Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Colesta tuli Väristys-trilogiassa suosikkini joten ehdottomasti piti katsastaa tämä kirja! Siinä missä Gracen ja Samin tarina oli herkkä, surumielinen ja keskittynyt metsiin, tämä kirja keskittyi Los Angelesiin palmujen ja kaiken sykkeen keskelle. Cole palaa omaan julkkiksen rooliinsa nolattuaan itsensä aiemmin lavalla ja uskoteltuaan kaikille kuolleensa. Tällä kertaa paluu tapahtuu tosi-tv:n muodossa. Cole on sanavalmis ja hurmaa hymyllään kun taas Isabel on tempperamenttinen kaunotar joten draamaa ei ainakaan puutu, ehkä sitä oli melkein jopa liikaakin? Tässä ei ollut tasaisia hetkiä juurikaan vaan tilanne muuttui alituiseen eikä kyllä päästänyt lukijaa nukahtamaan missään vaiheessa. Kirja oli omalla tavallaan myös surumielinen lueskellessa pääparin omista ongelmista ja niiden kanssa taistelusta. Täytyy myöntää, että pidin aiemmasta susitarinasta enemmän, tämä tuntui vähän liiankin irralliselta ja oli vaikea yhdistää aiempaan. Viihdyttävää tämä silti oli ja Cole oli edelleen melko hurmaava persoona.
Tarina on ihan hyvä ja kyllä minä suosittelisin lukemaan. Kenties sellaiselle henkilölle, jolle muinaistaruston jumalat ovat vain viikinkimäisiä hahmoja Marvelin supersankari-sarjakuvista, tämä ei anna juuri mitään. Minusta kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen ja erikoisen pinnan alta löytyy mielenkiintoinen sisältö. En toki ole vielä loppuun asti lukenut, joten saa nähdä muuttaako loppuratkaisu mielipidettäni.
Kirjan juoni oli suorastaan nerokas! Se oli täysin erilainen kuin missään lukemassani kirjassa. Myöskin henkilöt olivat kiinnostavia. Etenkin alussa oli vaikeaa muistaa, kuka kukakin kirjan henkilö on, sillä välillä heitä kutsuttiin etunimellä, välillä suvun nimellä. Jokainen hahmo oli selvästi muista erottuva, omine erityistaitoineen/ -ominaisuuksineen. Enempäää en henkilöistä kerrokaan, etten vain paljasta mitään. Tykkäsin kirjan tyylistä! Kerrontatavalla onnistuttiin luomaan kitjaan lisää jännitykstä ja arvoituksellisuutta. Jään mielenkiinnolla odottamaa trilogian seuraavaa osaa ja elokuvaa.
Kirja on juoneltaan suht' mielenkiintoinen ja sisältää paljon juonenkäänteitä, joskin se on melko ennalta-arvattava joiltain osin. Juoni kulkee sujuvasti eteenpäin ja lukemisen aloitettuani en olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni, sen verran mielenkiintoiseksi alkoi juoni kehkeytyä lukemisen edetessä. Hyvää maustetta kirjaan antavat verenhimoiset lohikäärmeet.
Varsin lupaava esikoiskirja, jossa on jotenkin taianomainen tunnelma. Kirja harrastaa vanhaa tuttua tapaa jakaa porukka ensin hyviksiin ja pahiksiin ja sitten saada lukija ihmettelemään, että kummat ovat kumpia. Olen henk koht valmis ostamaan tuon nälkäpelivertauksen, vaikka tarina etenee rauhallisesti ja mutkitellen ja vaihdellen kerrontatapaa. Päähenkilön loputon sitkeys, hyväksyntä ja kyky selviytyä lumoavat. Siellä täällä on kaunista elämänfilosofiaa, joka voisi auttaa omassa elämässään vastoinkäymisiä vastaan taistelevia lukijoita. Melko synkkä ja hiukan rujoudella mässäilevä kirja säilyttää oudosti pehmeyttä ja valoisuutta. Kirja ei käy toiminnasta eikä jännäristä, vaan on lähinnä fiilistelykirja. Suosittelen.
Mielenkiintoisesti kulkeva ja laajentuva kirja, joka paljastaa ympäröivää maailmaa koukuttavasti vähän kerrallaan. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, joskin jättävät ihan vähän kylmäksi.
Jos etsii twilightia niin saa twilightia :P Kirja oli viihdyttävää, epäloogista draamahöttöä. Positiivinen yllätys oli raadollisuus: vampyyrit eivät ole söpöjä halimussuja vaan oikeasti verisiä murhaajia. Veri, sylki ja kyyneleet roiskuvat ja kaikki näyttäytyvät välillä pahimmillaan. Toinen upea asia oli the pariskunnan välille rakennettu kipakka ja suorastaan vihamielinen jännite!
