Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Kelpo päätösosa trilogialle. Sansan kaipaamaa läheisyyttä oli mielestäni toki Mooshien ja Drizzin välisessä ystävyydessä. Itse taas pidin vähiten lohikäärme-osuudesta. Vähän turha (kuulostaa pakolliselta TSR: lohikäärmeeltä) ja liiaksi tuli Hobitti ja Smaug mieleen. Ärsyttävästi tämäkin kirja spoilaa sivun verran heti karttojen jälkeen ennen Esinäytöstä.

Hyvä fantsu. Alla jo paljon hyviä arvostelua joten yritän olla spoilaamatta: Alku oli tosiaan hämärä, ahdistavakin ja mietin että mitenkähän tässä käy, ostinko turhaan heti kerralla kaikki kolme osaa mutta ei. Viihdyttävä kertomus erilaisesta (todellakin) maailmasta. Kirjalle kannattaa antaa aikaa enemmän kuin ekat 50 sivua jotta alkaa ymmärtää Menzeberranzania ja Drizziä. Sen jälkeen koko Mustahaltia-Trilogia olikin nakuteltu aika nopsasti :-D

Taivaallisen tulen kaupunki on loistava päätös loistavalle sarjalle. Eeppinen taistelu Sebastiania vastaan oli huikea, eikä kirja ollut missään vaiheessa tylsä. Pidin myös siitä, että Jacen ja Alecin välinen ystävyys tuntui jotenkin syvemmältä tässä kirjassa. Aikaisemmissa osissa sain vähän sellaisen kuvan, että Jace ei välittänyt Alecista läheskään yhtä paljon kuin Alec Jacestä. Oli hienoa huomata Jacen muuttuvan koko ajan inhimillisemmäksi. Myös loppu oli todella upea. Jocelynin ja Luken häät olivat todella hienot ja koko viimeinen luku oli todella haikea ja kaunis. Sitä lukiessa tuli onnellinen ja hyvä olo.

Jackillä on ollut pienestä pitäen kyky nähdä mielikuvitukselliseen myyttiseen todellisuuteen. Tämä toinen ulottuvuus sijaitsee Jackin mielen Takamaassa, mutta se ei ole tyystin kuvitteellinen vaan hyvinkin todellinen paikka. Toisesta todellisuudesta heijastuu muinainen Galnum kaupunki lahoavine temppeleineen todellisen kaupungin Exburghin alta, kaupunki joka liikkuu. Takamaasta nousee myös esiin kaksi hahmoa, härkäjuoksijoiksi kutsutut mies ja nainen. Jackille hahmot ovat todellisia, käsin kosketeltavia, ulkopuolisille henkilöille todellisuuksien sulautuminen näkyy Jackin ”kimmellyksenä”. Keitä härkäjuoksijat ovat ja miksi he juoksevat selviää kirjan loppupuolella. Siinä välissä Jack suostuu tieteelliseen kokeeseen, missä hän pääsee mielensä Takamaahan. Vaikka Jackin fyysinen olemus ei siirry, toisen todellisuuden tapahtumat vaikuttavat häneen fyysisesti.Kaukaiset kaiut sekoittaa tieteen fantasiaan. Tarina on paikoin kauhun kyllästämää Metsän Henget kirjan tapaan. Kirja ei kuulu Alkumetsä sarjaan, mutta sen pohjavire on samankaltainen. Härkäjuoksijat ovat samantapaisia entiteettejä kuin mythagot. Kaukaiset kaiut oli varsin hyvä lukukokemus, mutta ei ihan yltänyt Metsän Henkien luomaan tunnelmaan.

Tapahtumat on pääosin kuvattu sisällä metsässä toisin kuin sarjan ensimmäisessä osassa Alkumetsässä. Pidin Metsän hengistä todella paljon. Siinä on sellaista kiehtovaa mystisyyttä ja mielikuvituksen lentoa mistä pidin. Kirjassa on täynnä tapahtumia, ajat ja tarut sekoittuvat ja kirja sisältää tunteiden koko kirjon – on iloa, surua, rakkautta, vihaa, inhoa, julmuutta ja kaikkea muutakin, jopa kauhua. Tarinan sisälle aivan uppoutui.

Lukuhetkellä erittäin nautinnollinen, mutta jälkeenpäin jäi mietityttämään, että olipas kirjassa loppujen lopuksi aika vähän tapahtumia. Kirja selvästi petaa Claren seuraavaa varjometsästäjistä kertovaa kirjasarjaa.

