Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Kirjoittaessani analyysiesseetä, jossa käsittelin tätä teosta, aloin jälleen ihmettelemään sen suosiota. En osaa pitää Liisaa ihmemaassa lastenkirjana. Olen varma etten olisi pitänyt siitä lapsena. Omiin lemppareihini kuuluivat esimerkiksi eläinlääkäri James Herriotin sympaattiset tarinat. Muistan, että olisin joskus ahdistunut Disneyn Liisa-versiosta, kun katsottiin sitä koulussa. Olen kuitenkin monilta kuullut, että Liisa ihmemaassa on ollut jo lapsuudessa rakas kirja. Minusta Liisa ihmemaassa ei ole hauska kirja. Kielellinen leikki, jota kirjailija harrastaa, ei ole mielestäni nerokasta tai fiksua, oikeammin se muistuttaa puuduttavia puujalkavitsejä. Kautta koko kirjan esiintyvä läppähän on, että kaikki asiat otetaan kirjaimellisesti ja esimerkiksi hiiri yrittää kuivattaa kastuneita eläimiä kertomalla kuivia tarinoita historiasta. Hehehee… ihan kuolen nauruun. Kirjan maailma ei yritäkään simuloida todellisuutta, mutta silti minua häiritsee hahmojen tietty raakuus ja epäinhimillisyys. Kaksi tähteä kirja ansaitsi lähinnä kohdasta, jossa käydään hulluilla teekutsuilla ja jossa on mielestäni kirjan ainoa oikeasti nokkela kohtaus. Voi tietenkin olla, että olen täysin väärässä arviossani. En ole englantilainen enkä ole kasvanut 1800- luvun Oxfordissa. Tästä syystä en näe kaikkia niitä nyansseja, jotka ehkä tekevät kirjasta jonkun mielestä hauskan ja parodisen. Joka tapauksessa, kirjan huumori ei vaan iske minuun enkä kirjasta pahemmin välitä.

Viime aikoina tielleni onkin sattunut harvinaisen paljon hyviä kirjoja, ketä lieneekään kiittäminen. Hohto oli minulle aluksi tuttu Kubrickin leffana ja sen kautta innostuin myös lukemaan kirjan. Kirja on kiinnostava, jännittävä ja tarina etenee hyvin. Hahmot on hyvin rakennettu ja Jackin hahmo saa jopa traagisia piirteitä. Suhtaudun usein kirjallisuuden henkilöihin hieman kyynisesti, mutta Torrancen perhe sai sympatiani. Kovinkaan pelottavaksi en silti Hohtoa sanoisi, vai olisikohan tätä sittenkin pitänyt lukea yksin? Tämä voi tosin johtua enemmän minusta kuin kirjasta, sillä kauhukirjallisuus ei oikein koskaan ole onnistunut pelottamaan. Siitä huolimatta Hohto oli erittäin nautinnollinen lukukemus ja kirjaa oli vaikea laskea kädestä. Siispä viisi tähteä. PS. Suomennoksessa oli muutama hassu valinta. Miksi apteekki oli drugstore, mutta holy shit oli käännetty "pyhä paska"?

Kiireet ovat sotkeneet luku-urakkaa ihan täysillä, mutta onneksi pääsi välillä hengähtämään kirjojen pariin. Yleensä kahmaisen nämä kirjat vauhdilla, mutta ajan rajallisuuden vuoksi menikin hiukan pidempään tällä kertaa. Rakastan tätä maailmaa edelleen hirveästi vaikkakin Wrath päähenkilönä ei herättänyt mitään mielenkiintoa koska ei kuulu lempihahmoihini. Onneksi tässä oli kuitenkin paljon mielenkiintoisia sivuhahmoja pääparin lisäksi. Laylan kuvio on edelleen mielenkiintoinen, samoin tämän Selenan. Solan systeemistä tosin en oikein vieläkään ole päässyt perille. Mielenkiintoa ja vaihtelevuutta touhuun toivat Wrathin vanhempien kohdat menneisyydestä ja mielenkiintoa herätti suuresti Varjojen Teloittaja-ystävä, mutta muuten kirja oli minusta yllättävän tylsähkö verrattuna pariin aiempaan osaan. Johtunee suurilta osin ehkä juuri päähenkilöistä, mutta kyllä tämän kuitenkin mielellään luki. Seuraavaa osaa odotellessa!

