Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tykkäsin kirjan alkuosasta, mutta loppu meni jotenkin liian fantasian puolelle, kun hahmot katosivat johonkin outoon fantasiamaailmaan. Loppua pitkitettiin muutenkin liikaa. Ehkä olen 20-vuotiaana liian vanha lukemaan tällaista kirjaa :( En valitettavasti jatka sarjaa, koska on semmoinen tunne, että tästä tulee kunnon rakkaushömppäsarja.
Kirja oli ihan hyvä, mutta olisin pitänyt enemmän siitä, jos Arian ja Perryn suhde olisi jäänyt ystävätasolle. Alussa meinasin jättää kirjan kesken, koska Perryn näkökulmasta kirjoitetut kohdat olivat hieman tylsiä, mutta suosittelen silti jatkamaan, koska kirja parani loppua kohti. Olisin luultavasti pitänyt kirjasta enemmän n.15-vuotiaana, joten suosittelen tätä enimmäkseen nuorille lukijoille.
Pidän todella paljon tällaisista filosofisista kirjoista, jotka saavat ajattelemaan sellaisia asioita, joita ei ole ennen tullut edes mieleen. Löysin kirjan listalta, johon oli listattu kirjat, joiden loppu oli yllättänyt täysin ja niin se yllätti minutkin. Suosittelen kirjan lukemista kaikille nuorille ja hieman vanhemmillekkin.
Tykkäsin kirjasta todella paljon! Niin jännä seikkailu, että luin sen yhdessä yössä :) Kirja sai miettimään sitä miten itse selviytyisi kolmannesta maailmansodasta. Rosoff osaa kirjoittaa niin hyvin, että jopa kirjassa esiintyviä eläimiä kävi sääliksi ja piti muistuttaa itselleen, että tämä on vain kirja. En muista, että kirjassa olisi käsitelty tuota syömishäiriö asiaa kovinkaan tarkasti, mutta itseäni se ei haittanut.
Todella mielenkiintoinen idea ja maailma, jonka Holopainen on luonut. Mutta toteutus oli hieman pettymys. Tästä aiheesta olisi saanut niin paljon enemmänkin irti. Kuten aiemmatkin kommentoijat ovat maininneet niin minullakin tuli lukiessa mieleen, että tämä kirja olisi pitänyt kirjoittaa aikuisille, jotta aihetta olisi voitu käsitellä paljon tarkemmin. Toinen asia mistä en pitänyt oli se, että tarina tuntui loppuvan kesken. Livian päiväkirja merkintöjä olisi saanut olla myös paljon enemmän. Plussaa annan kuitenkin siitä, että tähän kirjaan ei ollut tungettu mitään turhanpäiväisiä romansseja.
Todella hyvä kirja. Kirja oli vaan aivan pakko lukea melkein yhdeltä istumalta loppuun asti. Toivottavasti jatkoa tulee pian. Suosittelen!
Pidän kirjasa tosi paljon. Emma ja Blacthronit ja muut uudet hahmot oli kiva +. Emman kohtalo jäi epäselväksi. Hieman ärsyttää että Seba kuoli kun hänestä juuri tuli hyvä. Alec ja Magnus <33 Jordanin kuolema oli minusta surullista koska tykkäsin todella paljon Jordanista. Tästä kirjasta ei ole paljoon sanottavaa muutakun että se oli loistava kirja sarjan päättämiseksi. Pidän kirjailian kirjoitustyylistä ja miten hän luo nuo epätäydelliset ja realistiset hahmot. Harmittaa että kijasarja loppui ja olisin halunut lukea jorain Jacen ja Claryn häistä tai lapsista.
Aloitin lukemaan kirjaa sillä mielellä että "luetaan nyt tämä eka osa, ehkä tää on ihan okei", mutta yllätyin positiivisesti kun valvoin lukemassa tätä koko yön. Plussaa siitä, että entisten aikojen vaatteita oli kuvailtu tarkasti, kiinnosti ainakin minua, joka on ollut koko nuoruusiän kiinnostunut eri aikakausien pukeutumisesta. En malta odottaa, että saan hakea jatko-osat kirjastosta :)
Tässä oli monta itseäni kiinnostavaa teemaa: vintagevaatteet, aikamatkustus ja Titanic. Sopii hyvin yläasteikäiselle lukijalle :)
En edes lukiessa arvannut, että tämä on nuortenkirja, vaikka 13-vuotiaana ensimmäistä kertaa tämän luinkin. Meni heti suosikkikirjoihin ja lopussa pääsi muutama kyynelkin. Takakansitekstin perusteella meinasin jättää lukematta, mutta suosittelen antamaan tälle kirjalle mahdollisuuden, koska se oli loistavin ja parhain vampyyrikirja, jonka olen lukenut!
