Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Tää oli todella tylsä. Luulin tätä paljon paremmaksi kansikuvan ja nimen perusteella. Pakkoluetin tämän itselleni, koska tämä oli oikeasti niin tylsä. Vaikka tää oli tylsä tämän loppua en olisi millään arvannut. En suosittele

Annoin kirjan kaksi tähteä pelkästään ensimmäisestä osiosta, koska en pitänyt siitä ollenkaan ja mä pidän enemmän aina siitä toisesta osiosta. Nää on sentään vähän parempia kuin tavalliset Goosebumpsit

Silloin kun luin tämän pidin tästä, mutta jos lukisin tämän nyt en varmaan pitäisi paljoakaan. Jos tää olis eka Goosebumps, jonka lukis suosittelisin tätä, mutta sellaiselle joka on jo kyllästynyt jo näihin en suosittele.

En pitänyt tästä paljoa. Tässä kohtaa alkoi tulla kyllästyminen Goosebumpseja kohtaan ja tämä taisi olla viimeisimpiä Goosebumpseja joita edes luin. Loppu ratkaisu ärsytti. En suosittele

Ei ollut jotenkin kovin hyvä Goosebumps. Oli jotenkin todella tylsä. En muista siitä enää kovinkaan paljoa. En suosittele

Aluksi oli todella tylsä mutta sitten kun tarina eteni siitä tuli mielenkiintoisempi. Loppu oli taas täysin ennalta-arvaamaton. Parhaita Goosebumpseja. Minun lempparini Goosebumpseista on Painajainen kesäleirillä ja tämä. En tiedä mikä tekee niistä niin erityisiä, mutta tunnun pitävän niistä eniten. Suosittelen

Kaikki novellit olivat helppolukuisia ja ymmärrettäviä. Näinkin lyhkäisiin teksteihin oli onnistuttu ujuttamaan jokaiseen pieni juoni mukaan, joskin joissakin novelleissa oli mukana vähän turhia asioita. Tämä kirja ei nostattanut ihoani missään vaiheessa kananlihalle tai tuonut kylmiäväreitä pitkin selkääni, kuten olin tekstistä toivonut. Novellit olivat jokseenkin vaisun oloisia ja lällyjä.

Kirja harppaa heti alussa 11 vuotta eteenpäin ja tarina keskittyy Ardisin kaksosiin, Ciaraniin ja Fewrynniin. Äärimmäisen hyvä ratkaisu.

Mielestäni ihan hyvä kirja. Itsellä tuo lukeminen hieman hitaamman puolesta, mutta silti tuli luettua kolmessa päivässä. Voisi siis lukutahdistani kirjan parissa päätellä, että ihan mielenkiintoista luettavaa oli ;D. Viimeiset 10 sivua meni kyllä vähän pakko lukemisella, mutta se saattaa johtua siitä, että olin lukenut kirjaa liikahtamatta jo 4 tuntiä putkeen >w<

Loistava kirja, loistava sarja. Helppo lähesty ja omaksua. Sopii monipuolisesti kaikille, luulen (noista HC Dystopia-lukijoista en tiedä :-) Sain kirjan kakkososan pokkarina lahjaksi kun omista ei keräile kirjoja. EN ollut kuullu ko. sarjasta mitään (tämä ennen leffoja) ja aattelin, että voin mä säilyttää sen et jos joskus tulee luettu. En syttynyt heti, toisaalta miksi aloittaa #2:sta? Tuli sitten hommattua kentokentältä tämä kun ei ollut mitään matkalukemista. Yleensä ei tule reissuilla saatua kirjoja sit kuitenkaan luettua mutta tämä tuli luettua loppuun aika pian. Kolmososaa piti hieman aikaa vartoa ja on niitä harvoja kirjoja jokka on tullu ostettua uutena eikä huutonetistä... Sankarin sukupuolella ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa miksi tämä olisi ns. tyttöjen tai poikien kirja. Minusta ainakaan. Juoni oli hyvä, hyvä maailman kuvaus ja jännä, raadollinen tarina. Oliko loppu onnellinen? Selvitähän itse .-)

Tämä kirja piti minua otteessaan alusta loppuun. Tarina on kiehtova ja juuri sopivan jännittävä, ja kirjassa ehtii tapahtua paljon. En yleensä tätä genreä lue, mutta kirja oli hyvin miellyttävä poikkeus tähän tapaani. Vaikka kyseessä on vampyyritarina (joihin olen ruvennut suhtautumaan epäluulolla), silmiini ei osunut ainakaan montaa niistä kliseistä jotka olen vampyyritarinoihin oppinut yhdistämään. Ansaitsisi minusta enemmän suosiota kuin mitä on osakseen saanut. :D

Eihän tämä mikään Hobitti-tarina ole joten sellaista etsivä pettyy mutta jos osaa suhtautua tähän omana kirjana jonka tarina on yksi osanen sitä maailmaa niin kirjasta kyllä pitää.

