Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Hyvä, vaikka huonompi kuin Soturikissat. Kallikia käy sääliksi. Se kyllä löytää veljensä, mutta sitten ne taas eroaa. Tässä kirjassa kallik on suosikkini. Tykkään sen naali ystävästä.

Hyvästi Tuhkamarja! Esinäytöksen ymmärsi vasta kun oli lukenut kirjan. Missä vaiheessa Tulitähti sai tietää Tuhkamarjan kuolemasta? Sen vaan haluaisin tietää!

Kansi selvästi kuulammelta. Lopultakin alan tottua päähenkilön vaihdokseen. Mutta kun Tulitähti ei ole enää päähenkilö, niin sitä on vaikea ymmärtää. Ihan kuin ihana päähenkilö olisi seonnut.

Oravatassu pelastaa siskonsa! Milloin Harmaaraita löytyy? Ehkä seuraavassa sarjassa "Kolmikon voima". Surettaa kun vanha metsä hylätään.

Muuten hyvä, paitsi loppu. Liian yksinkertaista lukea koneen ajatukset.

Kiva muuten mutta "rotat pitää tuhota". Rotat on söpöjä<3. Kiva kun Lehtitähti menetti yhden hengen.

Muuten jännittävä ja kiva,mutta harmitti että kirjailia ei voinut kirjoittaa sinne että samira löysi mikaelin sieltä koska ei sillä ollut mitään muuta syytä jättää se kun vaa se et se oli mustan suden tytär ja Mikael luuli että samira oli mustan suden rakastaja ja oli ihan valmis unohtamaan sen!loppu harmitti mutta onneksi meillä on mielikuvitus niin voi mielessä jatkaa tarinan loppuun.Muuten tosi kiva kirja ja joissain kohti suhteellisen laimea mutta kivaa pikku luettavaa :)

Juoni jäi oikein kutkuttavaan kohtaan kirjan lopussa ja mystinen Madame herätti taas uusia kysymyksiä, samoin kuin puhumaton Carter. Nyt harmittaa oikein kunnolla, ettei seuraavaa osaa ole ainakaan vielä suomennettu, ehkä täytyy jossain vaiheessa ryhdistäytyä ja koittaa saada englannin kielisestä teoksesta jotain tolkkua.

Ensimmäinen kirja jonka olen Mia Vänskältä lukenut, ja itse ainakin pidin todella paljon tästä hänen esikoisteoksestaan. Pidin kirjan ideasta ja juonesta, juoni kulki myös sujuvasti eteenpäin ja teksti oli ymmärrettävää. Kirja piti myös hyvin otteessaan loppuun asti, kirjan alussa annettiin niin paljon miettimisen kohteita ja niihin sai vastaukset vasta ihan kirjan lopulla.

Kutkuttavan jännittävän Soturikissat- kirjasarjan toinen osa, jonka juonesta eivät ovelat käänteet lopu kesken. Juoni oli siis mielestäni hyvä, ellei jopa loistava. Pidin siitä kuinka Harmaaraita löysi itselleen kumppanin toisesta klaanista - jopa vihollisklaanista. Mielestäni hyvä lisäys juoneen oli Tulisydämen ja Prinsessan tapaaminen, sekä Prinsessan pennun liittyminen Myrskyklaaniin.

Kirjan juoni meni mielesäni vähän turhankin nopealla tempolla eteenpäin. Hopeavirran kuoleman tapahtumien kuvaus oli ehkä vähän sekava ja kohtaus oli liian nopeasti ohi, Hopeavirran kuolema muutti kuitenkin kirjan juonta loppujen lopuksi aika radikaalisti. Myös Tiikerikynnen petollisuuden paljastuminen oli jotenkin liian nopeasti ohi, sekin on kuitenkin ollut todella suuressa osassa kaikissa lukemissani kolmessa kirjassa, tosin olen aika varma että tästäkin kissasta kuullaan vielä.

Kirjan juoni etenee suhteellisen hyvään tahtiin ja tapahtumista kerrotaan pääsääntöisesti monipuolisesti ja selkeästi. Juoni on mukaansatempaava ja kirjan aloitettuani en meinannut pystyä enää lopettamaan lukemista. Tarina on myös erilinen, mitä muissa lähiaikoina lukemissani fantasiakirjoissa, kaikki ei aina olekaan niin mustavalkoista, kirjan loppu yllätti myös todella ja jäi ehkä myös hiukan harmittamaankin - vaikkakin on hyvä että tarinoissa on välillä myös sitä oikeasti kiellettyä rakkautta, eikä pari aina saakkaan toisiaan, kuten molemmat osapuolet olivat toivoneet ja ajatelleet.

Juoni tässäkin kirjassa on hyvä ja miellyttävä, se kulkee sujuvasti eteenpäin ja tapahtumat kulkevat sopivaa vauhtia, joskin lopputaistelu menee yhdessä hujakassa ja tuntuu paikkapaikoin jopa hivenen sekavalta. Kerrontatapa ei ollut sieltä parhaimmasta päästä, yhdessä luvussa oli niin paljon eri tapahtumia eri hahmojen näkökulmasta että sai aikaan sekavan tunnelman, välillä hiukan matkaa luettuani ihmettelin tapahtumien nopeaa vaihtumista ja huomasin että kertoja olikin jo vaihtunut. Kirjan loppu oli taas jokseenkin yllättävä, olin aivan varma että lopussa rakkaus taas roihuaa Claryn ja Jacen välillä, varsinkin Simonin päätöksen jälkeen.