Pidin kirjan hahmoista, varsinkin Afrodite oli todella kiehtova hahmo. Pidin siitä miten suoraan henkilöt puhuvat tässä kirjassa ja keskustelut ovat hieman lähempänä sitä tyyliä miten nuoret ihmiset normaalisti juttelevatkin keskenään, kuin monissa muissa kirjoissa. Silti en voi viittä tähteä antaa, koska kirjassa oli todella tylsistyttäviä loitsu kohtia, joita teki mieli hyppiä yli.
Yksi lempikirjojani Kinsellalta! Todella viihdyttävä ja hauska kirja :)
Jaah. Mites tämän aloittaisi? Kirjoja/osia on niin monta etten jaksa jokaiseen kirjoittaa jotain vaan kirjoitan tänne vikaan kaikista jotain. Ensiksi tämä kirjailija oli täysin vieras minulle. Ei aiempia kirjoja, ei mainintaa muissa kirjoissa, blogeissa yms. Kirjamessuilla näin sivusta vilauksen ja sanan veri. Tuo yksittäinen ja korostettu sana kiinnitti huomioni. Päättelin siis, että kirjan täytyi kertoa vampyyreistä tai ainakin lähelle. Luin takakannen ja kiinnostus heräsi. En ostanut kirjaa omakseni koska laatu ei ollut taattu. Lainasin siis kirjastosta. Sookie oli itsenäinen nainen, mutta ei tavallinen. Hänellä oli oma "vammansa". Nimittäin ajatustenluku. Hän pystyi lukemaan ihmisten ajatukset. Vähän aikaa sitten vampyyrit olivat astuneet julkisuuteen ja eräs heistä käveli juuri baariin missä Sookie työskenteli. Hän ei ensimmäistä kertaa elämässään pystynyt lukea jonkun ajatuksia ja oli innoissaan siitä. Tämä vampyyri oli Bill Compton. Sookien ensirakkaus. Myöhemmin esille tulevat Eric Northam, John Quinn ja jo alussa Sam Merlottes. Kaikki nuo miehet liittyvät Sookien rakkauselämään ja tulevat mullistamaan hänen normaalinkin elämänsä lopullisesti. Sookien ensimmäinen väärä miesvalinta kuljettaa hänet väärälle ja vaaralliselle polulle, joka on kuitenkin se oikea. Sookie kerää liudan vihamiehiä. Vahingossa vai ei? Onko sillä väliä? Kirjat kertovat siis Sookien elämästä ja kun lukee ensimmäisen ja viimeisen osan huomaa miten hänen elämänsä on mullistunut. Jokaisessa osassa on joku salajuoni ´tai joku tahtoo tappaa Sookien. Ja vasten tahtoaankin, Sookie vedetään mukaan jos jonkin sortin yliluonnollisten olentojen soppaan. Niistä hän selviytyy parhaansa mukaan ja apua hän saa useasti. Charlaine on saanut muutoksen hyvin näkymään ja erot huomaa. Jokaisessa osassa on jokin salajuoni, joka paljastuu vasta lopussa. Kenties tylsää kun joka osassa mutta ei. Charlaine on saanut ne nivottua yhteen kirjan oleellisen tarinan kanssa, Sookien elämän. Hienoa työtä ja vaatii aikamoisen salapoliisityön jotta saisi juonen selvitettyä ennen kuin se paljastuu. Kannattaa lukea. ;) Tässä huomasin, että olin kuin olinkin antanut ensimmäiselle osalle arvostelun. Kappas. No mikäs siinä.