Ihan hyvä kirja. Paikoitellen tämä oli hieman tylsää, mutta kyllä tätä jaksoi lukea. Tästä kirjasta tulee vahvasti mieleen Taru Sormusten Herrasta-kirjat, mutta vain kieli on ehkä hieman nykyaikaisempaa.

Oli hyvä kirja, mutta ei ehkä parhaita. Pidin kirjassa erityisesti kinneistä ja maahisista. Maahisista pidin siksi kun, ne olivat niin ovelia ja kinneistä siksi kun, ne olivat niin mielenkiintoisia. Kivoin paikka mielestäni oli itse Kauhujen vuori ja siellä erityisesti maahisten luolat. Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat lukeneet aikaisemmat osat.

Vouvou mikä kirja! Oli pakko lukea kaikki kerralla. Musta huumoria, jännitystä, rakkautta ja intohimo. Kirja sai minut itkemään ja nauramaan samaan aikaan. Suosittelen suuresti luettavaksi, mutta ei aivan nuoremmille.

Aluksi olin hieman epäileväinen tämän kirjan suhteen, kun olin lukenut yhden todella huonon kirjan ja pelkäsin, että tämä olisi yhtä huono. No, eipä harmita enää. Tämä oli mielestäni todella hyvä kirja ja suosittelen tätä todella lämpimästi kaikille, jotka tykkäävät lukea seikkailufantasiaa. Todella todella pientä miinusta siitä, että tämä oli jaettu vähän niin kuin kahteen osaan.

Kirja oli vähän raaempi kuin mitä yleensä luen mutta silti todella hyvä. En tajua miten kirjailija on näin hyvin kirjoittanut niin että saa lukijat miettimään elämän tarkitusta ja pienienkin hetkien merkitystä. Loppu oli surullinen mutta en odottanutkaan että kirja loppuisi iloisesti koska tämä kirja ei ollut mitään sellaista fantasiaa että lopulta kaikki päätyy hyvin ja loppu kuvasi hyvin koko kirjaa. Mahtavasti kirjoitettu ja kunnioitan kirjailijaa joka saa ihmiset miettimään asioita kunnolla.

Tämä kirja oli juuri niin ihana kuin kuvittelinkin. Olin ensin katsonut elokuvan, ja siitä tykättyäni halusin saada kirjan käsiini. Ja se kannatti. En voinut muuta kuin toivoa, että kirja olisi yhtän hyvä kuin elokuva. Kirja oli hyvä. Suosittelen :)

Siitä on kauan kun luin Hobittin. Minulla oli silloin Taru Sormusten Herrasta kesken ja en jaksanut lukea sitä. Silloin tästä oli tulossa elokuva ja uteliaana halusin tietää mitä siinä tapahtuu. Niinpä luin sen viikossa (silloin se tuntui isolta saavutukselta) ja en pettynyt. Juoni oli hyvä ja sujuva ja sitä jaksoi lukea. Lopussa oli niin surullinen kohta, että melkein itkin. Suosittelen

Ennen kuin aloitin tämän kirjan lukemista luulin tätä kirjaa todella ahdistavaksi, koska luulin tämän kertovan nälänhädästä ja sen sellaisesta. Sitten tämä kirja tuli kouluni lukupiiriin ajattelin mennä lukemaan tämän kirjan. No, niin ajatteli todella moni muukin (suunnilleen kaikki), enkä päässyt lukemaan tätä kirjaa lukupiirissä. Halusin kuitenkin lukea tämän, jotenka menin lainaamaan kirjastosta. Kyllä kannatti lukea. Kirja imaisi mukaansa, mutta tämä ei yllä kuitenkaan lempikirjojeni tasolle.

Pidin kirjasta todella paljon ja aion lukea seuraavatkin kirjat. Pidin tästä yhtä paljon kuin Nälkäpelistäkin ellen jopa enemmänkin. Suosittelen

Pitkään olin miettinyt, että voisin lukea kirjan. Mutta kirjan kansi oli mielestäni luotaan työntävä. Mutta sitten kerran aloin kirjaa kannesta huolimatta lukea, onneksi! Kirjan alku ei ollut mitenkään erikoinen, mutta loppua kohti kirja alkoi tuntua mielenkiintoiselta. Ja lopputolos oli ihan hyvä myös. Näin olisi varmaankin itsellenikin käynyt. Ja seuraava aloinkin jo miettiä miten saisin käteeni kirjan seuraavan osan.