Kelpo päätösosa trilogialle. Sansan kaipaamaa läheisyyttä oli mielestäni toki Mooshien ja Drizzin välisessä ystävyydessä. Itse taas pidin vähiten lohikäärme-osuudesta. Vähän turha (kuulostaa pakolliselta TSR: lohikäärmeeltä) ja liiaksi tuli Hobitti ja Smaug mieleen. Ärsyttävästi tämäkin kirja spoilaa sivun verran heti karttojen jälkeen ennen Esinäytöstä.

Hyvä fantsu. Alla jo paljon hyviä arvostelua joten yritän olla spoilaamatta: Alku oli tosiaan hämärä, ahdistavakin ja mietin että mitenkähän tässä käy, ostinko turhaan heti kerralla kaikki kolme osaa mutta ei. Viihdyttävä kertomus erilaisesta (todellakin) maailmasta. Kirjalle kannattaa antaa aikaa enemmän kuin ekat 50 sivua jotta alkaa ymmärtää Menzeberranzania ja Drizziä. Sen jälkeen koko Mustahaltia-Trilogia olikin nakuteltu aika nopsasti :-D

Taivaallisen tulen kaupunki on loistava päätös loistavalle sarjalle. Eeppinen taistelu Sebastiania vastaan oli huikea, eikä kirja ollut missään vaiheessa tylsä. Pidin myös siitä, että Jacen ja Alecin välinen ystävyys tuntui jotenkin syvemmältä tässä kirjassa. Aikaisemmissa osissa sain vähän sellaisen kuvan, että Jace ei välittänyt Alecista läheskään yhtä paljon kuin Alec Jacestä. Oli hienoa huomata Jacen muuttuvan koko ajan inhimillisemmäksi. Myös loppu oli todella upea. Jocelynin ja Luken häät olivat todella hienot ja koko viimeinen luku oli todella haikea ja kaunis. Sitä lukiessa tuli onnellinen ja hyvä olo.

Jackillä on ollut pienestä pitäen kyky nähdä mielikuvitukselliseen myyttiseen todellisuuteen. Tämä toinen ulottuvuus sijaitsee Jackin mielen Takamaassa, mutta se ei ole tyystin kuvitteellinen vaan hyvinkin todellinen paikka. Toisesta todellisuudesta heijastuu muinainen Galnum kaupunki lahoavine temppeleineen todellisen kaupungin Exburghin alta, kaupunki joka liikkuu. Takamaasta nousee myös esiin kaksi hahmoa, härkäjuoksijoiksi kutsutut mies ja nainen. Jackille hahmot ovat todellisia, käsin kosketeltavia, ulkopuolisille henkilöille todellisuuksien sulautuminen näkyy Jackin ”kimmellyksenä”. Keitä härkäjuoksijat ovat ja miksi he juoksevat selviää kirjan loppupuolella. Siinä välissä Jack suostuu tieteelliseen kokeeseen, missä hän pääsee mielensä Takamaahan. Vaikka Jackin fyysinen olemus ei siirry, toisen todellisuuden tapahtumat vaikuttavat häneen fyysisesti.Kaukaiset kaiut sekoittaa tieteen fantasiaan. Tarina on paikoin kauhun kyllästämää Metsän Henget kirjan tapaan. Kirja ei kuulu Alkumetsä sarjaan, mutta sen pohjavire on samankaltainen. Härkäjuoksijat ovat samantapaisia entiteettejä kuin mythagot. Kaukaiset kaiut oli varsin hyvä lukukokemus, mutta ei ihan yltänyt Metsän Henkien luomaan tunnelmaan.

Tapahtumat on pääosin kuvattu sisällä metsässä toisin kuin sarjan ensimmäisessä osassa Alkumetsässä. Pidin Metsän hengistä todella paljon. Siinä on sellaista kiehtovaa mystisyyttä ja mielikuvituksen lentoa mistä pidin. Kirjassa on täynnä tapahtumia, ajat ja tarut sekoittuvat ja kirja sisältää tunteiden koko kirjon – on iloa, surua, rakkautta, vihaa, inhoa, julmuutta ja kaikkea muutakin, jopa kauhua. Tarinan sisälle aivan uppoutui.

Lukuhetkellä erittäin nautinnollinen, mutta jälkeenpäin jäi mietityttämään, että olipas kirjassa loppujen lopuksi aika vähän tapahtumia. Kirja selvästi petaa Claren seuraavaa varjometsästäjistä kertovaa kirjasarjaa.

Ihan kiva lukukokemus. Vähän sekava lopussa, mutta kuitenkin hauska ja kiinostava. En oikein keksi mitään muuta sanottavaa kuin että suosittelen kaikille, kannattaa ehdottomasti lukea(:

Hyvä, mutta ei aivan Mustemaailman tasoa. Kirja on ehkä vähän turhan lyhyt, joten kuvailu jää monin paikoin todella vähälle. Sinäänsä se ei haittaa, mutta tarinaan voi uppoutua lyhyemmäksi aikaa, kun se on tiiviisti kirjoitettu. Siitä en oikeastaan pidä suuremmin. Mutta kyllä, menee seuraava osa lukuun. Muistaakseni Mustemaailma (sarja) parani aika reippaasti ensimmäisen osan jälkeen, joten miksei tämäkin...