Kirjoittaessani analyysiesseetä, jossa käsittelin tätä teosta, aloin jälleen ihmettelemään sen suosiota. En osaa pitää Liisaa ihmemaassa lastenkirjana. Olen varma etten olisi pitänyt siitä lapsena. Omiin lemppareihini kuuluivat esimerkiksi eläinlääkäri James Herriotin sympaattiset tarinat. Muistan, että olisin joskus ahdistunut Disneyn Liisa-versiosta, kun katsottiin sitä koulussa. Olen kuitenkin monilta kuullut, että Liisa ihmemaassa on ollut jo lapsuudessa rakas kirja. Minusta Liisa ihmemaassa ei ole hauska kirja. Kielellinen leikki, jota kirjailija harrastaa, ei ole mielestäni nerokasta tai fiksua, oikeammin se muistuttaa puuduttavia puujalkavitsejä. Kautta koko kirjan esiintyvä läppähän on, että kaikki asiat otetaan kirjaimellisesti ja esimerkiksi hiiri yrittää kuivattaa kastuneita eläimiä kertomalla kuivia tarinoita historiasta. Hehehee… ihan kuolen nauruun. Kirjan maailma ei yritäkään simuloida todellisuutta, mutta silti minua häiritsee hahmojen tietty raakuus ja epäinhimillisyys. Kaksi tähteä kirja ansaitsi lähinnä kohdasta, jossa käydään hulluilla teekutsuilla ja jossa on mielestäni kirjan ainoa oikeasti nokkela kohtaus. Voi tietenkin olla, että olen täysin väärässä arviossani. En ole englantilainen enkä ole kasvanut 1800- luvun Oxfordissa. Tästä syystä en näe kaikkia niitä nyansseja, jotka ehkä tekevät kirjasta jonkun mielestä hauskan ja parodisen. Joka tapauksessa, kirjan huumori ei vaan iske minuun enkä kirjasta pahemmin välitä.
Viime aikoina tielleni onkin sattunut harvinaisen paljon hyviä kirjoja, ketä lieneekään kiittäminen. Hohto oli minulle aluksi tuttu Kubrickin leffana ja sen kautta innostuin myös lukemaan kirjan. Kirja on kiinnostava, jännittävä ja tarina etenee hyvin. Hahmot on hyvin rakennettu ja Jackin hahmo saa jopa traagisia piirteitä. Suhtaudun usein kirjallisuuden henkilöihin hieman kyynisesti, mutta Torrancen perhe sai sympatiani. Kovinkaan pelottavaksi en silti Hohtoa sanoisi, vai olisikohan tätä sittenkin pitänyt lukea yksin? Tämä voi tosin johtua enemmän minusta kuin kirjasta, sillä kauhukirjallisuus ei oikein koskaan ole onnistunut pelottamaan. Siitä huolimatta Hohto oli erittäin nautinnollinen lukukemus ja kirjaa oli vaikea laskea kädestä. Siispä viisi tähteä. PS. Suomennoksessa oli muutama hassu valinta. Miksi apteekki oli drugstore, mutta holy shit oli käännetty "pyhä paska"?
No niin, nyt sain sitten tämänkin luettua. Annoin tälle saman arvosanan (neljä tähteä) kuin Outolinnullekin, vaikka oikeastaan taidan pitää tästä hivenen enemmän. Kun miettii tämän ja Outolinnun parhaita kohtia, ne ovat Outolinnussa parempia, mutta huonoimmat kohdat ovat Outolinnussa huonompia ja huonoja kohtia ylipäänsä on siinä enemmän. Outolintu tosin oli varsinkin alussa koukuttavampi kuin Kapinallinen missään vaiheessa, joten niitä on hyvin vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Tämän kirjan alussa aloin pitää Ericistä enemmän kuin aikaisemmin. Olin jo Outolinnussa pitänyt häntä hauskana hahmona ja erittäin hyvänä pahiksena, mutta tätä lukiessani aloin pitää häntä yhtenä suosikkihahmoistani. Petyin tietenkin kun uskaliaat menivät ja tappoivat hänet. Muuten pidin tämän kirjan juonta oikein hyvin keksittynä, mutta yksi asia jäi vähän häiritsemään. Eikös divergenttien pitänyt olla kovinkin harvinaisia? Yhtäkkiä tämän alussa ja Outolinnun lopussa tuli ilmi, että mm. Tobias, Trisin äiti ja Uriah ovat kaikki divergenttejä. Okei, eihän niitä nyt niin paljon ole, mutta vähän outoa että noin moni Trisin läheisistä paljastuu divergenteiksi. Outolinnussa Caleb ei minua jaksanut juurikaan kiinnostaa, mutta tässä hänestä tuli mielenkiintoinen hahmo. Kenenköhän puolella hän jatkossa on? Enempää sanottavaa (negatiivista tai positiivista) en tästä kirjasta keksi. Jään innolla odottamaan, milloin Uskollinen ilmestyy kirjastoon.
