Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tykkäsin tästä kirjasta ehkä enemmän kuin edeltäjästään. Kaikki hahmot olivat melko ihastuttavia ja heidän elämäänsä seurasi ihan mielellään. Kirja sopii mielestäni hyvin sekä melko nuorille, että hieman vanhemmillekkin. :)
Mielestäni ihan hyvä kirja. Sopii hieman nuoremmille, sekä hieman vanhemmillekkin. Itse luin tämän nyt jo toista kertaa, kun edellisestä kerrasta oli aikaa jo vuosia. En tiedä häiritsikö itseäni hieman se, että kirjassa, ja muissa sarjan kirjoissa käytetään paljon virkettä "Hei, älä nyt käsitä väärin", tai muita saman kaltaisia, joilla joissain kohin viitataan, että lukia ei varmaan ymmärrä mitään mitä puhutaan :)
Pidin ensimmäisestä tästä trilogian toisesta osasta todella paljon, vähintäänkin yhtä paljon kuin ensimmäisestä. Oli mielenkiintoista saada tietää lisää Lumikin salaperäisestä menneisyydestä. Pidän Simukan kirjoitustyylistä erittäin paljon! Kieli on näppärää, raikasta, ihanan nuorekasta ja viittaukset muihin teoksiin ovat omaperäisiä. Luin kirjan vauhdilla parissa illassa, juoni nappasi minut tehokkaasti mukaansa. Odotankin, että saan kolmannen osan käsiini!
Takakansi antaa aika lattean kuvan. Tai jos pysähtyy (kuten minä) tuohon esikoisteoksen kohdalle, odotukset pysyvät korkealla. Mutta muuten, ”Epävarma teini-ikäinen päähenkilö huomaa itsestään jotain paranormaalia omg kumpi on voimakkaampi ja kaikkea kauhistuttavan jännittävää tapahtuu kiinnostusta herättävä kyssärimerkki vielä loppuun.” Ei ihan tule Carrie mieleen tästä, vai mitä? Kirja on lyhyt, mutta ehjä. Sotkuinen hyppely asiaomaelämänkertatietomuistelmateksteistä normaaliin kerrontaan miellytti tavallaan suuresti, vaikka tuo tarinan vienti eteenpäin ”reaaliajassa” kiinnostikin huomattavasti enemmän. Rakastuin Kingin tapaan kirjoittaa. Ajatukset. Eivät ne ole lauseita, kuvia ja sanoja. Ostin kaiken. Ja eri kertojaäänien eroavaisuudet, persoonat. Ylipäätään hahmot eivät kuolettaneet tylsyydellään tai stereotypioillaan. Oli suosittua tyttöä, epäsuosittua tyttöä, tyttöä, joka rikkoi sääntöjä ollakseen kiva… Mutta silti. En ärsyyntynyt. Loppukäänne ei ihan vetänyt mattoa alta, koska juoni oli aika selkeä ja yllätyksetön plus sijaistoimintojen ansiosta tämänkin kirjan lukemiseen meni se kolmisen kuukautta. Tuota siis joo, 200 sivua. Tarina oli aika perus, ei parasta antia teoksesta.
Matkijanärhikin oli hyvä kirja, vaikka ei niin hyvä kuin edeltäjänsä. Kirja sisälsi reipasta toimintaa ja kunnon draamaa ja todella paljon kaikkea sellaista, mistä normaalisti ilahdun tässä lajityypissä. Toteutus ei vain ollut paras mahdollinen. Tietyt yksityiskohdat toistuivat sen verran paljon, että siihen alkoi kiinnittää huomiota. Vähän liikaa aikaa kulutettiin myös hyvin toisiaan muistuttavissa menneiden ja tulevien vatvomisissa, vaikka tämä osuus enimmäkseen olikin viihdyttävästi kirjoitettu. Epäuskottavuutta hipovia käänteitä oli myös matkan varrella useampia, mikä sai aikaan "draamaa draaman vuoksi" -vaikutelman, ja muutama yllättävä tapahtuma loppupuolella oli hieman töksähtävä eikä riittävästi perusteltu tai käsitelty. Töksähtelevyyden ja lievän epäuskottavuuden takia henkilöhahmoihinkin eläytyminen oli vaikeampaa, ja tietyt asiat lopussa eivät herättäneet minussa niin paljon tunteita hahmojen puolesta kuin olisivat voineet. Toisaalta juoni eteni taas kiitettävän nopeasti. Kirja oli hyvinkin lukemisen arvoinen ja Nälkäpeli-trilogia kokonaisuuten kirkkaasti 2000-luvun nuorten spefin parhaimmistossa.
Kirja oli oikeastaan aika hyvä, hyvin erilainen kuin odotin. Erityisesti pidin päähenkilöstä, jonka kaltaisia voisi nuortenkirjallisuudessa olla enemmänkin. Tarina piti hyvin otteessaan enkä minä ainakaan osannut arvata kuinka lopussa käy. Koko kirjan ajan kuitenkin häiritsi se, kuinka naiivi ja pinnallinen kuva Capitolin asukkaista annetaan. Se, että ihmiset yhteistuumin hyväksyisivät Nälkäpelin kaltaisen asian ja vielä pitäisivät sitä hyvänä viihteenä kuin mitäkin saippuasarjaa, ei vain ole realistinen.
