Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Luin tämän jo joskus viime vuoden alussa, mutta yritetään nyt kuitenkin jotain kirjoittaa. Tämä oli mielestäni trilogian paras osa. Tässä kun oli ihan vaan tavallinen peli, kun taas Vihan liekeissä oli neljännesjuhla ja Matkijanärhessä ei peliä ollenkaan. Muutenkin tämä vain oli erilainen lukukokemus, kun ennen lukemisen aloittamista en vielä tuntenut hahmoja ollenkaan. Tämä taisi olla ensimmäinen lukemani kirja joka on kirjoitettu preesensissä ja yksikön ensimmäisessä persoonassa, joten se vähän häiritsi aluksi. Siihen kuitenkin tottui nopeasti. Tämä kirja, niin kuin muutkin trilogian osat, oli erittäin koukuttava. Varmaan koukuttavin kirja mitä ikinä olen lukenut. Tätä vaan ei voinut päästää käsistään kun sen on aloittanut. Kirjan juoni ja hahmot olivat hyvin keksittyjä, vaikken Peetasta tykkääkään yhtään. Jotenkin vaan niin ärsyttävä tyyppi. Lopuksi vielä: suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan ennen elokuvan katsomista, koska ainakaan omasta mielestäni elokuvien henkilöt eivät näytä pätkääkään siltä kuin ne kirjoissa on kuvailtu.
Mielikuvituksellinen, taidokas, erikoinen, hämmentävä ja ihana. Hyvönen on luonut uskottavan karun kaupungin ja joukun häikäilemättömiä kaupunkilaisia, tarinan, joka pitää otteessaan. Hanuman on päähenkilönä erilaisuudestaan, pahoista puolistaan ja vihamielisestä luonteestaan huolimatta (tai ehkä juuri niiden takia) hyvin samaistuttava ja sympaattinen hahmo. Kirjoitustyyli on polveileva ja paikoitellen jopa hieman sekava, mutta tyyli sopii ja kuuluu tähän erikoiseen ja ihmeelliseen kokonaisuuteen. Lukekaa, hyvät ihmiset.
1300-luvulla syntynyt alkemisti Nicholas Flamel on pysynyt kuolemattomana elämän eliksiirin avulla, jonka resepti löytyy maailman vaarallisimman kirjan - Koodeksin -sivuilta. Kaksoset Josh ja Sophie Newman tutustuvat Nicholashiin ja hänen vaimoonsa Perenelleen, ollessaan kesätöissä San Franciscossa. Yhtäkkiä kaksoset huomaavat olevansa mukana oudossa ja vaarallisessa seikkailussa myyttien ja mytologioiden maailmassa, kun Koodeksi sekä Pernelle kaapataan. Maailman tuho on lähellä ja vain Joshilla ja Sophiella on mahdollisuus pelastaa se. Kolmiosaisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Kaikki kirjan hahmot kaksosia lukuunottamatta perustuvat aitoihin historian henkilöihin ja mytologian olentoihin.
Iso iso pettymys. Aikasempaa arvioitsijaa lainatakseni takakansi oli itse tarinaa parempi. Ei pelottanut, jännittänyt, luin periaatteesta loppuun. Erittäin sekainen tarina, loppuu ennen kuin edes kunnolla alkaa.
Aloin lukemaan tätä kun minua kolme vuotta vanhempi isoveljeni oli lainannut tämän ja kehui sitä. Tiesin alusta asti että tämä oli kirjoitettu ennen Nälkäpeliä joten en odottanut mitään läpimurtoa. Tuntui hienolta että niin lyhyestä kirjasta oli saatu kiinnostava ja mukaansatempaava. Yleensä niin lyhyistä kirjoista ei voi paljoja odottaa. Olen itse ajatellut jo pitkään että useat kirjat on suunnattu suunnilleen päähenkilön ikäisille. Suosittelen kirjaa varsinkin niille jotka eivät ole vielä kamalasti lukeneet. Boots on aivan ihana.
Ehdottomasti parempi kuin edellinen osa. Hyvä kirja. Kohtalaisen mukaansa tempaava kirja, jonka lukemiseen ei mennyt kovin kauaa. Tähän sarjaan vaan tykästyy todella helposti! Seuraavia osia odotellessa :)
Ensimmäinen lukemani fantasiakirja, jonka luin pari vuotta sitten. Se oli reilusti pitempi kuin muut kirjat joita olin siihen mennessä lukenut vaikka vain noin 300 sivuinen muistaakseni. Tykkäsin tästä. Ja tarina pienestä haltiapojasta, lohikäärmeestä ja muista oli aivan ihana.
Olihan se ihan hyvä. Ei vaan ihan parhaanpään kirja mitä oon lukenu. Ideana hyvä mutta jotain jäi uupumaan.