Kun ostin tän kirjan en ollut kuullut siitä ennen. Musta siinä oli mielenkiintoinen aihe ja mua yllätti se että lena pelkäsi rakkautta, koska mä oli varma että se olisi ollut toisin päin. Kyllä se se oli aika hyvä vaikka alku oli tylsää ja loppu oli niin yllätys.=)
Kirja oli aluksi vähän tylsähkö ja mietin, että onko tämä sittenkään lukemisen arvoinen, mutta kyllä se oli. Harper oli tosi mielenkiintoinen ja kiva hahmo. Kirjasta löytyi myös muita mukavia hahmoja ja vähän ärsyttäviäkin. Ainut mitä kirjassa olisi saanut olla enemmän oli romantiikka. Muuten tosi mielenkiintoinen ja hyvä kirja ja oli aika kiva tuo Harperin erikoiskyky. Luen kyllä ihan mielelläni seuraavankin kirjan tästä sarjasta, kunhan se vain ilmestyy.
Parilla istumisella tuli luettua sellainen teos kuin Fimbul-talvi! Tarina siis toimii hyvin ja siihen on tartuttava pian uudelleen kuullakseen lisää maailmasta ja sen asukkaista. Erityisesti pidin viidestä ekasta luvusta. Hodin luota alkavan luvun alussa olin hieman epätietoinen siitä, paljonko aikaa oli kulunut - ja oliko Mavil jo palannut tallimestarin luo kaupungista. Itse olisin mielelläni viipyillyt kauemmin paikkojen ja henkilöiden parissa arkisestikin. Nyt valtavia tapahtumia tulee kiihtyvällä vauhdilla. Tapahtumia saisi kohotettua herkullisemmiksi painamalla hieman jarrua välissä. Kielellisesti lukeminen oli vaivatonta ja tyyli sopivaa. Jatkoon jäi kyllä meheviä juttuja ja lukuisia henkilöitä, jotka varmaankin tavataan sopivan ajan kuluttua uudelleen.
Ahmaisin tämän alle viikossa. En pysty enää suhtautumaan objektiivisesti sarjan teoksiin, joten en tiedä miksi edes kirjoitan tätä arvostelua :D En voi muuta kun suositella kaikille! Hail to the king! P.s. Sarjan seuraava osa on nimeltään The Shadows, ilmestyy englanniksi huhtikuussa. Sitten vaan suomennosta odottelemaan!
Erittäin hämmentävä, mutta hauska lukukokemus. Jos talviyöntä matkamies on niitä kirjoja, joista ei voi arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Teoksesta saisi varmasti vielä enemmän irti useammalla lukukerralla. Miinuspuolena tekstin paikoittainen vaikeaselkoisuus.
Tämä oli kyllä aivan mahtava kirja. Kun on päässyt sisälle kirjan maailmaan, niin se on pakko lukea loppuun yhdeltä istumalta. Huh!
Luin kirjan vuosia sitten ja nautin siitä valtavasti. En ole varma mitä nykyään ajattelisin. Parempi pitää hyvä muisto.
Olen aina arvostanut LeGuin'n kirjoista. Tämä ei ole poikkeus. Juoni ei ole mitenkään erikoinen mutta tarinan kuljetus on omaa luokkaansa.
Varmasti eräs niistä kirjoista joka sai kiinnostumaan sciense fiction'sta. Klasikko.
Mukaansa tenpaava kokonaisuus. Juonen käsittely tuo mieleen muutamia tämänpäivän edesottamuksia. Lue ja nauti.
Tämä kirja oli minulle henkilökohtaisesti pettymys. Sarjan ensimmäisessä kirjassa tapahtui kaikkea mielenkiintoista, mutta tässä tunnuttiin keskittyvän hirveästi vain päähenkilön teiniangstiin kun yhyy yhyy ei tarpeeksi huomiota enkelipojalta (ihan kuin tällä pojalla ei saattaisi olla elämässään esim. kaikkea ongelmallista ja vaarallista). Kirjassa oli toki hyvätkin hetkensä, mutta minut jätti kyllä täysin kylmäksi. En vain jaksanut sietää päähenkilön ajattelutyyliä.
Tämä Hobitti: Viiden armeijan taistelu, kuvitettu opas oli mielestäni huonoin näistä kuvitetuista oppaista. Tässä ei tullut mielestäni mitään uutta, se ei kertonut tulevasta elokuvasta oikeastaan yhtikäs mitään, vaan keskittyi melkein samoihin aiheisiin joita käsiteltiin jo aikaisemmissakin oppaissa. Tietysti, jos elokuva on pelkästään sodalla mässäilyä, niin kirjaa voi olla vaikea tehdä kyseisestä elokuvasta.
Tykkäsin ihan kybällä! Pelasin joskus vuosi sitten Witcher 1:n ekaa kertaa ja ihastuin Geraltin synkkään hahmoon, joten halusin ottaa selvää alkuperästä. Kirjan novellit antaa noiturille vielä vähän syvemmän merkityksen - ja välillä tuli naurettua niin, että vedet valu silmistä, Mahtava kirja, täytyy lukea muutkin!
Tämä oli hyvä lukukokemus. Paras päähenkilö oli Lusa. Edellisessä osassa suosikkini oli Toklo.