Kiireet ovat sotkeneet luku-urakkaa ihan täysillä, mutta onneksi pääsi välillä hengähtämään kirjojen pariin. Yleensä kahmaisen nämä kirjat vauhdilla, mutta ajan rajallisuuden vuoksi menikin hiukan pidempään tällä kertaa. Rakastan tätä maailmaa edelleen hirveästi vaikkakin Wrath päähenkilönä ei herättänyt mitään mielenkiintoa koska ei kuulu lempihahmoihini. Onneksi tässä oli kuitenkin paljon mielenkiintoisia sivuhahmoja pääparin lisäksi. Laylan kuvio on edelleen mielenkiintoinen, samoin tämän Selenan. Solan systeemistä tosin en oikein vieläkään ole päässyt perille. Mielenkiintoa ja vaihtelevuutta touhuun toivat Wrathin vanhempien kohdat menneisyydestä ja mielenkiintoa herätti suuresti Varjojen Teloittaja-ystävä, mutta muuten kirja oli minusta yllättävän tylsähkö verrattuna pariin aiempaan osaan. Johtunee suurilta osin ehkä juuri päähenkilöistä, mutta kyllä tämän kuitenkin mielellään luki. Seuraavaa osaa odotellessa!
Ihan hyvä kirja. Paikoitellen tämä oli hieman tylsää, mutta kyllä tätä jaksoi lukea. Tästä kirjasta tulee vahvasti mieleen Taru Sormusten Herrasta-kirjat, mutta vain kieli on ehkä hieman nykyaikaisempaa.
Oli hyvä kirja, mutta ei ehkä parhaita. Pidin kirjassa erityisesti kinneistä ja maahisista. Maahisista pidin siksi kun, ne olivat niin ovelia ja kinneistä siksi kun, ne olivat niin mielenkiintoisia. Kivoin paikka mielestäni oli itse Kauhujen vuori ja siellä erityisesti maahisten luolat. Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat lukeneet aikaisemmat osat.
Vouvou mikä kirja! Oli pakko lukea kaikki kerralla. Musta huumoria, jännitystä, rakkautta ja intohimo. Kirja sai minut itkemään ja nauramaan samaan aikaan. Suosittelen suuresti luettavaksi, mutta ei aivan nuoremmille.
Aluksi olin hieman epäileväinen tämän kirjan suhteen, kun olin lukenut yhden todella huonon kirjan ja pelkäsin, että tämä olisi yhtä huono. No, eipä harmita enää. Tämä oli mielestäni todella hyvä kirja ja suosittelen tätä todella lämpimästi kaikille, jotka tykkäävät lukea seikkailufantasiaa. Todella todella pientä miinusta siitä, että tämä oli jaettu vähän niin kuin kahteen osaan.
Kirja oli vähän raaempi kuin mitä yleensä luen mutta silti todella hyvä. En tajua miten kirjailija on näin hyvin kirjoittanut niin että saa lukijat miettimään elämän tarkitusta ja pienienkin hetkien merkitystä. Loppu oli surullinen mutta en odottanutkaan että kirja loppuisi iloisesti koska tämä kirja ei ollut mitään sellaista fantasiaa että lopulta kaikki päätyy hyvin ja loppu kuvasi hyvin koko kirjaa. Mahtavasti kirjoitettu ja kunnioitan kirjailijaa joka saa ihmiset miettimään asioita kunnolla.
Tämä kirja oli juuri niin ihana kuin kuvittelinkin. Olin ensin katsonut elokuvan, ja siitä tykättyäni halusin saada kirjan käsiini. Ja se kannatti. En voinut muuta kuin toivoa, että kirja olisi yhtän hyvä kuin elokuva. Kirja oli hyvä. Suosittelen :)
Siitä on kauan kun luin Hobittin. Minulla oli silloin Taru Sormusten Herrasta kesken ja en jaksanut lukea sitä. Silloin tästä oli tulossa elokuva ja uteliaana halusin tietää mitä siinä tapahtuu. Niinpä luin sen viikossa (silloin se tuntui isolta saavutukselta) ja en pettynyt. Juoni oli hyvä ja sujuva ja sitä jaksoi lukea. Lopussa oli niin surullinen kohta, että melkein itkin. Suosittelen
Ennen kuin aloitin tämän kirjan lukemista luulin tätä kirjaa todella ahdistavaksi, koska luulin tämän kertovan nälänhädästä ja sen sellaisesta. Sitten tämä kirja tuli kouluni lukupiiriin ajattelin mennä lukemaan tämän kirjan. No, niin ajatteli todella moni muukin (suunnilleen kaikki), enkä päässyt lukemaan tätä kirjaa lukupiirissä. Halusin kuitenkin lukea tämän, jotenka menin lainaamaan kirjastosta. Kyllä kannatti lukea. Kirja imaisi mukaansa, mutta tämä ei yllä kuitenkaan lempikirjojeni tasolle.
