Ihan kiva lukukokemus. Vähän sekava lopussa, mutta kuitenkin hauska ja kiinostava. En oikein keksi mitään muuta sanottavaa kuin että suosittelen kaikille, kannattaa ehdottomasti lukea(:

Hyvä, mutta ei aivan Mustemaailman tasoa. Kirja on ehkä vähän turhan lyhyt, joten kuvailu jää monin paikoin todella vähälle. Sinäänsä se ei haittaa, mutta tarinaan voi uppoutua lyhyemmäksi aikaa, kun se on tiiviisti kirjoitettu. Siitä en oikeastaan pidä suuremmin. Mutta kyllä, menee seuraava osa lukuun. Muistaakseni Mustemaailma (sarja) parani aika reippaasti ensimmäisen osan jälkeen, joten miksei tämäkin...

Ihana kirja! Aloin todella rakastaa tätäkin erin hunterin sarjaa. Mainio juoni. Upeaa.

Kirja oli kauniisti kirjoitettu ja olen yrittänyt tuputaa kaikkia lukemaan tämän. Tarina pyöri paljolti sirkuksen ympärillä. Sirkus vaikuttaa ihanalta paikalta. Sinne toissaan haluaisi jäädä. Kirjan lopettaminen oli hankalaa ja olisin tahtonut, että kirja olisi jatkunut pidempään. Rakkautta tässä kirjassa ei toisaalta tuputettu. Päähenkilöitten Celian ja Marcon rakkaus tietenkin roihahti heti ja minun kävi Isobelia sääliksi. Pidin Isobelin luonteesta ja siitä, että hän halusi vain olla Marcon kanssa. Marco kohteli häntä liian julmasti. Ylipäätänsä en pitänyt kovinkaan paljon Marcon hahmosta. Celiassa oli enemmän luonnetta. Marco on ehkä liian imelä minulle. Eli jos menee helposti hermot kirjoissa, joissa kuvaillaan kauheasti päähenkilöitten rakkautta, niin kannattaa valita tämä kirja. Ei liikaa rakkautta.

Pidin tästä paljon, jokaisesta historiallisesta yksityiskohdasta, lukemattomista viinintäytteisistä dialogeista, henkilöhahmojen monipuolisuudesta, kirjailijan upesta tavasta elävöittää hahmot ja heidän tarinansa. Pienet ranskalaiset yksityiskohdat ovat kiehotova lisä tarinankerrontaan. Demonit on kuvattu mielenkiintoisesti ja heistä ja heidän outouksistaan olisin mielelläni lukenut enemmän. Miinusta tulee loputtomista kirjoitusvirheistä ja siitä että kustanja päätti olla suomentamatta tämän jatko-osia.

Minäkin alkuun vierastin tätä suomalaista fantasiaromaania, mutta aivan turhaan. Kirjan puoliväliin saakka kaikki tapahtui niin kuin ennalta osasin odottaa. Loppu kirjasti olikin raikasta, ennalta arvaamatonta, sujuvaa tekstiä. Yllätyin tästä positiivisesti ja suorastaan ahmin kirjan loppuun. Pidin tästä trilogian avauksesta paljon, enkä malta odottaa että saan lainattua jatko-osat kirjastosta.

Tykkäsin tästä varsin paljon, ehkä eniten Eddingsien kirjoista (jos ei lasketa Polgaraa ja Belgarathia). Joillekin sivumäärä saattoi olla varsin tyrmäävä, mutta itse luen nopeasti, ja pidän jaarittelusta, missä kerrotaan arkisia asioita. Kerronta ei tosiaankaan ollut aina mitään huippua, mutta juoni toimi noin pääsääntöisesti. Ja pidin lopusta, koska ylipäätään sen tyyliset päätökset ovat minust parhaita. Kannattaa siis todellakin lukea, ellei sitten satu jo inhoamaan Eddingsien tyyliä. Varsin samanlaista tavaraa tämäkin.

Hyvä kirja taso seilyi edellisiin verrattuina, mutta alussa meinasin tylsistyä kunnes pääsin kunnolla mukaan kirjaan ja sen juoneen

Satuin vahingossa löytämään kirjastosta kyseisen kirjasarjan ja päätin ahmaista mukaani ensimmäisen osan. Olen positiivisesti yllättynyt ensimmäisen osan suhteen. Kerronta on sujuvaa ja ymmärrettävää, juonikin on todella kiinnostava ja pitää hyvin otteessaan. Kirjassa on kutkuttavaa jännitystä alusta loppuun asti ja janoan jo seuraavia osia.

Harry Potter sarja on aika vaihteleva osasta tykkään osat ovat surkeita. Tässä oli hyvä juoni ja mukaansa tempaava tarina.

Tästä tykkäsin. Tässä oli jotain uutta ja mukaansa tempaavaa toisin kuin muissa osissa.

En oikein päässyt mukaan kirjaan mutta ihan ok.

Tämä on parempi kuin ykkös ja kakkos osat. Oikein mukava.

Huono kirja. En oikein ole löytänyt hyvää velhokirjaa tämäkin tylsistytti

Hyvä kirja! J.K Rowling on yksi suosikki kirjailioitani. Olisin toivonut kirjaan vielä lisäksi tylypahkan karttaa.