Sain tämän kirjan joululahjaksi, kesti pari päivää että jaksoin alkaa lukea kirjaa mutta olen onnelinen että aloitin. Kirja oli keski-vertoa mukaan tempaisevampi oli tämä vähän raaempi mihin olen tottunut mutta silti ihan mahtava.Aion lukea seuraavan osan hetikun saan sen käsiini.
Ehdottomasti hyvä kirja. Alku vaikutti hieman pitkäveteiseltä, mutta kirja parani kyllä paljon loppua kohti. Suurena miinuksena kuitenkin mainittakoon se, että kirjassa oli PALJON kirjoitusvirheitä. Kannattaa lukea, jos on lukenut aiemmatkin osat.
Jouduin odottamaan tätä kirjaa noin puoli vuotta, joka tuntui minusta kestämättömän pitkätä ajalta. Aiempi kirja oli jäänyt liian jännittävään kohtaan. kun viimein sain kirjan käsiini aloitin sen innosta puhkuen. Haaneksen talo sisälsi reilusti huumoria ja eteni hyvin, kuten muutkin Rick Riordanin kirjat. Kirjassa kerrottiin vuorotellen kaikkien seitsemän päähenkilön näkökulmasta. Pidin tästä itse aivan hirveästi. Odottelen innolla seuraavaa osaa.
Rakastuin Säätiö -sarjaan vuonna 1989, lukion kynnyksellä. Minuun teki tuolloin tavattoman vaikutuksen Asimovin kyky kuvata ihmiskunnan kehityksen ja siihen liittyvien erilaisien vallankäytön muotojen vaikutuksia. Ajattelin tuolloin, että Asimov on kuin jumalolento, joka liikuttelee kirjan hahmoja Hari Seldonin profeetallisten psykohistoriaennustuksien kautta. Mystiikka, uskonto, talous, tekniika/tiede, humanismi... niistä me olemme mielestäni koostuneet. Olen jokseenkin sitä mieltä, että tuossa järjestyksessä ihminen myös kehittyy paremmaksi olennoksi. Säätiö "trilogiaa" voi suositella kaikille luettavaksi. Se voisi mielestäni olla jopa oppikirja ihmismielen motivaatiotekijöiden maailmaan. Elämäni kirjasarjoista tämä kuuluu top-5:n joukkoon. Eksyin tälle sivustolle, koska tarkoitus on pitkästä aikaa lukea tämä sarja läpi. Edellisestä kerrasta on jo 20 vuotta...
Tätä olikin jo odotettu. Kirja oli sopivan pituinen, että luettavaa oli vaikka luinkin sen muutamassa päivässä. Tapahtumia oli sopivasti ja kirja oli oikeastaan aika täydellinen päätös Varjojen kaupungit - sarjalle. Claryn ja Jacen suhteesta olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Emma oli kiva uusi hahmo, ainut asia mikä jäi auki oli se että Zachariah puhui jotain siitä, että hänen ja Emman välillä on joku yhteys, jota Zachariah ei saa vielä paljastaa Emmalle. Kyseinen asia taitaa jäädä mysteeriksi. Oli aika surullista että kun Sebastian oli kuolemassa taivaallinen tuli poltti hänestä kaiken pahan pois ja hänestä tuli Jonathan, joka vaikutti aivan eri ihmiseltä kuin hän aiemmin oli ollut. Oli surullista että se Jonathan kuoli. Oli myös kauheaa että Simonin muistot vietiin, mutta onneksi hän sai ainakin osan niistä takaisin. Joten näiden " ihmisten " tarina päättyi aika onnellisesti.
Todella hauska ja hyvin kirjoitettu! Sai nauramaan ääneen useastikin (kaverit vähän ihmettelivät). Kerronta oli sujuvaa eikä missään vaiheessa päässyt tylsistymään. Suosittelen lämpimästi jos on vasta aloittelemassa Terry Pratchettin kirjojen lukemista. Sopii kaikenikäisille.
Todella koukuttava luettava. Ensimmäinen ja toinen kirja olivat parhaimmat, mutta viimeisessä kirjassa jäi jokin vaivaamaan. Taoahtumat on kerrottu niin hyvin että voisi itse kuvitella olevansa paikalla ja siinä tapahtuukin niin paljon. Suosittelen sellaisille jotka ovat katsoneet elokuvat ja yläkoululaisista eteenpäin.
Minusta oli hauska lukea keräilystä ja selviytymisestä, sekä siitä kuinka susi ja Torak ystävystyvät. Monet tapahtumat tapahtuivat mielestäni vähän turhan nopeasti, olisin kaivannut vähän lisää kuvailua ja pohjustusta tapahtumille, esim Torakin ja hänen isänsä suhteelle. Kirja on käsittääkseni luokiteltu lasten kirjaksi, ja sitä se mielestäni on. Varmasti olisi ollut hienompi lukuelämys 15 vuotta sitten ^^ Luin pelkästään tämän ensimmäisen osan, mutta en usko että jaksan lukea seuraavia.