Kirjan kansi näytti mielestäni houkuttelevalta. Itse sain kirjan lahjaksi. Kirja ei vaikuttanut aluksi kovin hyvältä, mutta se parani ehdottomasti loppua kohden. Kirjoitustyyli ei oikein ollut minun mieleeni, mutta luen kyllä seuraavankin osan.
Langennut enkeli -sarja oikeest huhhuh ja kylmii väreit... TÄÄ ON NIIN TÄYDELLINEN SARJA!! Ja Patch oh gosh ehkä ihanin jätkä kehen kukaan päähenkilö on ikinä rakastunu <33 se on samal sellanen suojelevainen ku joku twilightin Edward, mut ei kuitenkaan sellanen samanlainen jäykkis vaan vähä pahis ;)
Mua vaan ärsyttää se et kirjailijat alkaa kirjottaa sarjaa silleen et ne sijottaa sen Suomeen ja jossain vaihees Suomi ei riitä niil ja henkilöt on pakko viedä seikkailemaan maailmal... Siis miks ei voi suosiol kirjottaa jostain englantilaisesta tai Tsekkiläisest? Kirjan juoni jotenki niin ennalta-arvattava ja niinku Punainen kuin veressäki Lumikki juoksee kokoajan karkuun tai kilpaa aikaa vastaan... Tää Zelenkan uskontoryhmä hyi hitto et meni kylmät väreet. Ja muuten toinen juttu, mitä kirjailijat tunkee tosi monesti kirjoihin on nää salaset sukulaiset menneisyydest...
Mua häiritsi täs Lumikin ja kamujen tietynlainen pikkuvanha "ratkaistaan ite tää koko juttu, totta kai me voidaan tunkeutuu huumediilereiden juhliin, ollaanhan me hei jo lukios!" tyyli. Sama juttu muissaki osis ja vähän sitä ennalta-arvattavuutta, mut koukuttava, nopeelukunen ja viihdyttävä kokonaisuus
Takakannen lukemisen jälkeen: OMG pakko lukee! Prologin lukemisen jälkeen: Voi juma pitäiskö tätä lukee muutama sata sivuu?? Muutaman ekan luvun jälkeen: En pystyny lopettaa Ja must toi kansi on IHANA <3333 Vaiks täs oli sellasii ontuvii kohtii, jotka tökkäs ja tuli sellanen olo et hitto voisinpa korjaa ton ja et toi pitäis sanoo noin, mut tarina oli silti liian koukuttava, et olisin malttanu laskee tätä käsistäni
Toivon joskus et sarja olis vaan suosiolla lopetettu Lasikaupunkiin... Yli menemisen makua täs kirjas, mut ihan hyvää luettavaa silti ;)
On kyl aikaa ku luin tän, mut mun mielest juoni vähän ontu/oli kadoksissa ja voi juma se inkvisiittori oli ärsyttävä!!! Kirjan takakansi sanoo, et tää sarja on vahva haastaja Twilightille hah ihan ku nää kaks vois kilpailla keskenään, edustavat niin erityyppistä fantasiaa. Twilight sellanen hillitty ja tää taas ei niinkää (läheskään), miettikää nyt mitä kaikkii eri otuksii varjojenkaupungeis on! Demonit, vampyyrit, varjometsästäjät, enkelit, nefilit jne.
Varjojenkaupungit -sarjan paras osa mun mielestä, niin ku ne ekat osat yleensä onkin xd
Täs on vähän sellast yli menemisen makua, mut mahtava kirja silti. Oisin kyl voinu lukee kolmannenki kirjan, joka ois kertonu "normist" nälkäpelist et oltais menty areenal jne. koska jotenki se idea on niin karmivan käsittämättömän upee
Luin tän koko trilogian vuosi sit joululomal tyylillä heräsin, luin, menin nukkumaan jne. ja saan vieläki kylmii väreitä ku aattelen tätä <3 Suzanne Collins on aika genius
Pidin kirjasta todella paljon, erityisesti kirjan kielestä. Se oli raikasta ja nuorekasta, dialogit eivät kuitenkaan olleet "överiteinimäisiä". Juonenkäänteet olivat jännittäviä! Kirjassa oli mukavasta toimintaa, mutta esimerkiksi väkivallalla ei sentään mässäilty. Viittaukset satuihin, esim. Lumikkiin ja prinsessa Ruususeen olivat hauska idea. Kaikin puolin mukava, jännittävä ja kaunis kirja eli tartun myös trilogian toiseen osaan.
Kannatti jatkaa tämän sarjan lukemista! Todella viihdyttävä ja nopealukuinen kirja. Ensin Xemerius vaikutti hieman turhalta lisältä hahmojen joukkoon, mutta muutaman luvun jälkeen rupesin pitämään hänestäkin. Kirja meni suoraan toimintaan, eikä tässä ollut mitään pitkäveteisiä alotuksia. Minua vain ihmetytti hieman kirjan nimi, koska safiirihan viittaa Lucyyn ja häntä ei kovinkaan paljoa kirjassa nähty? Onneksi kolmasosa on jo lainassa niin ei tarvitse kauan odottaa tarinan jatkumista!
Yksi parhaista ( ehkä jopa paras ) Stinen kirjoista! Pidin juonesta ja lopusta joka jätti tarinan lopun avonaiseksi. En hirveästi Goosebumbseja tai Nightmare roomeja lue, mutta tästä pidin ja suosittelen! ;)
Tykkään lukea kirjoja joissa on ihmissusia, mutta tämä ei ollut se mun juttu...