Jostain syystä vierastin tätä kirjaa, mutta päätin lopulta lukea sen. Yllätyin iloisesti. Kirja on mahtava ja raikas, koska ihmissudet on uudistettu. Aloitin tätä lukemaan ja huomasin kellon lähenevän ja kahtatoista, kun lopulta lopetin lukemisen. Suosittelen lämpimästi.

Oli pienoinen pettymys. Odotin, että kirja olisi ollut kammottava..... Mutta enemmänkin se oli jännittävä eikä niinkään pelottava. No, Coraline on hyvä hahmo ja sellainen niin, kuin hahmojen kirjoissa pitäisi olla. Tjaah.... En varmaan lue uudestaan.

Hyvä kirja olisi saanut jatkua pidempään ja joistan kohdista olisi voinut kertoa enemmän mutta suosittelen

Aivan ihana kirja. Kaunis rakkaustarina ja mahtava juoni. Suosittelen lukemista. : )

Sissus, olipas antologia. Kyllä tämä 4,5 tähteä ansaitsee. Puolikas kuorittakoon niistä parista novellista, jotka eivät olleet vallan mainioita vaan ainoastaan hyviä.

Kirjan juoni ei ollut mielestäni niin hyvä mitä toisessa osassa. Tässäkin lopputapahtumat menevät yhdessä hujauksessa, vaikka sen pitäisi olla koko kirjan ydin. Porukka tuntuu muutenkin pääsevän totaalisesti pälkähästä kaikissa haastavissa tilanteissa, eikä niitäkään mahdu loppujen lopuksi kirjaan montaakaan mukaan. Kirja ei varsinaisesti pitänyt minua juonessaan tiukasti kiinni, vaan juoni pääsi välillä purkaantumaan, ennen kuin siitä pääsi taas kärryille.

Kirja oli juoneltaan todella hyvä. Kirjaa kohtaan minulla ei ollut oikeastaan mitään ennakkokäsityksiä, olin vaan lukenut useita arvosteluja tästä kirjasta, joista suurin osa oli positiivisia ja päätin nyt itsekin sen lukaista. Olen todellakin positiivisesti yllättynyt kirjan juonen jännittävyydestä ja neroudesta. Kirja sisälsi todella paljon yllättävän raakojakin kuolemia ja kohtauksia, joita en myöskään osannut millään saralla odottaa. Kirja ei siis sovi ihan nuorimmille lukijoilleen, kuolemat ovat kuitenkin osittain kuvailtu tarkastikin.

Luin tämän kirjan joskus vuosi sitten englanniksi niine n tapahtumia enää okein muista, mieleen on jäänyt vaan se tunnelma. Ja toki loppu... LOppu sisi oli mielestäni kamala xD Joillekin tuo loppu käy varmaan tosi hyvin mutta minä en ollut ollenkaan tyytyväinen. Suoraan sanottuna ensimmäinen kirja oli paras ja tämän lopun takia en oel varma olenko tyytyväinen siihen että luin tämän.

Pidin kirjasta. Luin sen parissa illassa. Dahlin kirjoitus on eloisaa ja mukaansa tempaavaa- suosittelen kaikille.

Luin neljä viimeistä osaa viime kesänä, kolme esimmäistä jo vähän aikaisemmin. Toivottavasti muistan yhä kaiken olennaisen. Tykkään Narnia-kirjoista kovasti. Toisin kuin isoveljeni, joka aina sanoo näitä roskaromaaneiksi ja täysin Tolkienilta matkituiksi (vaikkei ole itse näistä yhtäkään lukenut). Ja ilmeisesti Lewisillä ja Tolkienilla olikin elämänsä aikana monia kiistoja. Mutta takaisin asiaan. Kiinnostuin Narnian tarinoista kun sain isovanhemmiltani lahjaksi Narnia - Opas fantasiamaailmaan -kirjan. Mummuni sanoi sen antaessaan että: "se voi sitten sytyttää sen kipinän Narnioihin". Ja niinhän siinä sitten kävi. Lempikirjani taitaa olla Hevonen ja poika. Pidän Sastrasta ja Riiasta ja heidän matkastaan Arkkimaassa. Sastran lisäksi muita suosikkihenkilöitäni Narnioissa ovat ainakin Kaspian ja Susan.