseen kuin mihinkään muuhun mikä aiheutti minun tapauksessani sen, että kirja oli enemmänkin tylsä kuin mielenkiintoinen. En jaksa yleensäkään keskittyä tarinoihin joissa analysoidaan hahmoja ja heidän menneisyyttään ja mikä tapahtuman liittyy kehenkin. Juoni oli minusta jotenkin välillä olematon ja sitten seuraavana hetkenä täysin sekava ja jotenkin liian "helppo". Jos nyt jotain positiivista etsitään niin kirjahan oli helppolukuinen kuten Sookie-sarjakin joten tämän jaksoi lukea tahdonvoimalla läpi. Ei tämä ensimmäinen osa kauheasti herättänyt ainakaan minun kiinnostustani, mutta luenpa kokeeksi sitten jatko-osan. Joku mahtanee tykätäkin tästä joten kannattaa yrittää lukaista!