Kirja ei nyt mikään kovin erikoinen ollut, vaikka tapahtumat kävivät aika jänniksi lopussa. Teksti oli jotenkin kuivaa ja juoneen jäi aukkoja. Juonikaan ei ollut niin mielenkiintoinen kuin odotin. Satukirja viittaukset olivat ihan mukavia, mutta ne jäivät aika vähälle.
Kirjaa sai lukea pitkään ennen kuin alkoi tapahtua mitään, mutta sen jälkeen kirja vei mukanaan. Kirjassa on useampi henkilö joiden elämää ja osuutta tarinaan kuvataan. Useimmiten niin että kun kappale loppui, vaihtui myös kerrottava henkilö ja välillä kappaleet olivat turhan pitkiä suhteessa sisältöön. Päätarinan lopetuksessa ei ollut vikaa mutta kirjan viimeiset 10-20 sivua olivat mielestäni turhia ja tarinan olisi voinut lopettaa aikaisemmin ja jättää aivan viimeisten sivujen osalta auki. Suosittelen.
Ihastuin tähän kirjaan. Kirjailija käyttää kaunista kieltä ja 1920-luvun Alaska on mielenkiintoinen tapahtumapaikka. Lukeminen oli yhtä tunteiden vuoristorataa, kun ensin oli kauhean surullista ja sitten taas onnellista. Pääsi heti lemikirjojeni joukkoon.
Alussa kirja ei vaikuttanut hyvältä, mutta lopulta se kuitenkin tempasi mukaansa. Mielestäni kirja loppui kuitenkin täysin kesken, joten seuraavaa osaa odotellessa. Parasta oli, että samoja asioita käydään läpi monen eri ihmisen näkökulmasta.
Tämä on vaikea arvioida. Arvioidako sarjakuvaosuus vaiko tarinallinen osuus vaiko molemmat. Tarinahan on todella hyvä (kiitos J.R.R Tolkien), mutta tykkään lukea enemmän tavallisia kirjoja kuin sarjakuva kirjoja. Toisin kuin elokuvissa sarjakuvaversiossa on noudateltu täsmälleen kirjan juonta, mikä on mielestäni hyvä juttu. Piirrosjälki on mielestäni hienoa ja siitä ei voi sanoa mitään muuta. Annoin tälle sarjakuvakirjalle vain neljä tähteä, koska kirja on mielestäni parempi. Suosittelen tätä jollekin, joka tykkää sarjakuvista, mutta ei tykkää lukea kirjoja (kuten minun kaverilleni, joka luki tämän nopeasti, mutta ei todellakaan lukisi kirjaa).
En ole varma pidinkö kirjasta vaiko enkö pitänyt. Tämä kirja on ollut minulla kesken jo vaikka kuinka kauan, koska en ole jaksanut lukea tätä, mutta nyt vähän aika sitten otin kirjan ja luin loppuun. Täytyy nyt sanoa, että mielestäni alku oli tylsä, mutta loppua kohden parani jopa niin paljon, että luin tätä todella innolla. Mielestäni Kanen aikakirjat eivät ole olleet yhtään niin hyviä kuin Percy Jacksonit, mutta kyllä nekin lukee. Mielestäni kirjasarjan parhaimmat olivat Punainen pyramidi ja tämän kirjan lopputaistelut ja sen jälkeinen elämä (mitä siitä vähän kerrottiin). Lopussa varsinkin oli iloista lukea miten henkilöiden elämä asettui niin normaalilleen kuin voi. On vaikea (niin kuin jo alussa sanoin) päättää suosittelisinko tätä vai en jotenka sanon näin, että alun perusteella en suosittelisi, (jotenka jos olisin luovuttanut (miten en kyllä oikein missään kirjoissa tee) kesken kirjan olisin antanut tälle huonomman arvosanan) mutta lopun perusteella suosittelisin. Meni vähän vaikeaksi. Ottakaa nyt mustakin selvää.
Arvio koskee Lohikäärmetanssia kokonaisuutena, siis osia 1 ja 2. Teos lisää Tulen ja jään lauluun uusia ulottuvuuksia, ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että fantasiasarjasta on kehittymässä kokonaisuus, joka on merkittävää kirjallisuutta. GRRM on taitava kirjailija, jolla on näkemystä ja kykyä ohjata lukijaa pohtimaan ihmisenä olemisen peruskysymyksiä. Hän käyttää joitakin viihteellisä tehokeinoja kuten yksityiskohtaisia väkivaltakuvauksia minun mielestäni turhan runsaskätisesti. Ne ovat kuitenkin sivuseikka. Keskeistä on henkilöhahmojen ja heidän kehityksensä loistava kuvaus, ja juoni, joka ainakin tähän asti tuntuu kantavan kestävää eettistä viestiä.